~055~

Ambulanssi tuli viime hetkillä ja kiidätti myrkytetyn Sekelin sairaalaan. Tietenkin Sabas ja Linneus lähtivät sairaalalle kuuntelemaan miten Sekelin kävisi. Lääkäri sanoi, että varmaksi mitään ei voitaisi sanoa ennen aamuyötä. Lääkäri myöskin kertoi kaksikolle, että kyseessä oleva myrkytys oli tapahtunut suun kautta. Sabaksen mieleen muistui heti, että hän oli aiemminkin lukenut saman asian. Talasimsca oli aikoinaan yrittänyt jo samaa keinoa heihin.



Aamu oli jo melkein valjennut kun Sabas ja Lin tulivat kotiin. Belinda ryntäsi vakavan näköistä kaksikkoa vastaan. ”No kuinka Sekel voi?", hän kysyi ja jäi odottamaan vastausta. Syvällä sisimmässään nainen toivoi, että olisi onnistunut. ”Se oli Talasimsca... He ovat löytäneet meidät”, Sabas sanoi ja Belinda jäykistyi.”Minun täytyy kertoa totuus...”, Belinda ajatteli mielessään, hän ei kestäisi ajatusta, että Sabas alkaisi vanhoilla päivillään hautoa kostoa. ”Mutta meidän onneksemme, Sekel selviää”, Lin totesi vierestä ja lähti ylös. Belinda nielaisi ja oli juuri kertomassa totuutta kun Sabas katsoi häneen. ”Eiköhän mennä nukkumaan”, mies totesi ja Belinda nyökkäsi vaisusti.



Bailey oli vielä hereillä kun Lin astui heidän huoneeseensa. ”Olet vielä hereillä?”, Lin totesi hämmästyneenä ja kömpi tyttöystävänsä viereen. ”Linneus, tämän päiväinen sai minut ajattelemaan...”, Bailey aloitti ja sai miehen katsomaan itseänsä järkyttynyt hymy kasvoillansa.



Bailey naurahti yhtä-äkkiä. ”Ei, en halua lapsia vielä... Mutta tämän päiväinen sai minut ajattelemaan, että entä jos Belinda...”, nainen sainoi ja loi katseensa poikaystäväänsä. ”Olen ajatellut samaa, mutta tiedäthän mitä seuraisi, jos syyttäisimme häntä turhaan?”, Lin sanoi ja Bailey nyökkäsi sanoille. ”Mutta nyt, kultaseni... Hyvä yötä ja rakastan sinua”, Lin totesi ja sai Baileyn hymyilemään. ”Kiitos, minäkin rakastan sinua”, Bailey totesi mönkiessään peiton alle. Linneus mietti hetken, mitä oli juuri sanonut ja ensimmäistä kertaa... hän oli myös tarkoittanut sitä.



Muutaman päivän kulttua Sekelin tila oli tarpeeksi vakaa, että hänet voitiin siirtää kotiin. Lääkärit kertoivat, että Sekeliä ei missään nimessä saisi rasittaa nyt, sydän oli vielä heikko, sillä myrkky oli iskenyt suoraan sinne. Päästyään kotiin mies nukkuikin melkein kolme päivää, aivan kuin keräten voimia jotain tulevaa varten.



Mutta pian Sekel oli jalkeilla ja Belinda yrittikin kaikin tavoin vältellä joutumasta miehen kanssa kaksin. Hän oli lähes varma, että Sekel paljastaisi hänet. Mutta selvästikkään mies ei sitä aikonut tehdä. Belinda alkoi todellakin pelkäämään, mitä Sekel oikein suunnitteli nyt heidän kaikkien pään menoksi.



Muutaman viikon päästä Belinda heräsi outoon tunteeseen. Kun hän oli kunnolla hereillä paha olo alkoi velloa hänen sisällään entistä voimakkaampana. Nainen nousi nopeasti ja suuntasi kohti pesuhuonetta taistellen kuvosta vastaan.



Vessaan päästyään nainen antoi kaiken mitä hän oli syönyt tulla ylös. Belinda vapisi kauttaaltaan. Oliko Sekel onnistunut myrkkyttämään hänet ja koko muun perheen? Nainen istui pitkään voimattomana vessan lattialla ja odotti milloin elämä alkaisi valua pois. Kumminkin hänen oli vain paha olo.



Mutta syy ei ollutkaan myrkytyksessä. Pian Belinda tajusi olevansa raskaana. Nainen oli aina unelmoinut pienestä nyytistä. Nainen mietti miten hän kertoisi vanhenneelle Sabakselle, että he saisivat yhteisen lapsen. Toisaalta naista pelotti hiukan, olisiko Sabas sittenkin harmissaan saadessaan lapsen vielä vanhoilla päivillään. Miehen molemmat pojat olivat kumminkin jo aikuisia.



Muutamaa iltaa myöhemmin nainen rohkaisi mielensä ja kertoi asian kihlatulleen. Sabaksen ilme oli todellakin yllätynyt. Belinda pelkäsi jo, että mies purkaisi kihlauksen ja heittäisi hänet ulos, mutta mies syöksyikin halaamaan häntä onnellisena. ”Oi kuinka ihana uutinen, rakkaani”, Sabas sanoi kyyneleet silmissään. Sabas itse kun oli tottunut isompaan perheeseen ollessaan lapsi.



Belinda oli yllättynyt siitä, miten hänen kihlattunsa otti asian. Tietysti hän oli onnellinen. ”Meidän varmaan täytyisi alkaa suunnittelemaan häitä”, nainen totesi irrotautuessaan miehestään. ”No niillä ei ole kiire, saahan pikkuinen, joka tapauksessa myöhemmin oikean sukunimen”, Sabas totesi tuijottean onnellisena kihlattuaan. Belinda naurahti ja nyökkäsi. Mikään ei voisi rikkoa tätä onnea.



Linneus tuli siihen tulokseen, että hän voisi yrittää tienata tauluillaan enemmän rahaa, joten hän päätti aloittaa virallisesti yrittäjänä. Olisihan maalarin ammatti raskas, sillä töitä pitäisi syntyä tasaiseen tahtiin, mutta toisaalta hän ei halunnut enää lusmuilla. Ensimmäistä kertaa koko elämänsä aikana Linneuksella oli varma visio mitä elämältään halusi. Vaikka tuleva muutos pelotti häntä, hän tiesi, että Dwynit olivat aina selvinneet.



Belindan raskaus oli loppuvaiheilla, kun hän joutui ensimmäistä kertaa kaksin Sekelin kanssa. ”No mikäs meidän lapsen nimeksi tulee?” Sekel kysäisi aivan kuin olisi kysynyt säästä. Belinda keskeytti syömisensä ja kääntyi katsomaan miestä. ”Se on minun ja Sabaksen. Sekel olen todella pahoillani, että.. ”, nainen aloitti. ”Turpa kiinni, noita. Laskin päiviä ja jos sinäkin lasket... huomaat, että olen oikeassa. Minun varmaan täytyisi kertoa isälle... Olisi kurjaa särkeä hänen sydämensä taas”, mies totesi ivallisesti hymyillen.



”Ei!”, Belinda huudahti ja laski katseensa lautaseensa alistuneena. Olihan hän itsekin aavistellut, mutta ei ollut halunnut myöntää asiaa. Nyt kun Sekel huomautti asiasta, nainen tiesi, että lapsi olisi oikeastikin todennäköisemmin Sekelin kuin Sabaksen. ”Minä pyydän, teen ihan mitä vaan kunhan et vie Sabakselta iloa tulla isäksi”, Belinda kuiskasi ja kuuli miehen hymähtävän kylmästi. ”Siinä tapuksessa... Kun lapsi syntyy, me lähdemme... En paljasta lapsen isää, jos jätät sen ja muut tänne ja katoat kanssani...”, Sekel sanoi ja sai Belindan katsomaan itseensä. ”Hyvä on... Mutta lupaa ettet särje vanhan isäsi sydäntä” ,nainen sanoi noustessaan ja lähti ylös. ”En tietenkään”, Sekel totesi viekkaasti Belindan mentyä.



Linneus oli yllättänyt Baileyn, sillä mies oli vienyt naisen piknikille ja treffeille erääseen puistoon Moonlight Fallsissa. Pari valjakko oli kuin vasta rakastuneita, sillä he viettivät hauskaa aikaa yhdessä. Bailey todellakin alkoi muistaa mihin hän oli Linnissä ihastunut aikoinaan, mutta silti nyt jokin tuntui olevan eri lailla.



Yllättäen kesken hulluttelun Linneus painautui naista vasten ja suuteli tätä. Bailey hätkähti toden teolla, sillä ensimmäistä kertaa juurikin Lin oli suudelman antava osapuoli. Tietenkään nainen ei valittanut, sillä juuri hiljalleen alkava sade, teki hetkestä jotenkin romanttisemman.



Kaksikko ei edes huomannut ajan kulumista. Pikku hiljaa kolea syksyinen yö alkoi tehdä laskeutumistaan. Lopulta Baileyn oli jo hiukan kylmä vaikka syleily ja suutelu lämmittikin mukavasti. ”Meidän varmaan täytyisi jo mennä”, nainen kuiskasi ja tuijotti poikaystäväänsä silmiin onnellisena. Linneus oli selvästikin yllätyksiä täynnä. ”Ei ihan vielä”, Lin kuiskasi ja irrottautui hitaasti Baileystä.



Linneus oli harkinnut tätä monta viikkoa ja lukenut useilta internet palstoilta, että tämä askel ei ollut helppo, mutta jos todella halusi, se saattoi onnistua. Elämä naisen kanssa voisi onnistua vaikka olisikin homo. Lin polvistui Baileyn eteen kosteaan maahan ja hän näki heti naisen ilmeestä, että tämä arvasi mitä tuleman piti.



”Bailey... Haluaisin sinut minun vaimokseni... Olet aina tukenut minua ja uskon, että voit tehdä niin jatkossakin”, Linneus sanoi avatessaan syvän sinisen rasian. Nainen tuijotti sormusta ja nosti lopulta kätensä kasvojensa eteen. ”Lin, se on kaunis... Mutta minä pelkään ihan hirveästi...” Bailey kuiskasi käsiensä välistä. Mies hymyili varovasti. ”Niin minäkin, mutta yhdessä me onnistumme, vaikka menemme naimisiin, meillä ei ole kiirettä”, Lin totesi, hän nimittäin tiesi itsekin tarvitsevansa paljon rohkautta siihen, että saisi lapsen aikaiseksi Baileyn kanssa. Nainen naurahti ja otti sormuksen pujottaen sen sormeensa, ”Sitten minä vastaan, että minäkin haluan sinut aviomiehekseni”



Samaan aikaan Belindan synnytys oli alkamaisillaan. Sekel, Sabas ja Belinda olivat olleet haravoimassa viimeisiä lehtiä tontilta. Kun naisen mahaan oli alkanut koskea. Pian Belinda oli tuntenut, että supistukset alkoivat voimistua. Ja niinpä kolmikko lähtikin kiireen vilkkaa sairaalaan.



Myöhemmin he palasivat mukanaan pieni suloinen sini ihoinen tytär, jonka luonteenpiirteet olivat ulkoilmasim ja sekopää. Belinda oli rakastunut tyttöön heti kun oli nähnyt sen. Mutta yllättäen nainen olikin käskenyt antaa lapsen Sabaksen syliin. ”Hänen nimensä voisi olla Despina”, Sekel oli todennut ja Sabas oli innostunut nimestä. Belinda ei voinut enää katsoa tytärtään, sillä hän tiesi, että hänen täytyisi lähteä, ettei Sabas saisi tietää, että Despina olisi Sekelin tytär.



Jo samaisena yönä Belinda oli mennyt Sekelin luokse ja sanonut, että heidän täytyisi mennä. Ulkona nainen katsahti taaksensa. Hän jättäisi kaiken pelastaakseen tuon perheen. ”Hyvästi, Despina... Muista, että äiti antoi sinulle tärkeän lahjan, käytä sitä viisaasti”, nainen kuiskasi vielä yöhön kääntyen katsomaan mieheen, ”Hyvä on... Mennään” Jos Belinda olisi tiennyt, että Sekel oli pettänyt lupauksensa, nainen tuskin olisi lähtenyt. Mutta niin Belinda ja Sekel katosivat Moonlight Fallsin pimeään loppu syksyn yöhön.



Aamulla Sabas heräsi Despinan itkuun ja ihmetteli kun Belinda paikka sängyssä oli tyhjä. Sabas nukkui joskus öisin todella sikeästi. ”No mistäs se isin pikkuinen tyttö täällä itkee”, Sabas totesi kävellessään kehdolle. Mies nosti lapsen varovasti käsivarsilleen ja alkoi syöttää tätä.



Yhtä-äkkiä Bailey juoksi sisään huoneeseen. ”Sabas... Hän ei ole sinun”, nainen sanoi ja piteli käsissään kirjettä. Sabaksen ilme meni vaikeaksi ja hän veti tuttipullon pois. ”Mutta iho ja...”, vanha mies aloitti, mutta tunsi kuinka hänen sydämensä murtui jälleen. ”Belinda tunnustaa tässä kirjeessä kaiken... lapsi on Sekelin... Ja nyt he ovat karanneet...”, Bailey kuiskasi hiljaa ja hän tunsi kuinka hänen sydämeensä sattui Sabaksen puolelta... Dwynien kuudes sukupolvi ei aloittanut taivaltaan kovinkaan iloisissa merkeissä...



Edellinen    Seuraava