~038~

Sunil oli viemässä Estelleä nukkumaan, kun Sabas ryntäsi äkkiä sisälle ovesta. Poika oli tullut juoksemalla talleilta ja vaikutti siltä kuin olisi nähnyt aaveen. Mies tuijotti toista pojistaan. ”Mitä hemmettiä sinä nuori mies ryntäät noin sisälle?”, Sunil ärähti hiukan vihaisena ja yritti tyynnytellä sylissään olevaa tyttöä, joka oli säikähtänyt veljensä äkillistä sisääntuloa. ”Tala... Tala... sims...ca”, Sabas sai lopulta sanottua huohotuksensa seasta ja Sunilin silmät levisivät.



Sabas alkoi kertoa isälleen autosta, joka oli seurannut häntä koko lenkin ajan ja siitä mitä äsken pihalla oli tapahtunut. Sunil näytti mietteliäältä ja nyökkäsi lopulta pienesti. ”Älä puhu tästä vielä kenellekään muulle, en halua, että äitisi saa hepulia”, mies totesi hetken miettimisen jälkeen. ”Hepulia mistä?”, kuului tiukka ääni ovelta ja Benni tuijotti kolmikkoa odottavana. Sunil ja Sabas katsoivat toisiaan. ”Laita siskosi nukkumaan, minä keskustelen äitisi kanssa”, mies sanoi ja pyysi Bennin mukaansa ojentaen Estellen Sabakselle.



Sunil ojhjasi vaimonsa heidän makuuhuoneeseensa ja pyysi tätä käymään sängylle. Sunil meni lopulta vaimonsa viereen ja alkoi kertoa samaa mitä Sabas oli kertonut äsken miehelle alakerrassa. Bennin huulilta pääsi raskas huokaus ja hän katseli miestään vakavana. ”Sunil... Minä...”, nainen aloitti sulkien silmänsä. Hän oli vain niin loppu.



Hetken päästä nainen avasi siniset silmänsä ja tuijotti miestänsä niillä. ”Minä en halua kuulla enää sanaakaan koko Talasimscasta”, nainen sanoi päättäväisesti ja sai miehensä änkyttämään, mutta tiukasti Benni keskeytti tämän. ”En halua, että tästä puhutaan nyt synttäreiden alla. Ehkä Sabaksen mielikuvitus vaan laukkasi ja hän luuli väärin. Sunil, teidän täytyy lopettaa tämä. Koko perhe on ihan sekaisin. Ei enää sanaakaan Talasimscasta, koska emme selvästikkään ole vaarassa”, nainen totesi tiukasti ja tuijotti miestään ankarasti. Lopulta Sunil nyökkäsi varovasti.



Mutta Benni ei tiennytkään, että Sabaksen tarkkailija oli lähempänä kuin he luulivatkaan. Hetken seurattuaan, että talosta sammuivat kaikki valot, tumma hahmo irtaantui puun juurelta ja lähti juoksemaan hitaasti pitkin metsäpolkua syvemmälle metsään, kohti oikoreittiä joelle.



Benni yritti parhaansa mukaan unohtaa kaiken sen häslingin mitä tämä Talasimscan leijuva uhka ja hänen selvästi seonnut anoppikummituksensa naisen perheessä aiheutti. Tosin vaikka nainen näyttikin päälle päin usein rauhalliselta, hän oli kumminkin varmistanut salassa selustan. Benni tiesi, että jos kaikki puhe oli totta... He voisivat olla suuremmassa vaarassa kuin edes Sunil tiesi.



Sabaksesta alkoi tulla vainoharhainen ja nyt hänestä alkoi tuntua, että jokaista hänen liikettään seurattiin. Eräänä päivänä Sabas puhui tästä veljelleen koulubussissa joka totesi, että poika oli selvästi lukenut liikaa sitä salapoliisikirjaansa, jonka oli löytänyt kirjastosta.



Eräänä iltana juodessaan teetänsä keittiössä, Sabas alkoi miettiä kaikkia johtolankoja joita oli saanut kokoon. Yksikään niistä ei tuntunut yksikseen johtavan mihinkään, mutta yhdessä jokainen pienikin tiedon murunen johti kirjaimiin B.S ja hän oli saanut sen verran selville, että kirjailija asui tai ainakin oli asunut Appaloosa Plainissa.



Eräänä aamuna Benni sai hänelle osoitetun kirjeen. Nainen avasi sen vapisevin käsin ja nielaisi. Lukiessaan kirjeen hän olisi voinut revetä kyyneliin. Siinä luki vain ja ainostaan ’Kyllä. B.S’ Nainen tiesi nyt, ettei hänen tarvitsisi olla enää huolissaan lapsista. Aivan kuin kivi olisi tiputettu pois hänen sydämeltään. Niin helpottuneeksi naisen olotila muuttui tämä salaperäisen kirjeen myötä.



Pian olikin aika juhlia kolmia syntymäpäiviä samaan aikaan. Nimittäin perheen kaksostytöt Estelle ja Esther kasvoivat taaperoista lapsiksi ja Bennin oli aika ottaa vastaan viisas vanhuus.



Kasvettuaan kaksoset keksivätkin sen, kuinka saman näköisiä he olivat. Niinpä Ester ja Estella halusivat täysin samanlaiset vaatteet. Tytöt erotti nyt enää oikeastaan silmien väristä. Esther omisti vaaleat sinertävät silmät ja hänen kolmas piirteensä oli kapinallinen. Lisäksi tytön päällyspaita oli vaaleankeltainen.



Estellellä taas oli vaalean violetit hehkuvat silmät ja hänen päällyspaitansa oli valkoinen. Tyttöjen yhdennäköisyys oli todella tyrmistyttävä. Estellen kolmanneksi piirteeksi tuli silmää valokuvaukselle.



Myöskään Benniä vanhuus ei latistanut. Nainen lyhensi hiuksiaan ja niiden väri sai pysyä luonnollisena vanhuuden valkoisena. Pikku hiljaa nainen tajusi myös sen miten suuri kuilu hänellä alkoi olemaan perheeseensä. Hän kuolisi pian kun taas hänen miehensä oli elänyt vasta murto-osan elämästään, heidän lapsistaan puhumattakaan.



Elämä Dwyneillä tuntui jatkuvan normaalisti. Lapset kävivät koulussa ja pojat ratsastivat hevosilla aina keretessään. Benni oli onnellinen kun elämä näytti asettuvan aloilleen ja alkoi normaalisoitua. Ehkä he olivat turhaan huolehtineet siitä, että Talasimsca olisi heidän jäljillään.



Sunil oli alkanut kiinnostunut tähtien tutkimisesta ja eräänä iltana hän löysikin vahingossa taivaalta uuden planetan. Se oli suuri ja sininen. Mies soitti tiedekeskukselle löydöstään ja niinpä Sunil sai kunnian nimetä löytämänsä planetan. Hän tiesi sille vain yhden ainoan nimen ja se oli Dwynnamus.



Muutamaa iltaa myöhemmin Benni, Sabas ja Angel istuivat television ääressä katselemassa huonoa saippuasarjaa. ”Angel, lähetsä mun kanssa huomenna markkinoille?”, Sabas kysyi ja Benni katsahti poikaansa hämillään. ”En tiennytkään, että olet kiinnostunut niistä”, nainen sanoi Sabakselle, joka kohautti olkiaan. ”Kaikki on kehunut, että sieltä tekee löytöjä”, Sabas sanoi ja käänsi kysyvästi katseensa veljensä puoleen. ”Sori, mutta ajattelin tulla Elnan kanssa meille päättäjäisistä”, Angel totesi ja Sabas nyökkäsi. ”Okei, meen kai sitten yksin”, poika ilmoitti ja sai äitinsä kasvoille huolestuneen ilmeen. ”Onkohan se nyt niin viisasta”, Benni aloitti pohtimaan ääneen.



”Äiti, sä olet itse sanonut, ettei me olla vaarassa”, Sabas aloittii ja katsoi naista tiukasti. Bennin huolestunut ilme muuttui pian hymyksi. ”Niinhän minä olen sanonut”, hän totesi hiljaa ja nyökkäsi lopulta. ”Olet ihan oikeassa, ei sinulla ole hätää”, hän totesi naurahtaen ja katseli Angeliä. Olisi uskomatonta, että hänen esikoisestaan tulisi tänään aikuinen.



Angelin syntymäpäiviä päätettiin juhlia ihan vain perheen kesken. Poika oli odottanut tätä pitkään, viimeinkin hänestä tulisi aikuinen ja hän olisi valmis tekemään mitä ikinä haluisi. Mutta oli asiassa yksi harmillinenkin puoli, jonka poika oli vasta äskettäin tajunnut.



Hänestä tulisi myös oikea vampyyri. Täysi-ikäisenä hän ei voisi enää kulkea auringon valossa. Poika kumminkin päätti ottaa vastaan synnynlahjansa sellaisena kuin se oli. Vaikka se tietäisikin hänelle osittain yksinäisiä pitkiä vuosia hänen elämässään.



Isänsä tapaa Angel pysyi erittäin komeana nuorena miehenä. Vaaleat hiukset olivat yli olkapäiden reilusti ja sininen hohtava katse mystinen ja viettelevä. Viimeinen piirre Angelille oli kalannarraaja. Hän tiesi itsekin, että hänen vampyyrigeeninsä vahvistivat entisestään hänen vetovoimaansa.



Seuraavana aamuna Sabas valmistui isänsä kanssa lähtemään Angelin valmistujaisiin. ”Onko se nyt järkevää, että lähdet yksin sinne markkinoille. Angel valmistuu kumminkin vain kerran”, Sunil sanoi hiukan pettyneenä Sabaksen valintaan. Poika kääntyi ympäri ja hymyili isälleen. ”Mä tiedän, ettei mulla ole hätää... Ja toi on sulta vain tekosyy, etten menisi. Sä olet huolissasi musta”, Sabas sanoi ja Sunil hymyili pienesti pojalleen. ”Totta”, hän myönsi hiljaa ja halasi poikaansa. ”Rakastan sua”, Sunil kuiskasi poikansa korvaan ja Sabas nyökkäsi. ”Niin mäkin sua”, poika vastasi onnellisena.



Lopultakin tilaisuus oli ohitse ja he pääsivät pois kapungintalolta. ”Mä meen nyt. Säästäkää mulle kakkua kanssa”, Sabas ilmoitti ja meni autolle, jossa hänellä oli vaihtovaatteet mukana. Muu Dwynien porukka ja Elna lähtivät juhlimaan valmistuneita nuoria Dwyneille ihan omalla porukalla.



Sabas oli hiukan pettynyt markkinoiden tarjontaan. Hänen koulukaverinsa olivat kertoneet, että yleensä markkinoilla oli paljon tavaraa mitä muualta ei saanut. Sabaksen mielestä ne olivat vain ylihinnoiteltuja täysin samanlaisia tavaroita, mitä sai normaalistikin jostain muualta.



Varsinkin hän tyrmistyi vaatteiden hinnoista. Myyjä tosin selitti pojalle, että käsityönä tehdyt vaatteet olivat kalliita. Jokainen yksityiskohta oli tehty rakkaudella ja huolella vaatteisiin, joka nosti niiden hintaa. Sabaksen olisi tehnyt mieli sanoa, että vaatteet olivat jo aikaa sitten menneet muodista, mutta hän vain nyökkäili ja esitti kiinnostunutta.

Poika oli jo illan hämärtyessä lähdössä kotiin kun hän huomasi, että myös ennustaja oli tullut markkinaväen mukana. Poika lueskeli kylttiä, joka oli erään talon edessä. Ennustaja oli kuuluista Lady Starline. Sabas päätti kokeilla naisen taitoja ja olikin valmis kuulemaan mitä nainen hänelle kertoisi, 10 simoleionia ei olisi paha hinta edes puoskaroimisesta.



Sabas pääsi sisään huoneeseen, jossa tuoksui vienosti ruusu ja erilaisten itämäisten mausteiden tuoksu. Nainen katseli poikaa hetken hymyillen ja viittasi tätä istumaan pöydän toiselle puolen. Sabas katseli ympärilleen ja istahti tuolille. Lady istahti omalle paikalleen ja kallisti hiukan päätänsä. ”Oletko valmis... Sabas Dwyn?”, nainen totesi vienosti hymyillen ja pojan suu loksahti auki. ”Miten te...” poika aloitti lauseensa ja nainen naurahti. ”Se lukee aurassasi nuori mies”, nainen totesi ja katsahti poikaa kysyvästi. Hitaasti sabas nyökkäsi.



Nainen lausui hiljaa outoja sanoja ja pallo kohosi ilmaan. ”Se toimii”, Sabas innostui ja kumartui lähemmäs pallon pintaa. ”Tietenkin”, nainen totesi ja lausui jälleen outoja sanoja. ”Näen liekkejä... Mustan Arabian hevosen... Kaaosta”, nainen alkoi luetella hitaasti ja hänen silmänsä siristyivät aavistuksen. Sabas katseli naista hämmästyneenä ja kumartui lähemmäs.



”Tuo on isä!”, Sabas huudahti äkkiä kun hänkin näki pallon sisällä kuviota nyt tarkemmin. ”Savua... sakeaa mustaa savua”, nainen jatkoi ja selvästi Ladykin oli peloissaan jo tästä näystä, jota pallo hänelle antoi.



”Ja vanha nainen myös... Näen lisää liekkejä..”, Lady jatkoi ja Sabaksen ilme venähti tajutessaan kuka nainen oli. ”Ja äitikin...”, hän kuiskasi kauhistuneena. ”Minun täytyy mennä”, Sabas totesi ja nousi kiireesti ylös heittäen rahat pöydälle. ”Nuori mies, odota”, Lady huudahti ja Sabas kääntyi katsomaan tähän puolittain. ”Muista, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää”, nainen totesi ja Sabas nyökkäsi nopeasti syöksyen juoksu jalkaa pimenevään yöhön.



Sabas ei ollut edes kerennyt kotipihaan, kun hän näki jo tielle asti paistavat liekit ja sankan savun. Nuori poika ei ollut uskoa silmiään. Koko heidän talonsa oli liekkien saartama ja paksu savu nousi tummuvaan yöhön. Sabas kiristi vauhtiaan, hänen täytyi pelastaa muut.





Aivan kuten hän olikin pelännyt, syöksyessään sisään sankan savun keskelta hän hahmotti maasta makaamasta äitinsä sekä isänsä. Yskien Sabas oli jo kumartumassa isänsä luokse kun hän kuuli äänen, ”Heidät on myrkytetty... Mitään ei ole tehtävissä... Sabas”



Vapisten ja yskien poika suoristautui seisomaan ja tajusi, että jonkinmatkan päässä hänestä seisoi vanhempi mies selkä häntä kohti. ”Kuka oikei olet ja mitä tämä on?!”, Sabas karjaisi ja yritti katseellaan etsiä jotain, jolla kävisi miehen kimppuun.



Hitaasti mies kääntyi ymäri pitäen silmiään kiinni. ”Olen pahoillani vanhempiesi puolesta... ”, mies totesi hiljaa ja nosti katseensa poikaan. Sabaksen silmät laajenivat ja hän tuijotti miestä. ”Kuka oikein olet?!”, hän karjui, joka sai pojan yskimään lisää savun tunkeutuessa keuhkoihin.



Mies tuijotti Sabasta ja tämän silmistä valui verisiä kyyneliä. ”Olen Benjamin Schmidt...”, mies totesi hiljaa. ”B.S”, Sabas kuiskasi nielaisten. Äkkiä hänen mieleensä tulivat mieleen ennustajan sanat ’Muista, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää’ Poika alkoi mennä paniikkiin ja hän puristi tiukasti käsiään nyrkkiin. ”Aivan, Sabas. Linkki oli lähempänä kuin tiesitkään”, Benjamin totesi surullisena.

Edellinen    Seuraava