Demyxin Elämää

Bridgeport. Tuo mahtava elämää sykkivä kaupunki. Vain pari päivää aikaisemmin Demyx Dwyn oli saanut mahtavan tarjouksen, josta hän ei voinut kieltäytyä. Hänelle oli kumminkin ollut vaikea jättää syntymäkaupunkinsa Sunset Valley ja omat sukulaiset monien satojen kilometrien päähän. Varsinkin kun hänen siskollaan Jayalla oli tuntunut olevan vieläkin vaikeaa. Onneksi hänen toisen sisarensa Dalia, oli suostunut muuttamaan takaisin  Sunset Valleyhin katsomaan Jayan perään. Niinpä Dem ja Dalia olivat  tavallaan vaihtaneet päikseen asuntojaan.

Demyx lähti kävelemään saamaansa osoitteeseen. Dem tiesi, että hänen siskonsa oli asunut kaupungin laidalla jonkun Neiti Sirenin kanssa. Ja kun Dalia oli kertonut, että vaihtaisi veljensä kanssa paikkoja. Oli tuolle sopinut tämä järjestely. Aikansa käveltyään mies sitten huomasikin kuvausta vastaavan talon ja tarkisti vielä postilaatikosta sukunimen. Siren. Joten hän oli viimeinkin perillä. Bussilla matka olisi varmaan mennyt nopeammin, mutta toistaiseksi Dem ei uskaltanut liikkua kuin kävellen. Tämä oli hänen ensimmäinen kertansa Bridgeportissa vaikka hän olikin jo aika vanha.

Dem meni ovelle ja koputti siihen jääden sitten odottelemaan. Hän oli hiukan ilmeissään, että näinkin metropoliksen oloisessa paikassa oli kumminkin ihan rauhallisella alueella normaaleja taloja. Ei pelkästään vain kerrostalokämppiä aivan keskustassa, joita ei vielä voinut rempata mielensä mukaan. Mies havahtui ajatuksistaan kun ovi avattiin.

”ALLU PAIKKA!”, kuului heleä naisen ääni huutavan sisältä, mutta ainut mitä Demyx näki ennenkuin alkoi peruttaa karkuun oli suuri susikoira, joka tuli häntä kohti minkä jaloistaan pääsi. Mies ei todellakaan tiennyt, että talossa olisi myös tuollainen petoelukka. Kun koira alkoi haukkumaan häntä hän perutti entisestään kauemmas.

”Hus mene pois rakki”, Dem alkoi huitoa koiraa kauemmas ja se luimisteli hänelle. Pihalle juoksi nuori punatukkainen nainen. ”Allu tänne”, nainen komensi ja naurahti hiukan Demyxille. ”Hienoa, että kerkesit ennenkuin lähden töihin. Sä olet varmaan Dalian veli”, nainen sanoi ja Demyx kääntyi sitten äänen suuntaan. Sillä hetkellä miehen maailma meni ylösalaisin.

Tuo nainen oli kauneinta mitä mies oli ikinä nähnyt. Ruskeat silmät katselivat leikkisästi lasien takaa, jotka saivat naisen näyttämään viattomalta, vaikka muu olemus kertoikin, että tälle tytölle ei kettuillut kukaan mies. ”Todellakin moi vain. Mä olen Camilla Siren, sun tuleva kämppis”, Camilla totesi nauraen ja vilkasi koiraa vierellään. ”Ja tää rakki on Allu”, hän lisäsi leikkisästi iskien silmäänsä Demyxille.

Demyx tajusi vasta sitten ettei hän ollut sanonut vielä sanaakaan. ”Jooh... Mä olen Demyx.”, hän sanoi ja katseli naista. Nolouden aalto kävi miehen ylitse. Jos halusi iskeä naisen, paras aloitus tuskin oli alkaa haukkumaan tämän rakasta lemmikkiä. ”Tuota, en mä tarkoittanut, että se on rakki. Mä vaan säikähdin”, Dem alkoi selittää saaden Camillan nauramaan. ”Jooh, mutta hei mulla on kiire töihin. Näytän sulle nopeasti paikat”, hän totesi hymyillen miehelle ja taputti Allua nopeasti lähtien sisälle päin.

”Missä sä olet töissä?”, Demyx kysyi päästyään sisälle ja katseli ankeaa olohuonetta. Sillä hetkellä hän tajusi jotain.  ”Sairaalalla. Mä kerkesin myydä kaikki Dalian tavarat ja mä itse muutin tonne makuuhuoneeseen”, nainen katsahti nolona mieheen ja hieroi niskaansa. ”Mä käyn hankkimassa sulle sängyn jostain huomenna. Mutta sä siis asut täällä olohuoneessa. Tää on aika vaatimaton kämppä, koska Dalia ei juurikaan ollut täällä”, Camilla selitti ja hymyilli pienesti. Kimppakyyti saapuikin pihaan juuri. ”Katsele paikkoi vapaasti”, nainen huikkasi juostessaan autolle jo ennenkuin Demyx ehti  kissaa sanoa.

Mies katseli talon läpikotaisin, joka ei todellakaan ollut mikään riemuvoitto, mutta kyllä siellä asui. Mies otti sanomalehden ja istui nojatuoliin vilkaisten lattialla makaavaa Allua sitten. ”Sun emäntäs on muuten kuuma mimmi”, hän totesi koiralle ja Allu katsahti häntä tyhmänä. Hymähtäen Demyx syventyi lehteen.

Camilla keskitti aika paljon huomiotaan Alluun. Demyx miettikin usein olisiko hänellä sittenkään mitään mahdollisuuksia tuohon ihanaan naiseen, joka oli ensisilmäykseltä vienyt hänen sydämensä. Camilla taas ei vielä ollut osoittanut mitään muuta kuin ystävyyttä miestä kohtaan. Ensisijainen paikka taisi olla Allun, kun oli kyse naisen sydämestä.

Demyx poti usein koti-ikävää, vaikka viihtyikin Bridgeportissa. Kaupunki oli mukavan nuorekas hänen mieleensä. Ja kun koti-ikävä iski hän meni aina paikalliseen pustoon, joka sijaitsi rannan lähellä ja katseli aavalle merelle muistellen Sunset Valleytä. Hän tiesi, että jossain vaiheessa, hän muuttaisi takaisin perustaakseen perheen siellä.

Viikkojen kulueassa alkukankeuden jälkeen Demyx ja Allukin alkoivat tulla keskenään toimeen paremmin kuin aiemmin. Dem jopa huomasi lopulta, että koira oli erittäin mukavaa seuraa iltojen iloina silloin kun Camillalla oli iltavuoro. Sekä lenkit Allun kanssa olivat hyvää hyötyliikuntaa.

Viikojen kuluessa myös Camillan ja Demyxin välit alkoivat lämmetä. He molemmat huomasit nauttivansa yhteisestä ajasta kahdestaan ja he nauroivat samoille asioille. Demyx myös mielellään opetti Camillalle ruuanlaittoa, sillä mies oli edelleen vannoutunut vegetaari. Ja vastavuoroisesta eläinrakkaana Camilla opetti miehellä, eläintenoikeuksista sekä eläinsuojelus ja vapaaehtoistyöstä eläinten parissa heidän syödessään.

Mutta edelleen Camillan viereen parisänkyyn pääsi vain Allu. Toisaalta Demyx oli aistinut, että nainenkin saattaisi ehkä pitää hänestä, mutta hän ei halunnut kiirehtiä asian kanssa.  Ja Allu taas ei päästänyt mielellään ketään rakkaan emäntänsä viereen, sillä olihan sänky paljon parempi nukkumispaikka kuin kova puulattia.

Eräänä iltana kaksikko  katsoikin sitten telkkarista tulevaa kauhuelokuvaa. Camilla huokasi pienesti. ”Uskomatonta miten kaikki löytää aina kumppanin”, hän sanoi ja katsahti lattiaan. Demyx vilkaisi naiseen varovasti ja silloin hän tiesi, että olisi aika toimia.

Demyx alkoi olevinaan haukotella ja jännittyneenä hän nosti kätensä korkealle. Nyt tai ei koskaan. Häntä oikeasti jännitti miten Camilla suhtautuisi hänen lähentelyynsä. Toisaalta, jos Demyx oli oikein aavistellut, niin tunne ei ollut yksipuolinen.

Varovasti Dem laski kätensä toiselle olalle. Camillan silmät laajenivat hämmästyksestä, kun hän tunsi miehen karheat sormet ihollaan. Hetken ajan koko elämä tuntui pysähtyvän paikoilleen. Vaikka se tilanne kestikin vain muutaman sekunnin, se tuntui ikuisuudelta.

Kaksikko käänsi katseensa toisiinsa ja he tuijottivat hetken toisiaan vakavana. Äkkiä Camilla hymyilli varovasti miehelle. ”Mä... Mä tykkään susta Camilla”, Demyx sai lopulta sanottua ja nainen punastui hiukan. ”Ai”, hän sanoi hiljaa ja katseli Demyxin tummiin syviin silmiin. ”No.. Niin minäkin sinusta”, Camilla sanoi hetken päästä ja Demyxin suu suli hymyyn.

Niinpä he painautuivat toisiaan lähemmäs varovasti. Heidän huulensa kohtasivat haparoivasti ja he jakoivat ensisuudelmansa. Se oli täynnä toivoa, uskoa ja niin uskomatonta kuin se olikin myös rakkautta. Tästä lähtien erittäin hyvät ystävät olisivatkin rakastavaiset. Mitä tulevaisuus tuo heille tulleessaan... Se oli vielä täysi yllätys.