~034~

Muutaman päivän päästä Benni heräsi aikaisin aamusta pakkailemaan heille matkatavaroita ja vaatteita mukaan. Naista jännitti hirveästi, että minnekä he oikein menisivät matkalle. Sunil oli luvannut naiselle, että hän varmasti viihtyisi reissussa. Benni haaveili paljon pääsevänsä jonnekin hyvin rauhalliseen ja kauniiseen paikkaan, jossa heillä olisi aikaa olla kahdestaan.



Aamu oli jo pitkällä kun Sunil odotteli jo autossa valmiina lähtemään lentokentälle. Benni ei olisi ikinä arvannut, että olisi niin vaikea jättää pojat jonkun toisen vastuulle vain kolmeksi päiväksi. Nainen vannotti lastenvahtia soittamaan heille heti jos jotain tapahtuisi. Auton torvi törähti jo ties kuinka monennen kerran ja viimein Benni malttoi lähteä autoon ja kohti ansaittua lomaa.



Useiden tuntien lennon jälkeen heidän allaan alkoi näkyä muutakin kuin hiekka dyyneja loputtomiin. Benni tajusi melkein heti, että kone lähti tekemään laskua ja hän katsahti ikkunasta. Naisen sisältä kalvasi hiukan. Luuliko hänen miehensä todella, että hän voisi nauttia kuumasta ja todella aurinkoisesta ilmastosta yhdessä vampyyrimiehensä kanssa? Al Simhara oli kyllä vaikuttava näky, mutta edes Benni ei ollut enää varma olisiko reissu todellakin 2350 simoleonin arvoinen.



Nainen oli ainakin odottanut, että heillä olisi vähintään 3 tähden hotelli. Bennin suu loksahti auki kun Sunil esitteli leirintäalueen, jossa heidän oli tarkoitus asustaa nämä kolme päivää. Vaikka yleensä Benni ei hirveästi moittinut Sunilia yllätyksistä, tämä oli liikaa. ”Rakas, tämä ei ollut ihan sitä mitä minä odotin. Miten ihmeessä sinä luulet, että saan päivät täällä menemään yksikseni kun sinä piileskelet auringolta?”, hän totesi melkein itku kurkussa. Benni oli nimittäin todella pettynyt.



”Voi kulta, älä itke. Mä lupaan, että tästä tulee ihana loma joka tapauksessa. Olen vain aina halunnut käydä tutkimassa pyramideja ja muutenkin tämä on ihana paikka”, Sunil lohdutteli vaimoaan ja kietoi kätensä hellästi tämän ympärille halaten ja suudellen Benniä. ”Sä voit shoppailla ja käydä katsomassa nähtävyyksiä. Uskoa minua... Tästä tulee ihana loma, rakas”, mies vakuutti hymyillen ja Benni huokasi yrittäen hymyillä. Hän jotenkin epäili miehensä sanoja suuresti vaikkei olisi halunnut niin.



Ennen kuin he olivat edes kunnolla ehtineet asettua leiripaikalle, Sunil suunnisti jo tutkimaan paikallisen hautausmaan katakombeja. Bennin onneksi mies oli tajunnut kysyä haluaisiko nainen mukaan, mutta kun hänen vaimonsa oli kieltäytynyt, mies oli lähtenyt lopulta yksin. Sunil oli nimittäin kuullut paljon huhuja muinaisista Egyptiläisistä loitsuista ja rituaaleista.



Benni päätti lopulta suunnistaa katsastamaan paikallisien putiikkien tarjontaa. Nainen saapui kaupungin kaupoille ja hän tunsi olevansa ihan eksyksissä vieraassa maassa ja vieläpä ilman aviomiestään. Onneksi paikallinen myyjä oli todella ystävällinen ja esitteli Bennille tavaroita mielellään. Naisen mielessä pyörivät kotiasiat jatkuvasti vaikka tämän piti olla loma, jolla niitä ei ajateltu. Vaikka Sunil olikin ajatellut hyvää, ei se ollut mennyt ihan nappiin.

Koska puodeissa ei hirveästi ollut mitään ostettavaa, nainen olikin käynyt ne nopeasti lävitse ja päättikin suunnata jo pian takaisin leirille. Siellä hän lopulta päätti alkaa tekemään evästä itselleen ja muille leiriläisille odotellessaan miestänsä palaavaksi. Benni alkoi jo toden teolla kaivata kotiin. Hän oli nimittäin luullut, että he viettäisivät ihanan ja romanttisen loman jossain Pariisissa tai eksoottisen nähtävyysloman Kiinassa.



Sunil oli onnistunut törmäämään katakombeissa karhuun ja hän riensikin kertomaan siitä heti paikallisille. Tosin myyjä-rouvaa kiinnosti enemmän hänen ihonvärinsä kuin kertomus. Pian nainen myös tajusi, että mies oli kuuluisia Dwynejä. Sunil oli täysin tyrmistynyt siitä tiedosta, että heidän sukunsa maine oli levinnyt laajemmalle kuin Appaloosa Plains, Bridgeport ja Sunset Valley.



Heti kun mies oli päässyt takaisin leiriin ja käynyt suihkussa, hän jäi ihastelemaan paikallisia liskoja, joita tuntui suorastaan vilisevän joka paikassa. Paikallinen mies kertoili mielellään tälle julkkikselle paikallisista eläimistä. Siinä sivussa mies lipsautti Sunilille tiedon kätketystä lähteestä, jolla saattaisi parantaa sairauksia. Sunil tajusi heti, että mies viittasi hänen vampirismiinsä.



Seuraavan päivän Benni joutuikin viettämään kokonaan yksin. Sunil oli nimittäin jo heti aamusta mennyt tutkimaan erään pyramiidin rauniota, joista oli edellisenä iltana kuullut paikalliselta mieheltä. Nainen oli tylsyyksissään ostanut kameran ja hän kulkikin pitkin ja poikin Al Simharaa ottaen kuvia kaikista mahdollisista paikoista.



Sillä välin Sunil tutkikin onnesta soikeana vanhoja raunioita siinä toivossa, että löytäisi miehen puhuman lähteen. Mies nimittäin oli huomannut, ettei Benni todellakaan nautinut lomasta niin paljon kuin hän, joten jos lähteellä voisi parantaa hänen vampirisminsa, hän tekisi sen vaimonsa puolesta. Tutkittuaan aikansa raunioita Sunil tajusi salaoven, jonka hän päätti saada auki. Lopulta se aukenikin varsin helposti.



Lopulta Sunil saapui huoneeseen, jonka keskellä oli syvä allas. Mies katseli sitä silmät suurina ja hänen kätensä tärisivät. Olikohan hän viimeinkin löytänyt sen mitä oli etsinyt? Sunil asteli lähemmäs allasta ja katseli sen kirkasta vettä mietteliäänä. Jos allas olisi lumottu ja hän muuttuisi pelkästään merenneidoksi. Sunil painiskeli mietteidensä kanssa pitkään ja hartaasti. Osaisiko hän elää niin, hän oli aina ollut vampyyri?



Lopulta mies oli pohtinut omasta mielestään tarpeeksi ja hän vain päätti hypätä altaaseen. Sunil pääsi pintaan ja hän veti syvään henkeä. Missään ei tuntunut mitenkään erikoiselta. Hän katseli ihoaan ja huokasi lopulta pienesti. Sama vanha hehku oli tallella. Joten allas oli varmaankin vain joku tavallinen entinen juomavesipaikka. Pettyneenä Sunil tuli ylös altaasta. Hänellä olisi vielä yksi ilta aikaa viettää aikaa vaimonsa kanssa ja tehdä lomasta mukava myös Bennille.



Kun Sunil saapui viimein leirille oli Benni paistamassa nuotiolla itselleen iltapalaa. Mies meni lähemmäs ja katseli vaimoaan. Nähdessään Bennin surullisen ilmeen, hän tajusi, että loma ei vielä todellakaan ollut ollut naisen mieleen. ”Kulta”, hän kuiskasi ja meni lähemmäs naista, joka nosti katseensa ja hymyili. Sunil kumminkin näki, että se oli pakotettu. ”Tule, tämän yön me nukumme muualla”, Sunil sanoi naiselle ja hymyili ojentaen vaimollensa kätensä, johon nainen tarttui arasti.



Lyhyellä varotusajalla edes Sunil ei onnistunut hommaamaan heille hotellia. Niinpä mies ostikin heille teltan ja ajoi erääseen paikkaan joen varrella, jonka oli aiemmin huomannut. Siellä he pystyttivät yhdessä teltan ja viettivät aikaansa kaksistaan katsellen romanttisesti tähtiä. Benni alkoi nauttia nyt olostaan. Hän sai nimittäin täällä juuri sen mitä lomalta halusikin. Kahdenkeskeistä laatuaikaa miehensä kanssa.



He päättivät tehdä myös reissusta ikimuistoisen viettämällä villejä hetkiä teltassa. Ympärillä kuuluvat yön äänet hiljenivät lopulta, kun he yhteisen hetkensä jälkeen nukahtivat toistensa syliin onnellisina. Benni muisti jälleen kerran, miksi hän oli aikoinaan rakastunut juuri tähän mieheen.

Seuraavana iltana heidän koneensa nousi lentokentältä ja he jättivät Al Simharan taakseen. Sunil ei koskaan kertonut vaimolleen, että oli yrittänyt etsiä lähdettä. Hän nimittäin ajatteli, että olisi parempi jos nainen ei kuulisi, että hän oli harkinnut muuttavansa itseään. Sunil ei vain tiennyt, että Benni oli salaa ajatellut samaa mutta toisinpäin.



Seuraavana aamuna kaksikko lähestyi tutuilla kaduilla kohti kotiaan. Benni katsahti hymyillen mieheensä ja napasi varovasti tämän kädestä kiinni. ”Mitä luulet? Tykkäävätköhän pojat pikku yllätyksestämme?”, nainen kysyi varovasti ja epäröi selvästi. Sunil loi rauhoittavan katseensa vaimoonsa ja hymyili tälle. ”Olen varma, että he rakastavat sitä”, mies vakuutti lopulta. Enää parikymmentä minuuttia ja he olisivat kotona.

Edellinen    Seuraava