~048~

Seuraavana aamuna Sekel ei meinannut millään lopettaa itkemistä. Sabas pyöri sängyssä ja odotteli, että Kerry tulisi hoitamaan pojan. Mutta vielä parinkaan minuutin päästä Kerry ei ollut tehnyt tätä. Sabas nousi ylös ihmetellen hiukan, miksei Kerry noussut hoitamaan poikaa. Yleensä nainen nousi hyvin äkkiä, jos huomasi, ettei Sabas noussut.

Kun mies oli menossa pinnasänkyjen luokse, hän huomasi, että Kerryn puoli oli tyhjä. Nopeasti mies kävi mielessään sen oliko Kerry edes tullut illalla hänen viereensä nukkumaan. Lopulta hän tuli siihen päätökseen, että nainen oli jo noussut ja olisi laittamassa aamiaista. Ehkä Kerrykin yrittäisi viimeinkin saada heidän suhteensa kuntoon.

Kun Sabas oli hoitanut Sekelin, alkoi Linneuskin herätä. Poika haroi pinnasängyssä kohti isäänsä ja mies nostikin pojan syliinsä. ”Huomenta, rakas” mies totesi ja suukotti pojan otsaa. ”Missähän se meidän mamma on?”, Sabas jutteli pojalle. Linneus katseli ympärilleen selvästi tajuten jo mistä Sabas puhui.

Kun lapset oli hoidettu, Sabas lähti keittiöön. Kumminkin mies joutui kokemaan pettymyksen, sillä aamiainen ei ollut valmis. ”Kerry?”, Sabas totesi ja kiersi koko alakerran läpi, kävelen lopulta takaisin jääkaapille. Sabas mietti hetken missä kummassa nainen olisi, mutta tuli siihen päätökseen, että ehkä hänen vaimonsa oli yläkerran pesuhuoneessa pesemässä pyykkiä eikä kuullut siis häntä.

Mutta kun mies avasi jääkaapin, hänen silmiinsä osuivat koskemattomat aamiastarvikkeet. Ei ollut yhtään naisen tapaista jäättää aamupalaa syömättä. Varsinkin nyt, kun Kerry oli urheilualalla, nainen oli todella tarkka ruokavaliostaan. Sabas veti aamiastarpeet jääkaapista ja alkoi laittamaan aamiaista. Kumminkin, jossain syvällä hänen hälytyskellonsa alkoivat soida.

Sabas alkoi miettiä sitä, että Kerry saattoi olla taas nukkumassa yläkerrassa. Kun he olivat aiemmin ottaneet yhteen naisen chattäilystä, Kerry ei ollut luvannut lopettaa siitä. Niinpä Sabas oli hiukan pettynyt ajatellessaan, että nainen oli ehkä taas jutellut vieraiden miesten kanssa koko yön ja mennyt sitten nukkumaan Estherin vanhaan huoneeseen. Sabas päätti, että heidän pitäisi puhua tämä läpi kuin aikuiset.

Kun mies astui Estherin entiseen huoneeseen, hän koki yllätyksen. Huone oli tyhjä. Sänky oli kyllä petaamatta, mutta Sabas tiesi, että se oli saattanut jäädä petäämättä viime kerralta. Tämä ei ollut kyllä yhtään naisen tapaista, mitä Sabas vaimoaan tunsi. Niinpä hän päätti mennä tarkistamaan myös Estellen entisen huoneen.

Mutta myös siellä odotti tyhjä sänky. Sabas oli hämmästynyt. Mutta pikku hiljaa turhautuminen alkoi nousta hänen mieleensä. Mies päätti lähteä kirrtämään koko talon ja pihan ympäri, jos Kerry kumminkin olisi vaikka ulkona treenaamassa.

Kierettyään koko tontin, Sabas palasi turhautuneena takaisin sisälle. Tällä hetkellä häntä otti enemmän päähän se, ettei Kerry ollut muistanut ilmoittaa hänelle menostaan, sillä lapsenvahdin hankkiminen viime tinkaan oli aina vaikeaa. Nyt hänen olisi pakko hommata se, sillä tänään hänellä oli tärkeä päivä töissä.

Mies soitti heidän vakio lapsenvahdilleen ja hänen onnekseen, tytölle kävi, että hän tulisi hoitamaan Sekeliä ja Linneusta. Sabas kertoi myös, Marleenalle, Kerryn katoamista. Lähinnä sen takia, että hän kyseli tietäisikö tyttö mitään. Marleena myönsi, että tuo oli outoa, mutta Kerry ei ollut puhunut ainakaan hänelle mitään menoistaan.

Kun Sabas tuli illalla viimein kotiin, Marleena kertoi, ettei hän ollut kuullut pihaustakaan Kerrystä. Tyttö oli jopa yrittänyt soittaa muutaman kerran naiselle tuloksetta. Myös Sabas oli yrittänyt töistä saada Kerryn kiinni, samoin tuloksin. Sabas kumminkin kiitti Marleenaa ja sopi, että tyttö tulisi jatkossa lähes päivittäin nyt hoitamaan poikia. Kun tyttö oli lähtenyt, mies meni hoitamaan lapsia. Pidellessään Sekeliä sylissään, Sabas alkoi pyöritellä päässään kaikkia karmeita vaihtoehtoja Kerryn kohdalle.

Syötettyään pojan, mies painoi pienen nyytin itseään vasten hyssytellen tätä. Sabas huomasi heti, että myös Sekel aisti jo, ettei kaikki ollut kunnossa. ”Ei meillä ole hätää. Kyllä se äiti varmasti pian tulee. Ehkä hänellä on todella tärkeä työkeikka”, Sabas mutisi itsekseen samalla kun nukutti pientä nyyttiä itseään vasten.

Mutta ennen kuin Sabas itse pääsi nukkumaan, oli jo melkein aamu. Hän oli miettinyt päänsä puhki missä Kerry olisi. Alkuun mies oli ajatellut, että nainen olisi lähtenyt vain baariin, mutta kun naista ei kuullunut takaisin vielä niidenkään sulkemisaikaan, hän alkoi todellakin huolestua. Vaikka Sabas yritti useita kertoja soittaa Kerrylle, mutta nainen ei vastannut hänelle. Niinpä kun aurinko alkoi pikku hiljaa nousemaan, Sabaskin päätti lopulta yrittää nukkua, sillä seuraavana päivänä olisi töitä.

Viikot kuluivat ja mies yritti kaikin keinoin unohtaa sen, että Kerry ei ollut ilmoittanut itsestään mitään. Hän siivosi taloa ja hoisi poikia aina vain kun aikaa liikeni, hän alkoi todella olla huolissaan kun naisesta ei kuulunut mitään. Jokin Sabaksen sisimmässä kumminkin sanoi, että Kerry olisi kunnossa.

Kun noin kaksi viikkoa Kerry katomisesta oli kulunut Sabas ihmetteli postissa tullutta kirjettä, joka oli tullut kaupungintalolta. Hän näki, että lähettä oli hyvinkin tuttu asianajaja.Mies oli joutunut valitettavasti hoitamaan muutamia asioita tuon kyseisen miehen kanssa kuukausia aiemmin.

Kun Sabas sai kirjeen auki hän ei ollut uskoa silmiään. Mies lyyhistyi istumaan olohuoneen sohvalle ja tuijotti suurin silmin kirjettä tajuamatta sitä alkuun ollenkaan. Kun lopulta hän alkoi tajuta, että kyseessä oli avioerohakemus, jonka Kerry oli jättänyt hän nuosi ulos pudistellen epäuskoisena päätänsä. Miehen olisi pakko saada nainen kiinni ja vaatia selitystä.

Yritettyään kolme kertaa peräkkäin soittaa Kerrylle, neljännellä kerralla linja aukesi. ”Kerry?””, Sabas henkäisi ja sai vastaukseksi naisen äänellä lausutun ilottoman tervehdyksen. Sabas alkoi kiitellä luojaa siitä, että nainen oli kunnossa, mutta pian hän unohti helpotuksen ja alkoi kysellä mistä avioerossa oli oikein kyse ja miksi Kerry halusi tehdä sen?

Kaksikko puhui asioista ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin melkein sovussa. ”Missä sä oikein olet?”, Sabas kysyi ja Kerry katseli pihan puita huokaisten. ”Ei sillä ole väliä,... Pian minä olen joka tapuksessa poissa Starlight Shoresta”, Kerry paljasti ex-miehelleen. ”Mitä sä tarkoitat, Kerry? Entä pojat? Aiotko todella hylätä heidät”, Sabas kysyi sydäntä särkevällä äänellä. Kerryn sydänalaan pisti, hän olisi halunnut asioiden olevan toisin. ”Parempi, ettette tiedä. Minä en voi vaan elää kanssanne, Sabas. Olen pahoillani. Ja... yritä selittää pojille jotenkin...Hyvästi, Sabas”, Kerry totesi ja sulki raskain mielin puhelimen nojaten seinään. Enää pari päivää ja hän pääsisi pois.

Kun puhelu oli loppunut, Sabas meni poikien luokse nostaen nuorimmaisen syliinsä. Mies painoi lapsen rintaansa vasten yrittäen olla itkemättä. Hän todella rakasti Kerryä... Ikinä Sabas ei ollut kuullut, että mereneidot olisivat eronneet... Hän oli ensimmäinen mereneito, joka joutuisi kokemaan sen. He kokivat kaiken aina niin paljon raskaammin kuin ihmiset. Vaikka Sabas olikin jo neljättä polvea, hänessä oli yhä paljon, esi esi esi äitiään Syrenaa. ”Kyllä me pojat pärjätään”, Sabas sanoi kyyneleitään nieleskellen pienelle Sekelille.

Linneus oli jo sen verran iso, että pian hän alkoi ihmettelemään, kun äitiä ei näkynyt enää kotona. Sabas yritti parhaansa mukaan selittää pojalle, että äidille oli tullut todella pitkä työmatka.  Linneus kyseli usein, että oliko äiti jättänyt hänet sen takia, ettei rakastanut häntä enää. Sabas kumminkin vakuutti pojalle, että hänen äitinsä varmasti rakasti poikia enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Mielessään Sabaksen teki pahaa ajatella noin, sillä hän ei ollut läheskään varma, oliko Kerry koskaan rakastanut oikeasti ketään heistä.

Mies painoi todellakin töitä nyt kaksin verroin enemmän kuin aiemmin. Hän olikin usein kovin väsynyt tullessan töistä. Sabas ei ikinä ollut tajunnut, miten raskasta yksinhuoltajan elämä voisi olla. Valitettavasti miehen kovasti kaavailemat poikien syntymäpäivätkin menivät miehen ohitse. Sillä hän oli jo nukkumassa sikeitä siihen aikaan illasta.

Onneksi pojat eivät kumminkaan hirveästi ottaneet itseensä puuttuvista syntymäpäivistä vaan kasvoivat iloilla seuraavaan ikävaiheeseensa. Varsinkin Linneuksen kasvaminen helpottaisi edes hiukan Sabaksen arkea, sillä poika osaisi itse huolehtia enemmän itsestään nytten.

Sekelistä kasvoi hyvin komea nuori taapero. Jäänsiniset silmät olivat varma merkki pojassa virtaavasta merenneito verestä samoin kun sininen iho. Poika oli myös perinyt mustat hiukset jostain aikaisemmilta sukupolvilta. Sekelistä kasvaisi varmasti hyvin komea nuorukainen.

Linneuksesta kasvoi pieni koululainen. Pojasta tuli hyvin tarkka vaateistaan ja muutenkin ulkonäöstään. Poika halusi leikata poikamaisen pörheän tukan. Linneus oli kiltin näköinen lapsi, joka toistaiseksi viihtyi omissa oloissaan lukien ja maalaten. Kolmanneksi luonteen piirteekseen poika sai Eksentrisen.

Nyt he sitten asuisivat kolmestaan. Vaikka Sabasta pelottikin hurjasti kuinka hän pärjäisi yksin poikien kanssa, hän yritti joka päivä olla toiveikas, mutta hän ei tiennyt, että uusi mahdollisuus osuisi hänen eteensä enemmin kuin hän uskoikaan.

Edellinen    Seuraava

~047~

Kotimatka taittui sairaalasta hyvinkin nopeasti. Vaikka Kerrystä tuntuikin, että hän oli katsellut pientä poikaansa ikuisuuden. Hän tunsi niin suurta pettymystä itseään kohtaan. Nainen oli ollut aivan varma, että tällä kertaa hän saisi tytön. Kerry päätti oma-alotteisesti ristiä pojan, Sekeliksi. Se tuntui hänestä tarpeeksi hyvältä nimeltä pahalle ja hajamieliselle pikkuiselle käärölle.

Kun nainen asteli sisään asuntoon, niin Sabas oli häntä vastassa jo. ”Kerr, Anna anteeksi. Yritin ihan tosissani päästä sinne”, Sabas aloitti pahoittelevaan sävyyn. Kerry vain tuijotti eteensä täysin edes tajuamatta miehensä sanoja. ”Ei.... Se ...mitään. Tässä on Sekel. Toinen poikasi”, nainen mumisi ja lähti makuuhuoneeseen. Hän oli niin väsynyt nyt.

Vielä ennen kuin Kerry alkoi nukkumaan hän nosti vauvan eteensä ja katseli Sekeliä. Poika oli varmasti Sabaksen mielestä yhtä potentiaalinen suvunjatkaja kuin Linneus. Mitä pidempään Kerry lasta katseli sitä pahempi olo hänelle tuli. Hän oli luonteeltaan kaikkea muuta kuin kotiäiti. Ja kuinka paljosta hän käytänössä luopuisi Sabaksen ja perheen kanssa. Kerry huokasi syvään ja laski lapsen kylmästi takaisin pinnasänkyyn menen itse nukkumaan.

Mutta kuten nainen olikin aavistellut synnytyssalin mietteet eivät vain kadonneet. Kerry alkoi yhä enemmän inhota molempia poikia, jotka olivat vieneet hänen vapautensa. Hän oli tajunnut, että joka ikinnen päivä hänen täytyi varoa, ettei pojille tapahtuisi mitään. Linneuksen kanssa juttelukin alkoi tuntua pakkopullalta, sillä hän ymmärsi hyvin pian, ettei hän oikeastaan edes osannut puhua lasten kanssa.

Monesti nainen syötti Sekeliäkin itku silmässä. Hän oli todella toivonut saavansa tytön. Lisäksi voimat alkoivat uupua liiaksi, sillä Sabas oli paljon töissä, jotta he pärjäisivät. Starlight Shore oli kallis kaupunki elää. Ja varsinkin yrittää elää. Kerry alkoi kaipailemaan tyttövuosiaan, jotka oli viettänyt parhaan ystävänsä, Karen Kerman, kanssa.

Kun Sabaksella oli vapaata, Kerrystä tuntui, että mies vain istui koneella tai televisiolla. Televisiota Sabas katsoi  juurikin uusien herkullisten ohjeiden varalta, hän oli niin pienen matkan päässä ylennyksestä. Niinpä ei ollutkaan ihme, että ne hetket kun he puhuivat toisilleen, olivatkin riitojen täyteisiä hetkiä. He eivät muistaneet milloin viimeksi, he olisivat edes suudelleet, saatika halanneet toisiaan vilpittömästi.

Tämä johti aina vain uusiin riitoihin. Niinpä nainen keksi uuden tavan osoittaa mieltään ja nukkuikin välillä öitä Estherin vanhassa huoneessa. Valitettavasti näinä öinä varsinkin hän mietti paljonkin olivatko Sabas, Linneus ja Sekel onnellisempia, jos hän olisi poissa kolmikon elämästä? Lisäksi Kerry uneksi hänen ja Karenin hurjista bailuvuosista. Niistä ajoista kun he olivat todellakin tunteneet itsensä suosituiksi.

Iltaisin varsinkin Sabas liimautui koneelle, mutta nyt se olisi ohi tämän illan päätteeksi.Totuus oli se, että mies saisi kirjaansa valmiiksi. Muutoksen tuulet, oli hänen sukupolvensa kirjan nimi, sillä Sabas luuli, heidän liittonsa olevan kunnossa, vaikkeivat he hirveästi puhuneetkaan.

Toisinaan ollessaan rentouttavassa vaahtokylvyssä, Kerry leikitteli ajatuksella millaiselta tuntuisi vaan hukuttautua ammeesseen. Mutta aina jossain vaiheessa hän tuli ajatelleeksi sitä, miten vaikea Sabasksen olisi selittää se lapsille. Niinpä nainen yleensä vaan oli pitkään sukelluksissa ja mietti miten hän saisi elämänsä kuntoon taas. Rakkaus ja kipinä, olivat hävinneet heidän liitostaan ensimmäisen lapsen myötä. Ja nytkin Sabaksella oli joku toinen.

Karen tuli pitkästä aikaa käymään ja Kerry purki naiselle sydäntään paljonkin. ”Kerry, nuorena pyöritit kahtakin miestä yhtä aikaa. Jos et saa rakkautta kotoa, ota se muualta. Ja lapset... pian ne eivät edes tarvitse sinua”, nainen nauroi katsellessaan ystäväänsä. Kerry katseli shakkilauttaa mietteliäänä. ”Olen ajatellut eroa...”, Kerry myönsi ja sai Karenin hiljaiseksi. ”Sinun elämäsi, Kerry. Mutta muista minä olen mukana mitä ikinä päätät. Minä olen tukemassa sinua, rakas ystäväni”, Karen sanoi ja siirsi nappulansa antaen edes hetkeksi Kerylle muuta ajateltavaa.

Kerry oli siirtynyt takaisin Sabaksen viereen. Mutta öisin nainen katosi miehen vierestä yläkertaan. Onneksi Sabas  ei vähästä herännyt tai jos heräsi, mies ei yleensä kysynyt edes mitään. Naisesta tuntui pahalta, sillä se tunne, joka heidän välillään oli kauan sitten ollut siellä hautausmaalla, oli kuollut. Kerry olisi antanut mitä vain, jos olisi saanut sen ajan takaisin Sabaksen kanssa.

Nainen oli todellakin noudattanut ystävättärensä neuvoa ja oli alkanut öisin hakemaan seuraa netistä. Mutta yksi yö, muutti todellakin Kerryn elämän. Nimittäin juuri ennen kuin hän oli menossa nukkumaan hän katsoi sähköpostinsa ja siellä oli työtarjous eräältä vanhalta tutulta, niiltä ajoilta kun Kerry oli vielä ollut toimittaja. Nainen katseli kuvia ja huokasi ihastuksesta. Kerry mietti vain hetken elämäänsä ja vastasi nopeasti sähköpostiin. Hän oli päätöksensä nyt tehnyt.

Koska Kerry ei ollut tyhjentänyt sivuhistoriaa, Sabas sai hänet parissa päivässä kiinni chateissa käymisestä. Niinpä pari aloitti vuosisadan riidan, jossa kaikki Kerryn patoutuneet tunteet tulivat selviksi. Kerry antoi todellakin kuulua kaiken siitä, miten hänen elämänsä oli pilalla, miten hän kaipasi töihin ja ihmisten pariin. Miten hän koki pojat vain Sabaksen lapsiksi ja lopuksi myös syytökset Sabaksen uudesta suhteesta ja siitä, ettei mies enää rakastanut häntä.

Sabas ei voinut uskoa korviansa. ”Minulla ei todellakaan ole suhdetta! Olen kirjoittanut iltaisin kirjaa, joka minun täytyy kirjoittaa! Mikset vain kysynyt suoraan,Kerry!”, mies huusi vihaisena ja tunsi epäonnistuneensa aviopuolisona täydellisesti. ”Kerry, olen oikeasti pahoillani siitä, ettei me saatu tyttöä, mutta yritä ymmärtää kolmas lapsi voisi myös olla sini-ihoinen ja se olisi jo liian huomiota herättävää. Ja minä rakastan teitä kaikkia vielä, en vain osaa näyttää sitä”, Sabas karjui. Valitettavasti Kerry ei ottanut enää noita kuuleviin korviinsa.

Vain päivää myöhemmin Kerry asteli kaupungintalolle. Hän ei tällä hetkellä katunut päätöstään yhtään. Syyllisyys tulisi vuosia myöhemmin, jos tulisi. Mutta se miten hän aikoi elämänsä muuttaa, sitä muutosta hän pelkäsi hiukan. Kerry ei enää ollut nuori tyttö, mutta kun hän oli ilmoittanut Karenille suunnitelmistaan, Karen oli lupautunut auttamaan naista. Ja jopa Karen innostui Kerryn ajatuksesta paljon.

Seuraavat viikot Dwynien talossa oli mykkäkoulu. Tärkeät asiat mitä oli vaihdettiin niukkasanaisesti pyödän ääressä. Kunne eräännä päivänä Sabas päätti tulla vaimoansa puolitiehen vastaan. ”Minä ajattelin, että poikien synttäreiden jälkeen, veisin sinut kunnolla syömään ja ulos. Yritetään vielä korjata tämä”, Sabas sanoi varovasti ja sai Kerryltä katseen. ”Katsotaan sitä sitten”, Kerry totesi vilauttaen pienen hymyn miehelleen, joka sai toivon kipinän syttämään Sabaksen sydämeen. Hän rakasti Kerryä eikä todellakaan halunnut menettää naista.

Muutamina öinä Kerry ei saanut unta. Häntä jännitti niin paljon. Pikku hiljaa naisen kasvoille alkoi palata hymy, sillä hän oli onnellinen muutoksesta, jonka tiesi lähestyvän. Vielä pari viikkoa ja elämä alkaisi muuttua varmasti paremmaksi.

Eräänä yönä Kerry nousi vähin äänin, puki päällensä ja käveli makuuhuoneen ovelle. Hän kääntyi vielä ympäri ja kävi poikien luona. Hän silitteli niin Sekeliä kuin Linneustakin. Nyt  hän tiesi, että tämän jälkeen kaikki muuttuisi. Kerry käveli ovelle ja katsahti vielä paheksuvasti Sabasta. ”Olen niin pahoillani, että juuri meille piti käydä näin”, nainen sanoi ja lähti huoneesta. Vaikka päätös oli raskas, mutta tällä hetkellä se tuntui niin oikealta.

Kerry hyppäsi autoonsa ja käynnisti sen peruttaen sen tielle. Hitaasti hän lähti ajamaan, sillä hän halusi tarkkaan katsella taloa vielä kerran. Se oli niin uskomattoman hieno ja kaunis. Nyt hän ymmärsi miksi kaikki luulivat, että he olivat rikkaita ja että heille menisi hyvin. Kulissit olivat niin täydelliset. Mutta rumaa taulua eivät pelasta edes kauniit kehykset, silloinhan vain kehykset ovat kauniit. Ja taulu oli edelleen ruma.

Nainen ajoi erään talon pihaan ja vei auton parkkiin, kävellen ovella . Hän katseli taloa nieleskellen kyyneleitä. Hän alkoi nyt tajuta, miten suuri muutos tämä oli. Mutta Kerry tiesi, että se olisi paras mahdollinen. Nainen pimpotti ovikelloa ja odotti, että ovi avattiin. Lopulta ovi aukesi ja Kerry purkahti itkuun. ”Minä tein sen... Koska me lähdemme”, nainen vingahti heittäytyen Karenin kaulaan itkemään.

Edellinen   Seuraava

~046~

Koska yöllä ei ollut paljoa nukuttu Kerryä äsryttikin suunnattamomasti herätä Linneuksen itkuun. Nainen pyöri hetken sängyssä odotellen, jos hänen tuore aviomiehensä menisi hoitamaan poikaansa. Mutta ei, niinpä Kerry nousikin ylös hoitamaan Linneuksen.

Päästessään keittiöön Kerry alkoi ymmärtää, että Sabas varmasti odottaisi hänen jäävän kotiäidiksi. Mies tuntui siinä asiassa jotenkin periksiantamattomalta. Kerry oli saanut aamiaisen valmiiksi ja katseli turhaantuneena likaista astianpesuallasta. Juuri silloin Sabas käveli tyytyväisenä ja hyvin levänneenä keittiöön. ”Huomenta, mitenkäs sinä olet jo hereillä?”, mies ihmetteli ja Kerry sai todellakin purra hampaansa yhteen, ettei olisi alkanut raivota tuoreelle aviomiehelleen.

Kun nainen oli viimein saanut siivottua alakerran, hän päätti lähteä hakemaan pyykit. Astuessaan pesuhuoneeseen Kerry tunsi epätoivon todellakin nousevan pintaan. Tähänkö hän oli todellakin hienon uransa vaihtanut? Kakkavaippoihin ja siivoamiseen. Kerry oli vähällä parahtaa itkuun pelkästä turhautumisesta.

Onneksi Sabas kumminkin sattui paikalle ja huomasi pesukoneen rikkoutumisen. Mies lohdutteli naista hetken ja lupasi korjata saman tien koneen. Kerry voisi vaikka mennä suunnittelemaan Linneuksen lähestyviä syntymäpäiviä. Käden käänteessä Sabas olikin korjannut koneen. Hän oli vampyyri elämänsä aikana kerennyt kehittää monia taitoja, joista näytti nyt olevan suuresti hyötyä.

Pari päivää myöhemmin Sabas odotteli jännittyneenä ovikellon sointia. Kerry oli viettänyt aamun koristellen taloa, mutta Sabas oli laittanut merkille muutamia asioita vaimostaan. Pian kumminkin pimpotus keskeytti hänen ajatuksensa ja pian Dwyneille alkoikin virtaamaan vieraita, jotka koostuivat lähinnä työkavereista sekä Linneuksen molemista tädeistä.

Sillä välin kun muut juhlivat kakun ääressä Linneuksen kasvamista Estelle ja Esther istuivat sohvalla. He tajusivat vasta nyt, kuinka erillään, he kumminkin joutuisivät elämään veljensä elämästä. He olivat vampyyrejä ja Sabas oli nyt ihminen. Varsinkin Esther tuntui ottavan sen raskaasti. Mutta silti he molemmat olivat alkaneet välittää myös pienestä Linneuksesta.

Linneuksesta kasvoi kiltti poika. Hän peri isänsä tummat hiukset. Sabas tajusi, että Linneuksella oli muinaisuudesta tutut violetit silmät. Poika sai tädeiltään lahjaksi nallen. Mutta varsinkaan Kerry ei osannut arvostaa luuranko pukuista nallea, toisin kuin Sabas, josta oli ihastuttavaa, että hänen siskonsa antoivat pojalle itsensä näköisen lahjan.

Kun vieraat olivat lähteneet ja Linneus oli saatu nukkumaan Sabas palasi olohuoneeseen. Hänen silmiinsä osui heti, että Kerry oli vaihtanut vaatteesta mukavempiin. Hän myös kiinnitti huomionsa naisen tyytyväiseen katseeseen. Mies arvasi heti, mistä naisen viime aikainen turhautuminen ja kiukuttelu oli johtunut.

Nainen pyysi miehensä istumaan sohvalle ja mietti hetken. Kerryllä oli todellakin isoja uutisia kerrottavana Sabakselle. Mutta nainen ei ollut täysin varma miten mies suhtautuisi hänen toiseen raskauteensa. Silloin heidän hääyönään Sabas oli ollut hiukan humalassa, joten mies ei välttämättä olisikaan niin iloinen uutisesta. ”Rakas, minä olen....” nainen aloitti varovasti, mutta piti iloisen hymyn huulillansa.

”Kerry, minä huomasin jo, että olet raskaana taas”, Sabas töksäytti äkkiä vaimollensa. ”Ai...” nainen totesi ja alkoi niiskuttaa, sillä miehen äänen sävy oli ollut hiukan onto. ”Rakas, kulta-pieni, älä nyt käsitä minua väärin”, mies kiirehti korjaamaan, sillä hän ei todellakaan halunnut, että nainen alkaisi itkeä. ”No miten muuten tuon voi tulkita”, Kerry kivahti kiukkuisena ja katsahti vihaisesti Sabakseen. ”Tottakai minä olen iloinen, olen vaan pettynyt, ettet kertonut minulle ennen syntymäpäiviä. Olisin voinut kertoa Estherille ja Estellelle iloiset uutiset”, mies selitti naiselle mahdollisimman varovasti. ”Minusta heidän ei edes tarvitsisi tietää”, Kerry kuiskasi ja vilkaisi miestään synkkänä. ”Kerry! He ovat siskojani, he valitsivat sen elämän ja he ovat siitä huolimatta minun ainoa perheeni!”,Sabas ärähti vihaisena ja lähti makuuhuoneeseen vihaisena. Kerry oli loukannut ensimmäistä kertaa häntä kunnolla.

Päivät kuluivat ja raskauden myötä nainen tuntui jaksavan olla enemmän esikoisensa seurassa. Tällä kertaa Kerry oli varma tytöstä, sillä hänestä hänen mahansa kasvoi leveys suunnassa. Mutta vaikka Kerry yritti olla enemmän poikansa kanssa, hän huomasi sen tosia asian, että hän ja Sabas alkoivat kasvaa jo nyt erilleen. Kerry haluisi silti yrittää korjata heidänkin välit, mutta hän ei todellakaan tiennyt miten.

Mutta naisen yrityksestä huolimatta Sabas vietti mielummin aikaansa poikansa kanssa. Kerryn sanat Sabaksen siskoista olivat loukanneet häntä liian kipeästi. Varsinkin kun hän oli mennettänyt aikoinaan sen rakkaimman sisaruksen, joka hänellä oli. Nimittäin Angelin. Ilman Angeliä... ei olisi häntä, eikä Linneusta, Dwynien viidettä sukupolvea.

Eräänä yönä Kerry heräsi ääniin olohuoneesta ja meni varovasti katsomaan. Hänen yllätyksekseen siellä oli kalpea hahmo, joka selasi kirjaa kädessään. Nainen asteli varovasti lähemmäs. ”Hei”, Kerry sai lopulta kuiskattua ja hahmo kääntyi. Nainen tunnisti välittömästi nuo kasvot kuvista. ”Syrena”, nainen henkäisi ja aave tuli lähemmäs hymyillen. Kerry jutteli pitkään haamun kanssa. Hän oli ollut aina kiinnostunut Dwynien kantaäidistä ja viimein hän tapasi naisen.

Kun viimein Kerry päätti mennä takaisin nukkumaan Syrna katseli ympärilleen surullinen hymy huulillaan. Kumpa hän voisikin muuttaa tulevaa... Esi-isänä hän tiesi tulevan ja olisi pystynyt muuttamaan sitä halutessaan, mutta se olisi maksanut aina yhden hengän... Se oli jo kerran nähty tässä suvussa... Nimittäin Sunil kuoli, koska Aali oli aikoinaan varoittanut Daliaa...

Sabas muisti myös, että hänen täytyisi kirjoittaa oma versionsa heidän sukunsa vaiheista. Hän aloitti monesti kirjan, mutta jotenkin hän ei tuntunut osaavan kertoa mitään vielä. Kerry taas ei tiennyt tätä ja luuli, että Sabas oli aloittanut suhteen, koska mies oli usein iltaisin koneella... Niimpä heidän välinsä viilenivät entisestään.

Kerry alkoi myös turhautua, sillä hän ei jaksanut oikein kuntoilla raskauden aikana. Pian hän kumminkin tajusi, että uimalla maha ei painanut niin paljon ja hän saattoi kohottaa kuntoaan silti. Niinpä Kerry alkoikin viettää paljon aikaansa altaalla.

Koska Linneus ei ollut yhtä ketterä kuin äitinsä,  Sabas päätti kokeilla olisiko pojalla musikaalisia lahjoja. Pian pikkuinen herra olikin kiintynyt uuteen leluunsa niin paljon, että pimputteli sitä aamusta iltaan aina vain kuin oli mahdollista.

Koska Kerry vietti aikaansa altaalla tai kahvilla kavereidensa kanssa, jäi pojan opettaminen täysin Sabaksen niskoille. Mutta sen takia mies kokikin yhden elämänsä parhaimman hetkeen, sillä Linneuksen ensimmäinen sana oli ”isi”

Eräänä iltana kun Sabas oli lopettanut pojan opettamisen hän tuli makuuhuoneeseen missä Kerry oli ollut lukemassa. Hän kumminkin huomasi heti sisään tullessan, että Kerryn synnytys oli käynnistymässä. ”Lähde sairaalalle, minä lupaan tulen heti perässä kun saan Linneukselle hoitajan”, Sabs lupasi. Kerryä pelotti suunnattomasti, vaikka he olivat viime aikoina etääntyneet todella, Kerry halusi, että juuri Sabas olisi sairaalalla hänen kanssaan.

Valitettavasti Sabas ei saanut hoitajaa siihen aikaan yöstä, joten hän joutui jäämään kotiin. Kerry joutui synnyttämään yksin. Nainen oli peloissaan ja hän itikin paljon synnyttäessään. Kätilöt luulivat, että se johtui kivusta, osittain se johtuikin, mutta suurimmaksi osaksi se johtui siitä, että Kerry tajusi, ettei Sabas rakastanut häntä enää niin paljon kuin silloin aikoinaan. Pian hän kuuli myös muita musertavia uutisia.

Kerry oli täysin tunnoton istuessaan muutamia tunteja myöhemmin taksiin. Hän katseli sylissään olevaa sini-ihoista lasta. Se oli poika. Kerry tunsi jo nyt inhoa lasta kohtaan. Hän olisi halunnut jättää pojan jonnekin ja kadota vain, jonnekin Starlight Shoren pimeyteen.

Edellinen      Seuraava