~056~

Sabas tuntui järkyttyneen todella tiedosta, että Despina olikin hänen poikansa ja hänen entisen kihlatunsa yhteinen lapsi. Mies istui monia päiviä tiedon jälkeen kiikkutuolissa ja mietti selvästikin, mitä pahaa hän oli tehnyt, että hänen naisensa osottautuivat aina pettureiksi. Lin oli hiukan huolissaan isästään, sillä tämä oli asennoitunut niin, että Despina saisi lähteä.



Koska Sabas ei lasta enää hoitanut, oli Bailey ottanut sen roolin. Lin oli huomannut, että vaikka naisella ei ollut omia, hän pärjäsi mainiosti pienen käärön kanssa. Eräänä iltana kun Linneus oli kirjoittamassa kirjaansa kun Bailey tuli Despinan kanssa paikalle. ”Kuule, ajattelin, että voisimme ehdottaa isällesi, että me adoptoimme tytön?”, nainen sanoi ja Lin pysäytti kirjoittamisen ja  näytti miettivän. ”Totta, olisihan se kurjaa laittaa oma sukulaistyttö, jollekin aivan vieraalle”, Lin myönsi ja katsoi pientä kääröä hymyillen. ”Isä muuten oli innoissaan häistä. Voisit alkaa katselemaan jo järjestelyjä”, Lin totesi ja jatkoi kirjoittamista. Nainen hymyili pienesti. Kaikesta huolimatta kaikki varmasti järjestyisi.



Jo samaisena iltana koko perhe istui olohuoneessa. ”Isä, tiedän, että sinun on vaikea katsoa tyttöä, mutta Bailey ja minä rakastamme häntä”, Lin sanoi isällensä, joka tuijotti tyhjyyteen. ”Sabas, kiltti. Olen niin rakastunut tyttöön, etten halua antaa häntä pois. Lisäksi sinä saisit sitten vapaammat kädet häiden järjestelyyn?”, Bailey totesi hiljaa. Lopulta vanha mies nyökkäsi. ”Paremmin te lapsen kasvatatte kuin joku vieras. Mutta yksi ehto minulla on”, Sabas totesi vakavalla äänellä ja katsoi kaksikkoa. ”Despina ei ikinä tule perijäksi. Ei ikinä”, vanha mies totesi hiljaa. Lin ja Bailey vilkaisivat toisiaan, hinta olisi kova, mutta he päättivät suostua.



Despinan sänky siirrettiinkin nopeasti kaksikon huoneeseen. He joutuisivat odottelemaan vielä pitkään, ennen kuin lapsi olisi myös virallisesti heidän. Despina kun oli vielä Kurjenkaula äitinsä mukaan. Baileyn ja Linin onneksi, Beatrice tai Bianca, jotka olivat Belindan sisaruksia, eivät kumpikaan olleet kyselleet lapsen perään.



Linneus alkoi luistaa jopa hiukan töistään, sillä hän viihtyi tytön kanssa paljon. Silti mies ei saanut mielestään sitä, että hänen isänsä oli antanut lapsen heille sillä ehdolla, että perijä olisi lopulta nimen omaan heidän kahden verta. Linneuksen sisällä oli kumminkin toivoa, sillä olihan Sekelkin saanut heti ekalla merenneito jälkeläisen. Ehkä geenit alkoivat vahvistua taas mitä lähemmäs päämäärää tultiin.



Muutamia viikkoja sen jälkeen kun Sabas oli luvannut lapsen nuorelle parille, hänen puhelimensa soi. Soittaja oli Sekel. Vanha mies huusi ja kirosi poikansa. ”Kuinka sinä saatoit?!”, hän karjaisi lopulta. ”Se vain tapahtui... Ja sitä paitsi... Kirje, jonka sait... Sen kirjoitin minä... Belinda haluisi suojella sinua”, Sekel naurahti toisessa päässä. Sabas tunsi vihansa kasvavan entisestään. Hänen oma poikansa oli kääntynyt häntä vastaan. ”Et ole enää poikani”, Sabas totesi kylmästi ja painoi puhelimen kiinni.



Onneksi hyvin pian Sabas saikin muuta ajateltavaa, sillä Bailey halusi oikeastikin miehen vastaavan suurimmasta osasta hääjärjestelyjä. Nainen itse oli journalistin uralla, joten hän joutui tekemään usein töitä myös työpäivän päälle. Sabas osottautuikin varsinaiseksi asiantuntiaksi, sillä hän otti kaiken huomioon, eikä Baileyn tarvinnut itse paljon miettiä.



Bailey oli halunnut, että hänen häänsä, jotka pidettiin alkavan talven kourissa olisivat keijuhenkiset. Metsän vihreys ja taika saivat varmasti kaikki paremmalle tuulelle. Niinpä nainen viettikin paljon aikaa tutkien erilaisia hääsivustoja aina kuin ehti töiltään tai kirjojensa kirjoittamiselta, joita hän oli alkanut kirjoittaa harrastuksenaan.



Kaiken häätohinan keskellä myös pikkuisesta Despinasta varttui vilkas taapero. Vaikka Sabas vihasikin omalla tavallaan tyttöä, hänkään ei voinut kieltää, etteikö tyttö oli suloinen punertavassa tukassaan, joka oli aikoinaan periytynyt Jayalta suvulle lahjaksi. Tyttö näytti ulkonäöllisesti paljon ukiltaan Sabakselta.



Lopulta päivää ennen nuoren parin häitä kaikki oli kunnossa. Sabas istui paikoillaan ja ihaili kätensä jälkeä miten hän oli onnistunut lohtimaan vanhan talon ruokailutilasta, upean vihertävän alttarin. Sabas ajautui jopa ajattelemaan Kerryä, kumpa hän olisi aikoinaan voinut järjestää naisellekin paremmat häät.



Eikä vain Sabas ollut ainoa joka oli jälkeen tyytyväinen. Kerry ei voinut uskoa silmiään, kun hän tuli töistä kotiin. Nainen asteli kaaren alle ja tutki kaikkea hymyssä suin. Huomenna hän sanoisi tahdon elämänsä miehelle.



Seuraavana päivänä jännittynyt pariskunta olikin eteisessä odottamassa toimituksen alkua. Vieraat olivat tulleet jo ja kaikki etsivät paikkojansa. ”Minua jännittää hurjasti”, Bailey totesi ja Lin otti tulevaa vaimoansa kädestä kiinni. ”Älä huoli, olet niin upea etten voi sanoa ei”, Lin totesi ja sai Bailey punastumaan aavistuksen. ”Mutta kaikki näyttävät löytäneen paikan, meidän aikamme”, Lin totesi ja suikkasi nopeasti suukon naiselle, lähtien edeltä.



Sabas oli istahtanut paikoillensa kun hän huomasi juhliin saapuneen vanhan naisen, jolla oli vaaleanpunainen jakkupuku. Miehen mielestä naisessa oli kaukaisesti jotain tuttua ja äkkiseltään, hän ei muistanut ketään vanhempaa naista edes kutsutuksi juhliin. Ennen kuin mies ehti nähdä naisen kasvoja kunnolla, tilaisuus alkoi.



Tilaisuus oli hyvin intiimi ja lyhyt, mutta kaikki se tekisi siitä vain paljon kauniimman. Lin ei olisi uskonut vuosia sitten, että tälläinen onni olisi hänen sisällään kun hän taluttaisi alttarille, jonkun naisen. Baileykin oli nyt iän myötä alkanut pelätä vähemmän tulevaa lasten hankintaa. Vuosien saatossa, he olivat todellakin alkaneet tuntea toisensa paremmin. Ja nyt lopultakin he olisivat Herra ja Rouva Dwyn, viidennessä sukupolvessa.



Linneus kääntyi ympäri ja hymyili. ”Sitten kakun leikkaukseen”, hän ilmoitti ja yhtä äkkiä pojan ilme kirkastui. ”ÄITI”, Lin karjaisi ja sai vanhan naisen kääntymään osottiain itseensä päin. Kerry hymyili pienesti pojalleen ja nyökkäsi tervehdykseksi. Kerry ei selvästikään halunnut tehdä tästä suurta numeroa, joten Lin siirtyi nopeasti tuoreen vaimonsa kanssa kakun luokse.



He pääsivät kakulle, kun Bailey nosti kätensä rintakehälleen. ”Eikö olekin jotenkin romantista, isäsi ja äitisi tapaavat taas juuri sinun häissäsi. Kun he saivat sinut silloinhan he tajusivat todella rakastavansa toisiansa”, Bailey kuiskasi ja Lin katsahti vaimoansa. Bailey puhui totta, Lin oli ollut parin ensimmäinen lapsi ja kun hän oli aluilla Sabas oli kihlannut Kerryn.



Sabas ei voinut lakata tuijottamasta vieressään seisovaa Kerryä. Vaikka nainen olikin vanhentunut, Sabas näki edelleen naisessa sen nuoren kauniin neidon, johon oli aikoinaan rakastunut. Kerryn takia Sabas oli aikoinaan uhrannut pitkän elämänsä. Kun nainen vilkaisi varovasti miestä ja kuiskasi lämpimästi hymyillen, ”Hei Sabas” Sabas tunsi sydämensä lyövän ensimmäisen kerran kuukausia Belindan teon jälkeen.



Linneus pyysi äitinsä istumaan isänsä, itsensä sekä Baileyn pöytään. Lin olisi halunnut kysellä hirveästi äidiltänsä kaikkea, mutta hän tajusi, että näi häissä se olisi epäkohteliasta. ”Koska sinä lähdet Moonlight Fallsista?”, Sabas kysyi lopulta ja sai kolmikon vaivaantuneeksi. Kerry nosti katseensa ja hymyili pienesti. ”Tällä kertaa ajattelin... Jäädä perheeni luokse... Maailmassa ei ole sellaista kolkkaa, jossa en kaipaisi teitä tai joka poistaisi pelkoani siitä, miten voitte.” Kerry totesi lempästi. Niinpä perhe sai jälleen yhden uuden jäsenen.


Edellinen   Seuraava