Kuten arvata saattaa Kerryn ja Sabaksen täytyi miettiä todella tarkkaan miten he kertoisivat kaksosille hyvät uutiset. Kerry pelkäsi erityisesti Estherin reaktiota, sillä tyttö tuntui muutenkin välillä pelkäävän häntä, heidän ystävyydestään huolimatta. Lopulta muutaman päivän mietinnän jälkeen Sabas tuli siihen tulokseen, että he kertoisivat tytöille yksitellen.
Sabas sai tehtäväkseen kertoa asian Estellelle ja hän päättikin kertoa sen aamiaisella, ennen kuin tyttö oli lähdössä kouluun. ”Meille tulee Kerryn kanssa vauva”, Sabas sanoi hiljaa syödessään ja hän tunsi äkkiä jäätävän katseen porautuvan niskaansa. ”Ette sitten malttaneet odottaa, että me pääsemme jaloista. Sabas, turha kuvitella, että sinä voit näin pitää meitä täällä piikananne”, Estelle totesi loukkaantuneena ja nousi ylös lähtien tien varteen odottamaan bussia. Kieltämättä tilanne oli yllättänyt Sabaksen.
Kerry päätti kertoa asian hieman hienotunteisemmin Estherille. Aluksi tyttö ei sanonut yhtään mitään tuijotti vaan surkeana eteensä, kunnes lopulta hän huokaisi. ”Älkää meistä huolehtiko, kyllä me muutetaan ihan juuri pois”, Esther sanoi Kerryn hämmästykseksi. ”Esther, ei tämä tarkoita, että olemme ajamassa sinua ja siskoasi pois”, nainen sanoi hymyllen. ”Ei, Sabas menettää pian huomionsa kaikkeen muuhun paitsi vauvaan ja sinuun... On parempi, että lähdemme... Niin emme menetä ainoaa veljeämme”, Esther totesi surullisena ja Kerry mietti hetken muttei puuttunut asiaan. Hän nimittäin tiesi, että Benni ja Sunil olivat saaneet neljä lasta...
Pari päivää myöhemmin Sabas otti vapaata töistä. Hän oli niin lähellä ylennystä, ettei yksi palkaton vapaapäivä kaataisi heidän talouttaan. Mies vei naisen Starlight Shoren autiolle kauniille hiekkalaguunille. ”Oih, kylläpä tekee hyvää päästä välillä kotoa pois. Kaksoset kun eivät ottaneet vauvauutisia kovin hyvin”, Kerry sanoi nuuskien raikasta meri-ilmaa. Nainen säpsähti aavistuksen kun Sabas otti häntä kädestä kiinni ja keinutteli varovasti. ”Kerry... Rakastatko sinä todella minua vaikka sukuni onkin jostain tuolta... Ja vielä jonain päivänä meidänkin lapsenlapsenlapsenlapsenlapset pääsevät takaisin sinne kun kymmenen sukupolvea tulee täyteen?”, Sabas kysyi hermostuneena osoittaen jonnekin kauas merelle.
Kerry meni lähelle miestä ja painautui tämän syliin naurahtaen. ”Höpsö... Olen rakastunut sinuun niin kovasti, että edes se, että olet jotain muuta kuin ihminen, ei lopeta rakkauttani sinuun”, nainen totesi ja siveli toisen poskea hellästi. ”Eli siis jos nyt keksisin pyytää sinua kihloihin, sinä ainakin tällä hetkellä suostuisit?”, Sabas kysyi ääni väristen ja sai naisen naurahtamaan. ”No se nyt riippuu täysin kosintatavasta ja sormuksen ulkonäöstä”, Kerry vitsaili kevyesti.
”No sitten tämä täytyy tehdä varmaan perinteisesti”, Sabas totesi ja lähti polvistumaan maahan. ”Sabas, kyllä minä tulen sinun vaimoksesi vaikket polvistuisikaan. Nouse nyt ylös sieltä”, Kerry nauroi. Vaikka nainen olikin hiukan järkyttynyt, hän oli silti onnellinen, että miehellä oli uskallusta kosia ja pyytää häntä viettämään loppuelämänsä hänen kanssaan jo tässä vaiheessa. Sabas sai sormuksen näkyville ja hymyilli Kerrylle, joka katsahti naurahtaen Sabasta ojentaen kätensä miehelle.
Tuntui hyvältä kun miehe pitkät sormet pujottivat sormuksen hänen sormeensa. Vaikka sormus ei ollut mikään hirveän hieno, se oli tärkein sormus mitä Kerry oli ikinä pitänyt. Hän tiesi, että tämä oli lupaus siitä, että hänestä tulisi jonain päivänä Dwyn.
Nainen katseli sormusta. ”No kelpaakos?”, Sabas kysyi kun Kerry ihasteli uuden karheaa sormusta sormesssaan, joka kimmelsi auringon valossa erityisen kauniisti. Vaikka se olikin kaunein sormus, jota nainen oli nähnyt, hänen oli vielä aivan pakko leikitellä asialla. ”Olin kyllä toivonut saavani Syrenan sormuksen. Luulisi, että teillä merenneidoilla on joku sukukoru, joka todistaa lopulta pääsynne mereen”, nainen naurahti ja katsahti Sabasta.
”Haluatko todella Syrenan sormuksen? Sillä, Kerry, Sinun takiasi minä ryöstän toden totta vaikka haudan kunhan sinä vain tulet vaimokseni. Olet minulle paljon rakkaampaa kuin tuo meri. Ja minua ei haittaa vaikka minä en ikinä saisi sini-ihoisia vauvoja... Tärkeintä olet sinä...”, Sabas kertoi hymyillen. Joka sana ei nyt ollut ihan totta, mutta mies oli valmis laskemaan pienen sinisen valheen tässä tapauksessa.
Kerry tarttui lujasti miehen kaulaan keinuen siinä. ”Jos me kumminkin jätämme arvoisan Lady Syrenan haudan rauhaan. Kyllä minä sinun puolisoksesi tulen. Vaikka heti.”, Kerry sanoi ja äänestä kuuli miten nainen oikein hymyili.”No ajattelin, että mennään naimisiin vasta kun on rahaa hommata häät”, Sabas sanoi naurahtaen mutta piteli naista halauksessaan. Hänkin haluisi jo naisisiin mutta toisaalta, Sabaksesta olisi mukavaa, jos he voisivat edes vähän juhlia häitään, kuhan sen aika olisi. Vaikka sitten ihan kahdestaan.
Lopulta Sabas vetäytyi naisen syleilystä ja laski kätensä hellästi tämän kauniille vatsalle, joka oli jo pyöristynyt aivan aavistuksen. ”Oletko miettinyt sille nimeä?”, Sabas kysyi hellien vatsaa varovasti. ”No ei siinä ole kuin yksi vaihtoehto, se on tyttö ja hänen nimensä on Asyre”, Kerry kertoi naurahtaen ja huomasi Sabaksen katsovan häntä oudosti. ”Mutta entä jos se on poika?”, mies kysyi mutta Kerry pudisteli päätänsä. ”Minä tunnen sen, että se on tyttö”, Kerry sanoi hymyillen ja laski kätensä Sabaksen käden päälle.
Muutamaa päivää myöhemmin olikin aika juhlia kaksosten syntymäpäiviä. Esther oli todellakin vaatimaton. Häntä pelotti suuresti siirtyä aikuisuuden maailmaan. Nyt pelko Talasimscasta tulisi vielä isommaksi osaksi elämää, sillä hän joutuisi kohtaamaan kaiken aikuisena.
Estelle taas oli innoissaan tulevasta kasvustaan. Hän oli odottanut tätä vuosia. Lähinnä siksi, että hän voisi viimein päättää omasta elämästään ja pääsisi karkuun Sabaksen isäviettiä, joka tosin oli aavistuksen unohtunut Kerryn muuttamisen jälkeen.
Estellestä tuli todella kaunis nuori nainen. Hän leikkasi aavistuksen hiuksiaan toisenlaiseen malliin ja alkoi pukeutua enemmän boheemin tyyliin. Sillä hieman ennen kasvamistaan hän oli kiinnostunut valokuvauksesta ja nainen päätikin, että siinä olisi hänen uransa. Hän myös halusi alkuun muuttaa Estherin kanssa kimppakämppään. Naisen lopullisiksi luonteenpiirteiksi tulivat Sekopää, Kömpelys, Silmää valokuvaukselle, Säästeliäs ja Perfektionisti.
Ja aivan kuten Sabas oli epäillyt, Estheristä kasvoi erittäin kaunis vampyyrineitonen. Naisen kaunis musta tukka pysyi pitkänä mutta aavistuksen kiharaisena, samoin vaatetyyli oli tummaa ja hiukan kapinallista. Tumma meikki sopi täydellisesti naisen kalpeille kasvoille ja luonnottoman vaaleille silmille. Esther oli todella kaunis ja Sabas toivoikin, että hänen siskonsa löytäisi tarpeeksi hyvän miehen. Estherin luonne oli seuraavanlainen Herkästi innostuva, Paha, Kapinallinen, Neuroottinen, Taitava kuvanveistäjä.
Kaksoset muuttivat pieneen taloon kahdestaan lähelle rantaviivaa. Varsinkin Estelle lupasi, että he pysyisivät väleissä vaikka tytöt muuttaisivatkin pois. He myös sopivat, että puolin tai toisin ilmotettaisiin heti, jos jotain outoa alkaisi tapahtua.
Kuukausien saatossa Kerryn maha alkoi pyöristyä nätisti. Nainen todellakin odotteli, että he menisivät pian naimisiin. Hän ei olisi jaksanut enää päivääkään olla Kasmir. Mutta aina kun hän otti asian puheeksi Sabas sanoi, että he kerkeäisivät vielä.
Kerry alkoi hyvin pian kaivata töihin, sillä hän ei ollut tottunut olemaan kotona. Niinpä, kun hänellä oli aikaa hän päätti lukea kaikki Dwynien suvun kirjat. Vasta nyt nainen alkoi todella tajuta, miten suureen asiaan hän oli sotkeutumassa. Traagisia rakkaustarinoita ja kuolemia. Vaikka Kerry ei halunnutkaan uskoa, että he olisivat vaarassa kuinkan kauan siihen menisi, että Talasimsca olisi taas suvun jäljillä?
Viimein Sabas vei tulevan vaimonsa jälleen ulos neljän seinän sisältä. Mies oli ottanut muutamia palkattomia vapaapäiviä saadakseen olla viimeiset raskauspäivät tulevan vaimonsa kanssa. He päättivät mennä viettämään hauskan päivän Viheriälän puistoon. Heidän harmikseen puistossa ei juuri silloin ollut Simsfestiä, mutta piknikkori ja golfaaminen saivat pian unohtumaan elävän musiikin kaipuun.
Juuri vähän ennen kuin he olivat lähdössä kottiin Kerry tunsi kuinka hänen verkkahousunsa kastuvat ja pian sen jälkeen supistukset alkoivat tuntua. ”Sabas, vie minut sairaalaan. Asyre syntyy”, nainen sanoi ja yritti pysytä mahdollisimman rauhallisena, sillä Sabas panikoi hänenkin puolestaan.
Pian kaksikko kiisikin jo heidän viininpunaisella perintöautollaan Starlight shoren pimeillä kaduilla kohti saraalaa. Sabas pelkäsi hurjan paljon vaimonsa puolesta, joka yritti hengittää rauhallisesti mutta turhaan. Kerry myös kiljahteli välillä kivusta. Sabas ei koskaan olisi uskonut, että synnyttäminen voisi näyttää noin tuskaisalta.
He pääsivät lopulta sairaalaan eikä hetkeäkään liian ajoissa. Kerry synnytti vauvan aika nopeasti, mutta pienien vaikeuksien takia he joutuivat odottamaan useamman tunnin sairaalassa. Lapsen luonteenpiirteet olivat Tarkkasilmäinen ja Kömpelys. Lopulta lääkäri tuli pienen nyytin kanssa heidän luokseen ja kertoi väärinkäsityksestä. Hän pahoitteli kovasti, että pariskunta oli joutunut pelkäämään ja olemaan epätietoisena useamman tunnin, nyt he saisivat kaikki kolme lähteä kotiin.
Kotiin päästyään Sabas ja Kerry kävelivät pienen nyytin kanssa suoraan makuuhuoeeseen. ”Hän on niin ihmeellinen. Meidän pieni poikamme”, Sabas sanoi hymyillen ja tuijotteli sini-ihoista poikalasta sylissään. Sabas oli niin innoissaan pojasta, ettei huomannut Kerryn nyrpeeää ilmettä. ”Niin sinun poikasi”, Kerry totesi harmia äänessään, jota mies ei edes tajunnut. ”Annetaan hänelle nimeksi Linneus”, mies jatkoi ja laski nyytin kehtoon jutellen sille vielä. Kerry ei edes jaksanut vastata kihlatulleen vaan meni suoraan sänkyyn pidätellen kyyneliään. Linneus ei ollut tyttö, jonka hän olisi halunnut.