Eräänä yönä Sunil törmäsi äitiinsä olessaan Opalin kanssa harjoittelemassa. Mies laskeutui hevosen selästä ja meni Jayan haamun luokse. ”Sunil, Angel on yhtälailla sinun poikasi vaikka hänellä ei ole sinistä ihoa”, nainen aloitti huokaisten syvään. Mies sukaisi mustaa tukkaansa ja katsoi äitiinsä. ”Mä epäonnistui. Mä en selvästikkään onnistu saamaan lasta, joka voisi jatkaa sukua. Turha sitä on yrittää”, mies sanoi turhautuneena selvästi.
Jaya alkoi saada tarpeekseen poikansa oikuilusta. ”Enhän minäkään saanut heti ensimäisenä sinistä lasta, Sunil rakas”, nainen sanoi ja tuijotti mieheen ärtyneenä. ”Ja jos muistat niin minä ja siskoni synnyimme yhtä aikaa ja vain toinen meistä oli merenneito”, nainen jatkoi rauhallisesti. ”Sinä et voi tosissasi olettaa, että olisitte onnistuneet heti. Se olisi ollut ihme”, Jaya sanoi hymyillen lämpimästi pojalleen.
Nainen kääntyi ja alkoi haihtua hiljaa yöhön. ”Hän peri sinulta jotain muuta, Sunil. Hyväksy hänet”, ääni sanoi vielä ja mies jäi lopulta seisomaan yksikseen pihalle katselemaan öistä Appaloosa Plainsia. Hän taisteli itsensä kanssa ja mietti äitinsä sanoja pitkään.
Sisälle päästyään Sunil meni makuuhuoneeseen varovasti, sillä Benni nukkui jo. Mies kuuli kehdosta pientä tuhinaa ja meni sen luokse nostaen varovasti Angelin syliinsä katsellen esikoistaan. Pojassa oli selvästi myös hänen piirteitään. Ei siis olisi yhtään epäselvää kuka pojan isä olisi. Sunil huokasi hiljaa ja hymyili varovasti. ”Eiköhän me tulla toimeen kaveri”, hän kuiskasi hiljaa ja alkoi nukuttaa poikaa sylissään.
Miestä harmitti kun hän tajusi, että myös Angelille tuli postissa oudolta kaukaiselta sukulaiselta samanlainen nukke, mitä Lotus ja Jarmil olivat olleet. Sunil siis tiesi nuken salaisuuden ja hän yritti saada Benniä myymään nuken mutta naisesta olisi hyvä, jos pojalla olisi edes jonkinlaista aktiviteettiä, koska he eivät vielä olleet kerenneet ostaa mitään leluja.
Sunil oli myös huomannut sen, että heidän rahansa hupenivat nopeasti ja eräänä päivänä häntä odottikin ikävä yllätys. Pankkitili saldo oli enää kolminumeroinen. Kirjat eivät tuoneet tarpeeksi nopeasti rahaa taloon, eivätkä he olleet kerenneet kilpailemaan Opalilla tai Onixilla. Sunil alkoi vakavasti harkita Onixin myymistä rahavaikeuksien takia. Hevosta saisi kumminkin ainakin hiukan rahaa, joka auttaisi heidät Angelin vauva-ajan ylitse.
Benni taas oli täysin toista mieltä. Hän ei suostunut myymään hevosta vaikka Sunil yritti kuinka taivutella. Nainen tiesi, että hänen pitäisi vakuutaa Sunil siitä, että hevonen lunastaisi itse itsensä, kuhan vain se saataisiin koulutettua. Ilman Bennin suostumusta Sunil ei onneksi voinut myydä hevosta kellekkään.
Benni oli myös sitä mieltä, että heidän kannattaisi hankkia mahdollisimman nopeasti sisaruksia Angelille ja niinpä hän vihjailikin usein aviomiehelleen tästä. Sunil vetosi aina rahaan tai siihen, että sieltä kumminkin tulisi samanlainen vaalea lapsi kuten Angel oli.
Benni itkikin usein päivisin pahaa oloaan, sillä hän todella halusi suvun jatkuvan ja ilman Sunilia se olisi vaikeaa. Nainen ei tuntunut tietävän mitä hän tekisi, että saisi miehensä yrittämään lasta hänen kanssaan. Koska heidän esikoisensa oli ollut vaalea kuten hän, se oli ollut Sunille kova paikka, sillä mies oli uskonut, että he onnistuisivat heti ensi yrittämältä.
Eräänä päivänä Benni viimein päätti rohkaista itsensä ja osallistua Onixilla laukkakisoihin. Nainen oli salaa harjoitellut päivisin paljon laukkaamista hevosen kanssa ja päätti nyt uskaltautua kokeilemaan miten hyvin hän pärjäisi. Nainen halusi myös osoittaa, ettei Onixista kannattanut luopua vain rahavaikeuksien takia.
Vaikka kaksikko ei yltänytkään kolmen parhaan joukkoon oli neljäs sija kumminkin hieno saavutus aloittevalta ratsastajalta ja juuri kouluteltulta orilta. Benni tiesi, että viimeistään nyt Sunil varmasti näkisi Onixissa piilevät lahjat ja suostuisi pitämään orin heillä edelleen.
Sunil ja Benni lähentyivät Onixin hyvän sijoituksen takia ja kerrankin he kaksi viettivät helliä hetkiä Angelin nukahdettua. Nainen jopa vihjaili miehelleen, että olisi hyvä aika yrittää saada sisaruksia aluilleen vielä kun heidän esikoisensa olisi pieni. Pienempi ikäero lasten välillä olisi varmasti heillekin helpompaa.
Niinpä Sunil suostuikin yrittämään Bennin kanssa toista lasta. Seuraavat viikot he käyttivätkin ahkerasti petivaatteiden heilutteluun aina vain kuin se oli mahdollista. Sunilkin oli viimein ymmärtänyt, että jos hän ei edes yrittäisi saada merenneitogeenit omaavaa jälkeläistä, ei sellainen tupsahtaisi kuin taivaasta.
Kuukauden kuluessa nainen alkoi huomaamaan itsessään samoja oireita kun odotellessaan Angeliä. Suunnaton himo rasvaisiin juustoleipiin. Lisäksi aamut olivat hyvin vaikeita kun koskaan ei tiennyt milloin paha olo hyökkäsi. Kumminkaan vielä Benni ei tehnyt raskaustestiä.
Sillä Angelin synttymäpäivät olivat ovella ja perhe päätti viettää ne aivan omassa rauhassaan. Viimeinkin Sunil alkoi osoittaa merkkejä siitä, että hyväksyi poikansa sellaisena kuin tämä oli, sillä hän kävi ostamassa pienokaiselle syntymäpäiväkakunkin, jonka päälle pieni Angel ei vielä ymmärtänyt yhtään mitään.
Angel peri äitinsä kauniit vaaleat hiukset. Sunil myös tajusi, mitä hänen äitinsä oli tarkoittanut sillä, että poika oli perinyt häneltä myös jotain. Lasinkaltainen kylmä iho ja hohtavat silmät paljastivat pojan perineen vampyyrigeenit. Näin ollen Angel oli siis puolivampyyri. Sunilin ymmärsi heti, että hänen täytyisi suojella myös poikaa, koska tämä todellakin oli myös erilainen kuin muut.
Sunil innostui nyt esikoisestaan siinä määrin, että halusi heti nähdä oliko pojalla yhtä nopea oppimiskyky kaiken suhteen kuin isällään. Mies viettikin pojan kanssa paljon aikaa yrittäen opettaa tätä puhumaan ja kävelemään.
Angeliä tosin ei olisi voinut vähempää kiinnostaa isänsä äkillinen hössöttäminen hänen kimpussaan. Koska Benni oli ollut lapsen kanssa lähes koko tämän vauva-ajan poika vierastikin isäänsä suuresti, eikä innostunut opettelemaan oikein mitään Sunilin avustuksella.
Eräänä iltana Benni hiipi hiljaa alakertaa, kun Sunil oli pojan kanssa yläkerrassa opettelemassa tällä kertaa potta-asioita. Varovasti nainen näppäili puhelimeensa numeron ja odotti vastausta. Pian toisessa päässä tyyttäävä ääni loppui. ”Hei... Minä tässä, Benni. Paljon se maksaa? Minun poikani on hirviö ja haluan parantaa hänet hinnalla millä hyvänsä...”, nainen sanoi ja pidätteli kyyneliään. ’Anteeksi, Sunil, minä en voi vain elää näin’, Benni ajatteli samalla ja tajusi, että hän oli pettämässä eniten rakastamansa ihmisen.
Edellinen Seuraava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muista, Jokainen kommentti auttaa kirjoittajaa jatkamaan tuskaisena päivänä. Kiitos kommentistasi.