~026~

Opal sai nauttia aikamoisesta vapaudesta Dwynien tontilla. Nimittäin tyrskyhevonen oli sen verran nopeasti tylsistyvää sorttia, että Dalian mielestä olisi parempi, ettei hevosta toistaiseksi pidettäisi tallissa. Lisäksi, jos joku varastaisi turkoosin hevosen, se varmasti löytyisi nopeasti. Varsinkin kun Sunilista ja Opalista oli alettu puhua paljon hevospiireissä.



Koska Sunil ei voinut päivisin olla ulkona jäivät tallityöt Dalian harteille. Niinpä valitettavasti naisen harteille alkoi kasaantua kaikki. Hän kävi töissä, siivosi, hoisi puutarhan ja nyt vielä Opalinkin. Vanha nainen alkoi pelätä totaalista loppuun palamista ja harkitsi jo Shyaman tai Kaisan pyytämistä takaisin kotiin.



Opal sen sijaan ei tiennyt töistä tuon taivaallista. Hevonen luotti täysin Sunilliin ja teki mitä mies käski. Niinpä hevonen keskittyikin enemmän silloin tällöin tontilla vieraileviin eläimiin. Varsinkin pesukarhuja oli kiva nuuskutella ja niille oli hupaisaa höristä ja hirnua. Muut eläimet eivät oikein aluksi osanneet suhtautua tähän harvinaisen näköiseen ilmestykseen.



Sunil ei ollut oikein mielissään siitä, että Dalia jätti pyykkäämisen hänelle. Miehellä ja pesukoneella oli nimittäin jokin ikuinen taisto ja kone tahtoi aina temppuilla juuri hänelle. Lisäksi hän todellakin ihmetteli miten Dalia saattoi öisin nukkua kun hän joutui välillä pesemään parikin koneellista pyykkiä ja yläkerrassa oli silloin aikamoinen mökä.



Laukkaharjoitusten lisäksi Sunil päätti alkaa harjoitella esteratsastusta Opalin kanssa. Hevonen näytti olevan onnensa kukkuloilla päästessään menemään pienien esteiden ylitse. Mies alkoi todella uskoa, että hän varmasti tulisi pärjäämää palkintorahoilla ja kirjojen tuotoilla loppuelämänsä.



Sunil kirjoittikin nykyään melkein joka ilta, ainakin vähän. Lisäksi hänen serkkunsa Kaisa oli saanut päähänsä, että hän halusi Sunilin kirjoittavan elämänkerran myös hänestä. Sunillilla oli vielä toistaiseksi kesken hänen jännityskirjansa Huomen koi. Mutta mies lupautui kirjoittamaan serkulleen kirjan heti seuraavaksi. Sunil ei vaan kehdannut myöntää olisiko Kaisan elämässä ehkä tarpeeksi kirjoittamista.



Varsinkin Syrena vieraili usein lukemassa tyttärenpoikansa kirjoja. Syrena ei elinaikanaan ollut kiinnostunut kirjallisuudesta. Mutta heti kun Sunil oli alkanut kirjoittaa vähän niinkuin työkseen, oli nainen alkanut ravata lukemassa miehen kirjoja muutamina öinä viikossa.



Yleensä ainoa hetki jolloin Dalia ja Sunil näkivät toisiaan olivat illalla ja aamulla. He kerkesivät siinä vaihtaa hyvin kuulumisia ja suunnitelmia. Ja tänäisenä aamuna Dalialla oli uskomatonta kerrottavaa. ”Juttelin eilen tätisi Kallan kanssa. He ovat saaneet tyttären tosin kauan aikaa sitten. Mutta Reina on myös mereneitogeenit omaava”, Dalia kertoi hymyillen ja nosti muronsa pöydälle. ”Eli mä en ole ainut toivo?”, Sunil kysyi varovasti. ”Olet mutta et ainut merenneito sukumme kolmannessa polvessa”, Dalia totesi varovasti ja Sunil huokasi. Hän oli jo hetken ajatellut, että pääsisi näistä paineista.



Myös Opal auttoi omalla tavallaan puutarhan hoidossa. Dalia tosin ei ollut mielissään kun hänen kasvattamansa viinirypäleet menivätkin parempiin turpiin aina. Toisaalta, ei hän voinut syyttää ketään muuta kuin itseään, että vähän väliä puutarhassa oli ylimääräisiä suita nauttimassa hänen herkullisia antimiaan.



Viimeinkin Charmaine pääsi katsomaan Opalia. Nainen nimittäin oli ollut pitkällä työmatkalla toisaalla. Sunil huomasi nyt kuinka paljon hänen ystävänsä oli vanhempi kuin hän mutta ei ei toisaalta haitannut häntä. Sunilla ja Charmainella riitti hyvin paljon juteltavaa tyrskyhevosista.



Oli naisen onnenpäivä kun Sunil satuloi Opalin ja auttoi Charmainen selkään. Nainen ei voinut uskoa, että hän ratsasti ihan oikealla tyrskyhevosella. Hän oli toteuttanut vain yhden suurista unelmistaan ennen maallisen aikansa loppumista. Mutta toisaalta Opal oli nyt syy, joka ajoi Sunilia ja Charmainea enemmän tekemisiin keskenään.



Nainen ja mies alkoivat lähentyä paljon tutkimuksien takia. Eikä mikään ihme sillä Charmaine kävi päivittäin Dwyneillä nyt Opalin takia. Hän oli kiinnostunut hevosesta mutta ei hän voinut väittää, etteikö Sunilkin kiehtoisi häntä omalla tavallaan. Hän oli ollut mieheen ihastunut jo kauan. Toistaiseksi tunne oli ollut yksipuolinen.



Pian kumminkin myös Sunil oli aivan päättömän ihastunut naiseen. Hän oli melkein valmis viettämään koko loppuelämänsä Charmainen kanssa. Hänellä itsellään kun oli aikaa paljon. Hän kerkeäisi ehkä jopa rakastua toisenkin kerran elämänsä aikana. Mutta toisaalta hän ei nähnyt muita kuin Charmainen nyt. Sunil oli silmittömän rakastunut ensikertaa elämässään.



Myös Opal oli löytänyt uusia ystäviä ja jopa sulhasehdokkaita, sillä heidän lähistöllään pyörivä villihevoslauma oli ottanut vapaana juoksentelevan Opalin jäsenekseen ja nämä viisi hevosta laukkasivat välillä pitkin naapurustoa yhdessä.



Eräänä iltana pitkästä aikaa Charmaine ei ollut päässyt tulemaan ja kilpailujakaan ei ollut, oli Sunil päättänyt katsoa Dalian kanssa myöhäistä leffaa. ”Sinä ja Char viihdytte paljon yhdessä”, Dalia totesi ja vilkaisi varovasti mieheen. ”Kyllä, minusta tuntuu, että hän on elämäni nainen, olen ajatellut kosia häntä”, Sunil tunnusti tädilleen. Naisen kasvojen ilme muuttui hetkessä.



”Sunil minä en ole äitisi mutta minun on pakko sanoa. Hän on aivan liian vanha. Char ei voi enää saada lapsia. Entä sinun sukusi?”, Dalia paapatti tuskastuneena ja katseli miestä joka loi häneen ärtyneen katseen. ”Tottakai sinä teet niinkuin itse haluat kulta pieni. Mutta oletko sinä edes ikinä tavannut muita naisia?", Dalia kysyi huokaisten.



Sunil loi epäilevän katseen tätiinsä. Vaikka Dalia oli oikeasssa, hän ei ollut edes katsastanut muita vaihtoehtoja, häntä ärsytti, että täti komenteli häntä. ”Mulla on ikuisuus aikaa, Dalia. Oikeasti mitä sitten jos tuhlaan vaikka 20 vuotta mun 200 vuodestani Charmainen kanssa”, mies kivahti ja nousi seisomaan. ”Mä olen tarpeeksi vanha tekemään omat päätökseni. Enkä kaipaa niihin teidän neuvojanne”, Sunil totesi loukkaantuneena.



Kumminkin istuessaan seuraavana päivänä kylvyssä Sunil mietti ensimmäistä kertaa sitä tosiasiaa, että voisiko hän ikinä naida kuolevaista? Koska aika ei koskaan olisi sen suhteen paras ystävä vaan kavala vihollinen. Toisaalta, hän voisi osallistua tiedekunnan kokeisiin ja tulla vain ihmismerenneidoksikin. Mutta sekin olisi riskialtista, hän saattaisi kuolla.



Toistaiseksi mies päättikin sitten valita sen helpomman vaihtoehdon ja hän etsi nimenomaan vampyyreille tarkoitetun treffisivuston. Hänestä oli huvittavaa sillä sivustolla näkyi tuttuja nimiä menneisyydestä vieläkin. Hän nimittäin törmäsi isänsä entisen pomon profiiliin. Nainen ei ollut muuttunut yhtään. Lopulta Sunil löysi itseään kiinnostavan naisen ja alkoi chattaillä tämän kanssa.



Dalian saarna ajan tuhlaamisesta oli mennyt ehkä liiankin hyvin miehen kalloon, sillä jo kolme iltaa myöhemmin Sunil oli valmis tapaamaan Juanitan. Eikä naisellakaan ollut sitä vastaan mitään, samassa kaupungissa kun asuivat. He sopivatkin treffit jo seuraavaksi illaksi. Ihan hyvä niin sillä juuri kun Sunil lopetti puhelun Dalia huusi alhaalta, että Charmaine oli heillä taas.



Juanita ja Sunil olivat sopineet treffinsä Appaloosa Plainsin toistaiseksi ainoaan baariin. Nimittäin Juomakaukalo-saluunaan. Välillä miestä entisenä kaupunkilaisena varsinkin ahdisti tämä ihmeellinen maalaisteema. Ehkä hän seuraavassa 50 vuodessa tulisi siihenkin tottumaan. Mutta Juomakaukalo näytti ainakin ulospäin aivan mukavalta paikalta.



Pian Sunilin olkapäälle koputettiin ja hän kääntyi nähden naisen. ”Hei... Olen Juanita”, nainen esittäityi ja Sunil ei ollut uskoa silmiään. Nainen oli aivan uskomattoman kaunis. Vaikka Juanita ei olisi ollut vampyyri olisi Sunil varmaan muutenkin heti ihastunut tuohon lumoavaan naiseen.

Kaksikon treffit menivät oikein kivasti. Heillä oli paljon yhteisiä asioita mutta myös muutamia erimielisyyksiä. Juanita esimerkiksi, ei pitänyt alkuunkaan lapsista. Kun taas Sunil jo nyt toivoi omia lapsia, vaikkei hänellä ollutkaan kiire. Silti he päättivät toistaiseksi jatkaa tapailuaan vielä.



Koska he alkoivat vaurastua kirjojen tuloilla ja kilpailujen rahapalkinnoilla, päätti Sunil rakentaa pienen laukkaharjoittelu alueen sitten heidän takapihalleen. Sen koko ei päitä huimannut, mutta kyllä siellä silti pystyi harjoittelemaan kiitettävästi.



Dalia sen sijaan oli alkanut nukkumaan huolestuttavan paljon. Sunililla oli hämärä mielikuva siitä, että mitä lähemmäs ihminen tuli kuolemaansa sitä enemmän hän alkoi nukkua. Niinpä miehen päässä alkoivat kerääntyä mustat pilvet. Entä jos Dalia kerkeäisi kuolla ennenkuin hän löytäisi vaimoa?



Ilmeisesti Syrena oli perheen pää myös rajan takana. Sillä eräänä yönä nainen raahasi edesmenneen puolisonsa Leightonin myös lukemaan Sunilin kirjoja. Syrena oli aivan varma, että hänen lapsenlapsestaan tulisi seuraava suuri kirjallisuuden tähti ja hän kirjoittaisi vielä jonkun klassikkoteoksen.



Vaikkei Sunil halunnutkaan myöntää sitä itselleen, niin kuukausien saatossa hän ja Dalia olivat etääntyneet. Heillä ei ollut juurikaan mitään yhteistä. Ainoat asiat, joista he enää osasivat niinä hetkinä keskustella, jolloin he näkivät olivat Opal ja sen voittosaavutukset kisoissa. Sunil alkoi todellakin tajuta kuinka yksin hän tulisi aina olemaan.





Sunil ja Opal pärjäsivät yllättävän hienosti niin laukka-kuin estekisoissakin. Heidän hienossa palkintohyllyssään oli jo kaksi pokaalia. Ja rahaa he olivat voittaneet ihan kiitettävästi. Opal alkoi olla melkoinen rahasampo, sillä se laukkasi kuin tuulispää ja hyppi korkeammalle kuin yksikään toinen ainakin aloittelijoiden sarjassa.



Sunil koki myös liikuttavia hetkiä, sillä hän näki äitinsä pitkästä aikaa eräänä yönä tullessaan ratsastamasta. Mies oli ollut aivan lapsi vielä silloin kun hän oli viimeksi nähnyt äitinsä. Jaya kumminkin kertoi, että hän oli todella ylpeä pojastaan. Ja että päättäisi toinen mitä tahansa hän äitinä ymmärtäisi sen.



Koska rahaa oli kiitettävästi ja aikaa vähän, Dalia päätti viimeinkin, että taloon olisi aika ottaa apua siivoamiseen. Koko huusholli kun välillä näytti kaatopaikalta ja hän ei vain yksin kerennyt kaikkea tekemään. Siksi Dalia alkoi todellakin toivoa, että Sunil löytäisi pian jonkun miniäehdokkaan.



Sunilin vanha kouluaikainen ystävä Benni tuli eräänä päivänä käymään heillä. nainen nimittäin kovasti halusi nähdä Opalin. Sunil kumminkin huomasi heti naisen eleistä, ettei Opal ollut ehkä ensisijaisin syy naisen tuloon. Sunil tiesi, että Benni oli aina ollut ihastunut häneen. Hän kumminkin päätti viettää aikaansa naisen kanssa hiukan.



Kun Bennin lähentely yritykset alkoivat jossain vaiheessa ahdistaa Sunilia, mies tarrasi naisen käsivarteen kiinni. ”Tätäkö sä Benni haluat oikeasti? Haluat olla minun eloni lähde?”, Sunil kivahti ja katseli hullunkiilto silmissään naista , jonka kasvoilla oli nyt epävarma katse.



Hetken mielijohteesta Sunil todellakin upotti terävät hampaansa naisen ranteeseen. Hän ei vielä koskaan ollut juonut elävästä olennosta, joten tämä kokemus oli jotain sanoinkuvaamatonta. Ja ainoa mitä Benni teki oli pieni inahdus kivusta. Nainen oli selvästikin valmis tekemään kaiken miehen puolesta.



Pari päivää myöhemmin Benni palasi Dwyneille ja kertoi Sunillille, että hänen kämppiksensä olivat heittäneet hänet ulos. Nainen oli myös kuullut, että Dalia ja Sunil tarvitsivat apua Opalin hoidossa. Niinpä nainen ehdotti, että hän voisi muuttaa kämppiksen ominaisuudessa heille. Sunil hiukan epäili asioita aluksi, mutta kieltämättä hän oli juomisen jälkeen alkanut nähdä Bennin uudessa valossa, joten hän suostui.



Pienen tyylimuunnoksen jälkeen Sunil todellakin huomasi, kuinka kaunis hänen ystävättärensä oli. Benni oli aivan toisenlainen kuin Juanita tai Charmaine. Toisessa oli naisellista kauneutta mutta samalla tyttömäistä leikkisyyttä. Mutta kieltämättä oli kahdessa muussakin leidissä omat hyvät puolensa.



Sinä aamuna Sunil meni nukkumaan sekavin miettein. Ensin hänen elämässään ei ollut yhtään kiinnostavaa naista. Hän oli nähnyt elämänsä kirjojen ja hevosurheilun parissa ainakin seuraavat 30 vuotta. Mutta nyt... Hänellä oli kolme kiinnostavaa leidiä. Juanita kaunis vampyyrinainen, Charmaine vanha mutta sitäkin rakkampi ihmisnainen sekä Benni iloinen ja räiskyvä persoona, joka oli maalaisen kasvattama sekä pärjäisi varmasti Opalin kanssa. Kuinka tässä oli näin käynyt?

Edellinen    Seuraava