~014~

Syrena vetäytyi kauemmas miehestään ja huokasi syvään. ”Tässäkö on todellakin kiitos kaikesta siitä?”, hän sanoi raskaasti ja vilkaisi käsiinsä kääntäen sitten katseensa aviomieheensä. ”Ennen Minnan kuolemaa lupasin hänelle, että kirjoitan kirjan elämästäni. Että jokainen sukupolvi, aina kymmenenteen asti, kirjoitaa yhden kirjan kymmenosaiseen kirjasarjaan”, hän kertoi mieli raskaana. Sillä tämän oli pitänyt olla yhteinen yllätys koko perheelle. Mutta Syrena rakasti aviomiestään niin paljon, ettei todellakaan halunnut tuhota avioliittoaan. ”Kävin kirjoittamassa kirjaa aina kirjastolla. En halunnut vaarantaa teitä sen takia”, nainen sanoi lopulta ja käänsi katseensa mieheensä.



”Mikset sinä kertonut kultaseni?”, Leighton kysyi ja naurahti nyt omalle mustasukkaisuudelleen. ”Tajuatko sinä, että rakastan sinua paljon ja miltä sinun menettämisesi olisi tuntunut?”, mies jatkoi hiukan loukkaantuneena ja katseli naista, joka nyökkäsi. ”Tiedän. Minun olisi pitänyt kertoa. Vaikka edes sinulle”, hän myönsi sitten surullisena. Leighton veti vaimonsa kainaloonsa uudestaan ja suukotti tämän silkkisen pehmeitä hiuksia hymyillen. ”Hyvää yötä kultaseni”, mies toivotti ja pariskunta alkoi nukkumaan ehkä onnellisempana kuin koskaan.



Päivät vierivät tasaiseen tahtiin ja viimein koitti torstai, jota varsinkin perheen teini-ikäinen kolmikko oli odottanut, sillä koulussa järjestettiin tanssijaiset päättäville luokille. Rahim, Kira ja Kalla olivat jo kovasti menossa. Mutta Leighton vaati, että kaikkien kolmen olisi tehtävä läksyt ensin. ”Isä, eihän mun ja Daliankaan tarvinnut silloin tehdä kun oltiin menossa”, Jaya sanoi ja katsoi sisaruksiaan, jotka tuskailivat geometrian kanssa. ”Silloin minä en ollutkaan vielä näin korkeassa asemassa töissä”, Leighton kuittasi ja katseli läksyjen edistymistä silmä kovana. Jaya ei jaksanut puuttua asiaan sen enempää vaan lähti masentuneena ulos auttamaan äitiään puutarhan kanssa.



Vähän ennenkuin limusiini saapui pihaan, kolmikko oli valmis läksyjensä kanssa. Varsinkin Rahim oli lähdössä korkein odotuksin tanssijaisiin, sillä moni tyttö oli kysynyt häntä parikseen. Mutta Rahim meni silti yksin, sillä hän voisi tarpeen tulen valita mieleisensä tanssiparin.



Vaikka Rahim olikin komea ilmestys, eivät hänen sisarensa jääneet yhtään sen huonommiksi. Kira oli ostanut valkoisen leningin korsetilla ja Kalla taas oli ostanut kauniin jakkupuvun. Lisäksi Kalla oli ainut heistä kolmesta, jolla oli seuralainen juhliin. Hän oli nimittäin saanut kutsun hyvältä ystävältään Kimmo Jaaksilta ja olikin sitten hyväksynyt sen.

Kira onnistui nauttimaan liikaa tarjolla olevia limppareita ja alkoi voida hiukan hassusti liiasta sokerista. Sillä pian hän ilmoitti kovaan ääneen, että oli juuri nähnyt vessoilla kolmisilmälaaman. Sen jälkeen Kira huomasi tytön, jolla oli täsmälleen samanlainen mekko kuin hänellä ja hän meni valittamaan tytölle miksi tällä oli samanlainen mekko. Niinpä Kira onnistui saamaan itsensä tappeluun alta aika yksikön ja loppuillan tyttö sitten istuikin yksin pyödässä eikä päässyt tanssimaan yhden yhtä biisiä. Hän oli nyt varma, että hänestä tulisi suuri tähti ja hän näyttäisi kaikille.

Kalla ja Kimmo viettivät tiiviisti aikaa toistensa seurassa ja tytön hämmästykseksi poika kysyikin, voisivatko he alkaa seurustelemaan. Koska Kallalla ei ollut sitä vastaan mitään, hän suostui ilomielin. Kaiken sen lisäksi useimmat pitivät Kimmoa ja Kallaa illan parhaimpana parina.

Kun oli aika kruunata tanssijaisten kuningas ja kuningatar. Ei varmaan ollut mikään ihme, että kuninkaan titteli meni Rahimille, jota monet tytöt olivat koko illan piirittäneet. Eräs tyttö olisikin halunnut nyt kuningattaren kruunun kovasti. Kun opettaja ilmoitti, että saaja olisi Kalla Dwyn salissa kuului suuri kohahdus. Tittelin halunnut tyttö, jopa kuiskaili vierustovereilleen, että avaruusolioilla olisi varmasti sormensa pelissä nyt.

Kruunajaisten jälkeen Rahim lähestyi ihastustaan, jolta saikin yllätyksekseen pakit. Hetkeä myöhemmin Rahim alkoi selittää eräälle Loviisalle, että hänestä valot olivat kovin epämiellyttävän näkösiä, että aivan varmasti avaruusoliot olivat tulossa viimein kaappaamaan hänet. Loviisa nauroi pojan jutuille paljon ja illan mittaan he huomasivatkin ihastuneensa toisiinsa.



Illalla Demyx tuli väsyneenä töistä kotiin. Kun hän meni pesuuhuoneeseen peseytyäkseen, häntä odotti kauhea näky ammeessa. ”ÄITI ÄITI!”, hän kiljui ja kääntyi, saaden Syrenan ja Leightonin ryntäämään makuuhuoneesta käytävään. ”Soittakaa ambulanssi! Jaya on viillellyt!”, Demyx kiljaisi ja meni auttamaan isosiskoaan pois ammeesta hätääntyneenä.



Koko perhe oli järkyttynyt Jayan itsemurhayrityksestä. Varsinkin Syrena kyseli jatkuvasti miksi. Niinpä muun perheen olikin pakko katsoa, että joku olisi aina vanhan naisen kanssa kotona. Jaya oli siirretty sairaalasta nyt hoitokoti Rauhalaan. Pian he pääsisivät katsomaan Jayaa ja jopa juttelemaan tämän kanssa.



Pari päivää myöhemmin Syrena istui Rauhalan keskusteluhuoneessa ja katsoi kyyryssä istuvaa tytärtään. ”Haluatkos sinä Jaya itse kertoa miksi teit sen?”, tohtori kysyi sitten Jayalta ja katseli naista, joka pudisteli päättään. Syrenan sydäntä kylmäsi. Hänen pieni tyttärensä oli täällä ties millaisten narkkareiden, juopojen ja muiden sekoilijoiden kanssa. Kuinka kukaan voisi parantua tälläisessä paikassa? ”Koska hän oikein pääsee kotiin?”, Syrena kysyi hiljaa ja yritti pidätellä kyyneliään. Jaya oli kuin haamu entisestä elämäniloisesta itsestään. ”Muutamia viikkoja vielä. Jaya otti todella raskaasti uutisen. Sen takia hän yritti itsemurhaakin. ” tohtori kertoi maltillisesti potilaan äidille.



”Antakaa mun vaan olla!”, Jaya kiljaisi äkkiä ja lähti juoksemaan huoneeseensa itkien. ”Jaya”, tohtori yritti vielä rauhallisesti puhua naisen perään, aivan turhaan. Pian tohtori kääntyi katsomaan Syrenaa pahoittelevasti. ”Minkä uutisen? Mistä te oikein puhutte?”, Syrena kysyi jo epätoivoisena. Naisesta tuntui, että hänkin alkaisi itkeä aivan pian. ”Teidän tyttärenne on raskaana”, tohtori totesi kääntyen Syrenaa kohti hymyillen hiukan.



Vanha nainen nousi seisomaan hölmistyneenä. ”Ei... ei... Hän ei edes seurustele”, Syrena mutisi järkyttyneenä ja pudisteli päätään epäuskoisena. ”Niin. Tyttärenne on tullut vahingossa raskaaksi. Ja koska raskaana ollessa hormoonit ovat muutenkin sekaisin ja lisäksi ulkopuolelta tuleva paine saivat hänet uskomaan, että hän jäisi ihan yksin”, mies kertoi naiselle ja Syrena kuunteli tarkkaavaisesti. Naisesta tuntui pahalta, että hänen tyttärensä oli kantanut tälläistä salaisuutta ihan yksin.



Samaan aikaan kun tohtori kertoi Syrenalle kaikkea mitä he olivat jutelleet, Jaya itki lattialla huoneessaan ja piteli vatsaansa. Häntä rankaistiin näin siitä, että hän oli juhlinut liikaa. Hän saisi lapsen, jota hän tuskin koskaan oppisi rakastamaan. Rauhalassa oli puhuttu eri vaihtoehdoista, joita hänellä olisi vielä lapsen suhteen vaikka abortti olisi jo liian myöhäistä.



Pari päivää meni avan sumussa kun Syrena kuuli, että Jaya saisi lapsen. Muukin perhe oli hiukan hämillään uutisesta, mutta pian he alkoivat odottaa jo Jayaa kotiin. Syrenalla ei ollut sydäntä kertoa, että tyttö saattaisi antaa lapsen pois. Niinpä nainen purkikin suruaa sekä huonoa omatuntoaan siihen, että hän asetteli viimein esille kuvia ja todistuksia, jotka olivat olleet laatikoiden pohjilla.



Demyx alkoi unelmoida kitarasankarina olosta ja niinpä hän hommasikin perheelle kitaran. Miehellä olisi todella pitkä matka kitarasankariksi, sillä aina joku tuli sanomaan hänelle, että voisiko hän mennä vaikka ulos harjoittelemaan. Kalla kyllä ystävälliseen tapaansa huomautteli veljelleen, mitä kappaleita tämän kannattaisi alkuun harjoitella.



Pian Jayan viikot Rauhalassa olivat täynnä. Naisella olisi vielä pitkä matka täydelliseen toipumiseen sekä itsensä hyväksymiseen. ”Kyllä minä olen aivan varma, että sinä Jaya pärjäät”, tohtori sanoi kätellessään naista. Jaya hymyili varovasti ja puristi miehen kättä. ”Ja jos jotain tulee voin aina tulla takaisin”, nainen lisäsi ja tohtori nyökkäsi pienesti.



Kun nainen saapui pihaan taksilla oli Rahim häntä jo vastassa ovella. ”Tervetuloa kotiin”, poika toivotti kun Jaya astui sisälle. Jaya katsahti kylmästi veljeään ja meni sitten keittiöön. Jääden kumminkin nojaamaan oven pieleen. ”Kiitos”, hän jaksoi vasta silloin todeta veljelleen. Jopa Rahim alkoi ymmärtää miksi olisi tärkeää nyt, että joku olisi aina hänen siskonsa kanssa.



Illalla Syrena yritti ottaa puheeksi lapsiasiaa mutta Jaya kieltäytyi puhumasta siitä. Hetken päästä Jaya katsahti äitiään, joka vahti hänen syömistään kuin haukka. ”Äiti... Mulla ei ole anoreksiaa”, hän sanoi surullisena. Jaya oli luullut, että kotiin palattuaan kaikki eivät kohtelisi häntä kuin sairasta. ”Mutta masennus voi mennä sellaiseksi. Minä luin kirjoista”, Syrena sanoi surullisena tyttärelleen. Jaya käänsi katseensa äitiinsä ja yritti hymyillä. ”Kiitos, että huolehditte mutta mä en enää koskaan aio tehdä mitään niin typerää”, Jaya vakuutteli äidilleen hymyillen varovasti.

Eräänä iltana Demyx toi yhden hyvän työkaverinsa heille kylään.



”Aali!”, Jaya hämmästyi kun löysi miehen heidän olohuoneestaan, tullessaan makuhuoneestaan lukemasta. ” Ai hei Jaya mitä sä täällä teet?”, mies kysyi hiukan hämillään katsellen naista kumminkin hymyillen. ”Jaya on mun isosisko”, Demyx naurahti Aalille ja katseli Jayaa sitten. ”Miten te oikein tunnette toisenne?”, Demyx jatkoi kummissaan katsellen paria, joka näytti unohtaneen jo muun maailman.



”Niin tietysti. Olisihan mun pitänyt arvata kun teissä on niin paljon samaa näköä”, Aali naurahti Jayalle ja sai naisen nauramaan kunnolla pitkästä aikaa. ”Ihanaa nähdä sua oikeasti”, Jaya totesi toiselle hymyillen ja Aali nyökkäsi pienesti. ”Nyt mä ymmärrän miksi sinä olit iltaisin aina niin kiireinen”, nainen totesi ja viittasi Aalin työasuun saaden miehen nauramaan.



Demyx oli mennyt istumaan sohvalle, sillä välin kun Jaya tuntui kertovan Aalille Rauhalan reissustaan ja lapsesta ja kaikesta muusta. ”Mistä vetoa, ei mene kauan kun Aali muuttaa meille. Satasella mukana ja sanon että alle viikko?”, Demyx kysyi ja katsahti nauraen veljeensä, joka mulkaisi häntä happamana. ”Mä yritän lukea kokeeseen, Dem”, Rahim murahti saaden veljensä pörröttämään hänen hiuksiaan nauraen.



Jaya ja Aali olivat jutelleet pitkään. Niin pitkään, että kaikki muut olivat menneet Dwyneillä jo nukkumaan. ”No taisi mun ja Demin harjottelut jäädä toiseen päivään”, Aali naurahti ja katseli Jayaa hymyillen ystävällisesti. ”Niin”, Jaya totesi naurahtaen. ”Hyvä yötä Jaya”, mies totesi ja oli jo lähdössä, kun Jaya tarrasi hänen käteensä ja käänsi miehen itseensä päin. ”Aali mä olen ihastunut suhun... Olen ollut jo pitkään”, Jaya sai sanotuksi. Hän tiesi, ettei hänellä ollut mitään hävittävää. Mies painoi pienen suukon toisen poskelle ja kuiskasi, ”Niin mäkin sinuun, sinitiainen” Aali halasi vielä naista ja lähti sitten kotiinsä yöksi. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin Jaya saattoi nukkua koko yön rauhassa.



Pian Jayan mahassa alkoi näkyä aivan pieni kumpu. Varsinkin Syrena jaksoi aina tilaisuuden tullen kosketella sitä. Jaya oli pikku hiljaa alkanut hyväksyä, että hän saisi lapsen. Tavalla tai toisella hän yrittäisi tulla toimeen pienokaisen kanssa. Eräänä päivänä Syrena ja Jaya istuivat telkkarin ääressä. ”Olisitko sinä äiti koskaan selvinnyt meidän kanssa yksin?”, Jaya kysyi äkkiä saaden äitinsä miettimään asiaa vakavasti. ”En”, hän vastasi lopulta sitten ja katsoi tytärtään. ”Kaupungilla puhuvat, että sinä pidät kahta miestä”, Syrena sanoi varovasti ja viittasi toisen mahaan. ”Suurin osa tietää, ettei lapsi ole Aalin”, nainen sanoi ja Jaya katsahti mahaansa. ”Minä lähden ulos, täytyy hoitaa eräs asia”, Jaya totesi äkkiä ja meni vaihtamaan vaatteitaan.



Pian Jaya seisoikin metsäpuistossa Aateen kanssa. ”Kiva nähdä sua Jaya”, Aate totesi ja katseli naista, joka oli silminnähden vaivaantunut. ”Kuule Aate, minulla on sinulle tosi ikävää asiaa”, nainen sanoi ja katseli maahan ja kaikkialle muualle paitsi miehen silmiin. Aate odotteli ensin maltillisesti mutta lopulta naisen kiertely alkoi hermostuttaa häntä. ”Niin sinä voit kertoa mulle. Mehän ollaan ystäviä”, Aate sanoi nauraen pitkään.



”Kun siinä se juuri on”, nainen totesi ja nosti nyt katseensa Aateeseen. ”Minä tein aikoina väärin, kun annoin sun olettaa muuta. Meidän välillä ei ole muuta kuin ystävyyttä” Jaya jatkoi puhumistaan ja hän katseli miehen kasvoja kärsivänä. ”Minä pyysin sinua vääristä syitä tanssijaisiin silloin”, nainen sanoi melkein itkien ja Aateen kasvoilla oleva ilme alkoi kiristyä.



”Mitä ihmettä Jaya jätätkö sä mut nyt?!”, Aate huusi vihaisena ja tuijotti silmät palaen Jayaa. ”Entäs se baarireissu? Ja ne viestit viime viikolla? Mitä ihmettä tää kaikki oikein tarkoittaa?”, mies vaahtosi naiselle ja tarrasi tämän käsivarresta kiinni. ”Sä et voi jättää mua”, Aate ärähti vihaisesti naiselle.



Jaya vetäisi vihaisesti käsivartensa pois miehen otteesta. ”En minä voikkaan. Koska Aate me emme ole ikinä seurustelleet”, nainen kivahti vihaisena ja alkoi nähdä punaista. ”Kaikki mitä meidän välillä on tapahtunut on ollut suurta virhettä. Jos et sinä voi olla minun ystäväni ja hyväksyä minun ja Aalin suhdetta, ole kiltti ja jätä meidät rauhaan”, Jaya huusi itkien. Samassa hänen kännykkänsä alkoi soida ja nainen alkoi kaivaa sitä taskustaan itkuisena. ”Hyvästi Aate”, hän totesi lähtien itkien puistosta.



Pian varsinkin Kiralla riitti ihmettelemistä siskonsa raskaudessa. ”Ihan oikeesti mieti miten littee Jayankin maha oli”, Kira mutisi veljelleen eräänä päivänä heidän tultuaan koulusta. ”Mä en ikinä halua lapsia kun ne pilaa vartalon”, Kira mutisi ja Rahim katsoi häntä moittivasti. ”Ei se pilaa vartaloa, musta tärkeintä on se mitä ihmisen sisällä on”, poika sanoi siskolleen ja sai tämän nauramaan. ”Ja Loviisasta sen huomaa, tyhmä kuin saapas”, tyttö nauroi ja sai veljensä näkemään punaista haukkuessaan tämän tyttöystävää. ”Samaa voisi sanoa tytöstä, jonka nimi alkaa K:lla ja päättyy Iraan”, Rahim totesi vihaisesti marssien sitten omaan huoneeseensa. ”Kuka Ira?”, Kira jäi yksin miettimään eteiseeen.



Muutamaa päivää myöhemmin, kun Leighton tuli suihkusta, hän kuuli karmivan ja kylmän äänen. ”SINUN AIKASI ON TULLUT LEIGHTON DWYN”, se sanoi ja miehen tuli kylmä. Hän näki ympärillään kummallisia välkyviä valoja ja alkoi tuntea itsensä kevyeksi. ”Mutta entä Jaya?”, mies kysyi hädissään. ”ÄLÄ HUOLEHDI HÄNESTÄ. SINUN AIKASI ON LOPPUNUT”, ääni totesi hiukan surullisena.



Pian Leighton leijui haamuna heidän pesuhuoneessaan ja katseli ympärilleen. Hän oli aina pelännyt kuolemaa, mutta ei tämä niin pahalta tuntunutkaan. ”Syrenaa!”, mies huusi täysillä vielä. Hän tuntui kuinka tuonpuoleisen raja houkutteli häntä, mutta hän halusi vielä kerran nähdä vaimonsa.



Syrena ryntäsi pesuhuoneeseen ja nähdessään miehensä haamun hän alkoi itkeä sydäntä särkevästi. ” Ei Leighton.”, hän kuiskasi ja itki vuolaasti yrittäen pitää itsensä koossa. Syrena ei ollut koskaan ajatellut, että hänen miehensä ei näkisi lapsenlapsiaan. Mutta niin oli nyt käynyt. Vasta kun hänen miehensä haamu oli kokonaan haihtunut nainen onnistui rääkäisemään ei kunnolla ja hän pudottautui lattialle itkemään.



Samaan aikaan talon ulkopuolella oli tummakaapuinen hahmo. ”EI TÄMÄ OLE HIENO TYÖ. EI SITTEN OLLENKAAN”, Kuolema totesi itsekseen pudistaen päätään ja katsahti taivaalle nähden tähdenlennon. ”MINÄ SUREN JOKAISTA VIETYÄ HENKEÄ”, Kuolema totesi jälleen itselleen ja raapi luisilla sormillaan päätänsä. Hitaasti Kuolema lähti kävelemään pois Dwynien tontilta katsahtaen sitten ranteesaan olevaa tiimalasikelloa, josta hiekka oli taas valunut alas ja paljastanut nimen. ”ALVAR KONNE...OI VOI”, Kuolema totesi lähtien jatkamaan töitään.

Edellinen    Seuraava