~008~

Syrena iloitsi suuresti raskaudestaan, josta myös muu perhe oli todella yllättynyt. Leighton ei ainakaan valittanut, että heille tulisi lisää lapsia. Sam kun oli alkanut jo todenteolla järjestellä asioitaan niin, että heti valmistumisen jälkeen hän muuttaisi pois. Syrena vietti paljon aikaa Demyxin kanssa. Hän rakasti poikaa todella paljon, sillä toisen iloinen nauru tarttui naiseenkin ja sai unohtamaan selkäkivut ja pahoinvoinnin, jota ei tällä kertaa kyllä pahemmin ollut. Olihan tämä jo Syrenan neljäs raskaus.



Varsinkin Jaya ja Dalia ottivat Samin muuttosuunnitelmat raskaasti. ”Voittehan te aina tulla käymään?”, Sam lohdutteli siskopuoliaan. Sam oli saanut kiitettävän perinnön isoäidiltään, joka oli kuollut hiljaittain. Samista oli outoa, että hänen isänsä ei ollut saanut mitään. ”Ja sitä paitsi, teistä tulee teinejä ihan kohta ja te alatte juosta poikien perässä. Ette te enää muista mua sitten ”, Sam naurahti kevyesti ja haukkasi leipäänsä. ”No hyyiii! Jotain poikii, ei varkkina!”, Dalia huusi ja koko kolmikko repesi nauramaan.



Viimein heidän kuusihenkisellä perheellään oli varoja sen verran, että remonttimiehet tilattiin tontille ja koko Dwynien perhe meni läheiseen puistoon viettämään laatuaikaa keskenään. Tytöt leikkivät leluillaan sekä myös hippaa keskenään. Sam taas opetti Demyxin kävelemään ja peuhasi pojan kanssa muutenkin. Hänen tulisi vielä kovin ikävä tuota pikku kaveria. Syrena nyt lähinnä ihaili mahaansa, joka kasvoi päivä päivältä ja mietti sopivia nimiä tulokkaalle. Leighton taas luki mutta lopulta hän kyllästyi siihen. Mies päätti hiukan kalastella, vaikka tiesi, ettei hänen vaimonsa siitä tykännyt. Onneksi Syrena oli oman mahansa pauloissa. Kalat olisivat kuitenkin hyvää lannoitetta Syrenan kasveille.



Talo oli nopeasti valmis, sillä entistä pohjaa käytettiin pitkälti, huoneita tehtiin lisää vain kaksi. Toinen wc ja vanhempien makuuhuone. Syrena oli vaatimalla vaatinut, että ulkolaudoitus pitäisi maalata siniseksi. Kukaan perheestä ei ollut ihmetellyt värivalintaa.



Ikävä kyllä, perheen varat loppuivat hiukan kesken, sillä heidän varansa eivät riittäneetkään uuteen sohvaan ja televisioon niinkuin he olivat suunnitelleet. Onneksi perhe oli tottunut jo elämään ilman moista hienoutta, joten ennen kuin rahaa taas kertyisi, he varmasti pärjäisivät hyvin ilman sitä.



Dalia alkoi nyt hoivaamaan ja leikkimään paljon Demyxin kanssa, sillä Samin lähtö kotoa olisi tytölle kova pala. Sam oli vuosia sitten pelastanut hänet tulipalolta ja muutenkin tukenut tyttöä koulussa. Dalia halusi tavallaan korvata nyt Samin Demyxillä kunhan toinen hiukan kasvaisi.

Niinpä tulikin sitten se ilta kun oli lapsien syntymäpäivät. Syrena oli luvannut kaikille kakut, mutta koska remontti olikin vienyt rahaa enemmän kuin oli arvattu, lapset saivat tyytyä viettämään synttärinsä kotona vain perheen kesken. Myöskin ilman kakkuja.



Jaya päätti, että hän halusi kasvaa yksin, ihan omassa rauhassaan, perheen vanhassa vessassa. Kumminkin Leighton änkesi itsensä tytön seuraksi ja taputtamaan tälle innoissaan. Kyllä isän kannustaminen sai tytön sydämen lämpiämään. Kieltämättä Jayaa pelotti astua yläasteikäisten maailmaan. Varsinkin nyt, kun Sam ei enää olisi tukemassa häntä.



Dalia meinasi ensin kieltäytyä kokonaan kasvamasta, mutta kun hänen viimeisillään oleva äitinsä mönki unenpöpperöisenä kannustamaan tytärtään, Dalia muutti mielensä. Hänelle oli suuri kunnia, että äiti jaksoi rakastaa häntä vieläkin, vaikka äidillä oli Demyx ja pian taas uusi vauva hoidettavana.



Suurimman yllätyksen kumminkin koki Sam, jota koko perhe kerääntyi juhlimaan heidän keittiö/olohuoneeseensa. Samille tämä oli todellakin jotain aivan uutta. Hänen isänsä ja tämän vaimo olivat rakastaneet häntä ehdoitta, vaikka hän olikin tullut heidän elämäänsä aivan väärään aikaan. Lisäksi Sam ei aina ollut jaksanut olla niin avulias ja kiltti, mitä hänen siskonsa olivat. Mutta silti koko perhe näytti rakastavan häntä.

Koko perhe oli väsynyt iltaisesta juhlimisesta, vaikka se olikin ollut ihan vain perheen kesken. Niinpä he menivätkin aikaisin nukkumaan. Aamulla heitä odotti jälleen uusi yllätys. Syrena heräsi siihen, että sänky tuntui märältä ja hän tökki aviomiehensä hereille. ”Kulta olisi aika lähteä sairaalaan”, Syrena totesi rauhallisesti. Leighton otti asian hiukan toisin.



”Voi ei mitä me nyt tehdään? Sun lapsivedet meni. Keretäänköhän me sairaalaan? Mitäs jo ne alkaa syntyä matkalla?”, mies alkoi panikoimaan äkkiä. Syrena tuijotti ihmeissään aviomiestään. ”Rauhoitu nyt, tämä on minun kolmas synnytys, joten enköhän minä jo osaa”, Syrena sanoi vihaisena. ”Mutta entä jos lapsi alkaa tulla matkalla?”, mies jatkoi panikointiaan. ”Antaa olla, minä lähden yksin!”, Syrena kivahti ja painui sitten sairaalaan, jättäen panikoivan miehensä yksin ja valmistautumaan Samin valmistujaisjuhliin.

Dwynin perheen kaksostytöistä kasvoi todellisia kaunokaisia, niinkuin heidän velipuolensa Sam oli veikannut. Saisivat Sunset Valleyn nuoret kundit varoa nyt kun nämä kissat lähtisivät ulos kaksistaan.



Dalia leikkasi tukkansa lyheksi, joka oli hiukan poikamainen malli. Lisäksi tyttö ei korostanut suuremmin naisellisia puoliaan, meikillä taikka vaatteilla. Koska Dalia oli jo pienestä pitäen ollut ajoneuvointoilija, oli tälläinen poikatyttömäinen tyyli jotenkin arvattava. Neljänneksi luonteenpiirteekseen tyttö sai silmää valokuvaukselle.



Jaya taas kapeine uumineen ja tyttömäisellä tyylillään muistutti aika paljon vanhanajan elokuvatähtiä. Tytön näkö oli huonontunut sen verran, että hän sai lasit, mutta ne oikeastaan vain kehystivät hänen kauniita kasvojaan. Jayan viaton olemus hurmasi äkkiä pojat ja miksei tytötkin, mutta pinnan alla hän oli sama vanha kärtty itsensä. Neljänneksi luonteenpiirteeksi Jaya sai perhekeskeisen.



Juuri ennenkuin Leighton ja lapset olivat lähdössä Samin valmistujaisjuhliin, Syrena jo palasi takaisin. Hän oli synnyttänyt yllättävän nopeasti. Ja yllätys oli todellakin se, että nainen saapui kotiin pienen kantokopan kanssa, jossa oli kaksi sini-ihoista tyttöä. Kira ja Kalla. Kiran piirteet olivat sottapytty ja hyvä. Kun taas hänen siskonsa Kallan piirteet olivat sottapytty ja hajamielinen.

Perhe ei kerennyt pahemmin jäädä ihastelemaan uusia tulokkaita, sillä heidän täytyi ehtiä kaupungintalolle Samin valmistujaisiin. Todellinen hulina kävi talossa, kun kaikki etsivät juhlavaatteitaan. Ja Syrena halusi vielä meikata ennen lähtöä. Uusimpien tulokkaiden sekä Demyxin vaipat täytyi vielä vaihtaa ennen lähtöä ja muksuille piti varata ruokaa mukaan.



Samia ei kertakaikkiaan olisi voinut vähemmän kiinnostaa koko tilaisuus. Hän olisi vaan halunnut lähteä katselemaan taloja ja muuttaa omilleen. Varsinkin nyt, kun toiset kaksoset talossa veisivät tilaa entistä enemmän. Ja pian nurkissa alkaisi varmasti luuhaamaan myös Dalian ja Jayan poikaystäväkokelaita. Silti hammasta purren nuori miehen alku lähti perheensä kanssa kaupungintalolle.

Tilausuus tuntui kestävän ja kestävän. Sam sai ihmetyksekseen kaksi palkintoakin. Hän oli luokan priimus ja lisäksi luokkatoverit uskoivat, että pojasta tulisi suurperheen kasvattaja tulevaisuudessa. Sam meni häkeltyneenä hakemaan todistuksensa sekä palkintonsa. Hän ei koskaan ollut ollut mikään innokas koulussa, mutta ilmeisesti loppukiri oli tehnyt vaikutuksen rehtoriin.



Lopulta tilaisuus oli ohi ja Sam tuuletti todistus kädessä ulkona. Nyt se olisi ohi. Hän oli kunnialla kahlannut koulut, vaikka ne eivät aina olleetkaan jaksaneet häntä kiinnostaa. Siinä hän nyt oli, valmiina aloittamaan oman elämänsä. Pojasta tuntui, että aivan kaikki olisi hänelle mahdollista, jos hän oikein haluaisi.



Syrena ja tytöt katselivat poikaa hymyillen. Samin päättäjäiset toivat jälleen naiselle mieleen sen, että hän vanheni kokoajan. Pian tytötkin olisivat tuossa tilanteessa. Ja ennen sitä hänen täytyisi kertoa Jayalle, että tämä perisi tontin ja että tytön täytyisi synnyttää merenneitogeenit omaava jälkeläinen. Jokin aika sitten tuo oli tuntunut niin kaukaiselta. Nyt se lähestyi vääjäämättä. ”Äiti kuulitko sä?”, Dalia sanoi ja Syrena havahtui nostaen Demyxiä paremmin sylissään. ”Niin?”, Syrena totesi nolona sitten. ”Mä haluan ennen päättäjäisiä sulta ja isiltä jo auton tai mopon”, Dalia vinkui ja sai siskonsa nauramaan kauempana.



Leighton halasi poikaansa tuntien sellaista ylpeyttä, mitä hän ei kovin usein ollut tässä elämänssään tuntenut. ”Onneksi olkoon Sam”, mies sanoi ja hymyili pojalle. ”Kiitos isä”, hän totesi ja katseli sitten luokkatoveriaan, joka odotteli jo kärsimättömänä. ”Mä meen nyt juhlimaan, tuun joskus yöllä takaisin. Älkää turhaan odottako mua”, Sam lupasi sitten ja lähti kavereidensa kanssa kohti keskustaa juhliakseen valmistumistaan drinksujen avulla.



Kotiin päästyään Jaya alkoi höösätä tuoreita pikkusiskojaan. Varsinkin hän oli innoissaan nyt, kun ei olisi enää ainut sini-ihonen jälkeläinen perheessä. Hän tunsi olonsa jotenkin turvallisemmaksi, silti hänellä oli edelleen aavistus siitä, että hänen vanhempansa katselivat häntä välillä raskain mielin.

Sam oli tosiaankin palautunut yömyöhään kotiin ja aikamoisessa tuiskeessa. Hän oli yrittänyt mennä sänkyynsä, mutta siellä olikin nukkunut pieni ruskeatukkainen poika. Jotenkin hämärästi Sam oli tajunnut, että Demyxin syntymäpäivät olivat olleet illalla ja hän lähti rymyämään olohuoneeseen, jotta voisi sammua lattialle. Kumminkin Dalia heräili jo kouluun ja päästi nuoren miehen nukkumaan sänkyynsä.



Koska Dalia oli ensimmäinen hereillä hän meni hoitamaan Kallan ja Kiran. Nyt hän sai esimakua siitä mitä lastenhoito oli, jos sai kaksoset. Juuri kun hän hoiti Kiraa niin Kalla alkoi parkua ja sama toisinpäin. Vasta nyt Dalia ymmärsi sen miksi heidän äitinsä oli aikoinaan ollut niin poikki hänen ja siskonsa hoitamisesta. Tyttö alkoi vakavasti rääkymisen keskellä harkita, ettei ikinä hankkisi lapsia.



Demyx ryntäsi heti herättyään ulos odottelemaan jo koulubussia. Poika oli tarmoa täynnä lähdössä kouluun. Lisäksi hän tykkäsi leikkiä enemmän ulkona kuin sisällä. Demyxin iloisuus tulisi aivan varmasti koulussa tarttumaan kaikkiin muihinkin, sillä kotonakin poika oli se, joka sai perheen aina hymyilemään ja jaksamaan. Kolmanneksi luonteenpiirteekseen poika sai urheilullisen.



Sam heräsi puolelta päivin siihen, että hänen kännykkänsä soi. Mies kiipesi alas yläsängystä ja vastasi puhelimeen, ”Sam.” ”Moi Sam. Candy tässä... Soitin vaan, koska jäin miettimään sitä eilistä mitä sanoit”, Candy puhui varovasti toisessa päässä. Sam mietti hetken, mutta ei muistanut ollenkaan mitä ihmettä hän oli tehnyt. ”Niin?”, Sam yritti kuulostaa siltä, että muistaisi koko asian. ”Niin... Niin ajattelin, että musta se voisi olla hyvä idea”, Canda sanoi nauraen toisessa päässä. ”Mikä?”, Samin oli pakko kysyä nyt hiukan nolona. ”No se meidän jutun uudestaan kokeilu. Kun säkin tarvitset kämppää. Mä haluisin vielä yrittää sun kanssa”, Candy totesi sitten ja tytön äänestä kuuli, että toinen hymyili vienosti.



Puhelu kesti melkein tunnin ja sen loputtua Sam ilmoitti vanhemmilleen, että hän muuttaisi Candyn luokse. He alkaisivat seurustelemaan uudestaan ja katsoisivat, josko tällä kertaa heidän juttunsa toimisi. Syrena yritti saada poikaa jäämään vielä siihen asti, että muut palaisivat koulusta, mutta Sam halusi lähteä heti. Niinpä Sam muutti ja aloitti oman elämänsä Candyn kanssa.



Tytöillä oli niin paljon hommia koulun jälkeen, että heidän läksyjensä teko meni aina todella myöhään. Dalia kävi osa-aikatöissä paikallisessa kirjakaupassa ja Jaya taas oli aloittanut näytelmäkerhon. Niinpä usein tytöt pitivätkin seuraa äidilleen, joka pääsi puutarhansa hoitoon usein vasta auringon laskettua, kun nuoremmat oli saatu nukkumaan.

Sen vähäisen vapaa-aikansa jota tytöillä oli, he käyttivät kumpainenkin hyvin eritavoin.



Jaya halusi aina pois kotoa ja menikin usein muutamille kavereilleen, joita hänellä oli. Hänen äitinsä tosin ei pitänyt tästä ollenkaan. Syrena jaksoi usein selittääkin, että ei tiennyt millaisia hulluja talossa asui. Niinpä usein ne keskustelut päättyivätkin siihen, että Jaya lähti suuttuneena kavereilleen. Aina kun hän tuli kotiin sitten illalla, Syrena itki tytölle, että tämä ei tajunnut, kuinka tärkeä tämä oli, ja että ei Syrena tahallaan ollut ilkeä, hän oli vain huolissaan.



Dalia taas oli mielummin kotona ja korjaili vähän väliä rikki meneviä kodinkoneita ja vesikalusteita. Tyttö todellakin oli syntynyt ruuvimeisseli toisessa ja jakoavain toisessa kädessä. Dalia oli huomattavasti lahjakkaampi kuin isänsä ja siksi vanhemmat jaksoivatkin ihmetellä mistä tyttö oli rassailuhimonsa perinyt.



Syrenan kasvimaa oli kasvanut jo useamman kasvin puutarhaksi. Siellä kasvoi muummuassa valkosipulia ja sipulia, paprikaa, omenoita, limejä, viinirypäleitä, salaattia ja perunaa. Lisäksi puutarhan erikoisuuksiin kuuluivat liekkihedelmät, kananmunat ja juusot. Kahden viimeisen erikoisemman kasvin kasvatuksen salat Syrena oli vasta hiljaittain oppinut ja vaalikin niitä tarkasti.

Koska puutarha tuotti hyvin, Leighton oli kohonnut jo lastentarhanopettajaksi ja Daliakin kävi töissä koulun jälkeen, oli perheellä hyvin äkkiä taas varaa ostaa sohva ja televisio.



Television tulon jälkeen varsinkin Jaya ja Demyx istuivat aamuisin katselemassa ties mitä ohjelmia. Heille kelpasi ihan mikä tahansa, vaikka pelkkä lumisade, niin he olisivat tuijottaneet sitä. Heille se oli mukavaa rentoutumista, koska he kaksi stressasivat koulusta hyvin paljon. Muutamina aamuina viikosta Syrenan avuksi tuli lastenhoitaja, joka usein myös jumittui kaksikon kanssa katsomaan telkkaria siihen asti, että Jaya ja Demyx olivat jo melkein myöhässä koulusta.

Aika kului ja totuuden kertomisen hetki lähestyi. Kallan ja Kiran kasvaminen taaperoiksi oli todellinen herätys Syrenalle, joka oli kerennyt jo tuudittautua rauhallisen perhe-elämän suojaan. Vaikka hän kuinka yrittäisi unohtaa, hän ei voisi hylätä omia juuriaan. Hänen isänsä oli lähettänyt hänet juusi siksi tänne, että hän oppisi kunnioittamaan entistä elämäänsä. Ja nyt mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä ennemän hän kaipasi sitä.



Toisinaan Syrena kuljeskeli talossa kantaen Kallaa ympäriinsä. Hän niin kahdehti Leightonia, joka pystyi nukkumaan rauhallisesti, eikä toista vaivannut levoton mieli. Nainen taas alkoi päivä päivältä enemmän miettiä suvun jatkaajaa. Nythän hänellä olivat myös Kalla ja Kira, jotka omistivat merenneitogeenit. Hän voisi vielä sysätä totuuden kertomista lapsilleen. Hänellä olisi vielä aikaa, että Kira ja Kalla olisivat teinejä.



Dalia tarvitsi usein apua läksyissä, sillä tyttö teki koulussa kaikkea muuta kuin kuunteli tunnilla. Ja koska hän tiesi, että Jaya oli oikea mallityttö, hänestä oli luonnollista pyyttää apua siskoltaan. He usein tekivätkin läksyjä pienten kaksosten huoneessa, että he voisivat samalla hoitaa tyttöjä. Jaya uskaltautui kerrankin kertomaan siskolleen oudosta kaipuusta mereen. Dalia naurahti ja sanoi siskoaan hulluksi. Ainoa minkä kaipuu hänen siskollaan saattoi olla, oli rinnakkaisluokkalaiseen Tommyyn, joka oli komea kuin mikä.



Koska Jaya auttoi aina kaikkia muita, pääsi hän itse tekemään läksyjä yleensä vasta yöllä. Lisäksi häntä vaivasi se outo tunne koko ajan, joka tuntui voimistuvan päivä päivältä. Jonkin hänen sisällään yritti kertoa hänelle jotain. Usein tyttö havahtuikin miettimässä omaa ihonväriään tai valkoisia silmiään sekä äidin sinertävää tukkaa, jota toinen ei suostunut värjäämään. Hän oli myös postin seassa aina silloin tällöin nähnyt kirjeitä äidille, joiden lähettäjä oli MTT:llä. Sinä yönä Jaya päätti, ettei hän kestäisi enää... Hänen täytyisi saada tietää totuus hinnalla millä hyvänsä.

Edellinen   Seuraava