~036~

Koska kotona oli nyt päivisin hiljaista, kun pojat olivat koulussa ja Sunil nukkui, päätti Benni pitkästä aikaa vierailla heidän sukulaistensa luona. Niinpä hän hyppäsikin autoon ison mahansa kanssa, sillä hän oli jo aika viimeisillään, ja ajoi erään talon pihaan. Siitä oli todellakin aikaa, kun hän oli ollut tekemisissä Sunilin sukulaisten kanssa.



Kaisa onneksi ottikin Bennin hyvin vastaan. Nainen oli edelleen yksin vanhoilla päivillään eikä hänelle ollut millään tavalla siunautunut jälkikasvuakaan, joten Kaisa oli todella innoissaan huomatessaan Bennin ihastuttavan vatsan. ”Tämä onkin teidän kolmas jo. Ja Sabas ja Angel kasvavat niin hurjaa vauhtia”, nainen jutteli Bennin kanssa onnessaan. Bennin kävin hiukan sääliksi Kaisaa kun hän ajatteli, että nainen vietti kaiken aikansa yksin isossa talossa.



Benni olikin kerennyt olla miehensä serkun luona jonkin aikaa, kun hän äkkiä tunsi supistuksen. Ensin pienen, mutta pian sitä seurasi suurempi. Nainen painautui hiukan kasaan kivusta ja hän tajusi, että synnytys oli alkamassa. ”Soita ambulanssi, Kaisa”, Benni kuiskasi ja oli menossa jo istumaan. ”Eikä, minä ajan sinut sairaalaan teidän autolla”, Kaisa totesi ja lähti auttamaan Bennin autoon. He soittaisivat matkalta Sunilille.



Sunil kieltämättä turhautui ajatuksesta, että hän joutui ottamaan taksin, koska Benni oli lähtenyt heidän autollaan. Kumminkin miestä jännitti hirveästi lähteä sairaalaan. Aavistuksen verran mies toivoi, että tulokas olisi sini-ihoinen tyttölapsi, joka ei omaisi vampyyrigeeniä. Vaikka Sunil uskoikin vakaasti, että Talasimsca oli jättänyt heidät rauhaan olisi vampyyri geeninen sini-ihoinen jälkeläinen vielä parempi voitto tutkimusryhmälle. Jännittyneenä Sunil istui taksissa ja hoputti kuskia kiirehtimään.



Lopulta synnytys oli ohitse iltapäivällä ja he pääsivät viimein lähtemään takaisin kotiin. Benni asteli ulos sairaalasta käsivarsillaan vaaleanpunaiseen huopaan kääritty pieni tyttö. Tytön nimeksi oli päätetty antaa Esther, joka oli saanut luonteen piirteikseen herkästi innostuvan ja pahan. Valitettavasti tyttö oli normaalinen värinen ja omasi vampyyri geenit, molempien vanhempien harmiksi.



Pian naisen perässä asteli myös ulos Sunil käsivarsillaan toinen tytär. He olivat saaneet kaksoset. Näin ollen heidän neli henkinen perheensä oli kertaheitosta kasvanut kuusi henkiseksi. Toinen tytär sai nimekseen Estelle ja hänen luonteen piirteensä olivat sekopää ja kömpelys. Valitettavasti Estellekin oli perinyt isänsä vampyyri geenit.



Ilta oli jo pitkällä kun he viimein saivat hoidettua kaikki talon asiat ja laitettua tytöt nukkumaan. Niinpä Sunil ja Benni istuivatkin kahdestaan syömässä alakerrassa. ”Sun, meidän rahat ei enää riitä...”, Benni sanoi lopulta ja nosti varovasti katseensa mieheensä. ”Mitä sä tolla tarkoitat?”, mies kysyi heti varautuneena katsellen vaimoansa. ”Minun täytyy mennä töihin... Ja hevoset.... ei meillä riitä enää niille aikaa... Nekin on pakko myydä. Sinun tuloilla me emme vaan enää pärjää, kulta”, Benni yritti varovasti puhua miehelleen järkeä. ”Benni, älä höpötä. Tiedän, että kaksosten myötä tilanne muuttuu mutta ei tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Me kyllä pärjäämme, luota minuun”, Sunil totesi hiukan kireänä. Mies tiesi itsekin, että hänen vaimonsa oli pitkälti oikeassa.



Päivät kuluivat eikä rahaa tullut yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sunilin kirjoittaminen viivästyi tyttöjen takia. Onneksi kumminkin Angel oli hiukan heltynyt nähdessään pienet siskonsa ja auttoikin aina keretessään miellellään Estellen ja Estherin kanssa. Hänestä tuntui mahtavalta saada vampyyrejä lisää sukuun. Sillä Jarmil ja Shyama olivat jo myös vanhuksia ja lapsettomia. Näin ollen Dwynien suvun jatkamisen toivo Appaloosa Plainsissa lepäsi heidän perheensä harteilla. Olihan heillä tietysti kaukaisia sukulaisia myös Sunset Valleyssä sekä muualla päin Simlandiaa, mutta aikoinaan välit oli pistetty poikki näihin, eivätkä he tienneet toisistaan mitään.



Koska Angel hoisi tyttöjä kotona päivisin, jos tarve niin vaati, saattoi Benni ottaa muutamia julkkiskeikkoja aina silloin tällöin. Koska niistä sai hiukan enemmän rahaa kun normaaleista töistä, sillä pärjäsi aina pari viikkoa eteenpäin. Benni oli hiukan turhaantunut siihen, että Sunil ei näyttänyt tekevän mitään saadakseen lisää rahaa perheeseen. Jopa kirjojen kirjoittaminen oli taas kerran jäänyt. Niinpä Bennin harteilla alkoi olla koko Dwynin perheen hyvinvointi.



Ylensä joskus Benni tarvitsi luonnollisesti jotain rentoutumista kotioloista, joten nainen suuntasikin kitaran kanssa kaupungille ja soitteli siellä täällä huvikseen. Hän jätti myös kitarakotelen auki maahan, jotta ihmiset saisivat antaa muutaman simoleonin, jos pitivät hänen soitostaan.



Benni yritti usein lasten hoidon yhteydessä ottaa puheeksi heidän alati vaikean tilanteensa. Rahaa tuntui menevän nopeammin kuin sitä tuli ja Sunil tuntui viettävän aikaansa ihan jossain muissa maailmoissa. Nainen alkoi olla turhautunut tilanteeseen ja toivoikin, että pian asiat helpottuisivat kun talossa olisi kaksi teiniä ja kaksi taaperoa. Mutta kieltämättä Benni alkoi huolestua Sunilista , josta oli äkkiä tullut sulkeutunut ja hiljainen.



Angel oli eräänä päivänä mennyt hyvän kaverinsa Iston luokse. Normaalisti he liikkuivat pojan kanssa kaupungilla, mutta tänään he menivät Iston luokse, sillä poika oli yksin kotona. He nimittäin aikoivat mennä illasta koululla järjestettäviin tanssiaisiin. Angel haki tunnelmaa tanssimalla ja Isto teki läksyjään. ”Hei pitäisi varmaan alkaa lähtemään”, Angel totesi lopulta huomatessaan kellon olevan jo puoli kuusi. ”Sori, mä en taidakkaan tulla”, Isto totesi ja poika harmistui mutta nyökkäsi. ”Kai mäkin meen kotiin”, Angel totesi ja lähti kaverinsa luolta pois.



Kumminkin kesken matkan Angel päätti ainakin käydä pyörähtämässä koululla. Hän nimittäin toivoi, että viimeinkin hän pääsisi puhumaan pitkäaikaisen ihastuksensa Emmin kanssa. Juhlat alkoivat kiitettävästi, mutta kun Emmin kavaljeeri huomasi Angelin katseet, niin tuli tappelu. Mutta ilta oli ihan hyvä muuten, sillä poika kruunattiin tanssiaisten kuninkaaksi ja hän pääsi tanssimaan lopulta erään tytön kanssa.



Kello oli jo reippaasti yli kymmenen kun Angel viimein saapui kotiin. Alakerrassa hän otti vastaan pienen saarnan isältään, joka tosin leppyi hiukan, kun kuuli, että poika oli ollut ’Iston’ kanssa tansseissa koululla. Poika vaelsi yläkertaa silmät ristissä, jossa Cyan tuli häntä vastaan. ”Angel, missä oikein olit?”, nukke kysyi huolestuneena mutta poika käveli tämän ohitse. ”Selitän myöhemmin, mua väsyttää nyt”, poika totasi ja käveli suorinta tietä nukkumaan, sillä huomenna olisi taas koulupäivä.

Seuraavana päivänä Dwyneillä olikin kolmet synttärit, nimittäin Sabaksen ja kaksosten.



Sabaksesta kasvoi nuori komea miehen alku. Poika lyhennytti aavistuksen hiuksiaan ja vaihtoi tyyliään omalla tavallaan rennoksi. Varsinkin Benni oli ylpeä pojastaan, jonka neljänneksi luonteen piirteeksi tuli lukutoukka. Sabas selviytyisi varmasti loistavasti lopusta koulusta, jota hänellä oli vielä edessä.



Esther omi tummat hiukset kuten sisällään, mutta tytössä oli silti piirteitä äidistäänkin. Myös kaksoset olivat saaneet oudot räsynuket postissa, mutta Esther oli pikkuvanha ja harjoitteli mielummin puhumista ja kävelyä kuin leikki.



Estelle taas viihtyi nukkensa kanssa paljon. Sunil ei edes tuntunut huomaavan tyttöjen kasvua ja Benni huolestuikin entistä enemmän tästä asiasta nyt.



Kun tytöt olivat kasvaneet tilanne tuntui vain pahentuvan. Benni joutuikin usein hoitamaan lapsia yksin, sillä Sunil vietti aikaansa perheen kellarissa tai tallilla. Nainen alkoi toden teolla huolestua siitä, että hänen miehellään olisi toinen nainen tai kokonaan toinen perhe jossain. Benni alkoi olla niin loppu, ettei usein jaksanut kunnolla edes nousta sängystä vaikka tytöt huusivatkin suoraa huutoa.

Sunil oli ollut omissa maailmoissaan sen takia, sillä hän oli kehittänyt suhdettaan Lotukseen uudestaan. Hän nimittäin tajusi, että nukesta olisi heille paljon apua kotitöissä ja hevosten hoidossa. Lopulta hän oli viimein onnistunut saamaan nukelta täysin anteeksi tekonsa ja tiesikin, että nyt hän voisi suostutella Lotuksen muuttumaan oikeaksi ihmiseksi kuten aikoinaan Jarmil oli tehnyt.

Muutamaan päivää myöhemmin Sunil suunnistikin velipuolensa Shyaman ja tämän avovaimon Jarmilin asunnolle, Shy oli aikoinaan keksinyt todellisuusliuoksen ja muisti sen edelleen hyvin. Jos hän ostaisi liuoksen veljeltään hänen ei tarvitsisi itse alkaa kehittelemään sitä. Shy oli nimittäin töissä MTT – ryhmän laboratoriossa ja auttoi ryhmää keksimään erilaisia lääkkeitä ja muita tärkeitä seoksia.



Sunil koputti useaan otteeseen pariskunnan ovelle ja kun kukaan ei tullut avaamaan hän kiersi talon taakse. Asunto näytti autiolta ja pimeältä joten Sunil käveli isojen ikkunoiden luokse ja kurkkasi sisään.



Sisällä ei selvästikkään oltu hetkeen käyty, ehkä karkealta arviolta noin pariin viikkoon. Sunil alkoi miettimään oliko Benni kenties puhunut siitä, että Jar ja Shy olisivat matkoilla. Kumminkin hänen takaraivossaan alkoi kolkuttaa pieni ääni. ”Tälle on varmasti luonnollinen selitys”, Sunil totesi itsekseen ja kieri vielä kurkkimassa muut ikkunat, mutta se vain varmisti sen, ettei asunnossa todellakaan oltu asuttu viimeisinä viikoina.



Sunil pääsi kotiin ja kaikki muut nukkuivat jo. Keittiössä mies törmäsi tuttuun hamoon. ”Hei taas, äiti”, mies totesi ja katseli naisen haamua, joka nautti syntymäpäiväkakun jämiä. Toisinaan häntä häiritsi, että hänen äitinsä, Jaya, kävi verottamassa heidän jääkaapinsa sisältöä. Toisaalta pian sieltä ei söisi mitään oikeaa ruokaa muut kuin Benni ja Lotus. ”Hei, Sun”, nainen totesi mutta äänessä oli ikävä sävy, jonka hänen poikansa pisti merkille.



Pian Jaya nousi pöydästä ja tuli poikansa luokse. ”Sunil, he ovat löytäneet teidät... Sinun täytyy kertoa heti Sabakselle vastuustaan”, nainen totesi ja Sunil näytti jäykistyvän heti. ”Talasimscako? Mutta miten?”, mies kysyi ja hän tajusi, että hän oli luullut voivansa lykätä tätä pitkälle. ”Eräs... petti meidät. Minä en voi kertoa enempää. Mutta sinun täytyy kertoa Sabakselle pian. Koko teidän perhe on pahemmassa vaarassa kuin uskotkaan”, Jaya sanoi ja halasi poikaansa. ”Rakastan sinua, Sun”, nainen kuiskasi ja Sunil tunsi kuinka kyyneleet karkasivat luomien alta. ”Rakastan sua kanssa, äiti”, mies kuiskasi.



Sabas oli seuraavana iltana syömässä läksyjen jälkeen, kun Sunil istui pojan kanssa pöytään. ”Poikani”, Sunil sanoi ja katseli hurmejuomaansa. Koskaan hänestä ei ollut tuntunut näin pahalta. Sunil tiesi, että kertomalla, hän pilaisi tavallaan Sabaksen loppuelämän, mutta toisaalta, hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Hänen typeryytensä takia, koko hänen perheensä oli vaarassa. Sabas tuijotti isäänsä vakavana ja lopulta Sunil alkoi kertomaan asioiden todellista laittaa.



Kun mies oli päässyt kertomuksensa loppuun Sabas istui hetken hiljaa. ”Älä viitsi, tarkoitat siis että mä olen pahemmassa vaarassa kuin muut. Ja että mun isoisoiso isä oli merenneitojen kuningas?”, poika kysyi selvästi epäuskoisena ja oli ottanut uutiset todella raskaasti. ”Ja nyt mun pitäisi alkaa jo katselemaan tulevaa vaimoa, koska merenneidot on uskollisia ja mun pitää taata suvun jatkuvuus?”, poika tuhahti ja nousi seisomaan selvästi vihaisena ja epäuskoisena.



”Niin... Olen niin pahoillani, Sabas. Jos olisin voinut, olisin pitänyt tätä tietoa vielä sisälläni. Mutta sinun mummosi kertoi, että Talasimsca on jo jäljillämme. Haluan vain, että olet nyt varovainen. Kaikki toivomme on oikeasti sinussa. Jos vain voisin, kuolisin teidän kaikkien puolesta jotta te olisitte turvassa”, Sunil sanoi ja tuijotti masentuneena pöydän pintaa. Sabas tuhahti ja lähti vihaisena tai pikemminkin hämmentyneenä pöydästä.



Illalla poika katseli itseään peilistä. Hän oli aina tiennyt olevansa erilainen, mutta nyt kun hän oli kuullut millaisen polun läpi tämä hänen ihonsa raskas taakka oli käynyt, hän ei voinut kuin vihata erilaisuuttaan. Sabaksen kaikki haaveet normaalista elämästä olivat kärisseet isän kertomuksen myötä. Poika katseli sinistä ihoaan peilistä ja huokasi lopulta syvään, tuijottaen vihaisesti peilikuvaansa. ”Mä aion lopettaa tämän... Ei enää pelkoa meille ja tuleville sukupolville”, poika kuiskasi ja nosti nyrkkinsä eteensä. ”Ensimmäistä kertaa me taistelemme.”

Edellinen    Seuraava