Kuvien kertomaa Vol 5

Tällä kertaa katsastamme nopeasti lävitse kolmen eri Dwynien suvun perheen tapahtumia.

Lukas Dwyn


Lukaksen äiti kuuluisa näyttelijätär Kira Dwyn kuoli vanhuuteen eräänä kauniina päivänä. Niinpä Lukas perikin äitinsä talon ja ilman sisaruksia tai ilman puolisoa hän jäi täysin yksin. Harvat omat sukulaiset pitivät häneen yhteyttä ja töissäkään ei ollut helppoa olla, sillä kaupungin johtaja hengitti koko ajan niskaan siitä, että hän oli Dwyn ja yritti saada miehen eromaan virastaan ilman, että hän joutuisi tekemään laittoman irtisanomisen. Nimittäin poliisipäällikön vaihduttua Sunset Valleyssä oli korruptio alkanut huomattavasti laskea.

Lukas viettikin paljon aikaansa Vilppi päästäisensä kanssa. Siitä oli tullut miehen ainoa juttukumppani. Mies tiesi, että hän lähestyi nopeasti vanhuutta ja pian hänellä ei olisi enää mitään mahdollisuutta saada jälkeläisiä, jos haluaisi sukunsa jatkuvan.

Lukaksen päivät koostuivat suurimmaksi osaksi lenkeilystä ja siivomisesta sekä Vilppin huolenpidosta. Mies alkoi olla epätoivoinen lahduttamisensa suhteen sillä teki hän mitä tahansa tulosta ei vaan näkynyt.

Yönsä mies nukkui yksin uneksien vain ylennyksestä, jota hän niin kovasti yritti saavuttaa. Onneksi hänellä oli töissä edes yksi hyvä ystävätär, joka piti hänen puoliaan ilkeää kaupungin johtajaa vastaan.

Mies oli myös pihi pahimmasta päästä, sillä hän ei suostunut kutsumaan korjaajaa, jos jokin meni rikki.

Muutaman kerran Lukas oli päästä hengestään, mutta hän ei ollut niinkään varma oliko se hänen tunarointiaan vai ihan Talasimscan järjestämä ansa.

Viimein Lukas sai kauan haluamansa ylennyksen. Kiitos siitä kuului hänen hyvälle ystävalle, Annamari Lassilalle. Annamari tukeutui paljon Lukakseen, sillä naisella oli ongelmia aviomiehensä kanssa. Niinpä kaksikko päättikin juhlia Lukaksen ylennystä ilojuomien kanssa.

Kun Annamari oli ensin kertonut kaikki ongelmansa omasta lihavuudestaan ja ongelmistaan laihduttaa, pian nainen siirtyi itkemään hänen ja miehensä välejä. Lukas oli siinä ja lohdutti naista. Kumminkin vahva humala sai  heidät molemmat hakemaan edes pientä hetkellistä lohtua toisistaan.

Annamari oli onnellinen siitä, ettei hänen tunteensa näyttäneetkään olevan yksipuolisia sillä Lukas lähti innolla mukaan tähän lemmenleikkiin. Mutta nainen ei tiennyt, että tämän oli Lukaksen ensimmäinen suudelma saati muusta puhumattakaan. Tunnelma muuttui kiihkeämmäksi tunti tunnilta.

Tottakai asiat johtivat ja päättyivät sinne minne arvata saattoi. Pari valjakolla voisi olla nyt vaikeaa työskennellä samassa paikassa saatika miten heidän ystävyytensä kävisi?

Mutta tuo ilta oli vain vahvistanut kaksikon välejä ja he aloittivat kiihkeän salasuhteen. Sillä Annamarin mies oli voimakas vampyyri, jota kaksikko ei ainakaan aivan heti halunnut ärsyttää. Yhdessä he kyllä keksisivät ratkaisun siihen, että miten Annamari voisi erota ilman seurauksia.

Rahim, Loviisa ja Racel Dwyn


Kuten arvata saattaa, tässä taloudessa mikään ei ollut hyvin. Loviisa oli jälleen saanut tietää miehensä entisistä ja nykyisistä rakastajattarista ja syytti siitä itseään. Rahim taas oli kyllästynyt kaikkeen muuhun elämässään paitsi ihanaan tyttäreensä Racelin, jonka takia hän oli edelleen naimisissa Loviisan kanssa. Racel taas haaveili laulajan urasta ja muutosta tähtien kaupunkiin nimittäin Starlight Shoresiin.

Racel oli kasvanut jo nuoreksi aikuiseksi ja hänen isänsä oli hyvin ylpeä tyttärensä ulkonäöstä. Hänen sukunsa tummat silmät olivat periintyneet tytölle. Samoin kasvojen piirteissä oli jotain joka muistutti miestä hänen äidistään, Syrenasta. Tytön luonne ei kyllä ollut ehkä kaikista paras, jos ajateltiin hänen suuria laulajan ura haaveitaan. Hän oli nimittäin Arjen sankari, Sikeä uninen, Kömpelys, Ympäristötietoinen ja Lapsenmielinen.

Racel tiesi, että muutto suurkaupunkiin maksaisi, joten hän oli edelleen töissä kylpylässä. Mutta iltaisin hän chattaili tulevan kämppiksensä kanssa ja yhdessä he suunnittelivat uuden elämänsä alkua. Naisella oli kovin kova halu päästä jo muuttamaan.

Loviisa ei vieläkään halunnut luovuttaa aviomiehensä suhteen, joten vähän väliä hän raahasi miehensä mukanaan kaupungille. Mutta vaikka nainen kuinka yritti saada Rahimia mukaansa kivoihin juttuihin, mies vaan tiuski ja ärisi, mikä masensi naista entisestään.

Nainen oli aina päätellyt, että miehen käyttäytyminen häntä kohtaan johtui ulkonäöstä. Loviisa tiesi itsekin, että hän ei ollut mikään Sunset Valleyn ruusunkukka vaan pikemminkin suopursu. Niinpä nainen sai kokoon rahat halpaan kasvoleikkaukseen ja päättikin yrittää pelastaa avioliittonsa veitsen avulla.

Kun nainen oli operoitu ja hän astui ulos sairaalasta muutoksen näki heti. Loviisa olikin iloinen, sillä nainen todella uskoi, että tämä pelastaisi hänen liitonsa. Harva Rahim rakastajista olisi näin kaunis ja täydellinen.

Mutta Loviisalla ei ollut aavistusta siitä, että Kuolema oli päättänyt tai pikemminkin joutunut hakemaan Rahimin pois maan päältä. Kuolema ja Rahim olivat saaneet miltein riidakin aikaisiksi siitä kun Kuolema oli yrittänyt tarjota miehelle vielä muutamia kuukausia lisää, jotta tämä näkisi tyttärensä alun isossa kaupungissa. Rahim taas ei halunnut viettää enää hetkeäkään Loviisan tai muidenkaan naisten kanssa. Hän halusi viimeinkin lepäämään.

Loviisan sydän särkyi useiksi kappaleiksi, kun hän tuli kotiin ja tajusi miehensä kuolleen. Nainen mietti, että jos hän olisi jo vuosia aikaisemmin tehnyt tämän operaation itselleen, olisiko kaikki nyt toisin?  Loviisa oli maksanut kovan hinnan... Olisi kurjaa viettää loppuelämänsa kauniina mutta ilman rakastamaansa miestä.

Pari päivää myöhemmin Racel sai puhelun tulevalta kämppikseltään, että he saivat asunnon. Muutto voisi alkaa viikon päästä. Tyttö tiesi, että tästä alkaisi hänen kapuamisensa kohti tähtiä.

Racel päättikin lähteä paikalliseen baariin juhlimaan tietoa. Ikävä kyllä siellä ei ollut ketään, eikä tunnelma oikein tahtonut olla mikään paras. Parin drinkin jälkeen nainen kumminkin tanssahteli jo pöydillä ja ilmoitti olevansa seuraava Belladonna.

Seuraavana aamuna kun Racel oli nukkumassa pois humalaansa ja Loviisa taas vain makasi itkien sängyssä, lähti tuli leviämään takasta heidän olohuoneensa matolle. Meni pitkään ennen kuin Loviisa haistoi savun ja päätti mennä katsomaan mistä se tuli.

Loviisa yritti kaikin keinoin sammuttaa riehuavia liekkejä mutta ne vain näyttivät saartavan häntä entistä enemmän. Nainen oli ihan varma, että hän päätyisi pian miehensä viereen taivaan porteille, jossa he viimein voisivat sopia vuosia kestäneet riitansa.

Onneksi Racel lopulta heräsi sikeästä unestaan ja tajutessaan tilanteen syöksyi auttamaan äitiänsä. Vaikka toisinaan hän ei aina ymmärtänytkään naista, hän rakasti kumminkin tuota naista, joka hänet oli maailmaan saattanut.

Seuraavana aamuna Racel uskalsi viimein ilmoittaa ädillee muuttavansa Starlight Shoresiin. Tästä kimpaantuneena Loviisa antoi kaiken tulla. Hän oli vuosia padonnut erilaisia asioita sisälleen mutta tämä oli asia, joka katkaisi aasin selän. Loviisa syytti Raceliä siitä, että oli tyttö oli samanlainen kuin isänsä. Jättäisi hänet juuri kun hän eniten tarvitsi tätä. Nainen kertoi myös samaan syssyyn, että Racel oli ollut puhdasta taktikointi, että Loviisa voisi pitää Rahimin itsellään. Tästä järkytyneenä Racel tajusi, ettei hän enää ikinä pitäisi mitään yhteyttä ainakaan äitiinsä.

Lähdön aamuna Racel ihaili itsään peilistä viimeistä kertaa tässä talossa. Hän oli jännittynyt ja onnellinen. Kieltämättä häntä hiukan harmitti jättää Lukas serkku mutta toisaalta hänellä olisi viimein asia millä hän voisi kehuskella Nuutille, joka toimi nykyään Bridgeportissa poliisina ja kehui kaupunkielämää.

Racel käveli ulos talosta laukkuineen sanomatta mitään äidilleen. Kaksikon välillä saattoi aistia kauhen jäätävyyden. Nainen istui autoon ja vilkaisi vielä kerran lapsuuden kotiaan. Racel tajuisi, että hänen isänsä mukana oli kuollut se ainut asia mikä häntä ikinä oli tähän kaupunkiin sitonut. Lopulta nainen starttasi auton ja lähti ajaamaan useinta satoja ellei jopa lähemmäs tuhatta kilometriä kohti hänen suurta unelmaansa.

Kalla ja Reina Dwyn


Valitettavasti Kimmo oli kuollut paljon aikaisemmin vanhuuteen kuin oli oletettu. Reina oli omalla tavallaan hyväksynyt sen, että hänen vanhempansa olivat vanhoja, joten hän ei ottanut liian raskaasti isänsä pois menoa. Kalla hankkikin tytölle kissa vanhuksen nimeltään Luppu. Pian hautajaisten jälkeen kumminkin Reinalle selvisi, että hänen äitinsä oli palannut töihin ja niipä kaksikon välit menivät erittäin huonoiksi, sillä Kallan uusi työ oli Sunset Valleyn tutkimuskeskuksessa. Nainen oli kääntänyt takkinsa ja mennyt töihin Talasimscalle, sillä ehdolla, että hänen tyttärensä ja tämän tulevat jälkeläiset jätettäisiin rauhaan.

Äitinsä tempauksen jälkeen Reina ei juurikaan viihtynyt kotona vaan hengaili kaupungilla aina melkein iltaan asti. Häntä ei haitannut vaikka hänen parhaat ystävänsä Rina ja Kaarina eivät aina jaksaneet roikkua hänen mukanaan, sillä hän viihtyi yksinkin.

Toinen syy oli kotona oleva Luppu kissa. Joka hellyydenkaipuun puuskissaan tuhosi melkein koko talon. Alkuun kissan kanssa leikkiminen ja silittely oli auttanut, mutta kun katti oli näyttänyt todellisen luonteensa niin Reina antoi sen mielummin olla oman itsensä Rouva.

Kalla yritti monesti ottaa puheeksi työnsä tyttärensä kanssa, mutta tämä ei halunnut puhua siitä. Reina nimittäin uskoi, että naiselta lypsettiin tietoja hänen muista sukulaisistaan. Totuus oli kumminkin se, että Kalla sai olla suhteellisen rauhassa, sillä Talasimsca oli kuullut vielä paremmasta saaliista Appaloosa Plainsilla ja aikoikin lopettaa toimintansa kokonaan Sunset Valleyssä.

Koska Reina oli kotona enemmän kuin äitinsä, jäi hänen harteilleen usein siivota ja pyykätä. Pyykkääminen ei haitannut, mutta vessojen pesun tyttö olisi mielellään voinut jättää muille.

Pian Luppu paljastikin hyödyllisyytensä. Kissa nimittäin oli kova metsästämään ties mitä ötököitä ja liskoja ja raahasikin niitä ylpeänä kotiin aina. Reina tajuisi, että siinä olisi oiva keino tienata hiukan lisärahaa tulevaisuutta varten.

Pari päivää ennen tytön synttäreitä Luppu kantoi kotiin kameleontin. Reina ei halunnutkaan luopua liskosta ja heille tuli suuri riitä siitä. Lopulta Kalla sanoi, että lisko saisi jäädä sillä ehdolla, ettei se koskaan karkaisi asuntoon. Reina lupasi ja antoikin liskolle nimeksi Teppo.

Lopulta oli Reinan aika astua aikuisuuteen. Kalla tajuisi, että vaikka Reina olikin lähes täydellinen merenneito perijä oli tyttö saanut olla rauhassa. Kalla muisteli omaa nuoruuttaan ja huokasi syvään. Viimeinkin Sunset Valleystä oli  tullut tarpeeksi turvallinen. Hekin saivat elää rauhassa. Siihen oli mennyt niin monia vuosia...

Reina muistutti uskomattoman paljon tätiään Daliaa. Nuori nainen piti hiuksensa lyhyenä ja poikamaisena ja pukeutui mielummin housuihin kuin hameisiin tai mekkoihin. Kumminkin Reina korosti enemmän meikillä kasvojaan kuin Dalia aikoinaan. Viimein tyttö päätti myös antaa äidilleen osittain anteeksi, että tämä oli mennyt Talasimscalle töihin. Vaikkakin yhtiö oli myyty melkein heti Sunset Valleyn kaupungille eikä ryhmä enää toiminut kaupungissa ollenkaan. Reina oli luonteeltaan siis Paha, Sikeä uninen, Kasvissyöjä, Yksinäinen susi ja Surkimus. Ei siis mikään ihme, että naista kiinnosti eräs työ... hänen täytyisi vain päästä ensin piireihin sisään... Ja poliisin sukulaisena se ei ollut helppoa...

Tälläinen osa tällä kertaa. Toivottavasti tykkäilitte tästä taas. Teen tähän loppuun taas lyhyttä yhteen vetoa mielestäni "keskeisimmistä" asioista.

Yhteenveto:

- Toisesta sukupolvesta on siis enää hengissä Kalla ja Loviisa.

- Kolmanen sukupolven edustajista siis Nuutti Dwyn (Demyxin ja Camillan toinen poika) muutti Bridgeportiin. Ja Racel Dwyn (Rahimin ja Loviisan tytär) muutti Starlight Shoresiin.