~005~

Aamulla Syrena ja Leighton saivat huomata, että yöllinen vieras oli todellakin vienyt heiltä muutamia tavaroita. Peilin, yhden lampun ja käsienpesualtaan. Onneksi Leighton oli vain hetki sitten saanut ylennyksen urallaan, joten rahaa oli ja taloon voitiin ostaa varashälytin ja puuttuvia esineitä. Mutta Syrenalla, ei ollut aavistustakaan, mihin suurin osa Leightonin ylennys rahoista oli mennyt.



Leighton sai houkuteltua tyttöystävänsä samaan suihkuun kanssaan ja pikku hiljaa kuuman veden väreily sai kaksikon värisemään myös. Heidän pieni leikki hetkensä piristi kummasti, heitä molempia. Syrena tosin olisi halunnut vielä jäädä suihkuun, mutta mies hoputti naista toimimaan nopeasti, että he kerkeisivät hoitaa erään asian ennenkuin Leighton menisi töihin.



Nainen ihmetteli todenteolla, kun mies johdatti hänet läheiseen rantaan kävellen. Leighton kääntyi tyttöystävänsä eteen ja otti hellästi tämän käsistä kiinni katsoen naista silmiin. ”Syrena sä olet koko mun elämä. Sä tulit elämääni juuri oikealla hetkellä, sä olit valo minun elämäni pimeydessä.”, mies puhui hiljaa katsellen naista, joka hymyili hänelle. ”Voi Leigh...”, Syrena aloitti mutta mies näytti, että hänen piti pysyä hiljaa.



Mies polvistui naisen eteen hietikolle ja kaivoi taskustaan jotain. Syrena katseli hämillään mitä ihmettä toinen oikein teki. Ainakin se näytti olevan tärkeää, koska hän ei saanut puhua ja koska Leighton lausui ja puhui hänelle niin kauniita asioita.



Jopa hiukan uteliaana nainen katseli mitä ihmettä toinen oikein teki, mutta pian hämmästys valtasi hänen kasvonsa. ”Oih.”, Syrenan suusta pääsi pieni huokaus. Hän ei ikinä ollut nähnyt mitään sellaista. Hänellä oli hämärä mielikuva siitä, miksi näin tehtiin.



Leighton piteli käsissään pientä rasiaa, jonka sisällä oli kaunis mutta yksinkertainen sormus. ”Mä haluan, että sä olet osa mun elämää aina Syr.”, mies totesi hymyilen. ”Sen takia me ihmiset kihlaamme mielittymme. Kihlaus on meille lupaus tulevasta avioliitosta”, hän kertoi naiselle, joka katseli itku silmässä miestä. ”Tulisitko sä siis vaimokseni Syrena Dwyn?”, Leighton kysyi ja otti sormuksen rasiasta.



Syrena katseli sormusta ja miehen käsiä, jotka pitelivät hänen kättään, valmiina pujottamaan sormuksen hänen sormeensa. Naisen tunteet tuntuivat olevan ihan sekaisin. Kuinka niin suuri onni saattoi kohdata häntä. Millaiseen vaaraan mies oli valmis asettamaan itsensä kihlautuessaan hänen kanssaaan. Jos se ei olisi rakkautta niin mikä sitten. Nainen katsahti Leightonia ja nyökkäsi syvään. ”Kyllä minä tulen”, hän kuiskasi onnellisena ja hänen kihlattunsa pujotti sormuksen merkiksi heidän kihlauksestaan naisen sormeen.



Viikot vierivät tasaisesti ja nainen yritti olla mahdollisiman huomaamaton. Syrena oli oikeastaan lukittautui kotiinsa. Hän vain hoiteli puutarhaansa ja vei silloin tällöin tuoteita paikalliseen markettiin. Syrena alkoi olla jo hyvin oppinut. Hän jutteli ja hoisi rakkaudella puutarhaansa. Naisen haaveissa oli myös saada joskus jotain eksoottisia kasveja vielä kasvatukseen.



Nainen oli alkanut myös oksennella hyvin paljon. Syrenaa myös turvotti paljon ja pikku hiljaa mahan seutu alkoi kiristyä. Hänellä oli vahva epäilys mistä tämä kaikki johtui. Olihan hän jo kerran ollut raskaana. Tosin aiemmin hänellä ei ollut ollut näin kurja olo. Vaikka oli hän silloinkin voinut pahoin mutta ei näin usein. Lisäksi hän tuntui turpoavan aivan liian nopeasti.



Muutaman päivän päästä varmistui, että Syrena todellakin oli taas raskaana. Tällä kertaa naisen suosiolla odotteli siihen asti, että keskenmeno riski pienenisi ennenkuin kertoisi Leightonille. Syrena unohtuikin usein hyväilemään vatsaansa olleessan ulkona puutarhassaan. Hän niin toivoi, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin. Sillä hän ja Leighton alkoivat lähestyä jo uhkaavasti keski-ikää. Pian lasten saanti vaikeutuisi entisestään.



Jo muutaman illan päästä Syrena sitten pyysi Leightonin kanssaan juttelemaan. ”Mä olen tiennyt jo tästä jonkun aikaa. Mutta nyt kerron sen sullekin kulta”, nainen sanoi ja mies meni aivan jäykäksi. Leighton selvästi pelkäsi huonoja uutisia. Syrena vaan ei oikein ymmärtänyt mitkä voisivat olla niin huonoja, että toinen meni noin lukkoon. Kenties Leighton pelkäsi, että hän peruisi koko kihlauksen.



”Mä olen raskaana”, Syrena sanoi sitten hymyilen miehelle. Leightonin kasvoille levisi onnellinen hymy. ”Voi ei me saadaa lapsi”, mies totesi ja halasi naista. ”Lapsia...”, Syrena lisäsi ja Leighton katsoi naiseen hämmästyneenä. ”Ultrassa näkyi kaksoset”, nainen sanoi. ”Vau tuplaisukki”, mies totesi nauraen.



Illalla, kun he olivat jo sängyssä Leighton tuntui muistavan jotain. ”Mutta hei meidän häät?”, mies hätääntyi äkkiä ja nainen avasi silmiään hiukan. ”Mitä niistä, ne voidaan pitää kuhan lapset on syntyneet”, Syrena totesi haukotellen. ”Ei me menemme huomenna kaupungintalolle ja hoidamme asian. Mun pitää virallisesti olla Dwyn ennenkuin lapset syntyvät.”, mies päätti topakasti ja Syrena hymyili. Oikeastaan hän oli helpottunut, sillä aiemmin Leighton oli suunnitellut häistä valtavaa yleisötapahtumaa. Tai siltä se hänestä oli tuntunut. Ihmiset ottivat naimisiinmenon jotenkin turhan vakavasti vaikka useimmat liitot päättyivät avioeroihin.



Seuraavana aamuna he suunnistivatkin sitten kaupungintalolle. Tarkemmin ottaen siellä sijaitsevaan maistraattiin, jossa heidät koruttomasti vihitti Herra ja Rouva Dwyniksi. Todistajina heillä oli Minna ja eräs Leightonin työkaveri. Minna tosin harmitteli nyt puuttuvia polttareita, mutta kun Syrena kuuli mitä polttareissa tehtiin, hän järkyttyi pahan päiväisesti. Se oli kuin joku irstaudensyntijuhla.



Mutta tärkeintä naiselle oli nyt se, että hän sai olla oman rakkaansa kanssa. Syrenaa oli aluksi pelottanut tulla tänne, sillä viimeksi oli huonoja asioita käynyt. Tällä kertaa kaikki tuntui kumminkin olevan hyvin. ”Tuleekohan meistäkin tuollaisia?”, Syrena totesi hymyilen ja katseli vanhaa pariskuntaa. ”Aivan varmasti”, Leighton lupasi vaimolleen ja otti tämän kädet käsiinsä. ”Meillä on nyt kaikki hyvin”, Leighton sanoi hymyilen ja Syrena nyökkäsi. Hän tiesi, että Leightonin kanssa hän kestäisi mitä vain.



Koska mies oli palkannut rakennusmiehet laajentamaan hiukan heidän taloaan, päättivät he mennä kirjastoon. Syrena hymyili kun mies painui heti istumaan ja lukemaan sitten vauvakirjoja. Tosin Leighton vaan selaili kirjaa, luki sieltä täältä mielenkiintoisimmat kohdat.



Syrena oli itse menossa katselemaan itselleen luettavaa kun hän pisti merkille tutun näköisen miehen, joka vältteli katsomasta häneen. Pian mies nyökkäsi ovelle päin tervehdykseksi. Syrena vilkaisi sinne myös ja näki vaaleahiuksisen nuoren naisen. Syrenan päässä jyhmähti. Aivan kun hän olisi joskus nähnyt naisen. Syrena kumminin unohti asian äkkiä ja meni toiseen saliin lukemaan raskautta käsittelevää kirjaansa, jonka oli löytänyt.



Pian tämä vaaleaverikkö istuikin sitten jo lukemaan Leightonin viereen. ”Lapsi tulossa?”, nainen kysyi ja hymyili miehelle. ”Kyllä, kaksoset.”, Leighton vastasi ja ojensi kätensä, ”Leighton Dwyn. ” Nainen tarttui käteen ja hymyili lempeästi. ”Blair, hauska tutustua.”, nainen vastasi hymyilen.



Pian kaksikko olikin jo sysännyt kirjat syrjään ja jutteli töistä ja perheistä. Leighton kertoi avoimesti kenen kanssa seurusteli ja tulevista lapsista. Blair hymyili ja onnitteli, oikeastaan hän vain kuunteli. Mies kertoi myös äitinsä nimen ja sen millaista elämää oli elänyt ennen Syrenaa. Blair kertoili itsestään hiukan, ei paljoa, mutta vähän, jotta sai miehen luottamuksen.



Jonkin ajan kulttua Syrena tuli kaksikon luokse. Työmiehet olivat soittaneet, että he voisivat tulla nyt kotiin. Syrena järkyttyi nähdessään kenen kanssa mies oikein puhui. Leighton esitteli tuoreen vaimonsa ja Syrenalle tuli tosi vaivaantunut olo. ”Voidaanko mennä jo?”, Syrena totesi ja Leighton hyvästeli Blairin.



Kaksikko istui autossa matkalla kotiin. ”Musta olisi kiva, jos et joka vastaantulijalle kertoisi ihan kaikkea”, Syrena totesi loukkaantuneena ja katsoi mieheensä. ”Kulta, hän oli ihan kunnon kansalainen, me ei voida epäillä kaikkia ja kokoajan”, Leighton totesi hymyilen. Syrena huokasi ja katsoi ikkunasta ulos. ”Musta hän vaikutti epäluotettavalta, jotenkin tutun oloiselta, aivan kun hän olisi työntänyt mut alas taidemuseolla”, Syrena mutisi ja sai osakseen katseen mieheltään. ”Ensi kerralla mä lupaan puhua muustakin kun perheestä”, hän lupasi sitten.



Blair asteli yksityishuoneeseen ja katsahti miestä, joka pamautti kirjan kiinni. ”No?”, Connor kysyi sitten. Nainen katsahti olkansa yli ovelle päin. ”Kyllä, hän oli Yumi Sekemoton poika, aivan kuten sanoit”, Blair totesi hymyilen. ”Entä tiesikö Syrena siitä ”pikku” ongelmasta?”, Connor kysyi luoden vaaleaan naiseen katseen. ”Tuskin... mies ei maininnut edes minulle siitä.”, Blair vastasi. ”Hyvä, erotus on jo astunut voimaan. Pian Leighton saa ikäviä uutisia menneisyydestään”, Connor lupasi ja avasi kirjan jatkaen lukemistaan.



Muutaman päivän päästä Leighton tosiaan sai kirjeen, joka käänsi hänen elämänsä ylösalaisin. Hän oli nimittäin jättänyt aikoinaan kertomatta yhden pikku jutun Syrenalle. Ihan vain sen takia, koska hän oli luullut, ettei se enää koskaan koskettaisi hänen elämäänsä enää muuten kuin nimenä kerran kuussa tiliotteessa. Nyt kumminkin oli tullut kirje, joka muutti kaiken. Miten hän ikinä osaisi selittää kaiken Syrenalle järkevästi.



Kumminkin aika pian Leighton sai muuta ajateltavaa. ”KULTA!”, Syrena huusi ja nousi ylös märästä sängystä. ” Mun synnytys alkaa”, nainen sanoi kauhistuneena. Minna oli kertonut hänelle, että jos lapsivesi menisi olisi jo aika kiire sairaalaan. Niinpä kaksikko lähtikin nopeasti kohti sairaalaa.



Koko Sunset Valley tuntui pysähtyvän kun kävi ilmi, että Syrenan synnytys oli alkanut. Useimmat ihmiset tulivat tungeskelemaan sairaalan eteen. Joko uteliaisuuttaan tai sitten vain siksi, että sattuivat olemaan MTT:län jäseniä. Kaikki odottivat innolla nähdä millaisia lapsia Syrena ja Leighton oikein voisivat keskenään saada.



”Noin ja vielä viimeinen ponnistus Rouva Dwyn”, kätilö kehoitti ja Syreena ponnisti. Hänestä tuntui, että hän kuolisi siihen. Toinen lapsista oli jo saatu ulos ja se oli tyttö. Aivan normaalin värinen. Pian saatiin toinenkin ulos ja Syrena saattoi henkäistä helpotuksesta kun synnytys oli ohi. Toinen tytöistä peri hänen ihonsa värin. Syrena ja Leighton katselivat lapsiaan ja miettivät näiden nimiä. Pian he päättivät että sinihipiäinen tyttö olisi Jaya, joka tarkoitti voittoa ja vaalea tytöistä olisi Dalia, joka tarkoitti onnea tai kohtaloa.



Tarkastusten jälkeen kaksikko pääsi sitten viimeinkin kotiin. Leighton istui taksiin Dalia sylissään ja katseli pientä tyttöään. Kumminkin miehen mieleen tuli väistämättä se, että nyt Jaya olisi silmätikku Talasimscalle ihon värinsä ja geeniensä takia. Hän oli myös huomannut sen, että Jaya oli varsin tärkeä Syrenalle.

Niinpä he neljä lähtivät sitten nopeasti kohti kotia taksin kyydissä ennenkuin toimittajat kerkeisivät sairaalalle. Aivan varmasti joku oli jo heidät kutsunut.



Syrena meni edeltä sisälle, kun Leighton jäi maksamaan taksin. Syrenan kiljaisu kuitenkin sai miehen juoksemaan äkkiä sisälle lapsen kanssa. Heidän olohuoneessaan seisoi mustiin pukeutunut teini-ikäinen, joka joka nojaili sohvaan. ”Aikamoinen talo teillä”, poika totesi ja katseli nelikköä. ”Kuka oikein olet ja miten pääsit sisälle?”, Syrena kiljahti vihaisena.



Poika katsoi tummilla silmillään Leightonia. ”Isä... sä et kertonut että tulen tänään?”, poika kysyi hämmästyneenä. Leighton nielaisi. ”Syrena... Tässä on poikani Sam. Hän muuttaa meille. Hän sai potkut yksityiskoulusta ja äitini joutui sairaalaan ja hänen äidistään ei ole tietoa”, mies kertoi vakavana. Syrena kääntyi katsomaan Leightonia ja sitten poikaa. ”MITÄ!”, Syrena huudahti.

Syrena oli niin väsynyt raskaan päivän jäljiltä, ettei jaksanut nyt alkaa vääntämään kättä asiasta. Sam joutuisi nukkumaan toistaiseksi sohvalla, koska heillä ei ollut ylimääräisiä sänkyjä eikä edes makuupussia. Syrena ei puhunut enää koko iltana mitään aviomiehelleen, sillä hänen päässään soi yksi ainut ajatus. Leighton ei ollut kertonut hänelle totuutta Samista. Mies oli siis valehdellut hänelle.



Aamulla Syrena oli poistunut jo miehen vierestä hoitamaan Jayaa ja Daliaa. Leighton asteli huoneeseen ja yritti halata vaimoaan. ”Anna mun olla”, Syrena kivahti vihaisena. Mies katsoi hämmästyneenä vaimoansa. ”Leighton kuinka sä saattoi tehdä näin mulle. Tajuatko sä, että sä petit minun luottamukseni unohtaessasi kertoa Samista!”, Syrena huusi ja nyt mieskin alkoi suuttua. ”Mun piti kyllä kertoa”, Leighton yritti puolustautua.



”Tajuatko sä miltä musta tuntuu kun yhtä-äkkiä onkin kolme lisäsuuta ruokittavana!”, Syrena karjaisi vihaisena. ”Nyt riittää Syrena.”, Leighton jyrähti ja tuijotti naiseen vihaisena. ”Pitäisikö mun heittää mun oma poika pellolle niinkö?!”, mies huusi suoraa kurkkua. ”Eikö meidän liitto todellakaan kestä yhtä unohdusta. Mun piti kertoa sulle.”



”Leighton anna olla. Mä en selvästikään merkitse sulle yhtään mitään”, Syrena huudahti takaisin vihaisena. ”Ai et merkitse olkoot sitten niin, jos toi on sun todellinen kanta niin antaa sitten olla!”, Leighton karjaisi ja pamautti oven kiinni lähtiessään vihaisena huoneesta.



”Sam nyt ylös mennään”, mies totesi jämäkästi päästessään olohuoneeseen. Sam käänsi vaan kylkeään ”Ihan kohta”, poika mutisi sitten. ”Ei kun nyt!”, Leighton karjaisi niin, että se sai pojan melkein pompaamaan ylös. Sam oli harvoin isänsä kanssa tekemisissä, mutta hän ei muistanut, että olisi toista koskaan nähnyt noin vihaisena. ”Sun uus muija taisi suuttua musta”, Sam mutisi itsekseen ja mies loi jäätävän katseen poikaan. ”NYT”, hän totesi.



Syrena pidätteli kyyneleitään ja puristi kädellään rintakehäänsä. Hän todella rakasti Leightonia, mutta miten mies ei ollut muistanut kertoa hänelle pojasta. Naiseen sattui kun hän kuuli miehen sanat olohuoneesta. Nainen puri huuleensa tiukasta ja nieleskeli kyyneliä. Mitä hän tekisi, jos Leighton jättäisi hänet tyttöjen kanssa... Mutta voisiko hän koskaan antaa noin suurta valhetta anteeksi?

Edellinen   Seuraava