~029~

Pian Benni oli takaisin jo arkihommiensa parissa. Varsinkin päivisin hän jaksoi hoivata pientä Onixia, joka oli vienyt naisen sydämen heti synnyttyään. Vaikka Opal imettikin varsaansa, halusi nainen syöttää oria myös pullosta, jotta tämä oppisi tulemaan ihmisten kanssa toimeen. Lisäksi varsa auttoi hiukan naisen alati kasvavaan vauvakuumeeseen.



Kuukaudet kuluivat vauhdilla ja pian Bennillä alkoi olla aamupahoinvointia. Lisäksi naiselle tuli hirveä himo juustoleipiin. Pian lääkärillä käynti vahvistikin naisen epäilyt oikeiksi. Hän oli raskaana ja odotti näin ollen heidän esikoistaan. Benni halusi yrittää salata asian vielä hetken Sunililta. Kunhan keskenmenon riski olisi ohi, hän kertoisi miehelle iloiset uutiset.



Myös Onix oli hurjasti kasvanut kuukausien aikana ja alkoi lähestyä aikuisikäänsä. Opal tuntuikin haluavan viettää kaiken aikansa varsan kanssa. Sunilia hiukan harmitti tilanne, sillä hän olisi halunnut jo palata laukkaradoille voittoisan tammansa kanssa. Sunil oli myös alkanut suunnittelemaan Onixin kouluttamista maastoratsuksi.



Eräänä iltana pariskunta istuikin television ääressä. Sunil katseli myöhäisillan romanttista komediaa ja Benni luki. ”Mitä sinä luet, kultaseni?”, Sunil kysäisi ja vilkaisi vaimonsa vaatetusta. Hän ei oikein ymmärtänyt, miksi hänen kuvan kaunis vaimonsa oli alkanut pukeutua verkkareihin. ”Luen odottavan äidin mietteitä... Löysin sen kirjahyllystä”, Benni totesi ja vilkaisi nopeasti Sunilia, joka nyökkäsi. Hetken päästä Sunil käänsi katseensa vaimoonsa. ”Mutta... Ethän sinä ole raskaana?”, mies totesi hämillään ja Benni sulki kirjan naurahtaen. ”Enkö, rakas?”, nainen totesi ja nousi seisomaan. ”Sunil... Minä odotan esikoistamme”, hän sanoi hymyillen ja taputti pientä kumpuaan lempeästi.



Mies nousi seisomaan ja näytti puulla päähän lyödyltä. ”Tarkoitatko sinä, että täällä on meidän yhteinen lapsi?”, Sunil kysyi ja laski varovasti kätensä Bennin vatsalle. Naisen oli pakko nauraa hiukan. ”Kyllä... Kenenkäs muunkaan, höpsö?”, hän naurahti ja antoi aviomiehensä sivellä vatsaansa rakastavasti. ”Meistä tulee oikea perhe”, Sunil innostui ja katsahti rakastavasti Benniä. Vaikka nainen hymyilikin, sisimmässään hän ajatteli kuinka oikea perhe he voisivat olla, jos lapsikin olisi vampyyri?



Raskaus tuntui vievän naisen kaikki voimat. Benni nukkui yllättävän paljon. Sunil alkoi huolestuakin vaimonsa voinnista, sillä Benni normaalisti oli niin itsepäinen, että valvoi vaikka väkisin ollakseen hetken pidempään hänen kanssaan. Nyt nainen tuntui nukkuvan päivästä yli puolet. Ellei jopa enemmänkin.



Sunil oli viimeinkin rekisteröitynyt kirjailiaksi. Vasta nyt hän tajusi, kuinka kovaa työtä sekin oli. Hän ei voinut enää vain laiskotella, sillä kustannusyhtiö odotti häneltä melkein joka toinen päivä uutta materiaalia seuraavaan kirjaan. Juuri nyt Sunil olisi mielummin ollut vaimonsa kanssa, mutta sen sijaan hän joutui väkipakolla kirjottamaan tekstiä jännityskirjaansa varten.



Silloin kun Benni jaksoi olla valveilla, hän kävi pihalla hellimässä Onixia. Varsa tuntui jaksavan kuunnella hänen puheitaan pahasta olosta sekä kipeästä selästä. Onixista oli tullut erittäin tärkeä lemmikki Bennille. Häntä harmittikin tieto siitä, että parin päivän päästä Onix olisi viimein aikuinen. Hän olisi toivonut, että hevonen olisi pystynyt aina varsana.



Benni kävi myös paikallisessa kylpylässä ottamassa rentoutushoidon. Olisihan Sunilkin häntä hemmotellut ja hoitanut, mutta naisen pää tuntui leviävän, jos hän ei välillä näkisi muitakin kuin omaa aviomiestään. Vaikka naisella olikin jo iso maha ja liikkuminen oli vähän vaikeaa niin silti hänellä oli erittäin kivaa kaupungilla.



Viimein koitti päivä, jolloin Onixista tuli aikuinen ori. Oli vaikea uskoa, että niin pienestä ja suloisesta otuksesta tuli niin ylväs ja korskuva ori. Sunil näki todellakin Onixin kohdalla mahdollisuuden hyvänä kilpahevosena. Tietysti ori täytyisi ensin kouluttaa. Niinpä miehellä olikin taas yksi lisä homma yöisin. Toistaiseksi hänen täytyisi kirjoittaa, kilpailla Opalilla ja kouluttaa Onixia. Kaiken tämän mies joutuisi tekemään yksin Bennin raskauden aikana.



Eräänä yönä Sunil päätti käydä kokeilemassa kouluttamattomana, miten Onix pärjäisi paikallisissa maastoratsastuskisoissa. Monet hevosmiehet ja –naiset kyselivät mieheltä, olisiko tämä kiinnostunut myymään oria. Sunil oli yllättynyt siitä, miten suuriakin tarjouksia hän sai kouluttamattomasta orista. Mutta Opal emänä taisi olla aikamoinen suositus orin perimälle, vaikka isä olikin villihevonen.



Kisojen jälkeen Sunil oli hiukan pettynyt tulokseen. Mutta hän näki nyt selvästi, ettei ori ollut huonoimmasta päästä. Hänen täytyisi vain jaksaa kouluttaa se. Toiseksi tulleella Oivalla ratsastanut Aatami oli erityisen kiinnostunut ostamaan Onixin. Niinpä kisan jälkeen mies tyrkkäsi Sunilin käteen käyntikorttinsa ja pyysi ottamaan yhteyttä ensimmäisenä häneen, jos mies aikoisi myydä hevosen.



Pari iltaa myöhemmin, kun Sunil oli menossa kylpyyn, häntä odotti varsinainen kaaos yläkerran pesuhuoneessa. Pariskunnan jo aikansa elänyt pesukone, oli päättänyt mennä rikki. Saippua vettä lainehti lattioilla paljon ja sitä tuli koko ajan lisää. Sunil huokasi ja päätti alkaa korjaamaan konetta. Olihan hän oppinut Dalialta kumminkin jotain kikkoja.



Kumminkin pian miehelle selvisi, että hänen olisi pitänyt muistaa katkaista sähköt kellarista. Sunil sai nimittäin aikamoisen tällin koneesta. Hänen päänsä oli hetken pyörällä ja joka paikkaan tuntui koskevan. Benni tuli paikalle kuultuaan miehensä huudon ja hänen sydämensä oli pysähtyä pelkästä näystä. ”Mene suihkuun alas. Minä soitan korjaajan”, nainen lupasi miehelleen ja suukotti varovasti tämän huulia.



Niinpä miehen mentyä nainen soitti korjauspalveluun, joka toimi ympäri vuorokauden. Jutellessaan korjaajan kanssa nainen tunsi kuinka housut menivät märiksi. Hän luuli seisovansa lätäkössä mutta äkkiä tunsi mahassaan voimakkaan supistuksen. ”Kiitos”, hän sai vaivoin lopetettua puhelun ja lähti puuskuttaen alakertaan. Nyt olisi kiire sairaalaan, synnytys oli käynnistynyt.



Pian pariskunta olikin jo taksista kohti sairaalaa. Bennistä olisi ollut turhaa hienostelua mennä ambulanssilla, joten taksi kelpaisi. Sunil tuntui hermoilevan vaimonsa puolesta. ”Aurinko alkaa nousemaan”, Sunil sanoi huolestuneena katsellen säteitä, jotka valaisivat keskustaa. ” No minä olisin pärjännyt yksinkin”, Benni totesi vihaisena, aivan kun se olisi hänen vikansa, että esikoinen päätti syntyä aamunkoitteessa. ”Rakas, otan mielelläni riskin nähdäkseni lapsemme syntymän”, Sunil kuiskasi ja puristi rohkaisevasti vaimonsa kättä. Bennin oli pakko hymyillä. Hän oli varma, että kaikki menisi hyvin.



Ensisynnyttäjäksi Benni oli uskomattoman nopea. Nimittäin jo 6 tunnin päästä pariskunta saattoi lähteä kotiin. Benni oli todella ylpeä heidän esikoisestaan. Vauva oli poika ja naisesta se oli oikea pieni enkeli. Niinpä pojan nimeksi päätettiin antaa Angel. Pojan luonteenpiirteet olivat Hyvä ja Arjen sankari. Sunil ei ollut yhtä innoissaan kuin vaimonsa. Hän oli kokenut pettymyksen, kun hänen käsivarsilleen tuotiin vaalea ihmislapsi. Sunil oli jopa häipynyt sairaalasta ennen Benniä. Niinpä nainen odottelikin yksin taksia ulkona auringon paisteessa ja huokasi syvään. Hyväksyisikö Sunil ikinä pientä Angeliä?

Edellinen   Seuraava