Se minkä taakseen jättää...
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
perjantai 15. marraskuuta 2013
lauantai 9. marraskuuta 2013
~062~
Olen päättänyt uudistaa
hieman Dwynejä ja nyt ennen jokaisen osan alkua tulee olemaan tälläinen alkukuva, joka tavalla tai toisella liittyy osaa. Siihen saattaa olla liitettynä
tekstiä tai jotain muuta ja lisäksi jos minulla on sanottavaa osasta liitän sen
tähän samaan juttuun aina. Toivottavasti
nautitte uudistuksesta.
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Iloisia uutisia
Uskalsin vasta nyt kurkata tuota Dwynien tallennuksen Backup:a ja sitä miten kauas se vie nykyisestä pelitilanteestani. Voin ilokseni ilmoittaa, että en joudu poistamaan kun muutamia kuvia jo otetuista kuvista. Eli Dwynit jatkuvat normaalisti pienestä takaiskusta huolimatta :)
Tosiaan ilmoitan tässä samassa, että minulla valitettavasti jatkuvat työt eli koneella oloni on edelleen aika epäsäännöllisen säännöllistä, eli en osaa yhtään sanoa koska seuraavaa osaa saan ulos. Olen tosiaan kesästä asti painanut töitä ilman lomia, joten olen hiukan puhki ja pelaaminen (saatika) kirjoittaminen ei aina nappaa. Mutta yritän 1-4 osaa saada vielä ulos tämän vuoden puolella.
Terveisin: Cherrysama
Tosiaan ilmoitan tässä samassa, että minulla valitettavasti jatkuvat työt eli koneella oloni on edelleen aika epäsäännöllisen säännöllistä, eli en osaa yhtään sanoa koska seuraavaa osaa saan ulos. Olen tosiaan kesästä asti painanut töitä ilman lomia, joten olen hiukan puhki ja pelaaminen (saatika) kirjoittaminen ei aina nappaa. Mutta yritän 1-4 osaa saada vielä ulos tämän vuoden puolella.
Terveisin: Cherrysama
lauantai 12. lokakuuta 2013
Pieni takaisku...
Voi hemmetin hemmetti. Olipas mukava ylläri mennä pelaamaan peliä tänään. Olin sitten vahingossa poistanut KAIKKI mun talletukset samalla kun olin poistanut jotain simist... DUNDUNDUN!
No onneksi on sentään olemassa vanhat backupit mutta nekin on jostain mitä... KOLMEN kuukauden takaa....
No onneksi on sentään olemassa vanhat backupit mutta nekin on jostain mitä... KOLMEN kuukauden takaa....
JA älkää hätääntykö tämä ei tiedä Dwynien loppumista mutta se viivästyttää seuraavien osien tuloa, koskajoudun vähän sompailemaan miten nyt jatkan sitten.
Eli lapsukaiset muistakaan AINA ottaa ne Backupit kun poistatte tai lisäätte jotain :D Ei käy näin :P
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
~061~
"No näytä
jo!", Despina kiljaisi innostuneena ja Bailey naurahti toruen tyttöä
siitä, että Sevil saattaisi herätä toisen kiljumiseen.
Bailey nosti käsivarsilleen pienen pojan ja katseli tätä hymyillen. "Hänen nimensä on
Dinis", nainen totesi ja katseli normaalia ihmislasta sylissään. "Oih
miten ihana hän on. Saanko ottaa sen syliin?", Despina pyysi ja nainen
antoi varovasti poikansa serkkunsa syliin.
Yllättäen nainen nosti
toisenkin lapsen syliinsä. "Merenneitogeenit..." Despina henkäisi ja
tajusi, että nyt Sevil ei automaattisesti perisikään Dwynien raskasta tehtävää.
"Kyllä, hän on Dinisin kaksoissisar, Dinah", Bailey kertoi ja hymyili
tytölle sylissään.
Aivan kuten Lin oli
varoittanut, oli jälleen merenneitojen lisääntymiskyky näkynyt suvussa. Oli
pikemminkin harvinaista saada vain yksi lapsi kerrallaan. Onneksi kirous oli hieman vähentänyt tätäkin
ominaisuutta heidän suvussaan. Mutta meren aaltojen alla, olivat ihan yksin
syntyvät merenneito lapset suurempi juhla kuin kaksoset tai kolmoset. Dinisin luonteenpiirteet
olivat nero ja virtuoosi, saisi nähdä suuntaisiko poika musiikkialalle kuten
aikoinaan hänen sukulaisensa Demyx. Dinah oli taas luonteeltaan kaikesta
kiinnostunut ja tarkkasilmäinen, joten ehkäpä tämä tyttö saisi lisää tietoa
Talasimscan liikkeistä tulevaisuudessa.
Mutta vaikka pikkuiset
serkukset olivatkin Despinasta ihania, vietti tyttö yllättävän paljon aikaa
karvaisen ystävänsä, Rothin kanssa. Jotenkin kissan länsäolo tuntui lisäävän
hänen taikavoimiansa. Lisäksi tyttö oli onnellinen siitä, että Lin ja Bailey
olivat adoptoineet aikoinaan hänet, sillä isänsä luona hän tuskin olisi saanut
viettää näinkään tavallista elämää. Teiniksi kasvettuaan oli Sabas edes hiukan
valottanut tytölle isänsä oikeaa luonnetta.
Loppu kesä kului
vauhdilla ja sen mukana myös Sevil. Kukaan muu kuin Sabas ei oikeastaan edes
tajunnut, kuinka nopeasti pienestä kääreestä oli kasvanut pieni taapero. Niinpä
olisikin aika alkaa opettamaan tytölle perusasioita. Onneksi Baileyllä oli
auttavia käsipareja, sillä Lin oli kauhistunut nähdessään kaksoset.
Roth oli yllättävän
kiinnostunut taaperoksi kasvaneesta Sevilistä. Vaikka tyttöä useammin
kiinnostivatkin kaikki ääntä ja valoa välkkyvät lelut, silloin tällöin kissa
meinasi saada saman purkuoperaation kuin tytön lelut.
Bailey sydän oli
särkymäisillään samoin kuin hänen avioliittonsa Linnin kanssa. Mies ei tuntunut
näyttävän yhtään rakkautta lapsillensa vaikka aluksi olikin ollut iloinen
niistä. Ainakin Despinasta ja Sevilistä. Monina öinä ja aamuna Bailey sai
sivusta seurata kun mies kylmästi käveli itkevän tyttärensä ohitse, jättäen
hänet pärjäämään yksin. Tavallaan nainen ymmärsi miestänsä, hänhän oli tehnyt
väärin kun oli uskotellut,ettei voisi tulla raskaaksi. Mutta silti tuo ei ollut
se Lin, jonka hän oli aikoinaan tuntenut.
Koska nainen oli
erittäin hyvissä väleissä anopinsa kanssa, eräänä päivänä kun hän oli pitkästä
aikaa päässyt ulos antoi Bailey tulla kaiken ulos Kerrylle samalla kun naiset
hoisivat puutarhaa. Vaikka Kerry olikin huomannut muutoksen Linnissä kaksosten
tulon jälkeen. Ei hänkään ollut tiennyt, että tilanne olisi noin paha. Bailey
kumminkin vannotti vanhuksella, ettei tämä sanoisi mitään pojallensa. Nainen ei
nimittäin haluaisi painostaa miestensä yhtään enempää, loppujen lopuksi Linnin
masennus taisi olla kumminkin hänen aiheuttamansa.
Mutta kun Kerry oli
muutaman viikon katsellut poikansa vanhemmuuden ja isyyden välttelyä. Vanhus
ryntäsi aamulla pitämään puhuttelua Linneukselle kun kuuli, että Sevil
itki. Kerry nimittäin tiesi Baileyn kertomuksesta, että noina hetkinä hänen
esikoisensa kun yleensä tuppasi livistämään velvotteistaan, joita lapset olivat
Linneukselle tuoneet. Bailey oli kauhuissaan Kerryn reaktiosta, sillä tämä
tuskin auttaisi kaksikon avioliittoa saatika sitten sitä, että Lin alkaisi
auttaa häntä lastenhoidossa.
Niin valitettavaa kun se
oli kaksosetkin kasvoivat hujauksessa. Lin ei oikeastaan kerennyt viettää
noiden nyyttien kanssa yhtään aikaa. Bailey pelkäsi nyt toden teolla, että Kerryn ja Linnin kiristyneet välit johtaisivat siihen, että Lin jättäisi
perheensä.
Dinississä oli paljon
ukkinsa näköä mutta sen varmaankin teki juurikin tuo punainen hiuslaatu, joka
aikoinaan oli periytynyt Jayalta. Nenä oli selvästi peritty mummilta
Dinah taas vaikutti aika
paljon äidiltänsä, vaikkakin suvussa oli paljonkin ollut ruskeahiuksisia naisia
kuten Dalia ja myöskin mummi Kerry.
Iän hammas ei myöskään
jättänyt rauhaan perheen lemmikkiä, sillä myös viikkojen kuluessa Roth oli
saavuttanut vanhuuden. Despinaa ei haitannut, että hänen paras ystävänsä oli
ollut jo aika vanha kun hän oli sen saanut. Tärkeämpää tytölle olikin juuri nuo
edessä olevat yhteiset vuodet ja niiden laatu.
Eräänä aamuna Lin sai
valmiiksi uusimman taulun, jota oli suunnitellut tilaukseen, jonka oli tehnyt
Moonlight Fallisin kirjasto. Kumminkin miehelle tuli tunne, että tämä taulu
tulisi olemaan hänelle tärkein tekemä taulu, joten hän päätti jättää sen
kotiin. Lin päätti mennä juttelemaan isänsä kanssa hänen ja Baileyn
vaikeuksista. Lin halusi, että isä tietäisi, ettei poika vihannut lapsiaan. Hän
ei vaan osannut näyttää niille rakkauttaan, sillä vuosien saatossa siitä oli
tullut jotenkin tuntematon käsite Linneukselle.
Sabas oli hoitamassa
puutarhaa, sillä perheen naiset Kerry ja Bailey olivat ostoksilla. Ja Despina
vahti lapsia. Äkkiä vanhus tunsi kylmän henkäyksen ihollaan ja häntä alkoi
kutittaa joka puolelta. Sillä hetkellä vanhus kuuli tuttuakin tutumman äänen.
Vaikka sitä ei ollut aikoihin kuullunutkaan, sen muisti. "VOI EI.... EI
EI... JOKO TAAS"
Sabas katseli läpi
näkyvää ruumistaan ihmeissään. Hän oli aina ajatellut, että kuolema olisi ollut
jotenkin kaameaa, mutta se tuntuikin yllättävän helpottavalta. Johtuiko se
sitten siitä, että mies oli tietoinen suvun jatkumisesta vaiko siitä, että hän
oli saanut viettää viimeiset vuotensa, rakkaan Kerrynsä kanssa, sitä hän ei
osannut sanoa. Mutta Sabas oli onnellinen jotta hänen pitkä maallinen
taipaleensa olisi nyt ohitse, vaikkakin ikävä hänen tulisi lastansa ja
lapsenlapsia mutta etenkin Kerryä.
Linneus saapui paikalle
liian myöhään. Sabaksen henki katsahti poikaansa ja hymyili tälle rohkaisevasti.
Lin purskahti kyyneliin. Kuolema katseli kaksikkoa surullisena. "AIKA
MENNÄ", Kuolema totesi pahoittelvasti ja Sabas nyökkäsi astuen rajan
ylitse, hän näkisi viimein omat vanhempansa.
Kuolema oli jo
poistumassa kun Linneus sai nyyhkimiseltään käskettyä tätä pysähtymään.
"Vie minut myös... Minä en jaksa enää elää", Lin sanoi ja Kuolema
tuijotti tätä hetken. "OLEN TODELLA PAHOILLANI LINNEUS. ET OLE SEURAAVANA
LISTALLA..." Kuolema sanoi jälleen huokaisten sen jälkeen syvään.
"SITÄ PAITSI... ERÄS TARVITSEE SINUA PALJON JA HYVIN PIAN. EIKÄ SYRENA
IKINÄ HYVÄKSYISI JOS VIESIN SINUT NYT. ET OPPISI TÄRKEINTÄ LÄKSYÄ", Kuolema jatkoi. "Mutta en
kerennyt kertoa", Linneus aloitti hiljaa mutta Kuolema keskeytti hänet.
"ISÄSI KUOLI ONNELLISENA... EIKÖ SE OLI PAREMPI KUIN SE, ETTÄ HÄN OLISI
MIETTINYT SINUNKIN KOHDALLASI, ETTÄ MITÄ HÄN TEKI VÄÄRIN. SABAS EI KOSKAAN
OLISI YMMÄRTÄNYT LINNEUS DWYN. USKO MINUA, PAREMPI NÄIN", Kuolema sanoi
poistuessaan hämärevään iltaan.
Sabas pääsi viimein
muiden sukulaistensa luokse. Uskomatonta, että Sabas oli Syrenan kirouksen
puolivälin tuotoksen isä. Linneus ja Sekel olivat olleet 5 sukupolvi. Hyvin
pian oltaisiin jo lähellä 10:tä sukupolvea.
Vaikka Linneus olikin
ymmrätänyt Kuoleman pointin isänsä pois menon johdosta, oli mies entistä
masentuneempi. Hän vihasi itseänsä ja saattoi purskahdella itkuun kesken
kaiken. Despinan kävi sääliksi isäänsä toisinaan. Tyttö yritti kaikin keinoin
piristää Linneusta, mutta ensimmäistä kertaa koko perhe tuntui ymmärtävän
Linneuksen tuskan.
Eräänä aamuna Bailey
heräsi siihen, että Lin itki heidän ikkunansa edessä. "Linneus, tiedän,
että tämä tuskin auttaa kovinkaan paljon, mutta voit aina puhua minulle.",
nainen sanoi ja oli nousemassa sängystä. "Bailey... Minä olen h..."
Linneus aloitti ja nainen jäi jännittyneenä odottamaan jatkoa. Tunnelma
huoneessa oli painostava ja synkkä, vaikka ulkona oli jo valoisaa. "Hemmetin
tyhmä, kun olen laiminlyönyt teitä... Te olette perheeni... Eikä kukaan
menneisyydestä", Linneus totesi hiljaa pyyhkien poskiansa. "Olet
kaivannut jotain entistä heilaasi?", Bailey kysyi ja nainen tunsi palan
kurkussaan. "Oli kuka oli... Ei sillä ole väliä. Minä korvaan tämän
teille", Lin lupasi hiljaa.
Eikä mennyt kovinkaan
monta yötä, kun Sabas alkoi jo liikkua levottomana talossa. Onneksi kukaan ei
nähnyt häntä, sillä joka ikinen yö, tuo läpikuultava hahmo pysähtyi itkemään
sydäntä särkevästi juuri Kerryn makuhuoneen oven taakse. Oliko se kaipausta vai
huono enne... Sen Linneus, Bailey, Despina, Sevil ja kaksoset saisivat tietää
pian...
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
~060~
Viimein siis Bailey ja
Linneus olivat saaneet tytären. Ihan oman ja suku olisi turvattu
merenneitogeenien avulla. Mutta aivan kuten Linnin äiti oli Baileylle kertonut,
kun ensimmäinen synnytys tuskineen oli takana, mikään ei voittanut sitä
tunnetta kun sai oman pienokaisen kävivarsilleen. Mutta vaikka niin toivottu
kuin tuo sininen pienokainen olikin, kukaan ei arvannut, että se oli lisännyt
Linneuksen ahdistusta hänen omasta itsestään ja siitä mitä hän todella oli
sisimmässään. Hän ei ollut perheen isä vaan tiukasti kaapissa oleva
homoseksuaali, joka pelkäsi omaa isäänsä ja sitä, ettei tämä vieläkään
hyväksyisi Linnin oikeaa minää vaikka heillä olikin nyt täysiverinen
perilillinen.
Sabas oli todella
innostunut kuullessaan pojan tyttärensä piirteistä ja niinpä vanhus viettikin
päiviänsä paikallisella kaatopaikalla, etsien hyvää metallia, jotta
tulevaisuudessa Sevil voisi keskittyä vain rakentelemaan ja keksimään uusia
keksintöjä. Vaikkapa sellaisia, joilla Talasimsca saataisiin kokonaan pois
kuvioista, koska Sabas todellakin pelkäsi tätä tyyntä ajanjaksoa, joka heidän
perheessään vallitsi nyt. MTT:kään ei ollut kuullut pitkiin aikoihin
Talasimscasta pihaustakaan.
Kerryn päivät taas
menivät suurimmaksi osaksi kasvimaan kimpussa, mutta hän ei myöskään ollut unohtanut
Sim-fua. Kiinasta mukana tuotu harjoittelupuu antoi vanhukselle mahdollisuuden
pitää omaa taistelutaitoaan yllä täällä kaukanakin. Kerry myös sisimmässään
toivoi, että hän kerkeäisi vielä kerran käydä Kiinassa, rakkaansa kanssa.
Linneus taas yritti
purkaa ahdistustaan maalamiseen. Hän oli todellakin luullut, että lapsen
syntymän jälkeen kaikki helpottuisi ja pyörisi vain pienen Sevilin ympärillä.
Mutta ei, kaikki tuntuivat painostavan häntä mukaan lastenhoitoon ja
kasvattamiseen. Lin oli itsekin elänyt niin kurjan lapsuuden, ettei hän osannut
suhtautua asiaan. Niinpä ainoa hetki, jolloin hän oli vapaa oli se kun hän
maalasi sisäistä tuskaansa ulos. Kaikkea sitä nuoruuden kaipuuta ja salaisia
unelmiaan.
Bailey yritti parhaansa
mukaan siis pyörittää kaiken Dwyneillä. Hän hankki rahaa kirjoittamalla ja
hoisi Sevil ja auttoi Despinaa kasvamaan nuoreksi naiseksi rakastavassa
ympäristössä. Kumminkin nainen kaipasi sitä läheisyyttä, jota heillä oli Linnin
kanssa ollut ennen Sevilin syntymään. Siitä lähtien Lin oli oikeastaan
vältellyt häntä.
Sekelin jättämä puutarha
oli todellakin vetänyt Kerryä puoleensa kuin hunaja ampiaista. Ja uskomatonta
mutta totta, puutarhanhoidosta oli tullut vanhusten yhteinen harrastus. Mutta
Sabas tuntui tekevän mitä vaan, että saisi kadotetut vuodet vaimonsa kanssa
takaisin. Kerry oli aina ollut hänen elämänsä rakkaus ja nyt hän tiesi, ettei
heillä olisi enää paljoa aikaa. Jokainen päivä olisi heille tärkeä.
Eräänä iltana Bailey
saapui yöpaidassa hymyillen alakertaan kun Linneus oli puhelimessa. "Juuh
aivan, minä lupaan maalata ne taulut kaupungintalolle, heti edellisen tilauksen
jälkeen." mies puhui puhelimeen ja vilkaisi vaimoansa. Yleensä Bailey
lähti huokaisten pois kun kuuli, että kysessä oli työpuhelu mutta ei tänään.
Tämä asia alkoikin heti mietityttää Linniä.
Kun puhelu viimein
loppui nainen käveli hymyillen aviomiehensä luokse. "Koska me olemme
viimeksi tehneet jotain kivaa yhdessä?", Bailey kysyi ja Linneus nosti
tylsistyneesti olkiansa. "Jaah en muista, mutta minun täytyisi mennä
maalaamaan, pormestari haluaa taulut mahdollisimman pian", Lin totesi ja
yritti ruikellella tilanteesta pois, sillä se tuntui yllättävän
epämiellyttävältä. "Väärin, Rakkaani. Tänään me lähdemme ulos. Kerry ja
Sabas lupasivat olla lasten kanssa. " nainen totesi hymyillen ja Lin tiesi
heti, ettei kannattaisi väittää vastaan tai muuten kimpussa olisivat isä ja
äiti, se oli asia, jota hän ei halunnut.
Bailey vie miehensä
hyvinkin yllättävään paikkaan. Kevään lemmenjuhlaan kaupunkin torilla. Linn
alkoi pikku hiljaa rentoutua ja lopulta heillä oli oikein hauskaa. Nainen sai
miehen, jopa kokeilemaan kanssaan lemmenmittaria, joka näytti olevan oikeassa
sanoessaan, että kaksikon välillä olikin oikeastaan vain syvää ystävyyttä eikä
rakkautta. Bailey ei tietenkään uskonut sitä.
Keväästä ja lemmen
juhlasta hullaantunut Bailey houkutteli illan pikkutunneilla miehensä mukaan
muinaisuuden holviin. Ja eihän sellainen voinut päättyä kuin yhteen asiaan. Lin
yritti kyllä ensin vedota kaikkeen mahdolliseen julkisesta paikasta aina
Sevilin ikään ja merenneitojen hedelmällisyyteen, mutta Bailey oli varma, ettei
nyt tärppäisi, sillä hän alkoi olla jo vanha. Niinpä Linnin oli pakko myöntyä
viihdyttämään vaimoansa.
Kuumimman
kesän keskellä oli aika juhlia Despinan syntymäpäiviä. Tyttö oli hurjan
innoissaan siitä, että hänestä tulisi viimein teini-ikäinen ja hän voisi valvoa
pidempään ja saisi osallisistua enemmän Sevilin hoitamiseen. Despinan juhlissa
ei ollut paljon väkeä eikä kakkuakaan, mutta silti tyttö haluaisi leikkiä
kuningatarta ennen h-hetkeä.
Despinasta kasvoi hurjan
kaunis nuori neiti. Tytössä näkyi selvästi Dwynien suvun piirteitä, mutta
myöskin Kurjenkauloja. Nyt Des oli myös tarpeeksi vanha siihen, että hänen
tätinsä olivat lähettäneet hänelle lahjaksi taikasauvan. Tytön täytyisi
kuulleama alkaa harjoitella. Uusin luonteenpiirre oli taitava kuvanveistäjä.
Vaikka Des olikin teini
myös Raul jatkoi tytön mukana. "Eikö hän olekin suloinen?", tyttö
sanoi leikiessään pienen serkunsa kanssa. "Tuoksuukin niin hyvälle. Minä
haluan lapsia", tyttö naurahti ja katseli pientä nyyttiä. "Nyt
hetkikö?" Raul ihmetteli ja sai Despinan nauramaan. "Höpsö, minun
täytyy käydä koulu ja löytää mies... oikea mies, Raul", Des totesi kääntyen
pois ystävästään.
Samoihin aikoihin
Baileyn ja Linnin hauska hetki muinaisholvissa tuntui olleen napakymppi. Baileyn
aamupahoinvointi palasi. Samoin juustoleipien tuoksu sai hänet voimaan pahoin.
Oireet olivat hänelle tutut ja vaikka ajatus toisesta lapsesta hiukan hirvitti,
jo pelkän iänkin takia, hän kumminkin oli onnellinen, että joku tuolla oli
kuullut äänettömän toiveen viel yhdestä lapsesta.
Raulin ja Despinan välit
alkoivat pikku hiljaa jäähtymään, sillä tyttö vietti nyt huomattavasti enemmän
aikaa taikasauvan kun parhaan entisen ystävänsä kanssa. Raulia hiukan harmitti
sillä hän muisti tarinat, joita oli kuullut ukin kertovan Despinalle siitä,
miten mielikuvitusystävänkin saattoi muuttaa eläväksi. Despina halusi selvästi
kumminkin jotain muuta myöhemmin kuin Raulin ikuisen ystävyyden.
Ja kuten Bailey oli
aavistellutkin, pian hänen mahansa oli kasvanut niin paljon, että mammakoltut
oli kaivettava esiin. Kaikki muut tuntuivat ottavan uutisen hyvin paitsi Lin.
Mies oli selvästi jonkin asteisen hermoromahduksen partaalla ja seuraavat
kuukaudet hän todellakin veteytyi pois perheensä parista, hän vain maalasi ja
vietti aikaansa museolla. Mutta Bailey nautti raskausajastaan niin, ettei hän
edes oikeastaan huomannut tätä.
Muutamaa päivää tuon
jälkeen kun Bailey oli kertonut olevansa raskaana, Raulin kohtalo sinetöitiin lopullisesti. Sen teki hento naukaus
Despinan vuoteen vierestä. Tyttö oli saanut sen lahjan mitä oli toivonutkin.
Niinpä Raul tiesi, ettei häntä enää tarvittu, sen aamun jälkeen Despina ei enää
nähnyt Raulia ja pian koko nukke unohtuikin.
Despina nousi sängystä
ja ojensi kätensä kissaa kohti. "Heippa, kukas sinä olet?", tyttö jutteli
ja tunsi heti syvää ystävyyttä tätä harmaata maatiaista kohtaan. "Hän on
Roth...", Bailey totesi ovelta. "Halusit kissaa ja minusta sinun
täytyi saada se. Onhan kaikilla oikeilla noidilla kissa vai mitä?", nainen
totesi leikkisästi ja Despina katsahti Baileyhen. "Kiitos äiti. Todella
paljon kiitos. Rakastan teitä", Despina sanoi ja nuo sanat olivat
Baileylle todella tärkeät. Sillä nyt hän tiesi, että tyttö todella tunsi
olevansa osa perhettä kaikesta huolimatta.
Rakauden loppumetreillä
Linnin toistuva velvotteiden pakoilu alkoi näkyä. Bailey oli uskomattoman
väsynyt kokoajan ja hän aisti senkin, että Sevil oli jo kärsinyt siitä, ettei
isä ollut häntä hoitamassa kuin harvoi. Bailey ei saattanut uskoa, että hänen
aviomiehensä olikin muuttunut joksikin aivan toiseksi ihmiseksi, varskin kun Linneus
oli aina puhunut, ettei jättäisi lapsiaan kuten Kerry, koska tiesi mitä se
aiheuttaisi.
Kesän viimeisien päivien
aikana se sitten tapahtui. Kerry, Sabas ja Bailey olivat laittamassa puutarhaa
syksy kuntoon, kun Bailey sanoi tuntevansa potkun. Pian kolmikko tajusi, että
synnytys oli alkamassa. "Voi ei ja Linneus ei ole täällä. Sabas, lähde
viemään Bailey lääkäriin, minä yritän saada pojan kiinni." Kerry kehoitti
ja pian vanhus ja nainen kiisivätkin autolla jo kohti sairaalaa.
Mutta kuten arvata saattaa
Linneus ei koskaan saapunut sairaalalle. Jossain vaiheessa Bailey lähetti myös
Sabaksen kotiin sillä hän halusi olla yksin. Lopulta illalla Bailey saapui
kotiin korin kanssa. Despinan juoksi häntä vastaan ja hymyili tälle. "No,
sainko minä pikkusiskon vai -veljen?", tyttö kysyi ja Bailey naurahti
Despinan innolle. "No arvaa tai kerro vaikka kumpi olisi
mieluisampi", Bailey totesi lempeästi.
torstai 6. kesäkuuta 2013
~059~
Pitkästä aikaa Dwyneillä tuntui menevän hyvin. Mutta kumminkin aina joku onnistui muistuttamaan pienestä ikävästä tosi asiasta. "Tekin alette pian olemaan vanhoja", Sabas sanoi ruokapöydässä ja katsahti poikaansa ja tämän vaimoa. Linneus lopetti syömisensä niille sijoilleen ja Bailey hymähti hieman. "Sabas, älä hätäile me muistamme kyllä mitä lupasimme aikoinamme", nainen sanoi ja katsoi Despinaa. He olivat saaneet pitää tytön sillä ehdolla, ettei tytöstä koskaan tulisi perijää. Niin pahasti Sekel oli aikoinaan isänsä sydämen särkenyt.
Vaikka Bailey olikin ylittänyt jo keski-iän hän omalla tavallaan näytti vielä hyvinkin hurmaavalta, elämää kokeneelta naiselta. Kumminkin häntä edelleen pelotti ajatus synnytyksesta. Mutta talon viime aikainen tunnelma ja varsinkin Despinan kasvu oli saanut hänet muistamaan, miksi hänet oli sukuun naitu. Hänen ainoa tehtävänsä olisi synnyttää sini-ihoinen merenneito geenit omaava lapsi hänelle ja Linneukselle.
Nyt kun Despinasta oli kasvanut lapsi. Näkyivät Belindan antamat syntymälahjat jo hiukan. Tyttö nimittäin oli kuin olikin noita. Pikku hiljaa Des yritti opetella lentämään luudalla, vaikkakin se olikin hyvin hankalaa hommaa. Kukaan muu kuin tytön mielikuvitusystävä Raul, ei tiennyt tätä. Vaikka perheelläkin oli omat epäilyksensä, kun Despina ei koskaan matkustanut koulubussilla koulusta kotiin.
Kerry vietti paljon aikaa lapsenlapsensa kanssa. Toisin kuin Sabas, Kerry halusi antaa mahdollisuuden myös Despinalle kuulua perheeseen. Usein mummon auttaessa lapsenlastaan läksyissä he juttelivat tämän isästä. Harmi vain Kerry oli antanut tytölle paljon kauniimman kuvan Sekelistä kuin tämä oikeasti oli, sillä eihän Kerrykään ollut koskaan poikaansa oppinut tuntemaan.
Sabas alkoi pikku hiljaa tajuta, että jokainen päivä voisi olla hänen viimeisensä. Niimpä mies kävikin yhtenä iltana viikossa paikallisessa baarissa, joka oli vampyyribaari soittelemassa rahan toivossa. Usein hän myös mietti sitä, millaista hänen elämänsä olisi, jos hän ei olisikaan hyväksynyt Kerryn lahjaa ja luopunut vampyyrin voimistaan. Noina hetkinä hän ajatteli myös paljon sisaruksiaan, Angeliä, Estelleä ja Estheriä. Nuo tuskin vielä olisivat edes keski-ikäisiä, jos Talasimsca ei ollut heitä löytänyt. Taakse päin katsottununa, Sabas oli elänyt jo hyvin vaihde rikkaan elämän.
Sabaksen ja Kerryn rakkaus kukoisti myös. Vaikka he olivatkin olleet erossa toisistaan pitkän ajan miettien, että heidän poikansa olisi pian aikuinen, he rakastivat toisiaan vilpittömästi. Välillä vanha pariskunta saikin nuoremman hymähtelemään. Lin ja Bailey kun keskittivät enemmän aikaansa töihin sysäten kaiken romantiikan pois heidän elämästään.
Eräänä päivänä Bailey tuli ulkoa ja istahti Kerryn viereen. "Kerry, saanko kysyä sinulta jotain?", nainen kysyi ja vanhus sulki telkkarin kääntyen nyt miniäänsä päin. "Kysy pois, kultaseni", nainen totesi ja jäi odottamaan. "Sattuiko synnytys, olit niin kovin nuori silloin?", Bailey kysyi yllättäen ja Kerryn silmissä kirkastui. "Ei, en ole raskaana, mutta pian meidän on pakko alkaa yrittää, että saamme vielä lapsen", Bailey kuiskasi ja Kerry katseli tätä hymyillen. "En valehtele sinulle kulta. Mikään kipu ei ole niin paha, mutta kun se on ohi... Et ole ikinä kokenut sellaista onnea kuin se, että saat lapsesi syliin. Se kipu on sen arvoista", vanhus totesi rauhoitellen hermostunutta miniäänsä.
Samaisena iltana käytiin myös muualla keskusteluja Linneuksen syntymäpäivän kunniaksi. "Onkojotain mitä minun täytyisi tietää kun et saa vaimoasi raskaaksi!?", Sabas ärähti pojalleen, jonka maalamisen oli keskeyttänyt. Lin kääntyi katsomaan isäänsä ja käänsi katseensa pois. "Olen homo", Lin ajatteli ja katseli jonnekin kauas. "Itsekö tässä täytyy kaikki tehdä!?", vanhus ärähti vihaisena. Lin katsahti isäänsä ja huokasi. "Minä pelkään, tajuatko? Pelkään mitä lapselleni käy Talasimscan kanssa." poika ärähti takaisin ja sai vanhuksen katsomaan häneen. "Linneus, sinun täytyy uskaltaa ottaa riski" ,Sabas sanoi surullisena, "Muuten taistelumme kotiin pääsystä on turhaa"
Samaisena iltana aikuinen pariskunta oli pitkästä aikaa lähekkäin toistensa kanssa. "Juttelin äitisi kanssa tänään", Bailey sanoi ja Linneus katsahti naiseen. "Tajusin, että meidän on pakko alkaa yrittää sitä lasta. Ja Kerry sai sen kuulostaamaan niin hyvältä asialta", nainen jatkoi ja sai Linnin naurahtamaan. "Minäkin juttelin isän kanssa", mies myönsi hiljaa. "Ja?", Bailey kysyi toiveekkaana.
Linneus kippasi vaimonsa allensa. "Ja tulin siihen tulokseen, että tämä hössötys lapsista on pakko saada loppumaan tai en voi tehdä töitä", mies totesi nauraen ja suuteli vaimoansa. "Rakastan sinua, Lin. Lupaathan olla aina rinnallani ja auttaa minua?", Bailey kuiskasi ja mies silitteli vaimonsa hiuksia. "Minä lupaan Bailey, minä lupaan", mies totesi, ennenkuin pariskunta katosi peiton alle, tämä oli heille muutenkin tärkeää sillä, tämä oli heidän ensimmäinen kertansa ikinä.
Linneuksesta oli keski-ikäisyyden myötä tullut hyvinkin boheemi tyyliltään. Miehen näkö oli myös heikentynyt talon hämärän valaistuksen ja tarkan työn takia sen verran, että hän hommasi lasit. Hän antoi myös kulahtaneen vaalean kasvaa pois ja antoi hiuksensa olla vapaat. Teräksen harmaat raidat joita hänen hiuksensa olivat saaneet toivat oman arvokkuutensa miehen olemukseen.
Pian Baileyssä alkoi onneksi näkyä merkkejä siitä, että raskaus oli mitä ilmeisemmin saanut alkunsa. Mutta he eivät uskaltaneet vielä iloita. Vaikka Bailey olisikin raskaana mahdollisuus saada sopiva jälkeläinen oli vain noin 50 prosenttia.
Viimein pitkän talven jälkeen kevät alkoi tulla. Moonlight Fallsin talvi oli ollut jotenkin rankempi kuin muualla. Vaikka naapurusto olikin ollut kuvan kaunis, haaveili Lin, että seuraavat talvet eivät olisi yhtä lumisia.
Kevään ensi päivinä tuli myös varmistus siitä, että uusi elämä oli todellakin alkanut kasvaa Baileyn sisällä. Hänen vatsansa alkoi pyöristyä mukavasti. Vaikka se ei mitenkään hyvin näkynytkään. Pariskunta ajatteli yrittää pitää asian mahdollisimman normaalina. Vaikka heitä molempia jännittikin hurjasti esikoisen syntymä.
Bailey otti tehtäväkseen selittää Despinalle koko asian. Hän myös auttoi tyttöä läksyissä ja oli tämän kanssa paljon, ettei hän luulisi, että uusi vauva saisi heidät rakastamaan häntä vähemmän. Kumminkin Des tuntui ottavan asian yllättävän hyvin. Mutta oli tytöllä hiukan outo toivekin. "Äiti... Sitten kun kasvan. Minä haluan kissan. Sen takia, että voin olla sen kanssa kun ukki ja mummi keskittyvät vauvaan", Des kertoi. "Mutta Despina rakas, kyllä mummi ja ukki rakastavat sinua yhtä lailla, kuin isä ja äitikin", Bailey yritti, mutta lupasi harkita kissaa kun sen aika olisi.
Linneus oli ollut ahkerana ja oli maalannut muotokuvat isästään ja äidistään. Linneus oli Dwynien suvun ensimmäinen simi, joka oli jotenkin kiinni vanhemmissaan. Varmaankin sen takia, että hän ei halunnut jäädä enää yksin. Isän nopea vanheneminen ja hoputus lapsenlapsista olikin saanut Linnin pelkäämään, että aistiko Sabas loppunsa olevan lähellä.
Lin vietti myös aikaansa Despinan kanssa paljon. Oikeastaan hän jopa vältteli vaimonsa, sillä jotenkin lähestyvä synnytys sai miehen niskakarvat pystyyn. "Oliko isä oikeasti niin paha mitä ukki väittää?", Despina kysyi eräänä iltana kun Lin oli lukemassa hänelle. "Despina, ehkä hän oli mutta ukilla on syynsä vihata isääsi", Linneus sanoi hiljaa ja osoitti kuvaa kirjan sivulla. "Ja tämä tässä, on Syrena. Sinun ja minun kanta äiti. Hänen takiaan me olemme täällä, mutta myös hänen takia me haluamme takaisin", Lin selitti ja Despina vilkaisi isäänsä hymyillen.
Pari iltaa myöhemmin Linn oli juuri saanut maalauksensa valmiiksi ja oli tulossa Baileyn viereen nukkumaan kun nainen nousi seisomaan. "Nyt mennään. Vauva on tulossa.", Bailey ähkäisi ja kauhu näkyi naisen kasvoilta. Mutta niin myös kauhu sai Linneuksen jähmettymään. Sillä hän ei ikinä ollut uskonut, että nainen haluaisi hänet mukaansa. Pitkällisen suostuttelun jälkeen kaksikko kiisi sairaalalle viime hetkessä. Nimittäin Baileyn synnytys alkoi lähes heti kunnolla
Muutaman tunnin päästä kalpeahko Linneus, Bailey ja heidän pieni tyttärensä istuivat taksiin. "Siinä hän nyt on. Äitisi oli oikeassa, mikään ei voita tätä tunnetta", Bailey sanoi katsellen tyttärensä kasvoja hymyillen. Linneus oli toista mieltä, hän ei enää ikinä haluaisi nähdä yhtään synnytystä. Varsinkaan nyt, kun tytär oli sini-ihoinen niinkuin serkkunsa Despina tai oikeastaan. Tuoreen tulokkaan luonteenpiirteet olivat Eksentrinen ja nero.
Kun kaksikko pääsi kotiin Linneus nosti lapsen syliinsä ja meni heidän makuuhuoneeseensa missä Sabas odotti kolmikkoa. Lin laski lapsen sisänsä yliin ja taputti tätä selkään. "Siinä hän nyt on. Minun ja Baileyn verta. Ajattelimme, että sinä voisit nimetä hänet." hän totesi hymyilllen isällensä. Sabas tuijotti tyttöä ja katsoi sitten eteensä tyhjä katse silmissään. "Hän on Sevil... Se tarkoittaa rakastettua", vanhus kuiskasi ja hymyilli vihdoin. Suku oli sittenkin turvassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)