~027~

Benni osottautui todellakin tärkeäksi apulenkiksi Dwynien taloudessa. Nainen nimittäin vietti mielellään aikaan ulkona puutarhahommissa ja hoiteli päivisin Opalia Sunilin levätessä ja Dalian ollessa töissä. Benni alkoi pikku hiljaa ystävystyä itsepäisen tyrskyhevosen kanssa.



Mutta oli Bennistä apua myös kotitöissäkin. Dalia jaksoi ihmettellä nuoren naisen voimavaroja, sillä tämä siivosi napisematta siivojan jättämät sotkut. Aina kun vanhus sanoi Bennille, ettei tämän tarvitsisi niin tehdä, että he voisivat valittaa siivojasta, niin Benni totesi olankohautuksella, että hän oli mielellään hyödyksi Dwyneille.



Eräänä iltana nainen oli menossa hakemaan pyykkejä Sunilin makuuhuoneesta, kun mies melkein töytäsi hänen syliinsä. ”Ai oletkin menossa jonnekin. Ajattelin, että olisimme voineet pelata erän shakkia kun olen laittanut pyykit”, Benni sanoi ja selvä harmi kuvastui naisen äänestä. ”Olen pahoillani Benni. Mun on pakko hoitaa yksi juttu”, Sunil totesi ja Benni oli kuulevinaan myös miehen äänessä harmin sävähdyksen.



Sunil nappasi tätinsä auton alleen ja lähti ajelemaan kohti keskustaa. Oikeastaan mies oli keksinyt vain hätävalheen Bennille. Ei hänellä ollut mitään muuta tärkeää tehtävää kuin miettiä. Sunil ajatteli vain päivä päivältä enemmän Benniä. Hänen täytyisi tehdä jokin ratkaisu pian, ennen kuin hänen kimpussaan olisi kolme vihaista naista.



Seuraavana iltana Sunil tapasi hyvän ystävänsä sekä ihastuksensa Charmainen Juomakaukalossa. ”Kiva nähdä sinua. Siitä on niin kauan”, Char oli innoissaan tapaamisesta. Sunil oli jotenkin vaikean oloinen ja lopulta mies rohkaisi itsensä. ”Char mä olen pahoillani. Tää ei voi jatkua näin... Mä haluan säilyttää meidän ystävyyden, joten en voi enää tapailla sua ainakaan treffimielessä”, Sunil sai viimeinkin sanottua. Char tuijotti miestä hetken ilmeettömänä.



Sitten se tapahtui. Char alkoi itkeä kuin mielipuoli. ”Sinä jätät minut sen sen blondin takia”, nainen kiljui itkien. Sunilia alkoi hävettää, sillä ne vähät baarin asikkaat kohdistivat heti katseensa heihin. ”Mitä sillä Bennillä on, mitä minulla ei ole?!”, nainen kiljui ja tönäisi Sunilia. ”Char sä tiedät mun pitää ajattella mun sukua myös. Eikä tämä kaikki ole vain Bennin vika”, Sunil yritti turhaan rauhoitella naista. ”Se on hyvästi, Sunil. En halua enää ikinä nähdä sinua. Toivottavasti Talasimsca tuhoaa koko sinun sukusi”, Char sihahti hampaidensa välistä lähtien itkien pois.



Sunilista tuntui pahalta. Hän päätti yrittää parantaa oloaan muutamalla drinkillä. Mutta vielä kuudenkaan jälkeen olo ei ollut parantunut. Pikemminkin päinvastoin. Hän oli menettänyt todella tärkeän ja rakkaan ystävän. Hän ei voinut sille mitään, että hän olikin yhtä-äkkiä ihastunut Benniin. Nainen vain tuntui olevan jotenkin niin erilainen kuin kaikki muut.



Kun Sunil viimein aamuyöstä könysi kotiin, Benni oli keittiössä ja meni tätä vastaan. ”Herra isä mä pelkäsin, että sulle on sattunut jotain, Sun”, Benni totesi ja hän näki miehen silmissä oudon lasittuneen katseen. ”Oletko sä kännissä?”, hän sihahti ja meni keittiöön vihaisena. Sunil seurasi naista sinne ja nappasi Bennin kädestä kiinni vetäen tämän syliinsä. ”Benniih määh rakaahtasn suuah”, Sunil mumisi yksikseen pitäen toisen lähellään.



Benni työnsi miehen hellästi pois ja katseli tätä silmiin. Sunil yritti suudella häntä, mutta hän piti toisen kaukana. ”Kuule Sun, jos toi on totta, sano se mulle huomenna selvinpäin. Eipähän kaduta sitten”, nainen totesi ja karkasi toisen otteesta hiukan punehtuneena. ”Hyvä yötä, Sun”, hän totesi mennessään. Juopunut Sunil seisoi hetken kuin nalli kalliolla ja lähti sitten nukkumaan humalaansa pois.



Aivan kuten Benni oli epäillyt, Sunil vietti seuraavat viikot tiiviisti kirjoitustensa parissa sekä hevoskilpailuissa. Naista harmitti suuresti, sillä hän oli todellakin toivonut, että Sunil olisi kehdannut sanoa pitävänsä hänestä. Benni kumminkin oli nähnyt ne kaipaavat katseet, joita Sunil hänen peräänsä loi.



Nainen oli myös pikku hiljaa opetellut ratsastaamaan Opalilla, joten aina kun tilanne Dwyneillä tuntui käyvän liian ahdistavaksi, Benni hyppäsi pienelle maastolenkille tamman kanssa. Opal saikin useammin kuin kerran kuulla rakastuneen naisen vuodatukset Sunilin vaikeasta luonteesta.



Eräänä päivä Dalia oli töiden jälkeen tekemässä tallihommia, kun hän alkoi tuntea outoa kihelmöintiä kehossaan. Vanha nainen yritti raapia sitä pois, mutta hetki hetkeltä se vain tuntui yltyvän. ”No jopa on pisteliästä heinäpölyä”, vanhus jupisi yksikseen yrittäen saada outoa oloa loppumaan.



Yhtä-äkkiä Dalia tajusi, että vihreä ruoho paistoi hänen lävitseen. ”Mitä...”, hän ihmetteli ja katsahti käsiään. Hän oli enää vain läpikuultava hahmo pihalla. Dalia katsahti ympärilleen ja tajusi, että olisi hänen aikansa päättää nyt tämä maallinen vaellus. Vanhuksen mieleen pomppasi äkkiä miljoona asiaa, jotka jäivät tekemättä.



Opal tuli hirnumaan hahmon luokse suruaan. Dalia oli kumminkin, se joka oli tyrskyhevosen ohjannut yhteen Sunilin kanssa. Kun viimein Kuolema tuli paikalle Dalia tuijotti tätä vihaisena. ”Tajuatko sinä, että sinun ajoituksesi takia minulta jäi viinirypäleet poimimatta ja ruoka tekemättä?”, nainen ärähti vihaisesti. Mustakaapuinen hahmo laski päänsä alas. ”ANTEEKSI”, Kuolema totesi. ”No turha sitä on itkeä kun maito on jo kaatunut. Mennään nyt sitten”, Dalia sähähti vihaisena.



Kuolema tuijotti maassa olevaa hautakiveä synkeänä. ”ONKO MINUN PAKKO VIELÄ TULLA TÄNNE”, hän totesi itselleen. ”SEKOA PORUKKAA NÄMÄ DWYNIT”, hän pohti yksikseen ja rapsutti päätään pitkällä luisella sormellaan. ”YKSI HALUAA KUOLLA JA TOINEN VALITTAA VIINIRYPÄLEISTÄ”, Kuolema huokasi ja katseli heiniä. ”EHKÄ MINUSTA TULISI HYVÄ RENKI”, se pohti hetken ennenkuin haihtui sitten mustana savuna ilmaan.



Dalian kuoleman jälkeen Sunil oli todellakin maassa. Monena iltana Benni yritti turhaan piristää miestä. Lopulta eräänä iltana Sunil itse tuli naisen viereen istumaan. ”Olenko minä sinusta hirviö, Benni?”, mies kysyi yllättäen ja nainen loi säikähtäneen katseensa ihastukseensa. ”Et Sunil... Olet uskomaton persoona”, Benni totesi surullisena. ”Mä olen niin pahoillani Dalian kuoleman takia. Mutta muista...”, Benni aloitti selittämään kun Sunil äkkiä hyppäsi pystyyn.



Benni säikähti tätä niin paljon, että pomppasi itsekin seisomaan. Yhtä'äkkiä mies kumminkin tuli halaamaan häntä ja itki naisen olkaa vasten. ”Benni sä et saa jättää mua nyt”, mies sanoi kyynelten seasta ja nainen meni ihan jäykäksi. ”Mä en ole jättämässäkään, Sun”, hän sanoi ja puraisi huuleensa. Benni tiesi, että joskus hän joutuisi jättämään toisen. ”Mä rakastan sua, Benni”, Sunil hengähti hetken päästä ja nainen puristi miestä itseään vasten tiukemmin.



Sunil vetäytyi hiukan kauemmas nähdäkseen naisen kasvot. Benni laski varovasti kätensä miehen poskelle. ”Mäkin rakastan sua Sun, enkä mä halua jättää sua”, nainen kuiskasi hymyillen miehelle. Ensimmäistä kertaa moneen päivään Sunil hymyilli. ”Lupaatko?”, mies hengähti varovasti ja Benni nyökkäsi hymyillen pienesti. ”Kunnes kuolema meidät erottaa”, Benni totesi hiljaa.



Sunil painautui suutelemaan naista ja Benni tunsi pyörtyvänsä. Kuinka monesti hän olikaan haaveillut suudelmasta juuri Sunilin kanssa. Vaikka mies olikin hiukan kylmä, nainen ei tuntunut pelkäävän tai aristavan sitä. Benni painautui tiiviimin mieheen kiinni ja suuteli tätä takaisin onnellisena. Kaikki haaveet tuntuivat täyttyvän.



Ja ei ollutkaan mikään ihme, että asiat johtivat siihen, että kaksikko päätyi tekemään omanlaisiaan lemmentaikoja samojen vällyjen väliin. He lupasivat rakastaan toisiansa aina. Sunil tajusi nyt, millaista oli olla rakastunut. Hän alkoi tajuamaan kaikkia hölmöjä sukulaisiaan, jotka olivat tehneet uskomattomia asioita juuri rakastamiensa ihmisten tähden.



Myös muulla Dwyneillä tuntui olevan rakkautta ilmassa. Sillä koska Opal kirmasi vapaana pitkin ja poikin Appaloosa Plainsia, ei ollutkaan ihme, että tammalla riitti kilpakosioita. Monet orit kävivät kosiskelemassa tätä kipakkaa tammaa.



Kuukauden kuluivat hiljailleen. Sunil ja Benni alkoivat tottua uuteen elämäänsä kahdestaan. Monesti Sunil halusi kuulla Benniltä sen, ettei naista varmasti haitannut miehen erilaisuus. Benni vastasi aina naureskellen, että hän rakastaisi Sunilia vaikka tämä olisi samanlainen kuin hän. Mies ei ollut enää seurustelun jälkeen juonut Bennistä. Usein Sunil tarjoutui myös muuttamaan naisen vampyyriksi, mutta Benni sanoi, ettei se olisi oikein. Sunilia hieman harmitti, sillä hän olisi halunnut olla Bennin kanssa aina.



Eräänä yönä Sunil vei naisen sitten erääseen paikkaan, joka oli hänelle tärkeä. Benni ihasteli maisemia. ”Mä en tajunnutkaan, että yö voi olla näin kaunis”, nainen henkäisi ja suuteli poikaystäväänsä onnellisena. ”Oletko sä onnellinen mun kanssa?”, Sunil kysyi suudelmien välissä naiselta ääni väristen.



Benni vetäytyi miehestä kauemmas ja katseli kirkkaita tähtiä hymyillen. ”Mä en Sun ole koskaan ollut onnellisempi. Kokoajan mä pelkään, että elämä sun kanssa onkin unta”, nainen kuiskasi hiljaa ja ihasteli taivasta. ”Mä olen niin rakastunut suhun. Ja mä en voi uskoa, että sä valitsit juuri minut”, hän totesi ja katsahti hymyillen toiseen.



Yhtä-äkkiä mies pudottautui polvilleen ja kaivoi taskustaan rasian. Benni tuijotti shokissa poikaystäväänsä, joka avasi rasian ja näytti hänelle sormusta. Oliko tämä kaikki todellakin totta.



”Siinä tapuksessa Benni Hennessey tekisin sinusta mielelläni Rouva Dwynin”, Sunil totesi pujottaessa sormuksen naisen nimettömään. Benni katseli välkkyvää timanttia sanattomana ja katsahti sitten Sunilia. ”Onko nyt aprillipäivä, sillä jos tämä on pilaa mä nirhaan sinut”, Benni totesi shokissa ja katseli miestä joka pudisteli päättään naurahtaen.



Sunilin noustua ylös Benni kietoi kätensä tämän ympäri ja suuteli tätä. ”Tulen mielelläni vaimoksesi”, hän kuiskasi sitten ja Sunil naurahti. ”Kunnes kuolema meidät erottaa?”, hän kysäisi ja nainen nyökkäsi naurahtaen. ”Mähän lupasin olla jättämättä sinua”, Benni kuiskasi takaisin ja katseli kauempana näkyviä revontulia tulevan miehensä sylissä. Sunil piteli Benniä lähellään, tunne hänen sydämessään kertoi, ettei hän olisi voinut valita vaimoaan paremmin.



Pian kihlauksen jälkeen Benni alkoi todenteolla suunnitella häitä ystävänsä Kenjin kanssa. Tosin Kenji yritti kokoajan muistuttaa Benniä, että pitäisi ottaa huomioon se, ettei Sunil voinut olla päivänvalossa. Benni tajusi itsekin pikku hiljaa, että tämä alkoi olla vaikea haaste, sillä hän todella halusi ulkohäät.



Muutamaa päivää myöhemmin Benni säikähti sitä, kun Opal alkoi hirnua sydäntä särkevästi pihalla. Hevonen oli ollut todella väsynyt viime kuukaudet , eikä siitä ollut muutenkaan ollut kisailijaksi. Sunil oli alkanut pelätä, että joku oli myrkyttänyt hevosen. Benni ryntäsi ulos katsomaan mikä heidän aarteellaan oli hätänä. Hevosen luokse päästyään hän pysähtyi niille jalan sijoileen. ”Sunil tule katsomaan!”, nainen kiljui sitten aivan shokissa.



Kun mies pääsi paikalle, hän ei ollut uskoa silmiään. Opalin jaloissa lepäsi pieni varsa. Varsa katseli heitä uteliaana ja vilkuili välillä emäänsä. ”Opal... Senkin... Tämän takia sä olet ollut niin laiska”, Sunil sanoi ja meni silittelemään tammaa ihaillen pikkuista varsaa. Benni kyyristyi sen luokse ja antoi sen nuuhkia kättänsä. ”Meidän täytyisi nimetä se”, Benni totesi hiljaa ja hymyilli varsalle joka ponnisti jo jaloilleen. Benni katsahti pienokaista ja naurahti. ”Se on ori”, nainen tuumasi ja nousi katsomaan Sunilia sitten. ”Benni, sano hei uudelle perheen jäsenellemme Onixille”, Sunil totesi nauraen. Nyt heillä olisikin sitten kaksi hevosta. Olisi vain ajan kysymys, milloin heidän perheensä taas kasvaisi.

Edellinen    Seuraava