~016~

Rahim ja Loviisa viettivät paljon aikaansa Dwyneillä. Tämä päivä oli ollut aivan erityinen, sillä he olivat vihdoinkin keskustelleet yhteisestä tulevaisuudestaan. Loviisa oli ollut sitä mieltä, että heidän olisi parempi muuttaa yhteen heti kun koulut loppuisivat. Miksi he turhaan maksaisivat vuokraa kahdesta asunnosta, kun kumminkin he olisivat aina suurimman osan ajasta toisen luona.



Jaya ei ollut vielä kertonut muille raskaudestaan, koska se oli vielä niin alussa. Kumminkin hän jäi äitiyslomalle aikaisin. Kun hänellä ei ollut mitään tekemistä oikein päivisin, niin hän kulutti suurimman osan päivistään lukemalla kirjoja. Vihdoinkin hänellä oli myös aikaa lukea eräs töistä saatu kirja.



Vihdoin muutaman viikon päästä nainen malttoi kertoa äidilleen. Syrena ei ollut uskoa korviaan kuullessaan, että hänen tyttärensä oli taas raskaana. Nainen halusikin heti kuunnella tyttärensä vatsaa. ”Ooh... Se kysyi, miksi hän on sininen?”, Syrena naurahti iloisesti ja katsahti Jayaan. ”No eikä kysynyt”, hän naurahti äidilleen ja oli onnellinen huomatessaan, että vaihteeksi hänen äitinsä oli huomattavasti paremmassa kunnossa.



Vaikka Rahim oli Loviisan kanssa onnellinen hän istui joskus pitkään iltaisin perheen hiekkalaatikolla miettien oliko hän tekemässä oikeaa päätöstä. Toisaalta, hän ei tiennyt kuin onnellisista avioliitoista ja suhteista. Hänen äitinsä ja isänsäkin olivat rakastuneet heti ja olivat olleet yhdessä kuolemaan asti. Rahimia vaivasi välillä oikein todenteolla ajatukset siitä, oliko hän tekemässä oikeaa valintaa Loviisan suhteen.



Pian Shyaman vauva-ajat olivatkin ohitse. Eräänä iltana pieni nyytti vain kasvoi taaperoksi. Varsinkin Jayasta tuntui, että aika oli mennyt aivan liian nopeasti. Vastahan toinen oli syntynyt. Toisaalta naista helpotti ajatus siitä, että ei menisi kauan kun hänellä olisi samanlainen pieni käärö jälleen.



Kaikkien yllätykseksi Shyama peri mummonsa siniset hiukset enonsa tapaan. Lisäksi poika muistutti paljon enoaan Rahimia kun Rahim oli ollut pieni. Tosin ennen kuin Syrena kerkesi sanoa mitään hiuksista Jaya päätti leikata pojan tukkaa hiukan. Hän ei halunnut samaa kohtaloa pojalleen kuin Rahimille.



Rahim auttoi mielellään isosiskoaan lapsen hoidossa. Jotenkin omalla tavallaan Shyama oli myös kiintynyt Rahimiin eikä mikään ihme olihan poika toinen hänen kummeistaan. Jaya uskoi valinneensa todellakin oikein, sillä Rahim piti kummipojastaan todella hyvää huolta.

Viikot vierivät nopeasti ja pian Jaya ajatteli, että olisi hyvä aika kertoa vihdoin Aalille tulevasta vauvasta, mutta Jaya ei arvannut millainen kausi talossa olikaan alkamassa.



Demyx tuli siskonsa luokse sinä iltana luokse. ”Jaya meidän on puhuttava”, hän sanoi tiukasti ja esti naisen pääsyn eteenpäin. Jaya naurahti hiukan veljensä vaativalle sävylle. ”No kukas sinut on hylännyt kun olet noin äkäinen?”, nainen kysyi leikillään ja katseli veljeään, jonka silmissä paloi viha. ”Sinun täytyy jättää Aali”, Demyx sanoi ja katsahti siskoaan pitkään. Lopulta mies huokasi varovasti. ”Sinun täytyy, sillä hän pettää sinua Jaya. Enkä halua, että olet vain toinen nainen”, mies kertoi surullisena siskolleen.



”MITÄ?!”, Jaya huudahti veljelleen hämmästyneenä. Naisesta tuntui kuin hänen päälleen olisi äkkiä heitetty kylmää vettä. Väite tuntui niin mahdottomalta. ”Älä viitsi Dem”, hän aloitti mutta nähdessään veljensä surullisen ilmeen hän tiesi, ettei Demyx ikinä valehtelisi hänelle. ”Mutta... kuinka?”, Jaya änkytti hiljaa. Samaan aikaan hänen tunteensa olivat tyhjät ja täynnä vihaa. ”Meidän työpaikan pomo, näin heidät tänään”, Dem sanoi pahoillaan siskolleen. Jaya katsahti makuuhuoneeseensa ja lähti kävelemään sinne vihaisesti.



Aali ei ollut vielä kerennyt vaihtaa vaatteitaan. ”Onko sinulla minulle jotain kerrottavaa?”, Jaya kysyi heti kun pääsi huoneeseen ja yritti pitää itsensä rauhallisena. Aali mietti hetken ja pudisteli sitten päättään. ”Eikö todella?”, Jaya kysyi uudestaan ja kallisti hiukan päätään. Mies mietti jälleen pitkään ja katsahti sitten tyttöystäväänsä avaten suunsa. ”Minä rakastan sinua”, Aali sanoi sitten hymyillen tälle.



Se oli viimeinen niitti Jayalle. ”Kuinka sinä oikein kehtaat?!”, nainen huusi niin, että sai miehen pomppaamaan taaksepäin. ”Mitä?”, Aali kysyi hämmästyneenä, hän ei yhtään tiennyt missä nyt mentiin. ”Ai mitä? Tajuatko sinä, että minun veljeni on samassa työpaikassa, kauanko sinä luulit voivasi jatkaa!?”, Jaya kiljui täyttä kurkkuaan Aalille, joka meni entistä kalpeammaksi. ”Ai tuota... Jaya mä voin selittää... Ei tämä niin iso juttu nyt ole”, mies sanoi yrittäen rauhoitella tyttöystäväänsä.



”Jaa ei ole. Petät minua pomosi kanssa samaanaikaan kun minä odotan sinun lastasi”, Jaya sanoi vihaisena ja tuijotti Aalia. ”Kyllä kuulit aivan oikein, minä olen raskaana sinulle, mutta en todellakaan tiedä enää haluanko sinun näkevän sitä lasta ikinä”, nainen sanoi vihaisesti ja sai todenteolla pidätellä itseään, ettei olisi läimäyttänyt miestä.



”Mitä?”, nyt oli Aalin vuoro hämmentyä uutisista. ”Miksi sinä kerrot tämän vasta nyt?”, mies kysyi ja katseli Jayaa surullisena. Hetken päästä mies sai puhekykynsä takaisin. ”Jaya anna anteeksi ihan oikeasti. Rakastan sinua. Ihan koko sydämestäni”, Aali rukoili naiselta, joka huokasi hiljaa. ”Hyvä yötä, Aali. Minä en jaksa nyt puhua tästä”, Jaya totesi ja poistui huoneesta itku kurkussa.



Sinä yönä nainen nukkui Kiran ja Kallan entisessä huoneessa. Vaikka hän olikin todella väsynyt raskaudenkin myötä, pitivät itku ja ajatukset Jayan pitkään hereillä. Hän ei todellakaan tiennyt mitä olisi tehnyt Aalin kanssa. Mies voisi todella muuttua, mutta halusiko hän suhdetta pettäjän kanssa? Kerran pettäjä aina pettäjä. Ja mikä hän oli sanomaan Aalille mitään, olihan hänelläkin toinen lapsi toisen miehen kanssa. Jayan pää ei ollut koskaan ollut näin täynnä ajatuksia.



Vielä aamupalallakin nainen mietti mitä tekisi miehen kanssa. Jaya oli hajalla ja palasina. Toisaalta häntä pelotti ajatus, että hän jäisi yksin kahden pienen lapsen kanssa. Mutta olihan hänellä talossa vielä lastenhoitoapua. Toisaalta, hän oli aina rakastanut Aalia, oliko mikään muuttunut kumminkaan lopullisesti uutisen myötä. Jaya huokaisi turhautuneena ja nojasi pyötään nieleskellen.



Aamiaisen jälkeen Jaya meni hakemaan Shyamaa, jotta leikkisi pojan kanssa. Ja opettelisi hiukan puhettakin. Aali oli hereillä ja tuli naisen taakse. ”Jaya kulta, minä olen tosi pahoillani. Ihan oikeasti olen”, mies kuiskasi ja yritti koskettaa naisen olkapäätä. Mutta Jaya lähti huoneesta nopeasti. Kumminkin Aali tuli toisen perässä olohuoneeseen.



”Jaya kuuntele nyt”, Aali sanoi ja kiersi naisen eteen. Nainen katsoi miestä ja laski Shyaman leikkimään lattialle. ”Aali, älä”, nainen pyysi hiljaa. ”Minä oikeasti rakastan sinua. Suhde Gunnellen kanssa ei ole edes ollut oikeastaan mikään suhde. Ja minä olen oikeasti valmis lopettamaan sen meidän takia”, Aali puhui hiljaa naiselle ja katseli tätä surullisena yrittäen sitten halata tyttöystäväänsä. Jaya kiemursi pois miehen läheltä. ”Aali, minä en oikeasti tiedä mitä ajatella, mene nyt vaan pois. Minä en vielä tiedä voinko antaa sulle tätä anteeksi ikinä”, Jaya kuiskasi itku kurkussa ja pakeni tilannetta sitten vessaan. Aali tiesi tasan tarkkaan mitä hänen pitäisi tehdä.



Eipä aikaakaan kun mies pysäytti Dwynien perheen auton erään talon pihaan, joka sijaitsi melkein meren rannalla. Talo kuului hänen ja Demyxin pomolle Gunnelelle. Nainen todellakin oli Aalin ihastuksen kohde. Mutta heillä kahdella ei ollut suhdetta, mutta kaksikko oli tapaillut toisiaan jonkin aikaa. Myös töissä he heittivät vitsiä, joka oli epäilyttävää.



Aali kertoi Gunnelle siitä, että Demyx tiesi heistä. Gunnel tiesi kyllä, että Aali oli muuttanut Dwyneille ja jopa siitä, että Jayalla ja Aalilla oli jotain. ”Ja nyt, Jaya on raskaana minulle”, mies lopetti kertomuksensa naiselle ja huokasi syvään. ”Sinä, jos kuka Gunnel tiedät kuinka paljon mä haluan oman lapsen”, mies sanoi surullisena. ”Siksi mun on pakko pyytää, että me olisimme vain ystäviä. Rakastan todella Jayaa ja haluan yrittää tehdä meistä perheen”, Aali jatkoi kiihkeästi palopuhettaan naiselle.



Gunnel hymyili miehelle sitten. ”Aali musta on hienoa, että sä haluat olla isä sinun lapsellesi. Joten älä pelkää, että tämä vaikuttaisi meidän väleihin. Tottakai minä ymmärrän sinun pyyntösi”, nainen totesi ja sai Aalin hymyilemään toiveekkaana. ”Minä itse voin soittaa Jayalle ja kertoa, ettei meillä enää ole mitään”, Gunnel lupasi naurahtaen. ”Kiitos. Olet oikeasti tosiystävä.”, Aali huokaisi helpotuksesta naiselle, joka naurahti ja halasi miestä tiukasti.



Kun Aali tuli illasta kotiin, hän sanoi Jayalle, että tällä oli yllätys toiselle. Nainen katseli ihmeissään miestä. Mies oli käynyt ostamssa tyttöystävälleen tämän lempikukkia paikallisesta kaupasta. Aali oli oikeasti valmis tekemään kaikkensa, että hän voisi vielä korjata välit naiseen, jota hän todella rakasti.



”Ole hyvä”, mies totesi ojentaessaan puskaa naiselle, mutta Jaya vetäytyi kauemmas kukista. ”Luuletko sinä todella, että yksi kukkapuska korjaa Ali kaiken!”, hän huudahti loukkaantuneena. ”En, minä vain ajattelin...”, mies yritti ja hänen hartiansa painuivat kasaan. ”Musta oli uskomatonta, että käskit sen naisenkin vielä soittaa mulle”, Jaya sanoi sitten vihaisena ja sulki silmänsä. ”Toistaiseksi, sä saat asua täällä, mutta minä tarvitsen aikaa miettiä miten me jatkamme”, Jaya sanoi hiljaa ja aukaisi silmänsä katsoen Aaliin. Mies tajusi, että todellakin vain aika näyttäisi tulisiko heistä enää mitään.



Viikot ja kuukaudet kuluivat ja parin välit eivät parantuneet paljoakaan. Heidän riitansa alkoivat jo vaikuttaa myös Shyamaan, joka aina vedettiin väliin jotenkin. Kumminkin, koska parivaljakon välillä oli niin paljon vihaa, siellä jossain alla oli pakko olla vielä paljon myös rakkautta toisiaan kohtaan. Anteeksianto vain oli yksi maailman vaikeimpia asioita.



Eräänä yönä sitten viimein Jaya heräsi mahassaan tuntuviin vihlaisuihin. Häntä pelotti nyt ensimmäistä kertaa. Hän oli synnyttämässä toista lastaan, mutta hän pelkäsi. Jaya tiesi, että nyt pitäisi päästä äkkiä sairaalaan.



”Aali! Aali!”, Jaya huusi kivusta ja kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan. Hän ei halunnut nyt ketään muuta luoksensa kuin poikaystävänsä. Demyx juoksi huoneeseen ja säikähti huomatessaan paljon verta lattialla ja sen kuinka kalpea hänen siskonsa oli. ”Minä synnytän, Dem”, nainen kuiskasi itkien ja Demyx nyökkäsi lähtien soittamaan ambulanssin. Mutta Demyx tiesi, ettei verenvuotaminen ollut kyllä aivan normaalia, nyt häntä alkoi pelottaa siskonsa puolesta.

Edellinen    Seuraava