~018~

Syrena haudattiin tottakai miehensä Leightonin viereen saman suuren puun varjoon. Vihdoinkin Dwynien ensimmäinen sukupolvi oli jälleen yhdessä. Tottakai mikään ei poistanut sitä tuskaa, jonka Syrenan kuoleminen toi perheeseen, mutta kaikki he tiesivät, että nainen oli nyt rakkaimpansa vierellä ilman tuskaa.



Jayalle äidin kuolema muistutti häntä omasta ajastaan, joka valui tiimalasissa kokoajan kohti loppuaan. Hän katselikin usein surullisena Sunilia ja yritti miettiä, miltä poika näyttäisi teininä? Entä millaisen naisen Sunil löytäisi rinnalleen? Kaikki nämä ajatukset vainosivat Jayaa päivittäin. Hän ei vain olisi ollut vielä valmis lähtemään, ei näin pian.



Vaikka Rahim olikin rakastanut äitiään paljon, oli hän nyt onnellinen siitä, että hän saattoi vihdoin määrätä tukastaan. Niinpä nuorukainen pätkäisikin pitkähköt siniset hiuksensa lyhyemmiksi. Dalia tosin jaksoi motkottaa asiasta hiukan, sillä nainen näki yleensä töitä myös kotonaan. Aina naisella oli jokin vinkin poikanen huulillaan, mitä muotiin tuli. Mutta Rahim käytti tätä tietoutta hyväkseen, sillä hän sai toisenkin kutsun päättäjäistansseihin elämänsä aikana ja tätinsä stailaamana poika lähtikin hymyssä suin koululle juhlimaan.



Dalia oli pian tottunut lapsuudenkotiinsa vaikka se olikin muuttunut paljon siitä kun hän oli teini-ikäisenä siellä asunut. Nainen oli nopeasti tutuissa hommissa korjailemassa milloin mitäkin. Hän oli kaivannut tätä todella paljon, sillä Kurt oli Bridgeportissa yleensä hoitanut hänen huoltotyönsä, koska ei ollut täysin luottanut naisen taitoihin.



Kaisa viihtyi yllättävän hyvin serkkunsa Shyaman kanssa. Tyttö tykkäsi leikkiä pojan kanssa niin paljon, että välillä hän ei meinannut malttaa alkaa tekemään läksyjään. Kaisa oli tottunut yllättävän nopeasti Sunset Valleyhen ja paikalliseen kouluun. Tosin Dalia tiesi, että juttu saattaisi muuttua siinä vaiheessa, kun kävisi ilmi, että Kaisa olisi sini-ihoisen Sunilin serkku. Vieläkään kaupunki ei ollut täysin hyväksynyt heidän sukuaan.



Jayan kirja, Jayan tarina, edistyi hyvää ja tasaista vauhtia. Nainen ei ollut lukenut äitinsä kirjoittamaa kirjaa, sillä hän ei uskonut, että siitä olisi hänelle juurikaan apua. Jayan kirjanmuoto oli enemmänkin roskaromaanimainen kuin tietokirja, toisin kuin hän äitinsä kirja oli ollut. Jayan yhtänä pelkona oli ettei hän saisikaan kirjaa loppuun ajoissa. Niinpä nainen oli vannottanut siskoaan kirjoittamaan kirjan loppuun, jos se jäisi kesken. Daliasta asia oli ihan hullua, sillä MTT ei ollut pitkiin aikoihin ottanut mitään yhteyttä. Eikä myöskään Talasimscasta ollut kuulunut mitään aikoihin. Mutta lopulta Dalia suostui siskonsa pyyntöön, vaikka hän ei uskonutkaan, että heidän sukunsa olisi enää kovin suuressa vaarassa.



Dalia jatkoi töitään miellään Sunset Valleyssa. Hänen nimensä oli äkkiä levinnyt paikallisessa lehdessä ja työtarjouksia alkoi sadella tiuhaan tahtiin. Nainen oli onnellinen siitä, että hän välillä pääsi pois lasten ja sairaan siskonsa luolta. Vaikka hän rakastikin kaikkia paljon, oli yllättävän raskasta seurata sivusta vaikeaa taistelua.



Dalia asteli sisälle taloon, jonne hänet oli tilattu stailaamaan. Nainen ei ollut uskoa silmiään kun tajusi, ketkä talossa asuivat. ”Kalla!”,Dalia huudahti naurahtaen ja naisen pikkusisko hymyili pienesti. ”Hauska nähdä”, Kalla totesi ja kaksikko vaihtoi hetken kuulumisiaan. ”Kira todellakin sai ylennyksen ja nyt hän haluaa välttämättä stailauksen. Onhan hän jo neljän tähden julkkis”, Kalla totesi pudistellen päätään huokaisten. ”Siskosi on varmaan pihalla, minun on pakko jatkaa kokeiden korjaamista. Oli todella mukavaa nähdä”, Kalla sanoi vielä ja halasi isosiskoaan.



Dalia löysikin toisen pikkusiskoistaan pihalta. Kira oli hyvin epäileväinen. ”Mutta kun sä olet niin vanhakin, kuinka sä voit tietää nykymuodista ja trendeistä mitään?”, Kira hermoili ja katseli siskoaan mittaillen. ”Siis oikeesti mä haluan vakuuden, että mä en niinkuin floppaa. Mä olen nyt kuuma nimi ymmärrätsä?”, Kira diivaili siskolleen, jota naisen käyttämät sanat huvittivat.



”Kira... Bridgeportiin verrattuna Sunset Valley on yksi junttila. Tai siis...”, Dalia yritti miettiä miten hän saisi siskonsa vakuutettua, ettei hän olisi ihan eilisen teerenpoika. ”Kuka on sinun insipiraatiosi, sinun lempinäyttelijä?”, Dalia kysyi äkkiä ja hymyili siskolleen ystävällisesti. Kira mietti kuumeisesti vastaustaan. ”Rosa Von May”, nainen vastasi lopulta jatkaen silmät säihkyen, ”Hänen pukunsa Barnacle Bayn arvoituksen ensi-illassa oli ihana” Dalia hymyili pienesti ja avasi portfolionsa eräältä sivulta. ”Tiedän, merensininen Louisa Darren suunnittelema asu”, Dalia sanoi osoittaen kuvaa nauraen. ”Rosa oli yksi asiakkaistani, joten voit luottaa minuun”, nainen vakuutti nyökäten.



Tunnin päästä Dalia oli valmis. ”Voi jurka mä olen niin hotness from heaven!”, Kira kiljahti kieppuessaan ja katsellessaan itseään. Tyttö jopa teki sellaisen kuumaa kamaa liikkeen, joka sai Dalian naurahtamaan iloisesti. Kira oli ollut vaikea asiakas, mutta hän oli onnistunut luomaan toisesta uskottavamman tähden nyt. Vaikka edelleen toisen olemus oli hyvin barbimainen.



Parin päivän päästä Sunil kasvoi viimein taaperoksi. Jaya itkeskeli tunteellisesti koko illan sillä, hän oli pelännyt, ettei näkisi tätä päivää. Sunil oli perinyt isänsä tummanruskeat, lähes mustat hiukset. Mutta Jaya pisti merkille jotain muutakin. Poika hehkui oudosti yöllä ja hänen silmissään oli samanlainen kiilto kuin Aalin silmissä aikoinaan. Ilmeisesti Sunil oli perinyt isältään muutakin kuin hiukset. Jayasta tämä tieto oli raskas, sillä nyt hänen lapsellaan olisi kaksi raskasta taakkaa kannettavana, jos hän aavisti oikein.



Myös Rahim kasvoi pian Sunilin ja myös Shyaman jälkeen. Poika olisi halunnut vain nukkumaan, mutta hänen siskonsa ja kummipoikansa olivat päättäneet, että pojan aikuistumista piti juhlia edes hiukan. Niinpä Rahim suostuikin ottamaan pienen, mutta sitäkin innokkaamman juhlayleisön huomioon.



Kasvettuaa Rahim mönki onnellisena sänkyyn. Hän pääsisi viimein nukkumaan raskaan päivän jäljiltä. Rahim oli perinyt, jostain kummasta hirveän määrän karvoja ihoonsa. Poikaa harmitti tämä tosia asia, sillä hänen veljensä Demyx oli ollut aika karvaton tapaus. Rahimin viimeiseksi luonteenpiirteeksi tuli perfektionisti.



Tosiaan myös Shyama oli kasvanut lapseksi ja koko perhe sai huomata, että pojalla oli valtavan hyvä mielikuvitus. Hän kun teki sukellusveneseikkailuja ammeessa. Usein muut saivat oikein hoputtaa poikaa pois kylvystä. Shyaman kolmas luonteenpiirre oli tarkkasilmäinen.



Shyama myös kiveen kovaan väitti, että hänen Jared nukkensa oli myös kasvanut ja oli hänen paras ystävänsä. Jayasta oli hyvin ikävää, kun välillä Shyama tuli hänen luokseen ja selitti miten Jared katselisi naista surullisena milloin mistäkin syystä. Nainen alkoi uskoa, ettei ollut ehkä paras idea antaa Shyaman aikoinaan leikkiä niin paljon yksin. Toisaalta toinen oli vielä lapsi, ehkä kuvittelu loppuisi vanhempana.

Jaya alkoi mennä yhä nopeammin ja nopeammin huonompaan kuntoon. Lopulta nainen ei paljon jaksanut muuta tehdä kuin katsoa telkkaria ja kirjoittaa. Kyllä hän yritti olla mahdollisimman paljon poikienkin kanssa, mutta jopa istuminen vei naiselta huomattavan määrän voimia. Jayan koko tukka oli lähtenyt ja hänen kasvonsa olivat sairaat ja väsyneet. Kukaan ei voinut ymmärtää miten vaikeaa tämä kaikki hänelle oli.



Rahim päätti vielä jäädä muutamaksi päiväksi, että eräs asunto vapautuisi. Ne ajat hän käytti tehokkaasti siihen, että hän opetti Sunilia puhumaan. Poika viihtyi hänen seurassaan paljon. Rahimia harmitti todella paljon, ettei hän voinut viedä Sunilin kaltaista päivänpaistetta mukanaan.



Shyama leikki mielellään serkkunsa kanssa pihalla ja sisällä. Mutta välillä poika säikytti Kaisankin sillä, että hän alkoi selittämään miten Jared olisi halunnut leikkeihin mukaan. Shyama tunsi syyllisyyttä siitä, että hän leikki muidenkin kuin Jaredin kanssa. Vaikka todellisuudessa Jared oli pelkkä nukke.

Pian Rahim sitten muuttikin pois. Hänestä oli kasvanut todella komea nuori mies ja hän varmasti tulisi onnistumaan elämässään todella hyvin. Aika näyttäisi mitä muuta hän mahdollisesti tulisi keksimään sitten.



Eräänä yönä Jayan ja Sunilin huoneessa kävi vieraita tuonpuoleisesta, kun Leighton kävi katsomassa ensimmäistä kertaa sinistä lapsenlapseaan. Mies myös ilmeisesti kävi tarkistamassa tyttärensä tilan, joka enteili jo lopun olevan hyvinkin lähellä. Tuskin menisi enää montaa viikkoa kun Jayan ruumis lopettaisi taistelun.



Voimien vähenemisestä ja huonosta olosta huolimatta Jaya vietti Sunilin kanssa joitakin hetkiä. Ja vaikka Dalia oli kieltänyt naista, ettei tämä saisi opettaa Sunilia kävelemään, kun kukaan ei ollut vahtimassa, nainen teki sitä silti. Jaya tiesi, että muut pelkäsivät, että hänen voimansa eivät riittäisi kannattelemaan omaa poikaansa mutta nainen oli lujaluontoinen.



Pian Kaisasta kasvoi teini-ikäinen neitonen. Vaikka tytöllä olikin pyöreyttä kasvoissa, onnistui hänen äitinsä luomaan hänestä todella upean naisen alun. Kaisa oli todella onnellinen siitä, että hänellä oli tuollainen monitaitoinen äiti. Hänen ei tarvitsisi tuhlata viikkorahojaan kampaajalle aina välillä. Neljänneksi luonteenpiirteekseen tyttö sai snobin.



Sunil oli suosittu nähtävyys perheen tontilla majaileville haamuille. Sillä myös Syrena kävi leikittämässä tytärenpoikaansa eräänä yönä. Sunil ei tuntunut yhtään pelkäävän näitä kalpeita hahmoja joita tontilla liikkui aina välillä. Toisaalta koko muukin perhe oli osittain jo tottunut niihin.



Seuraavana päivänä Jaya löi viimeisen pisteen kirjaansa. Hänestä tuntui jotenkin tyhjältä nyt kun kirja oli valmis. Hänellä ei olisi enää mitään tarvetta kirjoittaa tuntojaan. Nainen huokasi hiljaa ja katseli viimeistä lausetta. ”En ole enää sanomassa tätä sinulle rakas poikani, mutta rakastan sinua paljon ja kunnioitan kaikkia päätöksiäsi. Rakkaudella, äitisi, Jaya Dwyn.” Muutama kyynel vierähti naisen kasvoille ja hän pyyhkäisi ne pois.



Pari iltaa myöhemmin Jaya oli ollut todella vaisu ja väsynyt. Kun Dalia lopulta tuli jostain uima-allas bileistään nainen nousi ylös sohvalta. ”Minä taidan mennä nukkumaan nyt”, Jaya totesi siskolleen katsellen tätä. ”Hyvä yötä, rakas sisko”, Jaya sanoi hiljaa ja Dalia nyökkäsi tälle. ”Rakastan sinua Jaya”, Dalia kuiskasi hiljaa siskonsa perään ja Jaya hymyili pienesti.



Seuraavana aamuna Jaya ei enää herännyt. Hänen elimistönsä oli yön aikana luovuttanut. Lääkärit sanoivat, ettei nainen ollut tuntenut tuskaa. Naisen viralliseksi kuolinsyyksi tuli syöpä, vaikkakin lääkärit sanoivat, että Jayan elimistö ei ollut enää sulattanut ruokaa kunnolla ja nainen oli tavallaan kuollut nälkään.



Viikoa myöhemmin Jaya oli haudattu sitten Aalin viereen. Tumma hahmo seisoi päivänpaisteessa ja katseli hautoja. ”KUINKA JULMAA. EROTTAA NYT ÄITI JA LAPSI”, Kuolema tuumi itsekseen ja katsahti vanhempia hautoja. ”TOIVOTTAVASTI MINUN EI TARVITSE NYT HETKEEN TÄÄLLÄ KÄYDÄ. NELJÄ DWYNIÄ AIVAN LÄHEKKÄIN. EN KESTÄ ITSEÄNI”, Kuolema sanoi ja risti luisevat kätensä. ”ANTAKAA ANTEEKSI LEIGHTON JA SYRENA. JA TE MYÖS AALI JA JAYA. MINÄ TEEN VAIN TYÖTÄNI”, tumma hahmo voivotteli haudoille. ”OTTAISIVATKOHAN NE MINUT TÖIHIN KAUNEUS-SALONKIIN?”, Kuolema pohti ääneen yksikseen haihtuessaan pikkuhiljaa näkyvistä.



Edellinen    Seuraava