~033~

Seuraavana päivänä Benni olikin saanut kaiken valmiiksi hyvissä ajoin. Hän katseli noutopöytää, jonka oli laittanut. Siinä oli salaattia, keksejä sekä spagettia. Naista jännitti suuresti, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun hän järjesti isompia juhlia heidän häidensä jälkeen. Olihan häitä vuosia sitten kehuttukin ja paikallinen lehti oli jopa pienesti maininnut niistä, olivathan he molemmat kumminkin julkisuudessa jo jonkun verran.



Lopulta kello 18 mennessä kaikki kutsutut vieraat olivatkin jo paikalla. Benni ja Sunil viihdyttivät vieraita, sillä molemmat pojat olivat olleet vielä unilla. Pian kumminkin päivänsankarit käytiin pinnasängyistään ja he kiersivätkin sylistä syliin. Angel, jopa uskaltautui juttelemaankin muutamia ei niin tutujen vieraiden kanssa.



Pian olikin synttäreiden kohokohta, kynttilöiden puhaltaminen. Sunil halusi välttämättä auttaa Angeliä, joten Benni sai auttaa pikkuista Sabasta. Naisen mielessä pyöri edelleen hiukan se, miten hän jaksaisi elää vampyyriperheensä kanssa. Kumminkin Benni oli oppinut ottamaan elämän hiukan rennommin vuosien saatossa ja hän pystyikin iloitsemaan, jollain tasolla poikiensa kasvamisesta. Vaikka hiukan se harmittikin, että he olisivat askeleen lähempänä taas isänsä kaltaista ikuisuutta.



Angelin ulkonäkö muistutti paljon isäänsä nuorempana. Hohtavat silmät ja kalpea iho saivat hänet näyttämään ikäistään vanhemmalta ja jotenkin Benni tiesi, että poika tulisi tulevaisuudessa hurmaamaan useamman tytön. Kolmanneksi luonteenpiirteekseen Angel sai: Bilehileen.



Myös Sabaksesta kasvoi hurmaava poika. Kieltämättä niin äidille kuin isälle oli yllätys pojan tummanpunaiset hiukset. Sunil kyllä muisti, että hänen äidillään oli ollut joskus saman väriset hiukset. Benni taas muistutti, että aikoinaan punapäitä oli pidetty vampyyreina, että se saattoi johtua niistäkin geeneistä. Sabas oli myös vaaleampi isäänsä, mutta silti iho kertoi suonissa virtaavasta erikoisesta perimästä.



Synttäreiden jälkeisenä aamuna Angel istui jännittyneenä koulubussissa. Hänen äitinsä oli muistuttanut, että jos poikaa alettaisiin kiusata, he voisivat aina muuttaa pois. Angel uskoi kumminkin sisimmässään, että koulussa tulisi olemaan varmasti kivaa. Olivathan Dwynit saaneet tähänkin asti olla turvassa Talasimscalta osittain juurikin suuren julkisuuden takia.

Koska Benni tarvitsi välillä hengahdystä kotoa, hän nappasikin kitaran mukaansa ja ilmoitti lähtevänsä kaupungille. Sunil tunsi olonsa aluksi hiukan orvoksi jäädessään kahden nuorimmaisen kanssa mutta toisaalta hän nauttti siitä. Nainen suuntasi paikalliselle uimapaikalle ja avasi kitarakotelonsa alkaen soittaa. Hän yritti tienata hiukan lisää rahaa katumuusikkona, sillä raskausaikana kitara oli ollut kovassa käytössä.





Benni ja Sunil opettivat molemmat mielellään pikkuista Sabasta. Nainen lähinnä enimmäkseen siksi, että hän tunsi syyllisyyttä siitä, ettei ollut aikoinaan opettanut Angeliä niin paljon. Sunil taas jopa lykkäsi seuraavan kirjan aloittamista, sillä hän tiesi että Sabaksen taaperoaika olisi hujauksessa ohi. Ja kun taas hänellä olisi vielä vuosisatoja aikaa kirjoittaa.



Angel sai helposti uusia kavereita koulusta luonteensa avulla, mutta silti hänellä oli vain yksi paras ystävä. Sunilin pelko nuken hengestä oli käynyt toteen ja Cyan näyttäytyikin ainoastaan vain pojalle. Angel ei ollut onneksi niin nuken lumoissa kuin setänsä aikoinaan, mutta silti hänkin leikki mielellään nuken kanssa silloin kun ei tehnyt muuta. Poika nimittäin viihtyi hyvin myös yksin.



Angel nimittäin oli tajunnut kuinka kiinnostavaa tähtien tutkiminen oli. Hän viettikin iltaisin mielummin aikaansa kaukoputkella kuin Cyanin kanssa. Angel jopa teki läksynsä sen takia nopeasti, että kerkeäisi ennen nukkumaanmenoa tutkailla hiukan taivasta.



Myös Shyaman vanha kemistinpöytä oli käytössä jälleen. Hän nyt lähinnä tykkäsi yleisesti ottaen kemiasta sekä loogisesta. Angel ei ollut keksinyt pöydän olemassa oloa Cyanin takia, joka oli kyllä kertoillut hänelle todellisuusliuoksesta ja sen vaikutuksista. Vaikka Angel vampyyrinä oppikin asioita nopeammin hän silti mokasi liuosten kanssa kuten kuka tahansa muukin.



Benni oli myös huomannut sen, että poikien syntymäpäivien jälkeen heidän kotitontillaan asustelevat haamut olivat tulleet entistä aktiivisemmiksi. Ei nimittäin ollut kovin montaa yötä etteikö joku sukulaisista rajan takaa olisi käynyt heitä tervehtimissä. Harmi vain, ettei heillä ollut siivousintoista haamua. Benni olisi mielellään jättänyt osan kotitöistä vaikkapa edesmenneelle anopilleen.



Benni alkoi viettää enemmän aikaana Sabaksen kanssa ja eräänä iltana kun Sunil oli pelaamassa ja nainen opetti nuorimmaista kävelemään, niin Sabas otti ensimmäiset askeleensa. ”Katso”, Benni kihjahti onnellisena ja halasi poikaansa. Nainen tajusi pikku hiljaa, että vaikka pojat olivatkin vampyyrejä olisi väärin muuttaa jompaakumpaa heistä salassa. Hän kumminkin rakasti molempia paljon.



Angelillä oli hurjan hyvä mielikuvitus, joten poika onnistui viihdyttämään itseään vähistä leluista huolimatta. Usein jos häntä alkoi kyllästyttää yksin leikkiminen mielikuvitusmaailmassaan, hän pyysikin Cyan mukaansa. Jopa nukella oli enemmän ongelmia liittyä pojan leikkeihin kuin pojalla itsellään.



”Varo hirvi!”, Angel huusi välillä kesken leikkien ja nukke katsoi hiukan tyhmänä poikaan. ”Missä? En minä näe sitä”, Cyan sanoi ja saikin usein pojan hermormahduksen partaalle, kun tämän piti selittää, että mielikuvitusleikin olennaisin osa oli se, että osasi kuvitella mitä sellaisessa tilanteessa pitäisi tehdä.



Benni kävi edelleen säännöllisesti kisailemassa Onixin kanssa. Hän oli myöskin huomannut sen, että ori oli todellakin tullut emäänsä, sillä se pärjäsi paremmin laukkaradoilla kuin estekilpailuissa. Toisaalta Bennille hevosten pärjääminen oli se ja sama, sillä hän nautti enemmänkin vain kilpailun tuomasta jännityksestä. Sunil taas oli heistä se, jonka mielestä hevosten piti myös olla joka kisassa 3 parhaan joukossa.



Eräänä päivänä Benni joutui myös nostamaan syytteen erästä lehteä vastaan, sillä ne väittivät että nainen oli nähty sammuneena kaupungilla. Nainen asteli itsevarmana kaupungintalolle oikeuteen. Ikävä kyllä vain Benni hävisi jutun eikä saanut palkaksi kuin maksettavaksi lähemmäs 800 simoleonia ja suuren julkisen häpeä.



Viimein tuli myös se päivä, että illalla Opalista tulisi vanha tamma. Angel, joka viihtyi hevosten kanssa paljon, viettikin koko vapaapäivänsä hevosen kanssa syöttäen tälle porkkanoita ja harjaten tätä. Poikaa harmitti kun hän tiesi, että hevonen ei enää eläisi kauan. Se oli kumminkin ollut osa perhettä niin kauan.



Illalla herättyään Sunil käveli Opalin luokse ja hymyili hevoselle pienesti. ”Tänään sä siirryt uuteen vaiheeseen”, hän kuiskasi hiljaa ja asteli lähemmäs hevosta joka hörisi hiljaa ja höristeli korviaan. Sunil tuli aivan lemmikkinsä luokse ja silitti varovasti sen turpaa. ”Tuntuu niin haikealta”, hän kuiskasi ja Opal laski päätänsä aivan kuin nyökytellen.



Äkkiä pienet värikkäät tähdet alkoivat tuikkia hevosen ympärillä ja se hörisi pelokkaana nousten takajaloilleen. ”Ei mitään hätää, Opal. Olen tässä näin”, Sunil rauhoitteli hevosta vähän matkan päästä. Hetkessä hevosen kasvu oli ohitse. Eipä se juurikaan muuten muuttunut kuin että valkoisia karvoja tuli enemmän.



”Hyvää syntymäpäivää”, Sunil sanoi ja juoksi halaamaan hevosta. Opal laski päänsä miehen olkapäälle ja hörisi hiljaa. Sunilin sydämeen sattui, sillä hän tiesi, että hän tulisi elämään monta pitkää vuotta ilman rakastamaansa hevosta. Ja hänen elämänsä varrella Opalin jäljellä olevat päivät olisivat kuin perhosen lento.



Päivisin Benni alkoi käyttää vanhaa Opalia nyt enemmän lenkeillä, että sen kunto ei täysin rapistuisi. Sunilin mielestä hevosen olisi pitänyt antaa viettää vanhuus päivänsä rauhassa, mutta nainen jos kuka oli päivisin huomannut, että tamma juoksi pihalla samaan tahtiin kuin nuorempana. Ainoa mistä Opalista huomasi, että se oli vanhus oli se, että tamma oli mukavuudenhaluisempi.



Eräänä iltana Benni oli tiskaamassa astioita ja Sunil joka söi, auttoi samalla Angeliä koulutehtävissä. ”Kultaseni, olen hiukan ajatellut asioita”, mies sanoi ja lopetti syömisen katsoen vaimoaan. ”Niin?”, Benni totesi hiljaa eikä lopettanut tiskaamista.”Olen varannut meille matkan. Heti kuhan Sabas kasvaa. Lähdemme yhteiselle lemmenlomalle... Vain sinä ja minä”, Sunil paljasti lopulta vaimolleen.



Benni jätti astioiden tiskaamisen sikseen ja ryntäsi halaamaan mistään. ”Voi rakas”, hän sanoi melkein kyyneleet silmissä ja suuteli Sunilia. Oli totta, että poikien syntymän jälkeen heillä ei ollut ollut paljon aikaa toisilleen, joten pieni romanttinen loma tekisi heille varmasti hyvää. ”Minne me menemme?”, Benni kysyi innoissaan katsellen miestään. ”Se on yllätys”, Sunil totesi naurahtaen. ”Mutta olen varma, että pidät siitä”, hän lupasi hetken päästä.



Eipä mennyt montaa päivää kun pikkuisen Sabaksen oli aika jättää vaipat ja palikkaleikit taakseen.



Poika oli perinyt selvästi piirteitä molemmista vanhemmistaan ja pidemmän puoleinen punainen tukka sopi hyvin pojalle. Uusimmaksi luonteenpiirteekseen Sabas sai sikeäunisen. Nyt kun molemmat pojat pärjäisivät vieraan hoidossa, saattoivat Benni ja Sunil lähteä matkalle hoitamaan omaa avioliittoaan.

Edellinen    Seuraava

Tämän osan myötä tuli muuteen 1000 kuvaa täyteen :)