perjantai 2. maaliskuuta 2012

~019~



Jayan kuolema oli kaikille kova pala. Varsinkin Shyama otti asian raskaammin, sillä poika oli suhteellisen herkässä iässä juuri. Dalia istuttikin heidän perheensä usein istumaan yhdessä syömään ja tekemään muita juttuja. Vaikka nämä yhteiset hetket olivatkin varsin hiljaisia välillä, saivat ne heidät tuntemaan itsensä vahvemmaksi. Nainen jaksoi myös muistuttaa Kaisalle, että nyt Shyama ja Sunil olivat tavallaan toisen velipuoliakin, niinpä tytön täytyisi kohdella näitä sillä tavalla. Toisaalta, eipä Kaisa koskaan ollut jättänyt serkuksiaan huomioimatta.



Dalia ei voinut pitää pitkää lomaa. Stailauskeikkoaja kasaantui kokoajan enemmän ja enemmän, koska kaikki halusivat hänet olihan naiselle kokemusta Bridgeportin tyylistä ja hän oli siellä nähnyt miten julkkikset siellä pukeutuivat. Nainen vaan alkoi huomata itsestään sen, että hän alkoi jo kaivata normaalimpaan rytmiin, kai Dalia oli viimein kasvamassa aikuiseksi.



Kaisa teki mielellään läksynsän vasta siinä vaiheessa kuin Shyama tuli kotiin, sillä hän saattoi näin ollen tehdä läksynsä pojan seurassa ja samalla auttaa nuorukaista. Usein he myös puhuivat pojan äidistä, vaikka Dalia oli kieltänyt puhumasta tästä asiasta. Mutta Shyama usein itse aloitti sen, että hänen äidillään oli nyt helpompi olla.



Dalia sai myös sen verran hyvin palkkaa keikoista, että hän päätti ostaa pojille jotain, että nämä unohtaisivat surun äidistään. Niinpä hän päätyi kemistin pöytään. Shyama innostuikin todenteolla siitä, sillä poika oli lukenut netistä, että sillä saattoi kehittää juoman, jolla muutkin saattaisivat nähdä Jaredin. Hän haluisi niin kovasti, ettei Jaredia enää pidettäisi ihan höpö höpö juttuna.



Koska Kaisa huomio paljon Shyamaa, keskittyi Dalia enemmänkin pikkuiseen Suniliin. Poika tuntui usein ihmettelevän minne hänen äitinsä oli kadonnut. Dalia jaksoi kerta toisensa jälkeen kertoa pienokaiselle, että Jaya oli nyt paremmassa paikassa.



Toisinaan Shyama näki kauheita painajaisia, joihin hän heräsi itkien. Ainoa kuka pojan sai silloin rauhoittumaan oli Kaisa. Tyttö osasi lohdutttaa toista juuri oikeilla sanolla ja halaisi sekä piti tätä lähellään muutenkin. Shyama todellakin oli ottanut tytön isosiskokseen. Vaikka Dalia oli aluksi pelännytkin, tulisiko asiasta mitään.



Jayan kuolema oli oikeastaan levinnyt ympäri kaupunkia. Ammatin vaihtamista tosissaan Dalia alkoi miettimään siinä vaiheessa, kun hänen asiakkaakseen sattui Gunnel, joka oli Aalin entinen pomo. Nainen alkoi utelemaan nimittäin siitä, jaksaisiko Dalia todellakin hoitaa kolmea lapsea ihan yksin ja tarjoutui adoptoimaan Sunilin. Dalia kieltäytyi kohteliasti, vaikka se olikin vaikeaa. Kuinka naisella oikein oli otsaa edes ehdottaa tuollaista.



Onneksi naisella oli niitä mukaviakin vakioasiakkaita, joista yksi oli Reijo Sallinen. Mies nimittäin oli jo useamman kerran pyytänyt Dalialta apua milloin missäkin asiassa. Nainen saattoi myös puhua Reijon kanssa aivan kaikesta työn ohessa ja heillä oli syvä ystävyyssuhde. Reijo oli ensimmäinen, jolle Dalia kertoi aikovansa lopettaa piakkoin stylistin hommat. Kieltämättä miestä harmitti ajatus siitä, ettei hän saisi enää asiantuntevan Dalian apua vaateostoksissaan.



Dalia oli suunnitellut, että pikkuiselle Sunille järjestettäisiin kunnon syntymäpäivät. Mutta kumminkin hänelle kasaantui liikaa töitä. Mutta silti hän kävi kotimatkalla ostamassa kakun ja niinpä he juhlivat Jayan nuorimmaisen synttäreitä ihan heidän omalla porukallaan ja kakun kera. Kaisa halusi ehdottomasti auttaa Sunilia puhaltamaan kynttilät kakusta.



Niinpä Sunilin olisi aika kasvaa viimeinkin ja ottaa vastaan elämä lapsena. Hän katseli vielä viimeisen kerran maailmaa viattomilla taaperon silmillään, ennenkuin kasvoi söpöksi pikku pojaksi. Kolmanneksi luonteenpiirteekseen Sunil sai hurjapään.



Ensimmäistä kertaa myös Aali päätti käydä tuonpuoleisesta tekemässä tuttavuutta talon väen kanssa. Mies näytti hyvin onnelliselta liejuessaan ympäri Dwynien tonttia. Eikä mikään ihme olihan nimittäin hänen poikansa selvinnyt hienosti jo tähän asti ja Aalikin saattoi olla rakkaimpansa kanssa nyt rajan tuolla puolen.



Seuraavana aamuna Sunil odotti malttamattoman kouluun lähtöä. Hän tuntui olevan hermostunut ja leikkikin aamulla Lotus nukkensa kanssa, kertoillen tälle mitä kaikkea hän aikoi ensimmäisenä päivänä koulussa tehdä. Shyama oli tarjoutunut olemaan välitunneilla veljensä kanssa mutta Sunil oli sanonut ettei olisi pakko.



Tunnin päästä jännityksestä jäykkä poika istuikin koulubussissa yksin omassa penkissään. Häntä jännitti hirveästi se, mitä muut sanoisivat hänen sinisestä ihostaan ja hohtavista silmistään. Ainakin välillä lastenvahti oli pelännyt niitä ja se oli harmittanut poikaa pienenä.



Dalia lähti eräälle työkeikalle poikien lähdettyä kouluun. Häntä odotti todellinen jymy ylläri paikan päällä. ”DEMYX!”, nainen huudahti nähdessään miehen asiakkaansa pihalla. Demyx kertoi, että oli tullut tapaamaan vanhoja tuttujaan Sunset Valleyseen. Dalia katseli veljeään huvittuneena. Mies oli vanhentunut selvästi ja toisen kiharoidenpoisto oli epäonnistunut todella pahasti. Niinpä Dalia tarjoutuikin ilmaiseksi korjaamaan veljensä tyyliä hiukan.



Demyx pysyi edelleen vähän rockhenkisenä mitä hänen alallaan odotettiinkin. Mutta tukan pituus ja tyyli vaihtui lyhyempään. Mies todella piti uudesta tyylistään hänkin alkoi keikistellä siskolleen. Siinä vaiheessa kun Demyx alkoi kysellä näyttikö hänen peppunsa isolta niissä farkkuissa, Dalia päätti paeta sisälle oikean asiakkaansa luokse.



Nainen alkoi todellakin toivoa sitä, että hän löytäisi pian oikean työn, kunnollisilla työajoilla varustetun paikan. Hän oli yleensä töiden jälkeen aivan väsynyt ja piti vielä tehdä ruokaa lapsille ja muutenkin hoitaa kotitöitä, joita siivoja ei tuntunut hoitavan kunnolla vaikka kävikin päivittäin. Lisäksi hänen piti vielä tehdä erilaisia suunnitelmia ja luonnoksia asukokonaisuuksista. Dalia myönsi itselleen, ettei hän enää jaksanut niin kuin nuoreana.



Perheen talossa alkoikin käydä varsinainen tuonpuoleiskuhina pian. Nimittäin varsinkin Leighton tuli usein piirtelemään uudella suunnittelupöydällä öisin. Ehkä mies olikin elinaikanaan halunnut olla suuri taiteilija tai arkkitehti, mutta olikin päätynyt muihin hommiin. Nyt mies saattoi toteuttaa sitä niin useasti kuin halusi.



Myös Syrena kävi säännöllisesti pelaamassa perheen tietokoneella. Oliko tuonpuoleisessa todella noin tylsää, että haamut hakivat virikkeitä heidän elävien maailmasta. Toisaalta ei Syrena aina vain pelannut. Vaikkakin hän sitä usein tekikin.



Toisinaan nainen nimittäin auttoi tyttärenpoikaansa Shyamaa läksyissä, jotka alkoivat pikku hiljaa vaikeutua. Syrena vietti mielellään aikaa pojan kanssa, sillä pian toinen kasvaisi jälleen ja tuskin haamu- ja mielikuvitusystävät enää kiinnostaisivat poikaa sitten.



Silti Shyama yritti edelleen luoda juomaa, joka herättäisi Jaredin eloon. Jared usein sanoikin, ettei toisen tarvitsisi nähdä niin suurta vaivaa, mutta poika todella yritti. Aina ne yritykset eivät niin hyvin päättyneet ja Dalia saarnasikin, että hän pelästyi joka kerta kun pamahti.



Naisen painostama Shyama joutuikin sitten viikonloppuna menemään erään koulukaverinsa luokse kylään. Oilin isä tervehtikin Shyamaa hyvin kohteliaasti ja alkoi kysellä tältä kaikenlaista ihmeellistä tämän perheestä. Shyama ei oikein osannut vastata mihinkään ja hän todellakin ihmetteli miksi mies oli kiinnostunut siitä oliko hänellä sini-ihoisia sukulaisia todellakin kuten kaupungilla huhutiin.



Pojasta oli tosi hauskaa olla kaverinsa Oilin luona, sillä Oililla oli niin paljon sellaisia leluja mitä hänellä ei ollut. Poika sai jopa kipinän kokkaamiseen kokeillessaan mustikkamuffineita Oilin kanssa. Hänestä leipominen olikin yllättävän kivaa eikä kokkailu sittenkään tainnut olla vain naisten puuhaa.



Oilin isä jatkoi utelua Shyaman suvusta, tytön tehdessä läksyjä ja Shyaman maistellessa muffinia. Poika ei todellakaan voinut ymmärtää miten jotakuta saattoi kiinnostaa noin paljon hänen sukunsa. Mutta kun hän kysyi asiaa mieheltä. Mies sanoi syyksi, että hän vain halusi tietää kenen kanssa hänen tyttärensä olisi. Mies jopa vitsaili asiasta , että ehkä jonain päivänä nämä kaksi sukua yhdistyisivät.



Dalialla oli nyt sitten aikaa yrittää laittaa puutarhaan kuntoon, kun Shyama oli Oilin luona ja Kaisa oli vienyt Sunilin elokuviin. Nainen oli todella otettu tyttärensä avusta poikien kanssa. Dalia vaan ei mikään viherpeukalo ollut äitinsä tavoin, joten vain jo muutaman kasvin hoitamiseen tuntui menevän aikaa ikuisuus.



Illalla kun Dalia oli saanut kakki muut nukkumaan, hän meni vielä itse lukemaan lehteä ulos. Siellä Dalia huomasi viimein sen mitä oli etsinytkin. Häntä kiinnostava työpaikka ja vielä hyvillä työajoilla. Firma näytti olevan sama, jossa Jaya oli aikoinaan töissä, joten ehkä hänellä olisi hyvät mahdollisuudet päästä töihin sinne. Vaikka palkka olikin todella paljon huonompi kuin stylistina, kyllä työajat voittivat sen.



Samaisena yönä Sunil oli herännyt juomaa yöllä. Kun hän oli juonut ja kääntyi hän näki jotain. Hänen takanaan leijui vaaleanpunertava haamu, joka katseli häntä kiinnostuneena. Sunil säikähti aivan vähäsen tätä mutta tarkemmin katsottuaa Sunil alkoi hymyillä onnellisena.



”Äiti”, hän kuiskasi haamulle, joka kumartui halaamaan häntä. Jaya oli viimein tullut katsomaan poikaansa tuonpuoleisesta. Kaksikko pysytteli pitkään halauksessa. Sunil kuiskasili äidilleen kuinka ikävä hänellä oli naista ja Jaya vastaisi tälle. Jaya kertoi, että oli todella ylpeä siitä miten hienosti Sunil pärjäsi koulussa.



Äitinsä tapaamisen innoittamana poika aloitti ensimmäisen kirjansa kirjoittamisen. Sunil oli myös kehittänyt Lotuksesta mielikuvitusystävän itselleen. Nukke hiukan epäilikin, miten tuon ikäinen poika osaisi kirjottaa yhtään mitään hyvää kirjaa. Mutta pienen alku takkuilin jälkeen Sunil oli jo heittäytynyt oman kirjansa vietäväksi ja unohtanut Lotuksenkin.



Pari päivää myöhemmin Shyama sitten juhlikin syntymäpäiviään. Poika halusi kasvaa ulkona pimeässä ja ainoan ystävänsä Jaredin seurassa.



Shyama toi Dalialle mieleen todella paljon Rahimin. Eikä hän ollutkaan ainoa, sillä monet kyselivätkin pojalta oliko Rahim hänelle jotain sukua. Neljänneksi luonteenpiirteekseen Shyama sai poikkeavan. Joka ei ollutkaan mikään ihme, sillä poika väitti edelleen kiveen kovaa, että Jared oli kasvanut hänen kanssaan samaan aikaan. Shyama oli päättänyt, että vielä hän näyttäisi kaikille, että Jared oli totta.

Edellinen   Seuraava

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muista, Jokainen kommentti auttaa kirjoittajaa jatkamaan tuskaisena päivänä. Kiitos kommentistasi.