on toinen poika”, Benni sanoi rakastavasti ja katseli pientä nyyttiä hymyillen.
Benni nosti pojan lähemmäs itseään ja halasi tätä. Pojan luonteenpiirteet olivat ystävällinen ja virtuoosi. Vaikka hän rakastikin tulokasta, hänen sydämensä oli jättänyt jo lyönnin väliin hänen nähdessään pojan silmät. Poika oli vampyyri. Benni tiesi, että tulokas olisi vieläkin rakkaampi Sunilille, sillä poika oli perinyt myös merenneitogeenit. Nainen katsahti aviomieheensä, joka tuli hänen luokseen Angel sylissään.
”Meidän pieni perheemme”, Sunil sanoi ylpeänä ja Benni katsahti mieheen. Vaikka nainen hymyilikin hän tajusi, että hänellä oli edessään nyt vieläkin vaikeampi valinta. Kaikki hänen rakastamansa läheiset olivatkin vampyyreja. ”Sinun kallein aarteesi”, Benni totesi hiljaa ja katsoi pientä sini-ihoista nyyttiä käsivarsillaan. ”Benni... Sinä ja Angel olette sitä myös. Te kaikki kolme olette mun elämäni kalleimmat aarteet”, Sunil sanoi hymyillen ja tuli aivan vaimonsa lähelle. ”Rakastan sinua”, Sunil kuiskasi ja hymyili pienelle nyytille vaimonsa sylissä. ”Ajattelin, että hänen nimensä voisi olla Sabas?”, Sunil kysyi varovasti ja Benni nyökkäsi hymyillen.
Pian arki alkoikin sitten Angelin ja Sabaksen kanssa. Vaikka Benni olisi kuinka halunnut rakastaa lapsiaan ehdottomasti, hänen mielessään pyöri joka ainoa hetki se, kuka hänen perheestään ansaitsisi lääkkeen? Niinpä Benni myös päätti, ettei heille tulisi enää yhtään lasta. Hän ei halunnut perheeseen enää neljättä vampyyriä.
Usein nainen juttelikin päivisin perheen pitkäaikaisen siivojan, Pellervon, kanssa. Pellervo tiesi, että naisen muut perheenjäsenet olivat vampyyrejä. Benni oli ystävystynyt miehen kanssa sillä talon miesväen nukkuessa hänellä ei oikein ollut muuta seuraa kuin Pellervo. Eräänä päivänä oli jälleen sellainen tilanne, että Benni syödessään puhui miehelle siitä, ettei hän tiennyt kuinka kauan hän oikeasti jaksaisi tätä tilannetta.
”Mutta, Benni, mieti miten onnekas olet”, Pellervo sanoi lopulta hymyillen varovasti naiselle. ”Sinulla on rakastava aviomies, joka aikoo olla sinun kanssasi sinun aikasi loppuun asti. Hän myös hoitaa poikia paljon. Hän ei ravaa öisin baareissa niinkuin muut miehet. Hän palvoo maata sinun ja lasten jalkojen alla. Mitä muuta sinä, Benni– pieni, vielä tahdot?”, mies kysyi huokaisten. Benni laski katseensa pois pöydästä ja nielaisi varovasti. ”Normaalin perheen”, hän ajatteli hiljaa ja tunsi syyllisyyden pistoksen. Oliko hän todellakin näin itsekäs? ”Olet oikeassa, ehkä minä huolehdin turhaan”, nainen totesi ja yritti kuulostaa pirteältä noustessaan. Kumminkin Pellervon sanat olivat viiltäneet häntä syvältä, koska mies oli oikeassa. Hän oli paljon onnekkaampi kuin useimmat naiset.
Sunil oli niin innoissaan pienestä tulokkaasta, ettei mies osannut jättää tätä rauhaan. Sabas oli kuin jumalanlahja miehelle. ”Sitten kun susta tulee iso, opetan sinut ratsastamaan Opalilla. Hankitaan sulle vaikka oma tyrskyhevonen”, mies jutteli innoissan ja suukotteli poikaansa. ”Mä olen niin onnellinen teistä kaikista. Mitä muuta mies voisi enää toivoa?”, hän totesi naurahtaen ja päätti, että seuraava kirja tulisi kertomaan hänen perheestään. Se voisi samalla olla kirja, joka lähetettäisiin MTT: lle.
Vaikka nainen kuinka yritti että hän olisi enemmän lasten kanssa, hän keksi aina jotain muuta. Benni tunsi olevansa huono äiti, koska ei halunnut olla poikien lähellä, sillä joka kerta häneen sattui kun hän näki hohkavat silmät. Tilanne oli turhauttava. Hän kyllä rakasti Sunilia, Angeliä ja Sabasta, mutta hän luuli kolmikon kärsivän vampirismistä. Niinpä Benni päättikin hoidella laskuja ja muita normaaleja töitä, koska Sunil saattoi päivisinkin hoitaa poikia sisällä. Näin Bennin ei tarvisisi olla lasten lähellä.
Nainen kävi usein myös ravilenkeillä Onixilla. Hän mietti päivittäin sitä kenet hän parantaisi. Jotenkin hänen elämänsä oli tullut loukkuun, jossa tuntui enää olevan yksi vaihtoehto. Nimittäin se helpompi. Ehkä hänen pitäisi muuttua vampyyriksi myös. Benni toisaalta oli aina ollut ihminen ja vaikka hän oli aikoinaan rakastunut Suniliin, ei hän koskaan ollut ajatellut, että hän joutuisi niin monen vampyyrin ympäröimäksi.
Benni oli huolehtinut vampyyriasiasta niin paljon, että eräänä iltana hän säikähti tuntiessaan kehossaan kihelmöintiä. ”Kuolenko minä?”, hän ajatteli ja kauhistui ajatuksesta, että stressi saisi hänen elimistönsä viimeinkin pettämään. Mutta pian nainen tajusikin, että olisi viimeinkin hänen syntämäpäivänsä. Bennin olisi aika astua aikuisuuden maailmaan.
Koska Benni tajusi, ettei hän enää tästä nuortuisi hän päätti muuttaa tyyliään hiukan äitimäisemmäksi. Kaikista radikaalein muuttos oli kumminkin hänen hiustensa värjäys. Benni oli koko ikänsä ollut blondi, joten hän haluisi kokeilla jotain uutta. Niinpä nainen päätti värjätä pitkät kutrinsa vaalean ruskeiksi. Sekaan jäi muitamia harmaita raitoja, jotka eivät naista haitanneet.
Sunil vietti paljon aikaansa myös Angelin kanssa. Hän oli oppinut arvostamaan poikia uudella tavalla. Mies oli onnellinen kun Angel oppi kävelemään juuri hänen avustuksellaan. Hän ei koskaan elämässään ollut tuntenut itseään vielä näin tärkeäksi.
Koska Sunil vietti poikien kanssa niin paljon aikaa, päätti Benni osallistua pitkästä aikaa laukkakisoihin Onixin kanssa. Eräänä päivänä nainen olikin sitten ratsastuskeskuksen pihassa odottelemassa jännityksellä kisan alkamista. Hän myös tajusi, että kisailu ja ratsastaminen olivat juuri ne asiat jotka saivat hänet unohtamaan hänen ”pienen” ongelmansa. Myös monet veikkaajat olivat odottaneet Dwynejä palaavaksi kisaradoille. Niinpä Bennin ja Onixin niskassa oli aikamoiset paineet veikkaajien taholta.
Benni ja Onix voittivat omaksi yllätyksekseen laukkakisat. Oikeastaan voitto oli tärkeä, sillä se sai naisen ymmärtämään, ettei kaikki ehkä ollutkaan niin vaikeaa miltä näytti. Ylitse pääsemättömätkin esteen olivat voittettavissa, vaikka aluksi se ei ehkä tuntunut siltä.
Myös Sunil päätti pitkästä aikaa lähteä ratsastamaan Opalilla. Mies menikin paikalliselle harjoituskentälle ja päätti opetella esteitä. Opal oli innoissaan päästessään taas harjoittelemaan miehen kanssa. Tosin osa esteistä ei ottanut sujuakseen.
Osa taas meni kuin vettä vain, vanhasta muistista. Mies tiesi, ettei Opalista ikinä tulisi kunnollista esteratsua mutta esteiden hyppiminen oli heille molemmille rentouttavaa puuhaa perhearjen rinnalla. Lisäksi Opalilla ei ollut enää kauan siihen, että hevosesta tulisi vanhus. Sunil alkoi nyt vasta tajuta sen, että kaikki muu hänen ympärillään vanheni paitsi hän itse.
Benni oli saanut myös uutta virtaa voitostaan Onixin kanssa ja niinpä nainen jaksoi keskittyä taas kotiaskareisiin ja ottaa perheensä paremmin huomioon. Hän ymmärsi nyt, ettei hänen vielä kannattaisi murehtia siitä kenelle hän antaisi lääkkeen vaan hän voisi ihan rauhassa harkita asiaa.
Pari päivää myöhemmin nainen soittelikinkin tuttuja lävitse, sillä hän oli saanut inspiraation järjestää pojille ihan oikeat syntymäpäiväjuhlat. Benni kutsuikin monia tuttuja juhlimaan poikia muutaman päivän päästä.
Edellinen Seuraava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muista, Jokainen kommentti auttaa kirjoittajaa jatkamaan tuskaisena päivänä. Kiitos kommentistasi.