~028~

Varsinkin Sunil oli innoissaan Onixista. Hän haaveili jo kuinka ori tulisi äitiinsä ja voittaisi kisoja. Kumminkin hyvin pian hän huomasi, että pieni varsa tarvitsi hirveän paljon huomiota myös häneltä. Ja miellellään mies olikin uuden tulokkaan kanssa, vaikka hänellä olisi häät järjestettävänä.



Benni oli kova pelaamaan shakkia ja usein pariskunta pelasikin miellään toisiaan vastaan. Koska naisella oli selvät sävelet siitä, millaiset hänen häistään pitäisi tulla, he kaksi ajautuivat välillä pelin ohessa myös ankariin sanasotiin. Eräänkin kerran Sunil meni möläyttämään suutuspäissään, että häät olivat vain turhaa ihmisten vouhotusta. Ei kukaan ennenkään heidän suvussaan ollut pitänyt häitä. Hänestä he voisivat ihan hyvin mennä koruttomasti rannalla naimisiin.



Benni pakeni itku kurkussa paikalta, sillä hän ei halunnut perua omia häitään. Kuinka Sunil ikinä saattoi sanoa, että hänen elämänsä tärkein päivä olisi vouhotusta? Vaikka mies olikin pelien tiimellyksessä ja muutenkin pitkän ystävyyden aikana kertonut paljon omasta suvustaan naiselle, ei hän voinut käsittää, miksi mies suhtautui niin kylmäkiskoisesti ajatukseen, että hän halusi olla yhden päivän prinsessa.



Toisinaan Sunil mietti hyvin vakavastikin sitä, jaksaisiko Benni olla hänen vaimonsa. Vaikka nainen oli useasti sanonut, ettei miehen ulkonäkö tai erikoiset geeniperimät haitanneet häntä, mitä tapahtuisi siinä vaiheessa kun heidän lapsensa olisikin vampyyri tai merenneito? Silti Sunil vain tiesi, ettei hän koskaan löytäisi Benniä parempaa naista elämäänsä.



Mitä lähemmäs häät tulivat... sitä hermostuneemmaksi kävi myös yleensä rauhallinen Benni. Hän halusi kaiken olevan täydellistä hääpäivänään. Niinpä siivooja saikin usein kuulla naiselta tarkan luennon siitä, mihin hän sai koskea ja mihin ei. Benni ei selvästikään halunnut uskoa, että siivooja oli ammattilainen vaan olisi halunnut hoitaa kaiken itse tulevina viikkoina.



Nainen touhotti paljon ulkona istuttaen ja valmistellen seremonia paikkaa. Hän halusi värien sointuvan heihin kahteen. Niinpä luonnollisiksi valinnoiksi tulivatkin valkoiset, kellertävät ja siniset hortenssiat. Benni oli tilannyt myös sydämen muotoisen oksista tehdyn hääkaaren, joka tuli kukkien keskelle. Hän ei voinut uskoa, että muutaman viikon päästä hän seisoisi kaaren alla ja lupaisi elää rakastamansa miehen kanssa loppuelämänsä.



Opal nautti päivistään vapaana pikkuisen varsansa kanssa. Toisinaan Onixin hurjat hyppelyt ja poukkuroinnit saivat tuoreen äidinkin sydän syrjällä katsomaan pienokaisen menoa. Onixista näki heti jo pelkän luonteen perusteella, että siinä oli tyrskyhevosta. Harva varsa oli noin itsepäinen ja tarmoa täynnä tutkimaan uusia asioita.



Kaiken kiireen keskellä Benni oli alkanut jumppailemaan vielä iltaisin. Nainen kun halusi näyttää mahdollisimman hyvältä häämekossaan. Osittain siihen saattoi myös vaikuttaa sekin, että Sunilista oli tullut pienen maalaiskylän oma julkkis. Benni kerkesikin jumpailun lomassa ajatella jo tulisiko heidän häistään isompikin juttu paikalliseen lehteen.



Sillä välin kun miehen tuleva vaimo keskittyi hössöttämään häiden kanssa, ei Sunililla oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin paeta kirjoittamisen maailmaan. Hän alkoi nimittäin viimeistellä serkustaan, Kaisasta, kertovaa kirjaa nimeltään Kaistapää Kaisa. Seuraavaksi miehellä oli ideana kirjoittaa jälleen uusi jännityskirja. Mutta silloin hän oli jo päättänyt olla ihan oikea kirjailija.



Eräänä yönä Jaya kävi katsomassa miten parin häävalmistelut sujuivat. Nainen oli onnellinen tietäessään, että viimeinkin sukuun saataisiin oikeat häät. Hän oli kerennyt tyttövuosinaan haaveilla omista häistään. Sitten olikin jo ollut liian myöhäistä. Nainen oli onnellinen siitä tiedosta, että nyt hän sai olla Aalin kanssa ikuisuuden.



Lopulta oli se tärkeä ilta. Hermostunut morsian vietti tunti tolkulla vessassa laittaen ja viimeistellen itseään. Benni oli aivan hermoraunio. Hän oli jo valmiiksi maalannut itselleen kauhukuvia häiden epäonnistumisesta. Benni tarkisteli meikkejään viidettä kertaa, kun ovikello soi. Nainen tajusi, että ensimmäinen vieras oli saapunut.



Nainen käveli ovelle ja avasi sen hymyssä suin. ”Tervetuloa”, hän toivotti ja Bennin oli vaikea pitää kasvojaan peruslukemilla, kun hän tajusi kuka oven takana oli. ”Hei vaan Benni”, Charmaine totesi ja katseli naisen pukua pitkin nenäänsä. Benni oli pitkin kynsin ja hampain suostunut Sunilin pyyntöön, että nainen kutsuttaisiin. Benni vain tosin oli ajatellut, ettei nainen tulisi. Toisin näköjään kävi.



Seuraava vieras olikin Kaisa, jonka Benni raahasi heti sivumpaan. ”Mitä jos Charmaine alkaa riehumaan?”, nainen kuiskasi Kaisalle, joka vilkaisi hermostuneen morsiammen olan yli. Char tutki noutopyödän ruokia ja näytti hiukan siltä, että alkaisi pian itkemään. ” Benni, minusta tuntuu... Että hän on täällä ihan ystävänä ilman taka-ajatuksia”, Kaisa rauhoitteli sitten naista, joka vilkaisi tummaa kaunotarta, joka arvosteli selvästi kalkkunan ulkonäköä.



Vajaan tunnin päästä Sunil tuli naisen luokse. ”Kultaseni, kaikki vieraat ovat saapuneet. Voisimme aloittaa seremonian”, hän totesi ja Benni katsahti mieheen hymyillen. ”Minua jännittää aivan kauheasti, rakas”, nainen myönsi tulevalle aviomiehelleen ja katseli tämän silmiä. ”Kunnes kuolema meidät erottaa... Muistatko lupauksemme?”, Sunil totesi hiljaa ja Benni naurahti kevyesti nyökäten syvään.



Pian nainen pyysikin sitten vieraita siirtymään ulos. Hän ilmoitti myös, että jokainen sai istua minne halusi. Kävellessään hetkeä myöhemmin kohti vihkikaarta, häntä jännitti taas. Sunil näytti niin komealta seisoessaan siellä. Valo sai hänen ihonsa hehkumaan kuin meren öisen pinnan. Ja miehen silmät olivat kuin tähdet, jotka johtaisivat hänet onnelliseen elämään. Benni tunsi perhosten vain lisääntyvän mahansa pohjassa.



Naisen sininen katse kiersi niissä vähäisissä vieraissa, joita he olivat kutsuneet. Entä jos joku vieraista vastustaisikin heidän liittoaan? Naisen pää oli täynnä useita kysymyksiä ja häntä pelotti hieman. Hän astuisi nyt täysin uudenlaiseen elämään. Vampyyrin, joka oli myös merenneito, vaimoksi. Hänellä tulisi olemaan hyvin tärkeä ja merkittävä rooli suvun historiassa... Juuri hänen pitäisi synnyttää seuraava perijä, joka olisi mereneito isänsä tavoin. Nainen katsahti vielä kerran vieraita, jotka etsivät vielä paikkojaan ja kuiskivat hiljaa. Benni hymähti kevyesti ja alkoi hymyillä. Hän vain tiesi, että tämä olisi oikein, tästä hetkestä hän oli unelmoinut aina.



Lopulta vieraat olivat löytäneet paikkansa ja he saattoivat viimeinkin aloittaa hääseremonian. Vaikka vieraita ei ollutkaan paljoa, olivat ne sitäkin läheisempiä kaksikon elämässä. Ja varmasti jatkossa heistä voisi tulla vieläkin tärkeämpiä. Ainakin Sunilille, jolla ei paljon muuta sukua Appaloosa Plainsissa ollut.



Sunil katseli tulevaa vaimoaan hymyillen. Benni oli kaunein asia mitä hän tiesi tässä maailmassa. Mies oli onnellinen siitä, että nainen oli suostunut hänen kosintaansa. Hän tiesi, että haluaisi suojella aina naista. Benni katseli rakastuneesti takaisin silmiin tulevaa aviomiestään. Nainen tiesi, että tämä olisi hurjan suuri ja raskas matka myös hänelle. Benni muisti myös sen, että hänen elämänsä Sunilin elämän rinnalla tulisi olemaan vain tähden lento. Mutta silti hän halusi kovasti tulla rakastamansa miehen vaimoksi.



Sunil otti sormuksen esiin ja pujotti sen Bennin sormeen. Nainen naurahti ja nieleskeli onnen kyyneleitään. Kukaan ei selvästikkään halunnut estää heidän liittoaan. Muut vain huokailivat ihastuneina ja ilmeisesti Jarmil itki onnesta heidän puolestaan. Benni otti oman sormuksensa ja pujotti sen miehensä sormeen. ”Kunnes minun elämäni tulee päätökseensä”, hän lupasi ja katseli miestä, joka nyökkäsi hänelle päättäväisenä.



He ottivat toisiaan käsistä kiinni. Nyt he olivat virallisesti naimisissa. Kolmannen sukupolven Rouva ja Herra Dwyn. Tämä tuntui heistä molemmista varmasti yhtä taian omaiselta hetkeltä. Kaikki murheet tuntuivat sillä hetkellä pieniltä ja kaukaisilta. ”Voi kun tämä olotila kestäisi ikuisesti”, Benni kuiskasi Sunille, joka hymyili nyökäten. ”Niinpä, rakas”, hän myönsi hiljaa.



He painautuivat suutelemaan toisiaan ja vieraat hurrasivat ja onnittelivat heitä kaikki yhteen ääneen. Jopa Charmaine. Vaikka ilta oli jo pitkällä ja hiukan viileä, varsinkaan hääpari ei tuntunut tuntevan sitä, sillä rakkaus lämmitti heitä kumpaakin.



Pariskunta irrottautui toisistaan varovasti. ”Minä lupaan rakastaa sua aina, oma rakas äkäpussini”, Sunil kuiskasi vaimolleen ja sipaisi tämän vaaleita hiuksia pois kasvoilta. ”Ja minä sinua, oma pimeyden prinssini”, Benni kuiskasi rakastavasti takaisin.



Vieraat ja tuore pari siirtyivät sisätiloihin syömään hääkakkua. Sunil innostui pitämään varsin pitkän puheen siitä, millainen Benni oli teininä ollut. Nainen ei ihan ollut imarreltu kaikista yksityiskohdista mitä kuuli itsestään, mutta hänen oloaan helpotti se, että kakkua leikattaessa hän kerkesi polkaista ensin. Naisvalta jatkuisi talossa näköjään sukupolvesta riippumatta.



Kun he olivat syömässä kakkua, Jarmilin naama venähti. Benni ja Sunil katsoivat naisen katseen suuntaan ja hekin hämmästyivät. Ovella seisoi nimittäin hymyilevä Syrena kakkupalan kanssa. Syrena oli päättänyt tulla katsomaan tyttären poikansa ja tämän vaimon häitä. Benni ja Sunil olivat todella otettuja tästä kunniasta, että suvun kantaäiti oli mukana heidän juhlissaan.



Aamu oli jo melkein valjennut, kun viimeinenkin vieras malttoi lähteä kotiinsa. Benni hyökkäsi heti suutelemaan miestään ja Sunilin oli pakko nauraa. ”Mikäs sinulle tuli?”, hän kysäisi pieni pilke silmä kulmassaan. Hän tiesi, että tätä hetkeä he olivat molemmat odottaneet. ”Voisimme mennä yhdessä suihkuun ja sieltä nukkumaan... Tai pikemminkin viettämään hääyömme”, Benni ehdotti ja hymyili vinosti. Sunil naurahti ja suuteli uudestaan Benniä. Hän tulisi rakastamaan tätä naista ikuisesti. Benni olisi hänen ensimmäinen ja viimeinen vaimonsa, vaikka hän eläisi ikuisesti.

Edellinen    Seuraava