~020~

Pikkuhiljaa Dwynien perheessä alettiin päästä normaaliin elämään kiinni. Dalia viihtyi uudessa työssään kahvilähettinä eikä kaivannut ollenkaan takaisin stylistin hommiin. Kaisa, Shyama ja Sunil kävivät ahkerasti koulua ja saivat uusia ystäviä. Dalia alkoi miettiä, missä vaiheessa hän pystyisi kertomaan Sunille vaikeasta ja suuresta vastuusta mikä pojalla oli edessä. Perijän vastuu oli aikoinaan suistanut hänen siskonsa pois raiteiltaan hetkeksi. Hän ei ollut vielä edes näyttänyt pojalle äitinsä kirjoittamaa kirjaa. Olisi niin paljon kerrottavaa kunhan aika olisi oikea. Toisaalta nainen ei nähnyt asiassa mitään kiirettä, sillä elämä tuntui niin seesteiseltä välillä, ettei Talasimsca voinut enää olla heidän sukunsa kimpussa.



Sunil viihtyi myös todella paljon yksin ja varsinkin ulkona. Kyllä poikakin välillä velipuolensa Shyaman tapaa kertoili Lotuksesta, joka leikki hänen kanssaan. Mutta Dalia uskoi, että se oli poikien tapa purkaa äitinsä kuolemasta johtuvaa traumaa.



Kaisa oli ruvennut jäämään koulun jälkeen aina kaupungille ja pian syy selvisikin Shyamalle. Kaisa nimittäin tapaili koulu jälkeen rinnakkaisluokalla olevaa lastenvahtipoikaa, Solmua.Tosin pojan luonne oli hiukan sellainen, että Solmu mielellään yllytti Kaisaa vaikka millaiseen typeryyteen. Koska tyttö viihtyi toisen seurassa ja halusi olla suosittu Solmun silmissä hän teki kaiken minkä poika pyysi.



Solmu sai eräänä päivänä houkuteltua jopa Kaisan tekemään koululle kaikkien aikojen kepposen. Vaikka tyttö ensin epäilikin sitä, hän kumminkin suostui lopulta yrittämään. Kaisan pitäisi päästää biologian luokassa olevat sammakot vapaaksi kouluun ja kiikuttaa vielä muutama niistä rehtorinkin huoneeseen. Hyvän aikaa koulun jälkeen Kaisa katseli koulurakennusta ja päätti lähteä kokeilemaan onneaan.

Seuraavana aamuna koululla olikin varsinainen hulabaloo, kun kurnuttajia oli joka paikassa. Kukaan ei osannut edes epäillä Kaisaa ja tytön pisteet nousivatkin huimasti Solmun silmissä tämän pikku tempauksen jälkeen. Kaisa oli hiukan pahoillaan, koska rehtori kiidätettiin sairaalaan pahan sammakkofobian takia. Mutta onneksi uhreja ei kumminkaan tullut. Ja koska tekijää ei saatu kiinni, ketään ei voitu syyttää. Tyttö tosin olisi halunnut muiltakin kunniaa teostaan, mutta hän ymmärsi, että olisi parempi pysyä hiljaa.



Vaikka Dalia oli vaihtanut hyvä palkkaisen työnsä huonompaan, oli Dwyneillä edelleen taloudenhoitaja. Tosin Dalia jaksoi läksyttää naista aina siitä, miten huonosti tämä hoiti hommansa, koska aina työpäivän jälkeen, joku vessa oli pesemättä tai sitten vaihtoehtoisesti ruokailuhuoneessa oli vielä lautasia haisemassa. Dalia oli diiva, siitä ei päässyt yli eikä ali. Nainen uhkasi taloudenhoitajaa potkuilla ellei meno muuttuisi, hän ei huonosta työstä maksaisi senttiäkään.



Shyama jaksoi edelleen yrittää löytää oikeanlaisen seoksen siihen, että hän saisi Jaredin muuttumaan oikeaksi ihmiseksi. Tosin poika ei vielä ollut onnistunut tekemään yhtään ainutta kunnollista seosta mistään. Hän alkoi pikku hiljaa pelätä, ettei hän onnistuisikaan koskaan tässä asiassa. Sillä pojan maailmaan ei tällä hetkellä mahtunut mitään muuta kuin ajatus siitä, että hän todistaisi Jaredin olevan oikeasti olemassa.



Tosin silloin kuin poika ei ollut kemistinsetin ääressä, hän kokkaili erittäin mielellään perheelleen. Ainut ongelma oli vain se, että Dalia oli perheen ainut kasvissyöjä. Muut olivat oppineet syömään lihaa ja kalaa koulussa. Onneksi Shyama usein ajattelikin myös tätiään ja teki pastaa tai salaattia. Pojan haaveissa oli ehkä vielä joskus mennä paikalliseen ravintolaan töihin.



Dalia oli säästänyt rahaa kiitettävästi, joten hän alkoi toteuttaa pitkäaikaista unelmaansa suunnitella oma talo. Hän ajatteli, että he voisivat remonttoida talon enemmän heidän perheensä näköiseksi. Hänestä tuntui, että tämä talo oli jotenkin sekavan oloinen ja avara. Niinpä nainen viettikin iltaisin vapaa-aikaansa suunnittelupöydän ääressä.



Pari päivää myöhemmin muiden mentyä nukkumaan nainen jäi korjaamaan rikkoutunutta asianpesukonetta. Äkkiä hän tunsi huoneilman viilenevän. Dalia ei ensin kiinnittänyt asiaan niin paljon huomiota mutta pian kalvakka ääni kuiskasi hänen nimensä. Naisen niskakarvat nousivat pystyyn ja hän pomppasi ylös kääntyen katsomaan äänen suuntaan.



Hänen takanaan seisoi haamu. Ensin Dalia meinasi huutaa, mutta pian hän tajusi kuka toinen oli. Aali oli tullut käymään heidän luonaan taas. Nainen oli avaamassa suunsa kun Aali alkoi äkkiä puhua. ”Dalia he ovat tietoisia Sunilista. Sinun täytyy viedä hänet pois. Minun poikani on vaarassa”, Aali sanoi ja tuijotti naiseen , jonka silmät olivat laajentuneet hämmästyksestä. ”Mutta.. tai siis.. Talasimscasta ei ole kuulunut mitään”, Dalia kuiskasi hiljaa ja peräntyi varovasti. Häntä alkoi pelottaa. ”He tietävät... Syrenan kirja... se paljasti liikaa. Ja Jaya... Heitä on, Dalia, kaikkialla”, Aali sanoi ja miehen äänessä oli selvää pelkoa.



Dalia käänsi katseensa pois miehestä ja nielaisi hiljaa. ”Miten minä muka Sunilin pelastan?”, hän kysyi hetken päästä. ”Sinun täytyy viedä hänet pois Sunset Valleysta, Dalia. Sunil on heille arvokas. Hän omistaa kahden vahvan rodun geenit, Dalia”, Aali kuiskasi naiselle ja Dalia puraisi huuleensa. He siis olivatkin vielä vaarassa. Varovasti nainen käänsi katseensa aaveeseen ja huokasi nyökäten. ”Minä vien hänet pois”, hän kuiskasi ja samalla hetkellä Aalin aave hävisi savuna ilmaan. Naista kylmäsi hiukan. Hän oli siis ollut oikeassa... Sunil olisi todella puoliksi vampyyri.



Sunil itse oli onneksi autuaan tietämätön vielä kuinka voimakas olento hän oli. Mutta jokakerta Dalian silmiin osui pojan kaulassa oleva merkki. Siitä tietäisi, että poika oli todellakin vampyyri. Se oli ilmestynyt yhdessä yössä. Dalia tiesi, ettei hän vältämättä voisi suunnitellakaan sitten uutta taloa, sillä heidän täytyisi muuttaa karkuun. Hän oli luvannut Jayalle pitää pojasta huolen.



Naisesta tuli todella vainoharhainen kaiken suhteen. Hän vannottikin tiukasti Shyamaa katsomaan veljensä perään nyt koulussa. Kun poika kysyi miksi, niin Dalia kieltäytyi vastaamasta. Hän tiesi, että alunperin heidän äitinsä oli tullut tänne ja ajetellut, että koko suku pysyisi Sunset Valleyssä, mutta nyt olisi pakko muuttaa, jos Sunil todella olisi niin suuressa vaarassa. Merenneidon ja vampyyrin lapset olivat todella harvinaisia vielä. Ja aivan varmasti Talasimsca halusi sellaisen käsiinsä tutkimuksiaan varten.



Eräänä iltana nainen tuli töistä kotiin ja oli alkamassa syömään päivällistä, kun hän huomasi Kaisan ja tämän ystävättären Oilin. ”Äiti hei... Oili on ihastunut Shyamaan ja haluisi pyytää sitä päättäjäisiin... Voisitko sä stailata sen?”, Kaisa kysyi sitten ja räpsytteli silmiään. Dalian suu mutristui hiukan. ”Minä en kyllä juurikaan tee niitä hommia enää”, nainen sanoi ja katsahti sitten tyttöihin, jotka molemmat näyttivät surullisilta. ”Okei mutta tämä on viimeinen kerta”, Dalia heltyi lopulta hymyillen tytöille, jotka riemuitsivat.



Shyama tuli iltapesuiltaan keittiöön ja syömään iltapalaa, kun hän kuuli tutun äänen. ”Moi Shy”, Oili huikkasi pojalle istuessaan pöydän ääressä tekemässä läksyjään. Shyama käänsi katseeensa tyttöön päin ja hän ei ollut uskoa silmiään. Oili oli uskomattoman nättinä. ”M..M...Moi Oili”, Shyama sai sanottua viimein ja hän ei voinut kun ihastella tytön muuttunutta ulkonäköä.



Poika istui tytön viereen syömään iltapalaansa ja salaa hän aina yritti kurkkia Oilia. Pienet perhoset tuntuivat lentelevän pojan vatsassa hänen katselleessaan tyttöä. Uskomatonta, ettei hän ollut aiemmin tajunnut miten kaunis naisen alku hänen lapsuuden ystävästään oli tullut. Poika pitkitti syömistään mahdollisimman pitkään, jotta voisi istuskella tytön seurassa samalla kun hän yritti keksiä jotain sanottavaa.



Lopulta Oili oli jo lähdössä kotiin, kun poika viimein uskaltautui puhumaan. ”Oili odota”, Shy sanoi ja nousi ylös menen tytön eteen. Hymyillen tyttö kohotti kulmaansa kysyvästi. ”Tuota... Haluisksä lähtee mun seurana niihin päättäjäisiin?”, Shyama pamautti asiansa sitten suoraan. Oili oli iloinen mutta pian tytön ilme vakavoitui kumminkin. ”Shy mä haluisin katsoo saanko mä muitakin kutsuja nyt. Mä olen pahoillani, mutta ehkä ei olekkaan hyvä idea , että me mentäisiin kaksistaan. Mutta katsotaan sitä parin päivän päästä sitten”, Oili totesi ja vilkutti pojalle. Shyamasta tuntui, että hänen niskaansa oli tiputettu juuri sankollinen jääkylmää vettä. Hän oli kysynyt tyttöä ensi kertaa ulos ja saanut heti pakit. Olisi ehkä sittenkin parempi keskittyä vain Jarediin.



Syrena kävi edelleen säännöllisin väliaoin tutkimassa sukunsa tonttia. Varsinkin varsin pieneksi kutistunut kasvimaa sai naisen aina pysähtymään paikoilleen. Syrena varmaan oli toivonut, että perhe olisi ollut omavaraisempi. Heillä kun oli kumminkin hyvät taidot hoivata luontoa. Olihan heidän sukunsa hyvin voimallista, kun mietti, että merenneitoveri kiersi jokaisessa lapsessa ja lapsenlapsessa, edes jonkin verran.



Dalia oli viimein löytänyt erään paikan, jonne he voisivat muuttaa. Paikka tuntui todella rauhalliselta kaupungilta ja siellä oli juuri heidän tarpeisiinsa sopiva talokin. Niinpä Nainen valmisti juhlaillalliseksi sushia. Hänen täytyisi nyt kertoa vain lapsille tämä uutinen. Dalia oli jopa jo maksanut 1/3 osan talosta, joten jos kaupat peruuntuisivat, hän ei näkisi niitä rahoja enää. Ikävintä naisesta oli kumminkin ajatus, että hän joutuisi katkaisemaan kaikki välinsä Sunset Valleyhin.

Perhe otti ristiriitaisin tuntein vastaan muuttouutiset. Varsinkin Kaisa alkoi raivomaan äidilleen, että tajusiko tämä ollenkaan miten vaikeaa tytön oli ollut hommata poikaystävä ja nyt hän joutuisi jättämään Solmun. Shyama taas näki uuden mahdollisuuden uudessa kaupungissa. Ehkä sieltä löytyisi joku, joka osaisi auttaa hänen todellisuusliuoksen kanssa. Sunil taas ei osannut aluksi olla oikein mitään mieltä, mutta pikkuhiljaa hän tajusi, että ne vähät ystävät mitä hän oli saanut jäisivät pois.



Tätinsä kielloista huolimatta Sunil suoritti edelleen koulutehtäviä kunnialla ja usein ne olivatkin sellaisia, että hän joutui yksin olemaan kaupungilla. Aina kun hän tuli takaisin kotiin illasta, Dalia halasi häntä itku kurkussa. Eräänä päivänä hän meni suorittamaan erästä kyselyä paikalliseen markettiin. Sunil huomasi, että koko ajan häntä seurasi marketissa tummahiuksinen mies. Poikaa alkoi pelottaa, sillä mies poistui pian ja puhui kännykkäänsä samalla. Dalia-täti ei ehkä sittenkään huolehtinut turhaan, sillä Sunil oli tarkalla kuulollaan kuullut miehen mainitsevan hänen nimensä. Ja Sunil ei koskaan ollut nähnyt miestä.



Onneksi pian tulivat Sunilin syntymäpäivät. Niitä juhlittiin pakkaamisen ohessa. Sillä seuraavana päivänä olisi perjantai ja heti tanssiaisten jälkeen he lähtisivät kohti uutta asuinkaupunkia. Sunil tiesi nyt, että kaikki tämä liittyi jotenkin häneen. Hän oli tajunnut olevansa erilainen kuin Kaisa tai Shyama. Ja Dalia-tätin suojelu vahvisti asiaa. Sunilin täytyisi vaan ottaa selvää miksi? Sunil sai neljänneksi luonteenpiirteekseen perhekeskeisen.



Seuraavana aamuna Sunil ja Kaisa istuvat yhdessä syömässä aamupalaa. Dalia oli jättänyt pojalle jonkun mehutölkin jääkappiin ja lapussa jääkaapin ovessa luki, että pojan pitäisi juoda se. Että Dalia selittäisi myöhemmin. ”Tänään me sitten lähdettäisiin”, Sunil yritti aloittaa keskustelun serkkunsa kanssa. ”No jooh. Mä olisin kyllä halunnut muuttaa vaikka isän luokse. Mä en kestä ajatusta että joudun eroo Solmusta”, tyttö vuodatti Sunille. ”Dalia-täti ajattelee meidän parasta”, Sunil kuiskasi hiljaa ja sai Kaisan katsomaan itseään hämmästyneenä.



”Sunil sä voit sanoa sitä äidiksi”, Kaisa naurahti ja nousi pöydästä lähteäkseen valmistautumaan kouluun. ”En mä osaa sanoa tätiä äidiksi. Kaisa ei pahalla mutta Jaya on ja oli mun äiti”, poika sanoi ja sulki silmänsä. Hänestä tuntui, että tämä outo mehu teki hänestä voimakkaamman oloisen. ”Älä huoli Sunil, ehkä me voidaan joku päivä muuttaa takaisin tänne”, Kaisa hihkaisi serkulleen ja meni viemään astiansa.



Sunil jäi yksin istumaan ruokailutilaan ja hän tuijotti kädessään olevaa purkkia. ”Hurmejuoma...” hän luki hiljaa ja äkkiä Sunil tajusi. Sunil rutisti käteensä tölkin ja nieleskeli. Hän oli vampyyri... He muuttivat hänen takiaan. ”Anteeksi”, poika kuiskasi ja nosti katseensa ikkunaan nähden kuinka koulubussi saapui pihaan. Seuraavana aamuna, hän ei olisi enää täällä.

Edellinen    Seuraava