sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

~044~

Kuten arvata saattaa Kerryn ja Sabaksen täytyi miettiä todella tarkkaan miten he kertoisivat kaksosille hyvät uutiset. Kerry pelkäsi erityisesti Estherin reaktiota, sillä tyttö tuntui muutenkin välillä pelkäävän häntä, heidän ystävyydestään huolimatta. Lopulta muutaman päivän mietinnän jälkeen Sabas tuli siihen tulokseen, että he kertoisivat tytöille yksitellen.


Sabas sai tehtäväkseen kertoa asian Estellelle ja hän päättikin kertoa sen aamiaisella, ennen kuin tyttö oli lähdössä kouluun. ”Meille tulee Kerryn kanssa vauva”, Sabas sanoi hiljaa syödessään ja hän tunsi äkkiä jäätävän katseen porautuvan niskaansa. ”Ette sitten malttaneet odottaa, että me pääsemme jaloista. Sabas, turha kuvitella, että sinä voit näin pitää meitä täällä piikananne”, Estelle totesi loukkaantuneena ja nousi ylös lähtien tien varteen odottamaan bussia. Kieltämättä tilanne oli yllättänyt Sabaksen.

Kerry päätti kertoa asian hieman hienotunteisemmin Estherille. Aluksi tyttö ei sanonut yhtään mitään tuijotti vaan surkeana eteensä, kunnes lopulta hän huokaisi. ”Älkää meistä huolehtiko, kyllä me muutetaan ihan juuri pois”, Esther sanoi Kerryn hämmästykseksi. ”Esther, ei tämä tarkoita, että olemme ajamassa sinua ja siskoasi pois”, nainen sanoi hymyllen. ”Ei, Sabas menettää pian huomionsa kaikkeen muuhun paitsi vauvaan ja sinuun... On parempi, että lähdemme... Niin emme menetä ainoaa veljeämme”, Esther totesi surullisena ja Kerry mietti hetken muttei puuttunut asiaan. Hän nimittäin tiesi, että Benni ja Sunil olivat saaneet neljä lasta...

Pari päivää myöhemmin Sabas otti vapaata töistä. Hän oli niin lähellä ylennystä, ettei yksi palkaton vapaapäivä kaataisi heidän talouttaan. Mies vei naisen Starlight Shoren autiolle kauniille hiekkalaguunille. ”Oih, kylläpä tekee hyvää päästä välillä kotoa pois. Kaksoset kun eivät ottaneet vauvauutisia kovin hyvin”, Kerry sanoi nuuskien raikasta meri-ilmaa. Nainen säpsähti aavistuksen kun Sabas otti häntä kädestä kiinni ja keinutteli varovasti. ”Kerry... Rakastatko sinä todella minua vaikka sukuni onkin jostain tuolta... Ja vielä jonain päivänä meidänkin lapsenlapsenlapsenlapsenlapset pääsevät takaisin sinne kun kymmenen sukupolvea tulee täyteen?”, Sabas kysyi hermostuneena osoittaen jonnekin kauas merelle.

Kerry meni lähelle miestä ja painautui tämän syliin naurahtaen. ”Höpsö... Olen rakastunut sinuun niin kovasti, että edes se, että olet jotain muuta kuin ihminen, ei lopeta rakkauttani sinuun”, nainen totesi ja siveli toisen poskea hellästi. ”Eli siis jos nyt keksisin pyytää sinua kihloihin, sinä ainakin tällä hetkellä suostuisit?”, Sabas kysyi ääni väristen ja sai naisen naurahtamaan. ”No se nyt riippuu täysin kosintatavasta ja sormuksen ulkonäöstä”, Kerry vitsaili kevyesti.

”No sitten tämä täytyy tehdä varmaan perinteisesti”, Sabas totesi ja lähti polvistumaan maahan. ”Sabas, kyllä minä tulen sinun vaimoksesi vaikket polvistuisikaan. Nouse nyt ylös sieltä”, Kerry nauroi. Vaikka nainen olikin hiukan järkyttynyt, hän oli silti onnellinen, että miehellä oli uskallusta kosia ja pyytää häntä viettämään loppuelämänsä hänen kanssaan jo tässä vaiheessa. Sabas sai sormuksen näkyville ja hymyilli Kerrylle, joka katsahti naurahtaen Sabasta ojentaen kätensä miehelle.

Tuntui hyvältä kun miehe pitkät sormet pujottivat sormuksen hänen sormeensa. Vaikka sormus ei ollut mikään hirveän hieno, se oli tärkein sormus mitä Kerry oli ikinä pitänyt. Hän tiesi, että tämä oli lupaus siitä, että hänestä tulisi jonain päivänä Dwyn.

Nainen katseli sormusta. ”No kelpaakos?”, Sabas kysyi kun Kerry ihasteli uuden karheaa sormusta sormesssaan, joka kimmelsi auringon valossa erityisen kauniisti. Vaikka se olikin kaunein sormus, jota nainen oli nähnyt, hänen oli vielä aivan pakko leikitellä asialla. ”Olin kyllä toivonut saavani Syrenan sormuksen. Luulisi, että teillä merenneidoilla on joku sukukoru, joka todistaa lopulta pääsynne mereen”, nainen naurahti ja katsahti Sabasta.

”Haluatko todella Syrenan sormuksen? Sillä, Kerry, Sinun takiasi minä ryöstän toden totta vaikka haudan kunhan sinä vain tulet vaimokseni. Olet minulle paljon rakkaampaa kuin tuo meri. Ja minua ei haittaa vaikka minä en ikinä saisi sini-ihoisia vauvoja... Tärkeintä olet sinä...”, Sabas kertoi hymyillen. Joka sana ei nyt ollut ihan totta, mutta mies oli valmis laskemaan pienen sinisen valheen tässä tapauksessa.

Kerry tarttui lujasti miehen kaulaan keinuen siinä. ”Jos me kumminkin jätämme arvoisan Lady Syrenan haudan rauhaan. Kyllä minä sinun puolisoksesi tulen. Vaikka heti.”, Kerry sanoi ja äänestä kuuli miten nainen oikein hymyili.”No ajattelin, että mennään naimisiin vasta kun on rahaa hommata häät”, Sabas sanoi naurahtaen mutta piteli naista halauksessaan. Hänkin haluisi jo naisisiin mutta toisaalta, Sabaksesta olisi mukavaa, jos he voisivat edes vähän juhlia häitään, kuhan sen aika olisi. Vaikka sitten ihan kahdestaan.

Lopulta Sabas vetäytyi naisen syleilystä ja laski kätensä hellästi tämän kauniille vatsalle, joka oli jo pyöristynyt aivan aavistuksen. ”Oletko miettinyt sille nimeä?”, Sabas kysyi hellien vatsaa varovasti. ”No ei siinä ole kuin yksi vaihtoehto, se on tyttö ja hänen nimensä on Asyre”, Kerry kertoi naurahtaen ja huomasi Sabaksen katsovan häntä oudosti. ”Mutta entä jos se on poika?”, mies kysyi mutta Kerry pudisteli päätänsä. ”Minä tunnen sen, että se on tyttö”, Kerry sanoi hymyillen ja laski kätensä Sabaksen käden päälle.

Muutamaa päivää myöhemmin olikin aika juhlia kaksosten syntymäpäiviä. Esther oli todellakin vaatimaton. Häntä pelotti suuresti siirtyä aikuisuuden maailmaan. Nyt pelko Talasimscasta tulisi vielä isommaksi osaksi elämää, sillä hän joutuisi kohtaamaan kaiken aikuisena.

Estelle taas oli innoissaan tulevasta kasvustaan. Hän oli odottanut tätä vuosia. Lähinnä siksi, että hän voisi viimein päättää omasta elämästään ja pääsisi karkuun Sabaksen isäviettiä, joka tosin oli aavistuksen unohtunut Kerryn muuttamisen jälkeen.

Estellestä tuli todella kaunis nuori nainen. Hän leikkasi aavistuksen hiuksiaan toisenlaiseen malliin ja alkoi pukeutua enemmän boheemin tyyliin. Sillä hieman ennen kasvamistaan hän oli kiinnostunut valokuvauksesta ja nainen päätikin, että siinä olisi hänen uransa. Hän myös halusi alkuun muuttaa Estherin kanssa kimppakämppään. Naisen lopullisiksi luonteenpiirteiksi tulivat Sekopää, Kömpelys, Silmää valokuvaukselle, Säästeliäs ja Perfektionisti.

Ja aivan kuten Sabas oli epäillyt, Estheristä kasvoi erittäin kaunis vampyyrineitonen. Naisen kaunis musta tukka pysyi pitkänä mutta aavistuksen kiharaisena, samoin vaatetyyli oli tummaa ja hiukan kapinallista. Tumma meikki sopi täydellisesti naisen kalpeille kasvoille ja luonnottoman vaaleille silmille. Esther oli todella kaunis ja Sabas toivoikin, että hänen siskonsa löytäisi tarpeeksi hyvän miehen. Estherin luonne oli seuraavanlainen Herkästi innostuva, Paha, Kapinallinen, Neuroottinen, Taitava kuvanveistäjä.

Kaksoset muuttivat pieneen taloon kahdestaan lähelle rantaviivaa. Varsinkin Estelle lupasi, että he pysyisivät väleissä vaikka tytöt muuttaisivatkin pois. He myös sopivat, että puolin tai toisin ilmotettaisiin heti, jos jotain outoa alkaisi tapahtua.

Kuukausien saatossa Kerryn maha alkoi pyöristyä nätisti. Nainen todellakin odotteli, että he menisivät pian naimisiin. Hän ei olisi jaksanut enää päivääkään olla Kasmir. Mutta aina kun hän otti asian puheeksi Sabas sanoi, että he kerkeäisivät vielä.

Kerry alkoi hyvin pian kaivata töihin, sillä hän ei ollut tottunut olemaan kotona. Niinpä, kun hänellä oli aikaa hän päätti lukea kaikki Dwynien suvun kirjat. Vasta nyt nainen alkoi todella tajuta, miten suureen asiaan hän oli sotkeutumassa. Traagisia rakkaustarinoita ja kuolemia. Vaikka Kerry ei halunnutkaan uskoa, että he olisivat vaarassa kuinkan kauan siihen menisi, että Talasimsca olisi taas suvun jäljillä?

Viimein Sabas vei tulevan vaimonsa jälleen ulos neljän seinän sisältä. Mies oli ottanut muutamia palkattomia vapaapäiviä saadakseen olla viimeiset raskauspäivät tulevan vaimonsa kanssa. He päättivät mennä viettämään hauskan päivän Viheriälän puistoon. Heidän harmikseen puistossa ei juuri silloin ollut Simsfestiä, mutta piknikkori ja golfaaminen saivat pian unohtumaan elävän musiikin kaipuun.

Juuri vähän ennen kuin he olivat lähdössä kottiin Kerry tunsi kuinka hänen verkkahousunsa kastuvat ja pian sen jälkeen supistukset alkoivat tuntua. ”Sabas, vie minut sairaalaan. Asyre  syntyy”, nainen sanoi ja yritti pysytä mahdollisimman rauhallisena, sillä Sabas panikoi hänenkin puolestaan.

Pian kaksikko kiisikin jo heidän viininpunaisella perintöautollaan Starlight shoren pimeillä kaduilla kohti saraalaa. Sabas pelkäsi hurjan paljon vaimonsa puolesta, joka yritti hengittää rauhallisesti mutta turhaan. Kerry myös kiljahteli välillä kivusta. Sabas ei koskaan olisi uskonut, että synnyttäminen voisi näyttää noin tuskaisalta.

He pääsivät lopulta sairaalaan eikä hetkeäkään liian ajoissa. Kerry synnytti vauvan aika nopeasti, mutta pienien vaikeuksien takia he joutuivat odottamaan useamman tunnin sairaalassa. Lapsen luonteenpiirteet olivat Tarkkasilmäinen ja Kömpelys. Lopulta lääkäri tuli pienen nyytin kanssa heidän luokseen ja kertoi väärinkäsityksestä. Hän pahoitteli kovasti, että pariskunta oli joutunut pelkäämään ja olemaan epätietoisena useamman tunnin, nyt he saisivat kaikki kolme lähteä kotiin.

Kotiin päästyään Sabas ja Kerry kävelivät pienen nyytin kanssa suoraan makuuhuoeeseen. ”Hän on niin ihmeellinen. Meidän pieni poikamme”, Sabas sanoi hymyillen ja tuijotteli sini-ihoista poikalasta sylissään. Sabas oli niin innoissaan pojasta, ettei huomannut Kerryn nyrpeeää ilmettä. ”Niin sinun poikasi”, Kerry totesi harmia äänessään, jota mies ei edes tajunnut. ”Annetaan hänelle nimeksi Linneus”, mies jatkoi ja laski nyytin kehtoon jutellen sille vielä. Kerry ei edes jaksanut vastata kihlatulleen vaan meni suoraan sänkyyn pidätellen kyyneliään. Linneus ei ollut tyttö, jonka hän olisi halunnut.


sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

~043~

Yöllä kaksikko suuntasi kotiinsa Starlight Shoren perukoilla olvevaan hienoon taloon. Sabas mietti sängyssä koko loppuyön kuinka hän ikinä pystyisi selittämään asiat ja itsekkyytensä siskoilleen niin, että nämä ymmärtäisivät asian. Toisaalta hän oli melko varma, että Estelle ymmärtäisi lopulta kun taas Esther alkaisi neuroottisena ja traumaattisena kehitellä päässään ties mitä salaliittoteorioita. Totuus oli kumminkin se, että Sabas halusi edes yrittää elää vähän normaalimmin. Ja mikä oli tärkeintä, hän toivoi, että hänen juuriensa vampyyriseikkeilut loppuisivat häneen. Oli jo tarpeeksi vaikeaa olla merenneito. Siitä Sabas saikin idean kirjallensa, joka hänen täytyisi kirjoittaa.



Aamulla mies oli syömässä pitkästä aikaa lettuja, kun juuri herännyt Estelle käveli huoneeseen yöpaidassaan. Tyttö tuijotti ensin hyvin tyrmistyneenä veljeään, joka ei tuntunut huomaavan tätä. ”Mitä ihmettä sinä teet?”, Estelle kysyi ja käveli lähemmäs veljeään, joka nyt käänsi katseensa tyttöön päin. Estelle tajusi heti, etteivät hänen veljensä silmät hehkuneet enää. ”Sinä... Olet nyt ... normaali”, tyttö kuiskasi ja Sabas nyökkäsi varovasti. ”Olen pahoillani, Estelle... Juomasta riitti vain yhdelle”, mies totesi hiljaisena, mutta nostaessaan katseensa hän huomasi, etä hänen siskonsa hymyili hänelle kumminkin aavistuksen.



Estherin kanssa asiaa ei ollutkaan niin helppo selvittää. Vaikka Sabas yritti kuinka vakuutella tytölle, ettei tämä muuttaisi mitään, kieltäytyi nuori nainen uskomasta sitä. ”Te haluatte nyt vauvan ja perheen ja kaiken. Sinä, Sabas, hylkäät meidät”, Esther totesi itku kurkussa veljelleen. ”Ei... Te olette minun perheeni ja yhtä tärkeitä minulle kuin Kerry. Rakastan teitä, enkä todellakaan aio hylätä teitä”, Sabas yrittii vakuteella siskoaan mutta tämä tarvitsi selvästi aikaa päästäkseen eroon ajatuksesta, että Sabas ja Kerry hankkisivat heti vauvan.


Koska mies pystyi nyt valvomaan päivät ja nukkumaan yöt, hän päätti erota taikurin työstään ja jättää DJ hommat. Mies viettikin paljon aikaansa koneella selailen erilaisia työtarjouksia. Lopulta eräänä päivänä Sabas löysi ilmoituksen siitä, että paikallinen ravintola etsi apua. Sabas oli aina ollut kiinnostunut ruuasta, sillä hän ei ollut koskaan oikein pysty syömään sitä. Maku oli ollut aina sama. Mutta nyt kun hän oli ihminen hän halusi tutustua makuihin. Niinpä mies menikin heti haastatteluun ja pääsikin koeajalle.


Esther ei enää ollut viihtynyt kotona, joten hän houkuttelikin melkein joka päivä Robbien kanssaan jonnekin. Eräänä iltapäivänä he istuivat tyhjässä puistossa jutellen tytön tilanteesta. ”Sinä siis pelkäät, että Sabas todella unohtaa teidät, jos he saavat vauvan?”, poika kysyi ja käänsi keinunsa tyttöä päin. Esther nyökkäsi kevyesti. ”Sabas on aina halunnut olla normaali, hän on syyttänyt itseään ja sukumme erilaisuutta aina vanhempiemme kuolemasta lähtien. Ja kun Angel ja Elna eivät koskaan tulleet tänne. Ja kun Benjamin hävisi pois... Sabas on yrittänyt olla meille isä... ei veli... Hän on syntynyt olemaan isä...” Esther sanoi surullisena.


Estherin mieleen nousi kauhukuvia siitä, että jos hän menisi kotiin hän löytäisi toistensa kimpussa olevat Kerryn ja Sabaksen. Tyttöä pelotti omalla tavallaan se, miten paljon hänen veljensä oli muuttunut rakkauden myötä. Mutta hän tiesi, että Sabas oli tällä hetkellä suvun ainoa toivo ja yrittäisi varmasti saada lapsen heti vain kuin mahdollista. Tyttö käänsi katseensa Robbieen. ”Rob... Mennään vielä kahville ole kiltti”, Esther pyysi ja yritti unohtaa kiihkeästi suutelevan kaksikon mielestään.


Valitettavasti totuus oli aivan toinen kuin mitä Esther kuvitteli. Sabas harjoitteli innoissaan ruuanlaittoa kun Kerry siivosi. Vaikka he seurustelivatkin, tuntuivat molemmat hiukan pelkäävän näyttää tunteitaan vaikka tytöt eivät olleetkaan kotona. Kerry pelkäsi sen takia, että ajatteli tyttöjen luulevan, että hän oli töissä Talasimscalla ja houkuttelevan tahallaan Sabaksen pauloihinsa. Ja Sabas taas.... Hän ei ollut ikinä seurustellut. Eikä hän voinut kysyä keneltääkään miten mitäkin piti tehdä. Hän pelkäsi toden teolla, että hän tekisi kaiken väärin ja menettäisi Kerryn.


Robbie ja Esther viettivät pitkät tovin kahvilassa jutellen ja nauraen. Robbie myönsi myös, että oli aikoinaan ollut ihastunut Estheriin. Tyttö oli yllättynyt tästä, sillä kaikki jopa Jared kiusasivat häntä hiukan koulussa. Robbie kertoi sen, että Esther oli heti alkuun vaikuttanut salaperäiseltä mutta mukavalta tapauksella. Kieltämättä tytön oli pakko myöntää, että Robbie oli ihan kiva, mutta he molemmat tiesivät, ettei hyvää ystävyyttä kannattanut rikkoa suhteella.


Kerry ja Sabas nukkuivat aina yönsä kiltisti. Kumpikaan heistä ei tehnyt aloitetta vällyjen heilutteluun. Työt vievät aika paljon voimia heiltä molemmilta ja lisäksi he eivät halunneet aiheuttaa tytöille pahoja aavistuksia. Pari tiesi, että heillä olisi aikaa odottaa siihen asti kun kaksoset olisivat aikuisia ja muuttaisivat pois.


Eräänä aamuna kun Kerry ja Sabas istuivat aamiaisella kahdestaa, nainen käänsi katseensa mieheen. ”Tämähän on todella hyvää, Sabas. Sait ylennyksen ihan syystäkin”, Kerry kehui ja nousi seisomaan alkaen kerätä astioita. ”Tytöt ovat vieläkin hiukan vihaisia?”, Kerry kysyi ohi mennen ja sai katseen mieheltä. Nainen tajusi heti, että Esther pelkäsi edelleen vaikka hänen muutostaan oli kuukausia eikä hän vieläkään ollut raskaana. Itseasiassa he eivät olleet vielä kertaakaan harjoitelleet vauvojen tekoa.


Kerry oli menossa viemään astioita kun Sabas nousi ylös ja kieräytti naisen syliinsä suudellen tätä. Kerry suuteli takaisin ja katsoi kulmiensa alta hämillään poikaystäväänsä. ”Ja mistäs hyvästä tuo oli?”, Kerry kysyi naurahtaen. ”Olemme kahdestaan... ja minun pitäisi mennä suihkuun... ”, Sabas aloitti varovasti ja nainen loi uteliaan katseensa mieheen virnistäen. Sabaksen kurkkuun tuntui nousevan pala tuon katseen alla. ”Niin.... niin minä ajattelin...”, Sabas änkytti ja tunsi kuinka hänen kätensä hikosivat. ”Sinä ajattelit minua seuraksi viimeinkin?”, Kerry sanoi kiusoitellen ja iski silmäänsä. Sabas naurahti ja nyökkäsi. ”Tottakai”, nainen kuiskasi ja suuteli miestä lempeästi.


Kuten arvata saattaa, he ottivat viimeinkin täysin siemauksin iloin irti toisistaan. Alun haparoinin jälkeen kaikki alkoi tuntua mukavalta ja ihanalta ja Sabas varsinkin tajuisi, että Kerry olisi hänen vaimonsa. Hän oli rakastunut naiseen heti eikä uskonut, että mikään mahti maailmassa erottaisi heitä.


Tuon yhteisen kokemuksen jälkeen pariskunta uskalsi olla kotona enemmänkin yhdessä. Varsinkin iltaisin he muistivat helliä toisiaan porealtaalla. Vaikka Estelle olikin peloissaan vieläkin, hän oli päättänyt, että veljen onni oli tärkeää. Mutta Esther taas oli melkein hävinnyt kotoa pois. Yleensä kaikki olivat jo menossa nukkumaan kun tyttö tuli kotiin. Sabas kumminkin tiesi, ettei hän voinut asettaa tyttöjen haluja omiensa edelle, sillä hän ei voisi jatkaa sukuaan Estherin tai Estellen kanssa.


Vapaa-aikanaan Kerry kohotti myös paljon kuntoaan, sillä nainen tarvitsi sitä urallaan. Hän oli unohtanut kynät ja lehtiöt ja siirtynyt urheilu-uralle töihin. Kerry pärjäsikin yllättävän hyvin. Nainen tajusi, että oli jotenkin paljon parempi tehdä fyysistä työtä kuin istua päivät pitkät koneen ääressä kirjoittelemassa pahoista asioista, joita ihmisille oli tapahtunut.


Sabas taas kolusi läpi kaikki mahdolliset kokkikirjat ja -ohjelmat. Hän oli alkanut menestymään todella hyvin valitsemalla urallaan. Mies oli ystävystynyt lähes kaikkien työkavereidensa kanssa ja pomo oli innoissan Sabaksen kasvisruokatietämyksestä. Totuus oli se, että hän oli tutkinut sukunsa vanhoja reseptejä, joita Syrena kasvissyöjänä oli aikoinaan kehitellyt paljonkin.


Muutamaa viikkoa myöhemmin, kun mies oli kylvyssä Kerry juoksi kesken siivouksen oksentamaan vessaan. Sabas jähmettyi niille sijoilleen. ”Kerry, oliko salaattini pahaa?”, mies kysyi ja nainen pudisteli päätänsä. ”Ei, olen kai kipeä, tätä on jatkunut pari päivää”, nainen sanoi ja oli hiljaa. Kumminkin molemmat, niin Sabas kuin Kerrykin, tiesivät että myös vauvan mahdollisuus oli hyvin suuri. Mutta ääneen kumpikaan heistä ei uskaltanut sitä sanoa.


Estelle ja Esther olivat myös huomanneet Kerryn kasvavan huonovointisuuden. ”He saavat vauvan”, Esther sanoi ja sulki vihkonsa tuijottaen pöydän pintaa. ”Esther... et kai todellakaan olettanut, ettei Sabas täytäisi velvollisuuksiaan sukuaan kohtaan?”, Estelle kysyi ja vilkaisi siskoaan huokaisten. Esther pudisteli päätänsä. ”Mutta ne heittää meidät ulos. Ei me kuuluta niiden pikku perheeseen enää”, Esther sanoi itku kurkussa. Estelle laski kynänsä pöydälle ja huokaisi hyvin hiljaa. ”Esther... Emme voi olettaa, että Sabas suojelisi meitä ikuisesti, joskus meidänkin täytyy päästää irti ja levittää omat siipemme... Olemme pian jo aikuisia.” Estelle totesi hymyillen ja tyttö katsahti siskoaan. Esther tiesi, että hänen siskonsa oli oikeassa, mutta tyttöä pelotti. Entä jos koko painajainen alkaisi alusta?


Pari iltaa myöhemmin Sabas tuli kotiin töistä ja Kerry nousi sohvalta ylös. Sabas kiinnitti heti katseensa tyttöystävänsä vaatteisiin ja tämän hehkuvaan ilmeeseen. ”Oletko saanut ylennyksen?”, Sabas kysyi kun Kerry tuli hänen luokseen. Nainen naurahti ja puditeli päätänsä. ”En.. Jotain vielä parempaa... nimittäin äitiyslomaa... Sabas... Meille tulee esikoinen”, Kerry sanoi varovasti ja jäi katsomaan miestä, joka oli muuttunut kuin kiveksi.


Naisen yllätykseksi mies hyppäsi halaamaan tätä lujasti. ”Oih, kultaseni, me teimme sen”, Sabas kuiskasi melkein itkien ja keinutti naista sylissäään. ”Et tiedäkkään kuinka onnellinen olen”, mies jatkoi kuiskailuaan ja suukotteli naisen poskea. Kerry hymyili varovasti ja antoi käsiensä levätä poikaystävänsä ympärillä. ”Tiedän... Minäkin olen.” nainen kuiskasi ja katsahti mieheen varovasti. ”Kerrotaan tytöille aamulla”, Kerry sanoi ja veti miehen mukanaan makuuhuoneeseen.


Sabaksella tai kellään muullakaan ei ollut tietoa, että pihalla ollut hahmo oli kuullut kaiken. Hymyillen se kääntyi ympäri ja lähti lipumaan punaisena usvana kasteisen maan ylitse. Syvällä sen rintakehässä pumppasi sydän. Sunil suunnisti kohti lepopaikkaansa, jonka Sabas ja muut olivat pystyttäneet. Mies tiesi, että oli viimeinkin löytänyt poikansa ja mikä parasta. Pian hän saisi nähdä myös lapsenlapsensa.

Edellinen   Seuraava

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Kuvien kertomaa Vol 6


Tällä kertaa keskitymme enimmäkseen Aleksandran ja Tiduksen elämään, mutta ensin pari kuvaa eräästä sukuun kuuluvasta "uudesta" henkilöstä/henkilöistä.

Annamari oli saanut lapsen. Valitettavasti tämä lapsi ei ollut saatu hänen kihlattununsa Juhani Honkaniemen kanssa.

Juhani oli jo arvannut, että poika ei olisi hänen. Silti mies ei halunnut erota kihlatustaan, mutta hän aikoi ottaa selville kuka olisi lapsen oikea isä.

Annamari oli onnellinen pienestä pojastaan. Hän piti kumminkin visusti salassa sen, että poika oli Lukaksen. Hän halusi kovasti peustaa rakastajansa kanssa perheen, mutta ainoa ongelma olisi juurikin hänen kihlattunsa, joka oli vaarallinen vampyyri. (Lappi on myös vampyyri, koska Annamari on vampyyrin tytär)

Tidus Ja Aleksandra Dwyn

Tidus oli innostunut kouluttamaan Moppea tämän vanhoilla päivillä. Aleksandra ja Tidus eivät kumpikaan halunneet vielä perhettä. Niinpä he molemmat purkivat vapaa-aikaansa Moppeen. Tidus koulutti mielellään Moppea aina töiden jälkeen.

Ja Aleksandra kävi mielellään lenkillä koiran kanssa. Koiraa kävelyttäessä oli  hyvä miettiä asioita ja tulevaisuutta muutenkin. Nainen haaveili jopa muutosta toiseen kaupunkiin, esimerkiksi vaikkapa eksoottiseen Lucky Palmsiin.

Toisinaan Moppe sai nauttia ihan rauhassa eläkepäivistään rauhassa tonttukoirien kanssa.  Kieltämättä pariskunta alkoi jo hiukan pelkäämään, milloin Moppesta jättäisi aika. He suunnittelivat myös toisen nuoremman koiran ottamasta.

Pariskunta viettivät myös aikaansa vällyjen välissä. Toisinaan heidän menonsa alkoivat niin äkkiä, etteivät he kerenneet ajatella sitä, ettei kumpikaan vielä halunnut jälkikasvua.

Muutamia kuukausia myöhemmin Tidus kumminkin kiinnitti huomiota tyttöystävänsä erilaisiin vaatteisiin ja niinpä Aleksandra kertoikin poikaystävälleen odottavansa heidän esikoistaan. Kieltämättä nainen oli yllättävän innostunut asiasta. Olivathan he seurustelleet pitkään ja mitä Aleksandran ikään tulisi, hän olisi jo pian turhan vanha hankkimaan lapsia.

Kieltämättä myös Tiduksen reaktio oli yllätys. Mies jaksoi hymyillä kuin Naantalin aurinko uutisen jälkeen. Vaikka heidän suunnitelmiinsa olikin kuulunut vain pörröisiä koiravauvoja, oli mies ylpeä siitä, että hän olisi ensimmäinen SunsetValleyn serkuksista kuka saisi jälkikasvua. (Kukaan ei tiennyt  Lappi Lassilasta tässä vaiheessa)

Aleksandra ja Tidus olivat hurjan onnellinen nuori pari ja he jaksoivat innostua tulevasta lapsesta aikalailla. Mutta silti, heillä riitti rakkautta myös toisilleen.

Pariskunta vietti paljon aikaansa kirjastossa lukemassa lastenhoidosta, sillä heillä kummallakaan ei oikein ollut ketään keneltä kysyä miten lapsia tulisi hoitaa.

Myös Kuolema vieraili kirjastossa samaan aikaan. Hommiensa jälkeen tämä mustakaapuinen herra jäi hetkeksi lukemaan vielä jotain kirjaa, ennen kuin poistui voivotellen työnsä kurjuutta.

Naisen maha alkoi pyöristyä päivä päivältä enemmän ja Aleksandra alkoi jopa pitää lisäkiloistaan, joita vauvan myötä tuli. Aleksandran maailmankuva alkoi muuttua ja hän alkoi haluta elämältään enemmän vakautta tajutessaan, että hänestä tulisi pian äiti.

Eräänä iltana Tidus raahasikin tyttöystävänsä rantaan ja kosi tätä siellä. Tiduksella ei ollut tietoa siitä, että aikoinaan juurikin samalla rannalla, hänen ukkinsa oli kosinut heidän sukunsa vahvinta naista, Tiduksen mummoa, Syrenaa.

Juhlavasti mies pujotti sormuksen tulevan puolisonsa sormeen. Nainen heitti vitsinä, että he voisivat hänen mielestään mennä koruttomasti saman tien vaikka naimisiin. Hänestä olisi ihanaa olla yksi monista Rouva Dwyneistä.

Tidus päätti, että heillä ei olisi mitään syytä lykätä häitä. Huonojen sukulaisuhdeiden takia häihin tuskin edes tulisi ketään, joten he päättivät mennä naimisiin hyvin koruttomasti. Eikä se tapahtunut hetkeäkään liian aikaisin sillä...

Sillä heidän päästyään kotiovelle Aleksandran poltot alkoivat ja heidän täytyi lähteä siltä seisomalta sairaallalle päin.

Kaksikko palasi hyvin järkyttyneenä kotiin. Tidus oli niin järkyttynyt, ettei edes osannut auttaa vaimoansa tuomaan lapsia kotiin. Aleksandra oli nimittäin synnyttänyt yön aikana heidän esikoisensa. Kyllä lapsia tuli kertaheitolla kolme. Yksi poika ja kaksi tyttöä.

Lasten hoito kävi työstä. Tyttö saivat nimikseen Camille (Tarkka silmäinen, Sottapytty) ja Fran (Sottapytty, Urheilullinen). Pariskunta joutui jopa palkkaamaan lapsenvahdin avukseen, sillä kolme lasta työlisti heitä aivan liikaa.

Niinpä kaksikko ottikin, joka ainoan hetken jonka saattoi itselleen. He muistivat hoitaa suhteen jokaista osa-aluetta kolmesta ihanasta lapsesta huolimatta.

Valitettavasti he eivät muistaneet vaalia yhtä asiaa. Niinpä pian Aleksandrta olikin jälleen raskaana. Nainen oli haaveillut perheestä mutta hänen  hermojaan raastoi ajatus siitä, että kolmoset olivat vielä aivan pieniä ja uusi vauva syntyisi juuri kolmosten ollessa pahimmassa iässä.

Raskaudestaan huolimatta nainen hoisi urheasti lapsia. Varsinkin Demyan (Paha, Nero) oli hänen silmätikkunsa. Aleksandrasta oli ihanaa kun hän oli saanut niin tytöt kuin pojankin.

Kuukausien jälkeen tuli viimein yöllä aika lähteä sairaalaan synnyttämään. Tidus olisi mielummin jäänyt kotiin, mutta Aleksandra ei halunnut ottaa riskiä, että jotain kauheaa tapahtuisi.

Kotiin palatessaan molemmat olisivat halunneet silti itkeä. Lapsen sijasta heille oli syntynyt kaksi poikaa Ayman (Yksinäinen susi, Herkästi innostuva) ja Saix (Tarkka silmäinen ja Herkkä uninen). Heillä oli nyt suurperhe ja mikä pahinta kolmeset tarvitsivat paljon huolenpitoa, koska kasvaisivat pian taaperoiksi ja kaikki taidot pitäisi opettaa.

Tälläinen extra tällä kertaa. Eli Dwynien suku on kasvanut taas ihan kiitettävästi. Täytyy sanoa, että en ihan näin suurta perhettä kaksikolle ajatellut, mutta se vain tapahtui. Kaikki lapset olivat harmi vain ihan normaali ihoisia, mutta toivotaan, että tähänkin sukuhaaraan, jossain vaiheessa tulisi sini-ijoinen merenneito vauva.