~031~

Pikku hiljaa Sunil alkoi todellakin viettää aikaa Angelin kanssa. Hän oli omalla tavallaan ylpeä pojasta, joka oli perinyt häneltä kumminkin vampirismin vaikkei ollutkaan merenneito. Toisinaan Bennin teki vaikeaa katsella kaksikkoa yhdessä sillä hän tiesi, että hän tulisi tekemään todella epäoikeudenmukaisen tempun niin Angeliä kuin myös Sunilia kohtaan.



Angel oli myös hyväksynyt isänsä leikkitovereiksi ja pojasta olikin suurta hupia se, kun Sunil nosteli ja lennätti poikaa. Dwynien neljännen sukupolven edustaja tuntui valoittaneen nyt sen sydämen, joka oli ensin ollut sitä vastaan suuresti. Sunilia harmitti, ettei esikoinen ollut perinyt merenneitogeenejä mutta hän tiesi, että ajan kanssa he onnistuisivat vielä saamaan sopivan jälkeläisen.



Benni mietti ruokaa tehdessään pitäisikö hänen kertoa Sunilille aikeistaan? Lopulta nainen ajatteli, että hän kumminkin ajattelisi koko perheen etua tällä tavalla. Hän tunsi pienen potkaisun mahassaan ja hymyili laittaessaan veitsen sivuun, silitellen samalla vatsaansa. Hän toimisi heidän perheensä hyväksi, ei itsekkäistä syistä niinkuin Sunil varmaan alkuun tulisi sanomaan.



Angelin räsynukke oli nimetty Cyaniksi. Poika tuntui rakastavan yhtä paljon nukkeaan, mitä Sunil aikoinaan. Miestä hiukan huolestutti se tieto, että nuken sisällä todellakin asui henki, jonka vain sen omistaja näkisi. Tosin Sunil voisi ostaa keksijävelipuoleltaan, Shyamalta, todellisuusliuosta jo valmiiksi.Toisaalta Angel leikki muillakin leluillaan, joten mies halusi uskoa, ettei kaksikon välille syntyisi niin kiinteää suhdetta.



Eräänä iltana Benni veti päälleen ison t-paidan ja vekkarit heidän alkaessaan nukkumaan. Sunil kiinnitti heti tähän huomion ja nainen hymyili aviomiehelleen. ”Kyllä, rakas. Minä olen raskaana viimein.”, Benni sanoi ja yritti näyttää pirteältä vaikka naisen takaraivossa kummitteli pelko myös toisesta vampyyrilapsesta. ”Sehän on hienoa, rakas. Onnea”, Sunil toivotti ja alkoi miettimään innolla tulokkaalle nimeä.



Koska Onixin ja Opalin kilpailutauko oli venynyt, hevoset tuntuivat turhautuvan hyvinkin äkkiä. Niinpä kaksikko laukkasikin välillä kunnolla pitkin pihaa jahdaten toisiaan hirnuen. Benni alkoi todellakin haluta takaisin laukkaradoille katsellessaan hevosten kirmaamista. Kumminkin raskaana ollessaan hän ei voinut ratsastaa ja Sunilkin yritti saada uutta kirjaansa, Hevostytön päiväkirja, valmiiksi. Se oli humoristinen kirja, joka kertoi löyhästi Bennin nuoruusvuosista.



Angel alkoi osoittaa hurjaa loogista lahjakkuutta jo aikaisessa vaiheessa. Poika onnistui ratkaisemaan palikkatehtävät nopeasti ja turhaantuikin nopeasti, jos ne olivat liian helppoja. Päivittäin Bennistä alkoi tuntua, että hän ei voinut enää katsoa omaa poikaansa, sillä hän näki pienokaisessa jo nyt vampyyrin, joka tulisi elämään vuosisatoja täällä. Halusiko hän oikeasti sellaista elämää pojallensa?



Seuraavana päivänä Benni oli tehnyt päätöksensä. Niinpä hän soitti yhden puhelun ja lupasi tavata jonkun sairaalalla. Koska Sunil oli käymässä kaupungilla nainen tilasi lastenvahdin ja vahdin saavuttua nainen hyppäsi taksiin. Eipä kauankaan kun auto jo läheni keskustaa ja Bennin ajatukset tuntuivat menevän entistä sekavemmeksi. Toisaalta hän tiesi, että tämä olisi oikea ratkaisu.



Aurinko oli jo laskemassa kun Benni asteli sairaalan sisäpihalle katsellen suihkulähdettä. Samassa rakennuksessa toimi paikallinen tutkimuskeskus.Hän tiesi, että mies työskenteli siellä ja ehdotti siksi tätä paikkaa. Mutta hänestä heidän tapaamispaikkansa ei ollut kaikista järkevin. Veden ääni rauhoitti naista hiukan vaikka häntä jännittikin suunnattomasti. Siitä oli pitkä aika kun hän oli viimeksi nähnyt tämän miehen.



”Hei, Benni”, kuului äkkiä tuttu ääni naisen takaa ja hänen ei tarvinnut edes katsoa taakseen. ”Hei, Benjamin”, nainen vastasi ja hän tunsi vampyyrin katseen selässään. Miehen silmät tuntuivat tutkivan häntä erityisen tarkkaan ja hän nielaisi varovasti. ”Huhut ovat siis totta... Saat toisenkin lapsen”, Ben totesi ja laski varovasti kätensä naisen olkapäälle. Benni kääntyi katsomaan tähän vampyyriin. ”Sunil ja minä olemme onnellisia”, hän sanoi ääni väristen miehelle.



”Jos te olette onnellisia, miksi haluat lääkkeen?”, Ben kysyi ja tarkasteli naista huokaisten. ”Benni, olemme olleet aina ystäviä. Myönnä nyt, että Sunil on onnellinen, et sinä. Luulit, ettei vampirismi periytyisi niin helposti. Eikö totta?”mies kysyi hiljaa ja nainen nyökkäsi. ”Mieti mitä kaikkea sinä saatat menettää tällä tempulla, Benni”, mies pyysi surullisena ja katseli naista joka nosti sinisten silmiensä katseensa häneen.



”Benjamin, minä pyydän. Myy minulle antivampirismilääke”, Benni totesi hiljaa ja katsoi mieheen surullisena. ”Tiedät, että varastin sen aikoinani Talasimscan laboratoriosta. Se on ainoa mitä meillä on. Ilman sitä, emme ehkä koskaan voi luoda täällä uutta lääkettä” mies sanoi ja katseli naiseen surullisena. ”Ben, tiedän. Olen vain niin epätoivoinen etten tiedä muutakaan. Olet ystäväni, sinun täytyy auttaa minua”, Benni rukoili nyt kyyneleet silmissä mieheltä.



Mies katseli naista pitkään hiljaisen ja kaivoi lopulta pienen punaisen pullon taskustaan. ”Hyvä on. Mutta muista Benni... Tämä riittää vain yhdelle. Et voi pelastaa heitä kaikkia”, Benjamin sanoi ojentaessaan antivampirismin naiselle. Benni tuijotti järkyttyneenä pulloa. ”Ja ette osaa tehdä sitä lisää?”, nainen kysyi ja vilkaisi varovasti, joka pudisteli päättään. "Emme, siksi minäkin aikoinani toin sen tänne. Halusin auttaa muitakin kuin vain itseäni", mies kertoi ja katseli naista surullisena. ”Muista... Vain yksi voi parantua tällä”, mies totesi ja halasi ystäväänsä tämän otettua pullon. ”Benni, mieti tarkkaan kenelle sen annat. Menee vuosia ennenkuin keksimme koostumuksen ja saamme sen markkinoille”, mies puhui hiljaa ja vilkuili ympärilleen. Nainen nyökkäsi ja laittoi pullon taskuunsa lähtien pois sekavana.



Sinä iltana nainen itki enemmän kuin vuosiin. Hän oli luullut, että lääke pelastaisi koko hänen perheensä, niin Sunilin kuin Angelinkin. Nyt hän pystyi parantamaan vain yhden heistä. Välillä ajatukset kävivät tulevassa lapsessa. Pahimmassa tapauksessa sekin olisi vampyyri ja hänellä olisi kolme rakasta henkilöä, joista hänen pitäisi valita yksi. Itkusta ei tullut loppua kun hän yritti arpoa kuka lääkkeen tarvitsisi eniten. Hieman ennen kuin hän nukahti, nainen päätti pitkittää päätöstä vielä muutamia viikoja kenties kuukausia jopa peräti vuosia.



Koska Bennin ja Sunilin rahat olivat muutenkin tiukoilla päätti nainen ottaa erään radiomainoskeikan vastaan, jota hänelle tarjottiin. Olivathan he jo kolmen tähden julkkiksia molemmat. Ja se oli yllättävän hyvin kun mietittiin, ettei Appaloosa Plainsissa hirveästi julkkiksia nähty vaikka kaupungissa oli oma elokuvastudiokin. Bennin piti mainostaa uutta Laama-parfyymiä, joka ei nimensä puolesta kuulostanut kovin imartelevalta. Niinpä hän saikin yllättävän hyvän korvauksen keikasta. Benni nimittäin asteli 10 000 simoleonia rikkaampana ulos. Nyt heidän pieni perheensä pärjäisi ainakin hetken.



Nainen oli vieraantunut aika paljon raskauden aikana esikoisestaan, joten hän yritti viettää Angelin kanssa aikaansa. Kumminkin jokakerta kun hän kävelyä opettaessaan katsoi poikaansa silmiin, häntä ahdisti. Benni alkoi tuntea itsensä epätoivoiseksi ajatellessaan, että hän ei voisi parantaa kuin yhden perheen jäsenensä vampirismistä.



Vaikka nainen yritti kuinka työntää taka-alalle ajatuksen siitä, että hänen kaikki lapsensa saattaisivat olla vampyyrejä, aina jokin muistutti siitä. Benni oli väsynyt katselemaan useita tyhjiä hurmejuomatölkkejä pitkin keittiötä. Ei hän halunnut pojalleen samanlaista kohtaloa kuin Sunililla.



Eräänä yönä Sunil heräsi siihen kun hänen vaimonsa alkoi kesken yön nousta sängystä. ”Kulta, mikä on?”, mies kysyi ja laski jalkansa lattialle. ”Mä voin hoitaa, Angelin. Nuku sinä vain, kulta”, hän sanoi mutta kurkatessaan olkansa yli hän tajusi, että poika nukkui hiljaa pinnasängyssää. ”Sunil... Vauva syntyy”, Benni hengähti kivusta ja alkoi pyrkiä pystyyn.



Päästyään ylös Benni tunsi jälleen kipua ja hän ummisti silmänsä. ”Mä tilaan taksin ja soitan jonkun vahtimaan Angeliä”, Sunil sanoi ja kaivoi jo kännykkää taskustaan. Benni katsahti hätääntyneenä mieheensä. ”Ei me keretä enää sairaalaan, Sun. Minä synnytän täällä”, nainen päätti ja kävi pitkäkseen uuden supistuksen tullessa. Miehen silmät laajenivat kauhusta.



Tunnit kuluivat ja Sunil odotteli vaimonsa vierellä yrittäen auttaa tätä parhaansa mukaan. Miten tässä vielä kävisi? He olisivat sairaalassa paljon paremmissa käsissä. Kumminkaan mies ei halunnut näyttää vaimolleen epävarmuutta, joka häneen alkoi hiippiä synnytyksen venyessä. Äkkiä ilmaa leikkasi kova rääkäisy ja miehen silmät laajenivat kauhusta. ”BENNI!!”, Sunil huudahti täysillä äänen jälkeen.

Edellinen   Seuraava