keskiviikko 22. toukokuuta 2013

~057~




Häävastaanotto oli viimein loppunut ja ne muutamat kutsutut olivat lähteneet koteihinsa. Oli viimein hetki jolloin Sabas, Lin, Bailey ja Despina saattoivat istua samalle sohvalle huokaisemaan. Päivä oli ollut raskas mutta myös positiivisesti yllätyksellinen. Kerry asteli toiselle sohvalle ja istahti alas. ”Toisin miellelläni huomenna teidän häälahjenne hotelliltani”, nainen sanoi ja katsahti perhettään. ”Etkö sä jääkkään kotiin?”, Lin kysyi hiukan hätääntyneenä.



Kerry nojautui eteenpäin hymyillen. ”Kultaseni, jäisin mielelläni, mutta isäsi ei taida pitää ajatuksesta”, nainen jatkoi ja huokasi syvään. Sabas katsahti Kerryä. ”Mieleni saattaisi kenties muuttua, jos kertoisit missä olit nämä vuodet...”, mies vihjaisi ja sai myös tuoreen hääparin nyökkäämään. ”Veikkaan, ettet ainakaan täällä rusketuksesta päättellen”, Bailey naurahti ja sai vanhan naisen hymyilemään. ”Totta, ja kerron mielelläni teille vuosistani maailmalla”, nainen totesi ottaen paremman asennon. Niinpä Kerry aloitti kertomuksensa menneistä vuosistaan:



”Olimme kerenneet asua Karenin kanssa useita vuosia Sunlite Tidesin ihanissa maisemissa. Melkein heti muutettuamme Karen oli tutustunut erääseen Reimaan, jonka kanssa hän tapaili. Kumminkin eräänä päivänä kun tullessani töistä, Karen ryntäsi luokseni ja kertoi olevansa raskaana. Silloin tajusin, että lupaukset villeistä viimeisistä sinkku vuosista eivät olisi enää kuin sana helinää”



”Soitin jo samaisena iltani töihini paikalliseen lehteen ja sanoin itseni irti. Varasin myös matkan mahdollisimman kauas Sunlite Tidesistä. Karenin raskaus muistutti minua aivan liikaa elämäni parhaista vuosista, joita kaipasin kokoajan.” Kerry kertoi hiljaa. ”Tarkoitatko Linneuksen syntymää ja häitänne?”, Bailey kysyi varovasti. Kerry nyökkäsi hymyillen. ”Siksi matkustinkin muutamaksi kuukaudeksi Shang Simlaan”



”Noiden kuukausien aikana tein löytöretkiä paikoihin, mihin paikalliset simit minua ohjasivat. Heidän mielestään kaikki turistit halusivat löytöretkellä ja löytää vanhojen luostareiden ja hautaholvien sisuksista jalokiviä ja arvometalleja. Ensinmäisen seikkailuni jälkeen, tunsin olevani elossa pitkästä aikaa”



”Seikkailu, seikkailun jälkeen otin uusia tehtäviä vastaan ja tutkin paikkoja, joissa huhuttiin olevan aarteita. Ja uskokaa pois niitä minä löysin, vaaseja, jalokiviä, kaikkea mistä saattoi unelmoida. Muutamaan kertaan sainkin katsoa kuolemaa silmiin niiden takia, mutta jokin niissä olemattomissa silmisissä kertoi minulle aina, että en tulisi kuolemaan Shang Simlassa”



”Muutaman kuukauden reissuni oli vaihtunut melkein vuoteen, kun todellisuus sai minut kiinni. Karen ilmoitti minulle saaneensa pienen, Pillan nimisen tytön. Saman puhelun aikana nainen kertoi muuttavansa Reiman kanssa yhteen. Hän kysyi minulta, tulisinko enää kotiin vai möisikö hän asunnon. Pyysin Karenia pitämään asuntoa vielä jonkin aikaa, tulisin kyllä muutaman kuukauden päästä.” Kerry sanoi ja katseli jonnekin kaukaisuuteen haikeana. ” Lapsi muistutti sinua meistä?”, Lin kysyi ja Kerry havahtui. ”Kyllä, jälkeen päin olen tajunnut, kuinka ihanaa aikaa olisi ollut viettää teidän lapsuutenne teidän kanssanne. Sabas on ollut osa jotain, mitä minä en ikinä enää tule saamaan takaisin”, nainen kuiskasi hiljaa ja vanhukset vaihtoivat pitkän katseen ennenkuin Kerry jatkoi.



”Sisälläni oli paljon vihaa ja kateutta niihin aikoihin. Aloinkin säännöllisesti käymään Sim-Fu tunneilla. Siellä tapasin ensimmäisen kerran Zhanin. Mies oli minua paljon nuorempi ja hän alkoi opettaa minua lopulta. Zhanista tuli ensimmäinen ystäväni Shang Simlassa. Hän kuunteli minua ja yritti auttaa minua käsittelemään ja kohtaamaan menneisyyteni haamut”



”Parin kuukauden päästä kun minun olisi ollut aika lähteä kotiin, Zhan ehdotti, että kävisin myymässä asunnon ja muuttaisin tänne. Hän oli nähnyt minussa voimaa ja sen, että kohtaloni olisi kukistaa menneisyyteni ison aave. Vielä tuolloin, en tajunnut, että mies puhui siitä, että tulisin anomaan anteeksi antoa perheeltäni.” Sabas oli jäykistynyt hiukan kuunnellessaan naisen kertomusta. ”Hän oli rakastunut sinuun”, Bailey hihkaisi ajattelemattomasti ja sai Sabaksen yskäisemään. Kerry naurahti pienesti.



”Ei, hän ollut. Zhan oli nimittäin paikallinen lohikäärmesoturi kokelas. Silloin he eivät halua mitään maallista. Heidän korkein tavoitteensa on oppia Sim-Fu täydellisesti ja löytää kauan kadoksissa ollut kiinalainen esine. Zhan näki minussa kamppailevat voimat ja hän haluisi, että tekisin oikein. Zhan itse oli menettänyt tyttöystävänsä aikoinaan ja hän tiesi mitä oli riutua rakkaudessa. Zhan opetti minua Sim-Fun kautta tajuamaan, että aina kun elämä löi maahan täytyi olla voimia nousta ylös”



”Päivät vaihtuivat viikoiksi ja viikot vuosiksi. Zhan sai koulutukseni päätökseen, mutta minulla ei ollut vielä rohkautta kohdata teitä. Niinpä vietin normaalia elämää paikassa, jonne tunnuin edes jollain tapaa kuuluvani. Mutta tiesin, etten koskaan voisi sanoa Shang Simlaa kodikseni. Joka päivä keräsin rohkeutta vaikka sydämeni pelkäsi olisiko Talasimsca jo saanut teidät”



”Ennenkuin huomasin, kävin jo melkein paikallisesta vanhasta yksinäisestä rouvasta. Joka päivä tein samat asiat ja olin alkanut elää rutiininomaisesti. Kumminkaan lupaus Zhanille, joka oli hävinnyt eräällä retkellä, jonka piti tehdä hänestä suuri lohikäärmesoturi, ei ollut unohtunut. Olin luvannut hänelle, että ennen kuin tuonelan lauha valtias saisi minut, minä pyytäisin anteeksi teiltä.”



”Sitten ollessani Lohikäärmeen vuonna kalassa, tunsin kuinka tuuli heilautti karanneita hiussuortuviani ja kuulin heleän naisen äänen. Silloin tiesin, että minun olisi aika palata kotiin. Tiesin ettei kaikki olisi kunnossa”, Kerry huokasi raskaasti. Toisella sohvalla oleva porukka loi katseitaan toisiin tietävänä. Belinda... Heitä hirvitti hieman sillä vielä kukaan, ei ollut kertonut naiselle totuutta Sekelistä tai maininnut Belindasta.



”Palkasin kansainvälisen agentin etsimään teidät. Vaikka tiesin, että se voisi johtaa myös Talasimscan teidän jäljillenne. Muutaman kuukauden päästä, mies tuli takaisin luokseni ja kertoi, että oli löytänyt perheen, joka vastasi kuvaustani. Niinpä pakkasin laukkuni ja valmistauduin kohtaamaan haamuni, joka piti minua edelleen liekassaan.”



”Saapuessani Moonlight Fallsiin kuulin häistä eräältä naiselta. Niinpä päätin tulla niihin salaa”, Kerry totesi ja katseli perhettään. ” Nyt pyydän käsi sydämellä ja vilpittömästi, että jonain päivänä te voitte antaa minulle anteeksi sen, että hylkäsin teidät. Mutta silloin pelkäsin. Vasta matkani opettivat minulle, että jos ympärillä ovat ne ihmiset joita rakastat, mikään mahti, edes tuonela ei katkaise sitä sidettä.” nainen totesi ja nielaisi varovasti.



Perheellä olisi sulateltavaa kertomuksessa. Bailey totesi, että heidän olisi aika mennä nukkumaan ja hän katsoi Linniä merkitsevästi. Lin tajusi vihjeen ja toivotti hyvä yötä vanhuksille. ”Kai minäkin tästä lähden sinne hotellille”, Kerry totesi ja oli jo lähtemässä kun Sabas totesi kylmästi, ”Odota, Kerry” Nainen pysähtyi niille sijoilleen ja oli valmis kohtaamaan ex-miehensä katseen viimeinkin.



Lopulta Sabas antoi kaiken tulla. ”Tajuatko miten vaikeaa oli kasvattaa pojat yksin? He olivat niin pieniä. Olisit voinut kertoa, että pelkäsit olisimme voineet muuttaa yhdessä. Sydämeni on aina ollut avoin sinulle, Kerry. Minä rakastin sinua niin paljon, että sinun takiasi annoin pimeyden voimat pois, eikö se koskaan kertonut sinulle, kuinka paljon olin valmis tekemään puolestasi?”, Sabas kysyi turhautuneena. Kerry ymmärsi kuinka ristiriitainen olo miehellä täytyi olla tällä hetkellä.



Kerry suuntasi katseensa miehen silmiin. ”Kertoi, mutta joskus täytyy, Sabas rakkaani, matkustaa kauas, jotta näkee lähelleen. Jotta näkee mikä tässä maailmassa on tärkeintä. Ei ole mennyt päivääkään, että olisin en olisi katunut tekoani. Ja nyt olen tullut tänne vanhan naisen vähäisillä voimilla anomaan anteeksiantoa omalta perheeltäni.” nainen sanoi ylväästi ja pelottamasti, Sabas tajusi heti, että Kerryssä oli nykyään voimaa, jota ei ollut ennen. ”Mutta miksi, Kerry, Kerro minulle miksi?”, Sabas pyysi hiljaa.



”No ehkä tämän jälkeen tajuat”, nainen tuhahti kiukkuisesti ja tarrasi miehestä kiinni painaen huulensa tämän huuliin kiinni. Kerry oli ehkä vanha, mutta jossain sisällä, hänessä oli edelleen se utelias toimittaja neito, joka oli tottunut saamaan sen mitä halusi. Ja Kerry kyllä tiesi, että suudelma kertoisi Sabakselle enemmän kuin tuhat sanaa.



Vanha mies tuijotti naista pelästyneen kauriksen silmin. ”Sinä suutelit minua”, hän köhähti ja valahti aavistuksen kalpeammaksi, jos se sinisellä iholla oli edes mahdollista. Sabaksen päässä oli miljoonia kysymyksiä, mutta hän onnistui muodostamaan vain yhden ääneti huulillaan. ”Miksi?”



Nainen tuijotti miestä viekkaasti hymyillen. Sabas muisti heti, että oli aina rakastanut Kerryn ruskeita silmiä ja viekoittelevaa hymyä. ”Pönttö... Koska en ole koskaan lakannut rakastamasta sinua, Sabas Dwyn. Olet aina ollut sydämeni ainoa mies ja tulet aina olemaan. Ja Shang Simlassa tajusin, että olet mies jonka vierellä tahdon kuolla. Ja että haluan nähdä lapsenlapseni ja todistaa, ettei Dwynien suku sammu koskaan ihmismielen katkeruudesta huolimatta”, Kerry kertoi hiljaa ja sai Sabaksen hymyilemään itselleen.



Yllätäen vanha mies vetäisi naisen lähelleen. ”Siinä tapuksessa... Tervetuloa kotiin, rakas vaimoni”, Sabas totesi suudelleen tätä takaisin. Kerry tiesi sisimmässään, että hän olisi saanut anteeksi niin Sabakselta kuin Linniltäkin. Mutta parasta hänelle oli kuitenkin se, Että Sabas osoitti edelleen kaikkien vuosien jälkeen rakastavan tätä ruttuista naista, joka vastasi hänen suudelmaansa.



Sabas vetäytyi hitaasti irti naisesta ja hymyilli tälle. ”Kuule, Kerry. Olemme jo kerran olleet naimisissa”, Sabas aloitti ja polvistui yllättäen naisen eteen ojentaen tälle vanhaa sormustaan. ”Olet säilyttäni sormukseni...”, nainen totesi kyyneleet silmissään. ”Kerry? Tulisitko tällä kertaa ihan aikuisten oikeasti vaimokseni kunnes kuolema meidät erottaa?”, vanhus vitsaili ja sai naisen naurahtamaan. ”Vain jos lupaat pujottaa sormuksen sormeeni tuolla.”, nainen totesi ja osoitti hääalttaria joka oli pystyssä vieläkin.



Kerry ja Sabas astelivat kaaren alle ja mies puotti naisen sormeen sormuksen. Kerry veti Sabaksen lähelleen ja katseli tätä silmiin. Kaikki nämä vuodet hän oli etsinyt paikkaa, joka tuntuisi kodilta. Ja nyt kun hän oli aviomiehensä käsivarsilla, hänellä oli viimein tunne, että se paikka oli tässä. Sabaksen käsivarsilla. Aina siihen asti kunnes kuolema hänet perheestään erottaisi.


Edellinen   Seuraava

3 kommenttia:

  1. vollotin pienesti jo ennen tätä osaa, ja voi tätä kyynelvirtaa ku luin tän. AIVAN IHANA OSA <3

    VastaaPoista
  2. ♥ Mä en osaa sanoo mitään! ♥ Ihana! Mä oon aina tykänny Kerrystä ja nyt hän tuli takasin ja kaikki on hyvin! ♥ Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä Kerry sanoo Sekelistä ja Belindasta, vai kerrotaanko Kerrylle ollenkaan? :) ÄÄ! Ihana!

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia molemmille palautteista. Myönnetään Kerry on itsellenikin yksi lempi naisia suvussa ja jotenkin musta Sabas on kokenut niin paljon pahaa, että se ansaitsee onnelliset vanhuus vuodet rakastamansa naisen rinnalla :P

    VastaaPoista

Muista, Jokainen kommentti auttaa kirjoittajaa jatkamaan tuskaisena päivänä. Kiitos kommentistasi.