~007~

Alkuun Syrena onnistui hyvin peittämään raskautensa ja hän mietti ankarasti mitä tekisi lapsen kanssa. Aamupahoivointi tuli ja meni miten sattui, mutta viikko viikolta sekin alkoi hellittämään. Viikot kuluivat ja pian Syrena tajusi, että olisi liian myöhäistä tehdä enää aborttia, joten vaihtoehtoina olivat adoptio tai lapsen pitäminen.

Lopulta Syrena päätti, että tämä yksi lapsi saisi vielä tulla. Olihan hän halunnut ison perheen. Ja myös Leighton toivoi kovasti perheenlisäystä. Nyt hänen täytyi enää keksiä keino miten hän kertoisi aviomiehelleen tämän ilouutisen.



”Sam”, Leighton huusi pojalleen koulun pihassa. ”No?”, poika töksäytti ja jäi odottelemaan sitten mitä asiaa hänen isällään olisi. ”Syrena haluaa, että me menemme ulos syömään tänään kahdestaan. Sinä jäät tyttöjen kanssa kotiin, joten tee jotain ruokaa siellä”, mies sanoi ja hymyili hiukan. ”Faija hei mun piti nähdä Candy!”, Sam murahti vihaisena. ”Ei voi mitään vai mites te nuoret sanotte. No can doooo, da?”, Leighton totesi joka sai Samin hymyilemään. Ei yksi vahtikeikka voisi olla niin paha. ”Muista sitten katsoa, että Jaya syö myös kunhan tulee baletista, jonne hän menee koulun jälkeen”, mies seposti ja meni sitten autoonsa lähtien. Sam pyöräytti silmiään ja juoksi koulubussiin.



Syrena vei miehensä paikalliseen ravintola Herkkukulmaan syömään. He eivät olleet koskaan vielä käyneet kahdestaan treffeillä, joten tämä olisi heille muutenkin aivan ikimuistoinen kokemus. Niin hauskalta kuin se tuntuikin. Heillä olisi kohta kolme lasta ja he olivat olleet yhdessä pitkään, mutta eivät olleet käyneet ainoillakaan treffeillä.

Sam oli jo tehnyt läksynsä kun Dalia saapui kotiin valittaen nälkäänsä. Poika käski siskonsa mennä suihkuun, niin hän tekisi sillä välin heille jotain ruokaa. Sam ei vaan ollut ikinä kokannut yksin. Poika laittoi lieden päälle ja etsi kattilat ja makaroonit valmiiksi. Äkkiä Sam kiinnitti huomionsa johonkin. Täällä oli käynyt joku, nimittäin viereinen taso oli aivan märkä ja tuoksahti jollekin. Samassa aine leimahti liekkeihin levyn kuumuudesta. Sam kiljaisi ja hyppäsi taaksepäin tuijottaen kuinka tuli levisi nopeasti nesteen avustamana.



Dalia oli kuullut veljensä huudon ja puki päällensä niin nopeasti kuin pystyi ja syöksyi sitten pois suihkuhuoneesta. Tyttö hengähti nähdessään liekit. ”Mitä oikein tapahtui?”, Dalia kiljaisi ja Sam katsahti siskoonsa. ”Soita palokunnalle”, poika sanoi työntäen siskollensa kännykän samalla kun itse alkoi etsimään vaahtosammutinta.



Nopeasti tyttö paineli palokunnan numeron ja nosti vapisevin käsin puhelimen korvallensa. Dalia kerkesi kiittää luojaansa, että hänen kaksoissiskonsa oli vieläkin baletissa. ”Tulipalo, täällä on tulipalo”, tyttö kiljaisi kun toisessa päässä vastattiin. ”Valitan mutta kaikki linjamme ovat varattuja, palvelemme teitä hetken kulttua”, kuului toisesta päästä tietokoneääni ja Dalian silmistä pääsi kyyneleitä.



Jonkin ajan kulttua tyttö palasi veljensä viereen. ”Ne leviää”, Dalia kiljaisi ja alkoi mennä aikamoiseen panikkiin jo. ”Ei hätää Dal, kuhan vaan saan tän toimiin”, Sam sanoi tuskastellen vaahtosammuttimen kanssa. ”Mitä ne sanoi hätäkeskuksesta?”, Sam kysyi yrittäen saada itsensäkin rauhoittumaan, vaikka se oli mahdotonta kun lämpötila alkoi nousemaan liekkien takia. ”He tulevat pian”, Dalia sanoi ja katseli kauhuissaan oransseja liekkejä, jotka tanssahtelivat pitkin pintoja.

Samaan aikaan herkkukulmassa:

Leightonilla ja Syrenalla oli ollut oikein mukava ilta. He olivat autaan tietämättömiä siitä mitä kotona tapahtui. Syrena ei vieläkään ollut saanut sanottua aviomiehelleen, että oli raskaana. Nainen tökki ruokaansa haluttomana ja kuunteli kun Leighton kertoili saamastaan ylennyksestä ja kommelluksista, joita oppilaat tekivät aina opintoretkillä.



”Kulta onko kaikki hyvin?”, Leighton kysyi lopulta kun huomasi, ettei hänen vaimonsa ollut juurikaan syönyt mitään. Syrena katsahti mieheensä ja tuijotti sitten eteensä. ”Minä olen raskaana... Mutta tämä saa jäädä meidän viimeiseksi, tapahtui mitä tapahtui”, nainen sanoi ja pidätteli kyyneleitään. ”Minä en meinannut selvitä tyttöjenkään kanssa... Minä en halua enempää lapsia”, Syrena sanoi katsoen sitten pahoittelvasti mieheensä. Leighton näytti hieman järkyttyneeltä vaimonsa sanoista.



Pian miehen huulet kääntyivät pieneen hymyyn. ”Minä ymmärrän kultaseni. Jääköön tämä viimeiseksi lapseksi”, mies totesi sitten ja kosketti hellästi naisen kättä. ”Minä rakastan sinua niin paljon. Haluan, että sinulla on hyvä olla kanssani”, mies jatkoi sitten rauhallisesti. Syrena katsahti aviomieheensä ja yritti hymyillä. Sisimmässään nainen pelkäsi osaisiko hän koskaan rakastaa syntyvää lasta, koska tämä oli tavallaan vahinko. Kumminkin hänen miehensä vahva kämmen ja vakuuttava hymy saivat hänet uskomaan, että kaikki menisi vielä hyvin.



Savu alkoi jo tunkea sakeana ulos ja näkyi varmasti naapureillekin jo selvästi. Mutta vieläkään palokuntaa ei kuulunut eikä näkynyt. Pian voisi olla jo aivan liian myöhäistä. Lapset kuolisivat joko liekkeihin tai sitten häkään. Sam yritti parhaansa mukaan rauhoitella Daliaa ja pitää liekit loitolla heistä.



Liekit levisivät jo ulko-ovelle ja tukkivat näin viimeisen pakotien lapsilta. Nyt Sam alkoi olla jo varma, että tämä oli tuhopoltto eikä vahinko, mutta kuka ihme haluaisi heille jotain pahaa. Kyllä Sam oli kuullut silloin tällöin kun Syrena ja hänen isänsä juttelivat jostain järjestöstä ja suuresta vastuusta, joka olisi Jayan harteilla. Mutta olisiko jollain syy yrittää tappaa heidät kaikki? Se tuntui jotenkin mahdottomalta.



Dalia huomasi, että liekit olivat jo ovella asti. ”Me ei päästä enää ulos”, Dalia huusi ja alkoi itkeä,”me kuollaan tänne Sam.” Poika kääntyi katsomaan hädissään tyttöön. ” Dalia mene suihkuun.”, poika pyysi ja yritti pitää itsensä järkevänä. Kumminkin hän tajusi äkkiä jotain. Kaukaa alkoi kuulua pillien ääntä. ”Dalia palokunta!”,poika huudahti voitonreimuisesti.



Palokunta ei saapunut hetkeäkään liian aikaisin. Liekit riehuivat jo ulkopuolellakin aika hurjan näköisesti. Savu oli myös sakeaa ja kohosi korkealle hämärtyvällä taivaalla. Olisi kumma jos palosta ei tulisi mitään lehtiin. Palokunta alkoi ripeästi sammuttelemaan paloa ja ammattilaiset saivatkin sen alta aikayksikön sitten sammumaan.



Kun palonainen ja Sam katselivat tuhoja, poika tunsi kurkkuaan kuristavan. ”Palo on lähtenyt ihan oudosta kohdasta. Läikkyikö sulla jotain siihen?”, Jilian kysyi ja Sam katsahti naista silmiin. Uskaltaisiko hän kertoa nesteestä, johon oli koskenut ennen paloa? ”Mulla läikähti öljyä siihen”, hän valehteli lopulta naiselle hetken miettittyään. ”Aivan... No vakuutus korvaa teille hiukan mutta ei kaikkea. Minusta teidän kannattaisi ostaa palohälytin”, Jilian sanoi ja taputti pojan olkapäätä. ”Onneksi kukaan ei loukkaantunut. Tässä olisi voinut käydä tosi pahasti”, nainen lohdutteli synkkää Samia.



Syrena ei ollut uskoa korviaan kun he pääsivät kotiin. Naista masensi nyt hiukan kun hän tajusi, että jälleen kerran heidän rahoistaan osa menisi remonttiin, jota ei välttämättä olisi tarvittu. Kun Sam yritti kertoa oudosta nesteestä Syrena ärähti, ettei halunnut tietää. Nainen oli niin väsynyt tähän kaikkeen.



Lastenhuoneessa nukuttiin sinä yönä varsin rauhattomasti. Varsinkin Sam ja Dalia, jotka olivat joutuneet palon uhriksi. Jaya oli ollut balettitunnilla ja mennyt sieltä suoraan markettii tekemään erästä kirjoitustehtävää, joten hän oli tullut myöhään kotiin. Kyllä Jayakin näki pieniä painajaisia palosta, varsinkin sellaisia, jossa häntä jahdattiin. Tytöllä oli jo pitkään ollut tunne, että jotain raskasta liityi hänen ihon väriinsä.



Onneksi oli viikoloppu ja Dwynin perhe sai kaikessa rauhassa toipua palosta. Jaya ja Dalia tekivät ulkona yhdessä läksyjä, mutta siitä ei meinannut tulla mitään, sillä vähän väliä Dalia alkoi puhumaan palosta. Jayaa ei ikinä ollut ärsyttänyt mikään niin paljon ja hän käskikin siskonsa tukkia turpansa, kukaan ei ollut kuollut ja sillä hyvä.



Läksyjen jälkeen tytöt olivat olleet leikkimässä, kun heidän vanhempansa tulivat ulos ja pyysivät molemmat siihen. Syrena piti ensin pitkän luennon haikaroista. Tytöt katsahtivat toisiaan siihen malliin, että heidän äitinsä oli seonnut. Lopulta Leighton kyllästyi turhaan jaaritteluun. ”Tytöt teille tulee pikkuveli”, mies sanoi hymyilen sitten.



”Voi vitsi me saadaan vauva. Kuulitko sä Dal.... Meille tulee pikkuinen Sam!”, Jaya hihkui ja oli aivan innoissaan. ”Jooh”, Dalia vastasi mutta ei osannut olla yhtä innoissaan. Hän nimittäin oli kuullut luokkakavereiltaan, että aina kun taloon tuli vauva, vanhemmat eivät muistaneet muita lapsia. Olihan se nähty heilläkin. Vanhemmat eivät enää välittäneet juurikaan Samin tekemisistä. Dalian mieleen alkoi nousta pelko siitä, että vanhemmat lakkaisivat rakastamasta heitä.



Sam ei ollut viikoihin kerennyt nähdä tyttöystäväansä Candyä. Tyttö oli jokin aika sitten täyttänyt 18. Nyt Samilla olisi vihdoinkin aikaa, joten hän päättikin soittaa Candylle. Poika yritti houkutella tyttöä heille, mutta Candy sai lopulta sovittua tapaamisen puistoon. Sam ei ollut huomannut, että Candy oli kuulostanut hiukan vaikealta ja ehkä jopa vastahakoiselta.



Tunnin päästä poika saapui puistoon ja siellä odotti häntä aikamoinen näky. ”Hei Sam”,Candy sanoi hiukan nolona ja katseli varpaidensa päitä. Sam alkoi heti tajuta kuvion ja pettymys syöksyi hänen ylitseen. ”Candy... Mitä tämä oikein on. Kuka toi mies sun seurassa on?”, Sam kysyi vaikka hän tiesi, että nyt taisi olla tämän rakkaustarinan loppu lähellä.



”Hän on Patrik.... Me tavattiin baarissa, jokin aika sitten. Me ollaan pyöritty kaksistaan siitä lähtien ja kun susta ei ollut kuulunut mitään. Kyllä mä tiesin, että me ollaan yhdessä.”, Candy selitti ja huokasi sitten syvään. ”Mä olen pahoillani Sam, mutta ei tää meidän juttu toimi... Sä olet liian nuori”, nainen sanoi surullisena. ”Mutta ei sua ennen ikä haitannut”, poika sanoi hampaiden välistä. ”No jooh mutta nyt mä pääsen baariin ja sä et... Ei tää toimi enää”, nainen sanoi ja otti Patrikia kädestä. ”Anteeksi oikeesti Sam.”, Candy sanoi ja poika nyökkäsi. Sam tajusi, että jos hän alkaisi riehumaan hän nolaisi itsensä totaalisesti.



Samaan aikaan kotona Syrena, Leighton ja tytöt viettivät omaa hauskaa iltaansa television puutteessa. He kertoivat ulkona toisilleen kummitusjuttuja taskulampun valossa. Tälläinen ajanviete kieltämättä lähensi heitä perheenä paljon. Ja vaikka jutut olivatkin välillä jopa hurjia, oli heillä silti yllättävän mukavaa keskenään.



Sam oli vielä päättänyt jäädä lukemaan puistoon. Hänen epäonnekseen myös Patrik ja Candy olivat jääneet sinne. Poikaa harmitti suunnattomasti hänen ja Candyn ero. Tyttö tai nykyään jo nainen oli ollut hänen ensirakkautensa. Sam oli saanut niin paljon Candyltä, hän oli todella uskonut, että he olisivat loppuelämänsä yhdessä. Mutta niin ei käynytkään. Patrik tuli pian Samin luokse. ”Mä olen tosi pahoillani Sam”, mies sanoi ja poika hymähti vastaukseksi. ”Jos mä olisin tiennyt, että Candy on varattu mä en olisi....”, Patrik alkoi selittää ja Sam nosti katseensa. ”Jos olisit tiennyt?”, hän kysyi hämmästyneenä. ”Jooh, Candy ei koskaan kertonut, tai siis se kerto vasta tänään”, Patrik lisäsi ja Sam tunsi raivoa. ”Pidä hyvänäsi”, poika totesi ja nousi ylös lähtien kotiin. Jos nainen oli todellakin noin petollinen, hän ei ansaitsi häntä.



Sitten eräänä päivänä viimein koitti aika. Syrena oli pesemässä heidän vessaansa kun hän tunsi pistävää kipua mahassaan ja lapsivesi meni. ”Voi ei, nyt on aika”, hän hengähti ja vaappui keittiöön soittamaan itselleen ambulanssin, sillä hän oli aivan yksin kotona muiden ollessa koululla. Syrenaa pelotti tämä synnyttäminen enemmän kuin koskaan. Hän ei oikein tiennyt mitä hän tuntisi lasta kohtaan kun saisi sen ensimmäistä kertaa käsivarsilleen.

Päästyään sairaalaan nainen oli jo melkein pakokauhun vallassa, hän olisi halunnut paeta paikalta ja jättää synnyttämättä. Miten hän ikinä voisi rakastaa tätä lasta, jota hän ei ollut edes halunnut. Ainakin poika osasi tehdä hänen olonsa erittäin tukalaksi synnytys-salissa. Syrena oli aivan poikki jo muutaman tunnin ponnistelun jälkeen. ”Keisarileikkaukseen, poika ei suostu tulemaan ulos”, kätilö määräsi ja tokkurainen Syrena pelästyi entistä enemmän, mitä jos tämä jäisi hänen viimeiseksi matkakseen?

Syrena alkoi heräilemään nukutuksesta ja katseli valkoisia seiniä. Hän tajusi olevansa sairaalassa. Pian huoneeseen tuli hoitaja, joka hymyili naiselle. ”Hei... Kuinkas sinä voit?”, hoitaja kysyi hymyilen. ”Poika... Missä minun poikani on?”, Syrena hätääntyi ja yritti nousta. Äidinvaisto tulokasta kohtaan oli herännyt heti. ”Täältä hän tulee”, hoitaja sanoi ja toinen hoitaja toi lapsen sisään. Syrena huokasi helpottuneena saadessaan pojan käsivarsilleen ja silitteli tämän päättä. ”Äidin pikkunen Demyx”, hän kuiskasi hymyilen pojalle.



Syrena istui sitten taksiin Demyxin kanssa ja katseli poikaa. Koska poika oli vaalea kuten isänsä Syrena tiesi nyt erään asian. He eivät enää tekisi lisää lapsia, joten Jaya perisi raskaan velvollisuuden jatkaa Dwynien sukua. Kunhan aika olisi kypsä nainen voisi kertoa tämän tytölle. Mutta hänen täytyisi odottaa että Jaya olisi teini, silloin tyttö ymmärtäisi enemmän.



Kun pikkuvelipuoli tuli kotiin Sam viimein tajusi, että hän ei kestäisi talossa. Niinpä hän hakeutuikin töihin, jotta pääsisi muuttamaan vain heti kun valmistuisi. Kunnollisia työpaikkoja ei ollut tarjolla kun mietti, että hän kävi myös koulussa edelleen. Niinpä poika lopulta päätyi menemään paikalliselle hautausmaalle Hautausasiantuntijaksi. Kieltämättä häntä huvitti nimike, joka työsopimukseen tuli. Sillä lähinnä hänen toimen kuvaansa kuului kierrellä ja tarkistaa sekä pestä hautakiviä ja pitää hautausmaan yleisilme muutenkin kunnollisena.



Demyxistä tuli äkkiä koko perheen silmäterä ja suosikki. Varsinkin Leighton vietti pojan kanssa mahdollisimman paljon aikaa kun tämä oli vauva. Mies tiesi, että Demyx jäisi heidän viimeiseksi lapsekseen, joten hän halusi yrittää korjata pojan kohdalla virheet, jotka oli tehnyt kaksosten kohdalla. Demyx oli varsin suloinen vauva, sillä hän ei turhista kitissyt ja natissut. Hänen piirteensä olivat ulkoilmasim ja hajamielinen.



Syrenasta tuntui varsinkin oudolta hoitaa pientä lasta. Mutta silti asia jota hän oli pelännyt, ei ollut toteutunut. Hän rakasti Demyxiä niin paljon. Päivä päivältä hän tajusi, että poika kasvoi hirmuisen nopeaa vauhtia ja pian toinen olisi jo yhtä iso kuin siskonsa. Syrena alkoi miettiä olikohan hän sittenkään tehnyt oikeaa ratkaisua. Heillähän olisi vielä aikaa tehdä yksi lapsi.



Viimein perheeseen saatiin ostettua telkkari, sillä Leighton yleni tasaiseen tahtiin opetusurallaan. Vaikka telkkari olikin vanha ja siinä oli mustavalkoinen kuva, se oli heille tarpeeksi hyvä. Leighton tiesi, että pian he voisivat rakentaa talon uusiksi, sillä säästöjä oli alkanut kertyä todella mukavasti. ”Saanko mä sitten oman huoneen isi?”, Dalia kysyi isältään eräänä iltana. ”Katsotaan sitä sitten kulta”, Leighton lupasi harkita asiaa.



Syrenalla oli valtavasti energiaa, sillä hän oli karaistunut kahden kaksosen hoidosta. Kotityöt tuntuivat sujuvan kuin leikki ja hän kerkesi hoitaa puutarhaakin kiitettävästi joka päivä. Osittain kaikki tämä oli varmasti sen ansiota, että lapsia oli nyt yksi ja että hänellä oli nyt tavallaan 4 muuta reipasta auttajaa. Silti Syrena mietti edelleen yhden lapsen tekemistä vakavasti.



Lisääntyneet balettiharjotukset saivat Jayan tipahtamaan auttamattomasti kärryiltä muun koulun kanssa. Tyttö stressasi todella paljon lähestyvästä balettiesityksestä, jossa hänellä oli aika iso rooli. Niinpä Sam koki velvollisuudekseen auttaa Jayaa mahdollisimman paljon läksyissä. Jaya kun oli kumminkin ainut heistä, joka jaksoi harrastaa. Jaya ja Sam olivat lähentyneet todella paljon vuosien saatossa.



Balettiesitys tuli ja meni. Kun se oli ohi Jaya esitteli onnellisena veljelleen liikeitä vielä koulun pihalla. ”Ja sitten mun piti nousta näin, katso”, Jaya selitti innostuneena ja sai Samin nauramaan. ”Hyvin se meni”, Sam totesi. Sitten Leighton lupasi viedä koko konkkaronkan syömään hienon esityksen ja hänen ylennyksensä kunniaksi.



Aika oli mennyt kuin siivillä, sillä Demyxistä oli kasvanut jo iso poika. Taaperoaika toi vanhemmille omat haasteensa, sillä poika piti opettaa potalle ja kävelemään. Ja vielä sen kaiken päälle puhumaan. Syrena oli alkanut tajumaan, että lapset kasvoivat aivan liian nopeasti. Vasta äskenhän Jaya ja Dalia olivat olleet taaperoita ja nyt he olisivat pian jo teinejä. Niinpä Syrena päätti, että hän jättäisi pillerit pois. Jos yksi lapsi tulisi vielä se saisi tulla.



Demyx oli viisas lapsi. Hän tajusi hyvin äkkiä idean mistä puhumisessa oli kyse ja oli hyvin innokas oppimaan sen salat. Syrena vain innostui siitä entistä enemmän. Demyx oppikin alta aikayksikön pottailun ja puhumisen salat, sillä nainen oli kokoajan opettemassa poikaa johonkin. Syrena oli kuin uudestaan syntynyt.



Vähän ennen lapsikatraan synttärirypästä uusi tulokas ilmoitti itsestään. Syrena ei voinut olla itkemättä onnesta. He todellakin saisivat vielä yhden lapsen. Hän oli todellakin toivonut sitä, sillä pian Sam lentäisi pesästä, tytöistä tulisi teinejä ja Demyx taas aloittaisi koulun. Joten tulevasta vauvasta olisi seuraa myös hänelle. Hän hymyili onnellisena taputellen mahaansa. Kaikki oli toistaiseksi hyvin, mutta kuinka kauan...

Edellinen   Seuraava