keskiviikko 20. marraskuuta 2013

~064~


                     Se minkä taakseen jättää...

perjantai 15. marraskuuta 2013

~063~

~ Ei kahta ilman kolmatta ~


lauantai 9. marraskuuta 2013

~062~

Olen päättänyt uudistaa hieman Dwynejä ja nyt ennen jokaisen osan alkua tulee olemaan tälläinen alkukuva, joka tavalla tai toisella liittyy osaa. Siihen saattaa olla liitettynä tekstiä tai jotain muuta ja lisäksi jos minulla on sanottavaa osasta liitän sen tähän samaan juttuun aina.  Toivottavasti nautitte uudistuksesta.


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Iloisia uutisia

Uskalsin vasta nyt kurkata tuota Dwynien tallennuksen Backup:a ja sitä miten kauas se vie nykyisestä pelitilanteestani. Voin ilokseni ilmoittaa, että en joudu poistamaan kun muutamia kuvia jo otetuista kuvista. Eli Dwynit jatkuvat normaalisti pienestä takaiskusta huolimatta :)

Tosiaan ilmoitan tässä samassa, että minulla valitettavasti jatkuvat työt eli koneella oloni on edelleen aika epäsäännöllisen säännöllistä, eli en osaa yhtään sanoa koska seuraavaa osaa saan ulos. Olen tosiaan kesästä asti painanut töitä ilman lomia, joten olen hiukan puhki ja pelaaminen (saatika) kirjoittaminen ei aina nappaa. Mutta yritän 1-4 osaa saada vielä ulos tämän vuoden puolella.

Terveisin: Cherrysama

lauantai 12. lokakuuta 2013

Pieni takaisku...

Voi hemmetin hemmetti. Olipas mukava ylläri mennä pelaamaan peliä tänään. Olin sitten vahingossa poistanut KAIKKI mun talletukset samalla kun olin poistanut jotain simist... DUNDUNDUN!

No onneksi on sentään olemassa vanhat backupit mutta nekin on jostain mitä... KOLMEN kuukauden takaa....

JA älkää hätääntykö tämä ei tiedä Dwynien loppumista mutta se viivästyttää seuraavien osien tuloa, koskajoudun vähän sompailemaan miten nyt jatkan sitten.

Eli lapsukaiset muistakaan AINA ottaa ne Backupit kun poistatte tai lisäätte jotain :D Ei käy näin :P

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

~061~

"No näytä jo!", Despina kiljaisi innostuneena ja Bailey naurahti toruen tyttöä siitä, että Sevil saattaisi herätä toisen kiljumiseen.


Bailey nosti käsivarsilleen pienen pojan ja katseli tätä hymyillen. "Hänen nimensä on Dinis", nainen totesi ja katseli normaalia ihmislasta sylissään. "Oih miten ihana hän on. Saanko ottaa sen syliin?", Despina pyysi ja nainen antoi varovasti poikansa serkkunsa syliin.


Yllättäen nainen nosti toisenkin lapsen syliinsä. "Merenneitogeenit..." Despina henkäisi ja tajusi, että nyt Sevil ei automaattisesti perisikään Dwynien raskasta tehtävää. "Kyllä, hän on Dinisin kaksoissisar, Dinah", Bailey kertoi ja hymyili tytölle sylissään.

Aivan kuten Lin oli varoittanut, oli jälleen merenneitojen lisääntymiskyky näkynyt suvussa. Oli pikemminkin harvinaista saada vain yksi lapsi kerrallaan. Onneksi kirous oli hieman vähentänyt tätäkin ominaisuutta heidän suvussaan. Mutta meren aaltojen alla, olivat ihan yksin syntyvät merenneito lapset suurempi juhla kuin kaksoset tai kolmoset. Dinisin luonteenpiirteet olivat nero ja virtuoosi, saisi nähdä suuntaisiko poika musiikkialalle kuten aikoinaan hänen sukulaisensa Demyx. Dinah oli taas luonteeltaan kaikesta kiinnostunut ja tarkkasilmäinen, joten ehkäpä tämä tyttö saisi lisää tietoa Talasimscan liikkeistä tulevaisuudessa.


Mutta vaikka pikkuiset serkukset olivatkin Despinasta ihania, vietti tyttö yllättävän paljon aikaa karvaisen ystävänsä, Rothin kanssa. Jotenkin kissan länsäolo tuntui lisäävän hänen taikavoimiansa. Lisäksi tyttö oli onnellinen siitä, että Lin ja Bailey olivat adoptoineet aikoinaan hänet, sillä isänsä luona hän tuskin olisi saanut viettää näinkään tavallista elämää. Teiniksi kasvettuaan oli Sabas edes hiukan valottanut tytölle isänsä oikeaa luonnetta.


Loppu kesä kului vauhdilla ja sen mukana myös Sevil. Kukaan muu kuin Sabas ei oikeastaan edes tajunnut, kuinka nopeasti pienestä kääreestä oli kasvanut pieni taapero. Niinpä olisikin aika alkaa opettamaan tytölle perusasioita. Onneksi Baileyllä oli auttavia käsipareja, sillä Lin oli kauhistunut nähdessään kaksoset.


Roth oli yllättävän kiinnostunut taaperoksi kasvaneesta Sevilistä. Vaikka tyttöä useammin kiinnostivatkin kaikki ääntä ja valoa välkkyvät lelut, silloin tällöin kissa meinasi saada saman purkuoperaation kuin tytön lelut.


Bailey sydän oli särkymäisillään samoin kuin hänen avioliittonsa Linnin kanssa. Mies ei tuntunut näyttävän yhtään rakkautta lapsillensa vaikka aluksi olikin ollut iloinen niistä. Ainakin Despinasta ja Sevilistä. Monina öinä ja aamuna Bailey sai sivusta seurata kun mies kylmästi käveli itkevän tyttärensä ohitse, jättäen hänet pärjäämään yksin. Tavallaan nainen ymmärsi miestänsä, hänhän oli tehnyt väärin kun oli uskotellut,ettei voisi tulla raskaaksi. Mutta silti tuo ei ollut se Lin, jonka hän oli aikoinaan tuntenut.


Koska nainen oli erittäin hyvissä väleissä anopinsa kanssa, eräänä päivänä kun hän oli pitkästä aikaa päässyt ulos antoi Bailey tulla kaiken ulos Kerrylle samalla kun naiset hoisivat puutarhaa. Vaikka Kerry olikin huomannut muutoksen Linnissä kaksosten tulon jälkeen. Ei hänkään ollut tiennyt, että tilanne olisi noin paha. Bailey kumminkin vannotti vanhuksella, ettei tämä sanoisi mitään pojallensa. Nainen ei nimittäin haluaisi painostaa miestensä yhtään enempää, loppujen lopuksi Linnin masennus taisi olla kumminkin hänen aiheuttamansa.


Mutta kun Kerry oli muutaman viikon katsellut poikansa vanhemmuuden ja isyyden välttelyä. Vanhus ryntäsi aamulla pitämään puhuttelua Linneukselle kun kuuli, että Sevil itki. Kerry nimittäin tiesi Baileyn kertomuksesta, että noina hetkinä hänen esikoisensa kun yleensä tuppasi livistämään velvotteistaan, joita lapset olivat Linneukselle tuoneet. Bailey oli kauhuissaan Kerryn reaktiosta, sillä tämä tuskin auttaisi kaksikon avioliittoa saatika sitten sitä, että Lin alkaisi auttaa häntä lastenhoidossa.


Niin valitettavaa kun se oli kaksosetkin kasvoivat hujauksessa. Lin ei oikeastaan kerennyt viettää noiden nyyttien kanssa yhtään aikaa. Bailey pelkäsi nyt toden teolla, että Kerryn ja Linnin kiristyneet välit johtaisivat siihen, että Lin jättäisi perheensä.


Dinississä oli paljon ukkinsa näköä mutta sen varmaankin teki juurikin tuo punainen hiuslaatu, joka aikoinaan oli periytynyt Jayalta. Nenä oli selvästi peritty mummilta


Dinah taas vaikutti aika paljon äidiltänsä, vaikkakin suvussa oli paljonkin ollut ruskeahiuksisia naisia kuten Dalia ja myöskin mummi Kerry.


Iän hammas ei myöskään jättänyt rauhaan perheen lemmikkiä, sillä myös viikkojen kuluessa Roth oli saavuttanut vanhuuden. Despinaa ei haitannut, että hänen paras ystävänsä oli ollut jo aika vanha kun hän oli sen saanut. Tärkeämpää tytölle olikin juuri nuo edessä olevat yhteiset vuodet ja niiden laatu.


Eräänä aamuna Lin sai valmiiksi uusimman taulun, jota oli suunnitellut tilaukseen, jonka oli tehnyt Moonlight Fallisin kirjasto. Kumminkin miehelle tuli tunne, että tämä taulu tulisi olemaan hänelle tärkein tekemä taulu, joten hän päätti jättää sen kotiin. Lin päätti mennä juttelemaan isänsä kanssa hänen ja Baileyn vaikeuksista. Lin halusi, että isä tietäisi, ettei poika vihannut lapsiaan. Hän ei vaan osannut näyttää niille rakkauttaan, sillä vuosien saatossa siitä oli tullut jotenkin tuntematon käsite Linneukselle.


Sabas oli hoitamassa puutarhaa, sillä perheen naiset Kerry ja Bailey olivat ostoksilla. Ja Despina vahti lapsia. Äkkiä vanhus tunsi kylmän henkäyksen ihollaan ja häntä alkoi kutittaa joka puolelta. Sillä hetkellä vanhus kuuli tuttuakin tutumman äänen. Vaikka sitä ei ollut aikoihin kuullunutkaan, sen muisti. "VOI EI.... EI EI... JOKO TAAS"


Sabas katseli läpi näkyvää ruumistaan ihmeissään. Hän oli aina ajatellut, että kuolema olisi ollut jotenkin kaameaa, mutta se tuntuikin yllättävän helpottavalta. Johtuiko se sitten siitä, että mies oli tietoinen suvun jatkumisesta vaiko siitä, että hän oli saanut viettää viimeiset vuotensa, rakkaan Kerrynsä kanssa, sitä hän ei osannut sanoa. Mutta Sabas oli onnellinen jotta hänen pitkä maallinen taipaleensa olisi nyt ohitse, vaikkakin ikävä hänen tulisi lastansa ja lapsenlapsia mutta etenkin Kerryä.


Linneus saapui paikalle liian myöhään. Sabaksen henki katsahti poikaansa ja hymyili tälle rohkaisevasti. Lin purskahti kyyneliin. Kuolema katseli kaksikkoa surullisena. "AIKA MENNÄ", Kuolema totesi pahoittelvasti ja Sabas nyökkäsi astuen rajan ylitse, hän näkisi viimein omat vanhempansa.


Kuolema oli jo poistumassa kun Linneus sai nyyhkimiseltään käskettyä tätä pysähtymään. "Vie minut myös... Minä en jaksa enää elää", Lin sanoi ja Kuolema tuijotti tätä hetken. "OLEN TODELLA PAHOILLANI LINNEUS. ET OLE SEURAAVANA LISTALLA..." Kuolema sanoi jälleen huokaisten sen jälkeen syvään. "SITÄ PAITSI... ERÄS TARVITSEE SINUA PALJON JA HYVIN PIAN. EIKÄ SYRENA IKINÄ HYVÄKSYISI JOS VIESIN SINUT NYT. ET OPPISI TÄRKEINTÄ LÄKSYÄ", Kuolema jatkoi. "Mutta en kerennyt kertoa", Linneus aloitti hiljaa mutta Kuolema keskeytti hänet. "ISÄSI KUOLI ONNELLISENA... EIKÖ SE OLI PAREMPI KUIN SE, ETTÄ HÄN OLISI MIETTINYT SINUNKIN KOHDALLASI, ETTÄ MITÄ HÄN TEKI VÄÄRIN. SABAS EI KOSKAAN OLISI YMMÄRTÄNYT LINNEUS DWYN. USKO MINUA, PAREMPI NÄIN", Kuolema sanoi poistuessaan hämärevään iltaan.


Sabas pääsi viimein muiden sukulaistensa luokse. Uskomatonta, että Sabas oli Syrenan kirouksen puolivälin tuotoksen isä. Linneus ja Sekel olivat olleet 5 sukupolvi. Hyvin pian oltaisiin jo lähellä 10:tä sukupolvea.


Vaikka Linneus olikin ymmrätänyt Kuoleman pointin isänsä pois menon johdosta, oli mies entistä masentuneempi. Hän vihasi itseänsä ja saattoi purskahdella itkuun kesken kaiken. Despinan kävi sääliksi isäänsä toisinaan. Tyttö yritti kaikin keinoin piristää Linneusta, mutta ensimmäistä kertaa koko perhe tuntui ymmärtävän Linneuksen tuskan.


Eräänä aamuna Bailey heräsi siihen, että Lin itki heidän ikkunansa edessä. "Linneus, tiedän, että tämä tuskin auttaa kovinkaan paljon, mutta voit aina puhua minulle.", nainen sanoi ja oli nousemassa sängystä. "Bailey... Minä olen h..." Linneus aloitti ja nainen jäi jännittyneenä odottamaan jatkoa. Tunnelma huoneessa oli painostava ja synkkä, vaikka ulkona oli jo valoisaa. "Hemmetin tyhmä, kun olen laiminlyönyt teitä... Te olette perheeni... Eikä kukaan menneisyydestä", Linneus totesi hiljaa pyyhkien poskiansa. "Olet kaivannut jotain entistä heilaasi?", Bailey kysyi ja nainen tunsi palan kurkussaan. "Oli kuka oli... Ei sillä ole väliä. Minä korvaan tämän teille", Lin lupasi hiljaa.


Eikä mennyt kovinkaan monta yötä, kun Sabas alkoi jo liikkua levottomana talossa. Onneksi kukaan ei nähnyt häntä, sillä joka ikinen yö, tuo läpikuultava hahmo pysähtyi itkemään sydäntä särkevästi juuri Kerryn makuhuoneen oven taakse. Oliko se kaipausta vai huono enne... Sen Linneus, Bailey, Despina, Sevil ja kaksoset saisivat tietää pian...



sunnuntai 8. syyskuuta 2013

~060~

Viimein siis Bailey ja Linneus olivat saaneet tytären. Ihan oman ja suku olisi turvattu merenneitogeenien avulla. Mutta aivan kuten Linnin äiti oli Baileylle kertonut, kun ensimmäinen synnytys tuskineen oli takana, mikään ei voittanut sitä tunnetta kun sai oman pienokaisen kävivarsilleen. Mutta vaikka niin toivottu kuin tuo sininen pienokainen olikin, kukaan ei arvannut, että se oli lisännyt Linneuksen ahdistusta hänen omasta itsestään ja siitä mitä hän todella oli sisimmässään. Hän ei ollut perheen isä vaan tiukasti kaapissa oleva homoseksuaali, joka pelkäsi omaa isäänsä ja sitä, ettei tämä vieläkään hyväksyisi Linnin oikeaa minää vaikka heillä olikin nyt täysiverinen perilillinen.


Sabas oli todella innostunut kuullessaan pojan tyttärensä piirteistä ja niinpä vanhus viettikin päiviänsä paikallisella kaatopaikalla, etsien hyvää metallia, jotta tulevaisuudessa Sevil voisi keskittyä vain rakentelemaan ja keksimään uusia keksintöjä. Vaikkapa sellaisia, joilla Talasimsca saataisiin kokonaan pois kuvioista, koska Sabas todellakin pelkäsi tätä tyyntä ajanjaksoa, joka heidän perheessään vallitsi nyt. MTT:kään ei ollut kuullut pitkiin aikoihin Talasimscasta pihaustakaan.


Kerryn päivät taas menivät suurimmaksi osaksi kasvimaan kimpussa, mutta hän ei myöskään ollut unohtanut Sim-fua. Kiinasta mukana tuotu harjoittelupuu antoi vanhukselle mahdollisuuden pitää omaa taistelutaitoaan yllä täällä kaukanakin. Kerry myös sisimmässään toivoi, että hän kerkeäisi vielä kerran käydä Kiinassa, rakkaansa kanssa.


Linneus taas yritti purkaa ahdistustaan maalamiseen. Hän oli todellakin luullut, että lapsen syntymän jälkeen kaikki helpottuisi ja pyörisi vain pienen Sevilin ympärillä. Mutta ei, kaikki tuntuivat painostavan häntä mukaan lastenhoitoon ja kasvattamiseen. Lin oli itsekin elänyt niin kurjan lapsuuden, ettei hän osannut suhtautua asiaan. Niinpä ainoa hetki, jolloin hän oli vapaa oli se kun hän maalasi sisäistä tuskaansa ulos. Kaikkea sitä nuoruuden kaipuuta ja salaisia unelmiaan.


Bailey yritti parhaansa mukaan siis pyörittää kaiken Dwyneillä. Hän hankki rahaa kirjoittamalla ja hoisi Sevil ja auttoi Despinaa kasvamaan nuoreksi naiseksi rakastavassa ympäristössä. Kumminkin nainen kaipasi sitä läheisyyttä, jota heillä oli Linnin kanssa ollut ennen Sevilin syntymään. Siitä lähtien Lin oli oikeastaan vältellyt häntä.


Sekelin jättämä puutarha oli todellakin vetänyt Kerryä puoleensa kuin hunaja ampiaista. Ja uskomatonta mutta totta, puutarhanhoidosta oli tullut vanhusten yhteinen harrastus. Mutta Sabas tuntui tekevän mitä vaan, että saisi kadotetut vuodet vaimonsa kanssa takaisin. Kerry oli aina ollut hänen elämänsä rakkaus ja nyt hän tiesi, ettei heillä olisi enää paljoa aikaa. Jokainen päivä olisi heille tärkeä.


Eräänä iltana Bailey saapui yöpaidassa hymyillen alakertaan kun Linneus oli puhelimessa. "Juuh aivan, minä lupaan maalata ne taulut kaupungintalolle, heti edellisen tilauksen jälkeen." mies puhui puhelimeen ja vilkaisi vaimoansa. Yleensä Bailey lähti huokaisten pois kun kuuli, että kysessä oli työpuhelu mutta ei tänään. Tämä asia alkoikin heti mietityttää Linniä.



Kun puhelu viimein loppui nainen käveli hymyillen aviomiehensä luokse. "Koska me olemme viimeksi tehneet jotain kivaa yhdessä?", Bailey kysyi ja Linneus nosti tylsistyneesti olkiansa. "Jaah en muista, mutta minun täytyisi mennä maalaamaan, pormestari haluaa taulut mahdollisimman pian", Lin totesi ja yritti ruikellella tilanteesta pois, sillä se tuntui yllättävän epämiellyttävältä. "Väärin, Rakkaani. Tänään me lähdemme ulos. Kerry ja Sabas lupasivat olla lasten kanssa. " nainen totesi hymyillen ja Lin tiesi heti, ettei kannattaisi väittää vastaan tai muuten kimpussa olisivat isä ja äiti, se oli asia, jota hän ei halunnut.


Bailey vie miehensä hyvinkin yllättävään paikkaan. Kevään lemmenjuhlaan kaupunkin torilla. Linn alkoi pikku hiljaa rentoutua ja lopulta heillä oli oikein hauskaa. Nainen sai miehen, jopa kokeilemaan kanssaan lemmenmittaria, joka näytti olevan oikeassa sanoessaan, että kaksikon välillä olikin oikeastaan vain syvää ystävyyttä eikä rakkautta. Bailey ei tietenkään uskonut sitä.


Keväästä ja lemmen juhlasta hullaantunut Bailey houkutteli illan pikkutunneilla miehensä mukaan muinaisuuden holviin. Ja eihän sellainen voinut päättyä kuin yhteen asiaan. Lin yritti kyllä ensin vedota kaikkeen mahdolliseen julkisesta paikasta aina Sevilin ikään ja merenneitojen hedelmällisyyteen, mutta Bailey oli varma, ettei nyt tärppäisi, sillä hän alkoi olla jo vanha. Niinpä Linnin oli pakko myöntyä viihdyttämään vaimoansa.


Kuumimman kesän keskellä oli aika juhlia Despinan syntymäpäiviä. Tyttö oli hurjan innoissaan siitä, että hänestä tulisi viimein teini-ikäinen ja hän voisi valvoa pidempään ja saisi osallisistua enemmän Sevilin hoitamiseen. Despinan juhlissa ei ollut paljon väkeä eikä kakkuakaan, mutta silti tyttö haluaisi leikkiä kuningatarta ennen h-hetkeä.


Despinasta kasvoi hurjan kaunis nuori neiti. Tytössä näkyi selvästi Dwynien suvun piirteitä, mutta myöskin Kurjenkauloja. Nyt Des oli myös tarpeeksi vanha siihen, että hänen tätinsä olivat lähettäneet hänelle lahjaksi taikasauvan. Tytön täytyisi kuulleama alkaa harjoitella. Uusin luonteenpiirre oli taitava kuvanveistäjä.


Vaikka Des olikin teini myös Raul jatkoi tytön mukana. "Eikö hän olekin suloinen?", tyttö sanoi leikiessään pienen serkunsa kanssa. "Tuoksuukin niin hyvälle. Minä haluan lapsia", tyttö naurahti ja katseli pientä nyyttiä. "Nyt hetkikö?" Raul ihmetteli ja sai Despinan nauramaan. "Höpsö, minun täytyy käydä koulu ja löytää mies... oikea mies, Raul", Des totesi kääntyen pois ystävästään.


Samoihin aikoihin Baileyn ja Linnin hauska hetki muinaisholvissa tuntui olleen napakymppi. Baileyn aamupahoinvointi palasi. Samoin juustoleipien tuoksu sai hänet voimaan pahoin. Oireet olivat hänelle tutut ja vaikka ajatus toisesta lapsesta hiukan hirvitti, jo pelkän iänkin takia, hän kumminkin oli onnellinen, että joku tuolla oli kuullut äänettömän toiveen viel yhdestä lapsesta.


Raulin ja Despinan välit alkoivat pikku hiljaa jäähtymään, sillä tyttö vietti nyt huomattavasti enemmän aikaa taikasauvan kun parhaan entisen ystävänsä kanssa. Raulia hiukan harmitti sillä hän muisti tarinat, joita oli kuullut ukin kertovan Despinalle siitä, miten mielikuvitusystävänkin saattoi muuttaa eläväksi. Despina halusi selvästi kumminkin jotain muuta myöhemmin kuin Raulin ikuisen ystävyyden.


Ja kuten Bailey oli aavistellutkin, pian hänen mahansa oli kasvanut niin paljon, että mammakoltut oli kaivettava esiin. Kaikki muut tuntuivat ottavan uutisen hyvin paitsi Lin. Mies oli selvästi jonkin asteisen hermoromahduksen partaalla ja seuraavat kuukaudet hän todellakin veteytyi pois perheensä parista, hän vain maalasi ja vietti aikaansa museolla. Mutta Bailey nautti raskausajastaan niin, ettei hän edes oikeastaan huomannut tätä.


Muutamaa päivää tuon jälkeen kun Bailey oli kertonut olevansa raskaana, Raulin kohtalo sinetöitiin lopullisesti. Sen teki hento naukaus Despinan vuoteen vierestä. Tyttö oli saanut sen lahjan mitä oli toivonutkin. Niinpä Raul tiesi, ettei häntä enää tarvittu, sen aamun jälkeen Despina ei enää nähnyt Raulia ja pian koko nukke unohtuikin.


Despina nousi sängystä ja ojensi kätensä kissaa kohti. "Heippa, kukas sinä olet?", tyttö jutteli ja tunsi heti syvää ystävyyttä tätä harmaata maatiaista kohtaan. "Hän on Roth...", Bailey totesi ovelta. "Halusit kissaa ja minusta sinun täytyi saada se. Onhan kaikilla oikeilla noidilla kissa vai mitä?", nainen totesi leikkisästi ja Despina katsahti Baileyhen. "Kiitos äiti. Todella paljon kiitos. Rakastan teitä", Despina sanoi ja nuo sanat olivat Baileylle todella tärkeät. Sillä nyt hän tiesi, että tyttö todella tunsi olevansa osa perhettä kaikesta huolimatta.


Rakauden loppumetreillä Linnin toistuva velvotteiden pakoilu alkoi näkyä. Bailey oli uskomattoman väsynyt kokoajan ja hän aisti senkin, että Sevil oli jo kärsinyt siitä, ettei isä ollut häntä hoitamassa kuin harvoi. Bailey ei saattanut uskoa, että hänen aviomiehensä olikin muuttunut joksikin aivan toiseksi ihmiseksi, varskin kun Linneus oli aina puhunut, ettei jättäisi lapsiaan kuten Kerry, koska tiesi mitä se aiheuttaisi.


Kesän viimeisien päivien aikana se sitten tapahtui. Kerry, Sabas ja Bailey olivat laittamassa puutarhaa syksy kuntoon, kun Bailey sanoi tuntevansa potkun. Pian kolmikko tajusi, että synnytys oli alkamassa. "Voi ei ja Linneus ei ole täällä. Sabas, lähde viemään Bailey lääkäriin, minä yritän saada pojan kiinni." Kerry kehoitti ja pian vanhus ja nainen kiisivätkin autolla jo kohti sairaalaa.



Mutta kuten arvata saattaa Linneus ei koskaan saapunut sairaalalle. Jossain vaiheessa Bailey lähetti myös Sabaksen kotiin sillä hän halusi olla yksin. Lopulta illalla Bailey saapui kotiin korin kanssa. Despinan juoksi häntä vastaan ja hymyili tälle. "No, sainko minä pikkusiskon vai -veljen?", tyttö kysyi ja Bailey naurahti Despinan innolle. "No arvaa tai kerro vaikka kumpi olisi mieluisampi", Bailey totesi lempeästi.



torstai 6. kesäkuuta 2013

~059~




Pitkästä aikaa Dwyneillä tuntui menevän hyvin. Mutta kumminkin aina joku onnistui muistuttamaan pienestä ikävästä tosi asiasta. "Tekin alette pian olemaan vanhoja", Sabas sanoi ruokapöydässä ja katsahti poikaansa ja tämän vaimoa. Linneus lopetti syömisensä niille sijoilleen ja Bailey hymähti hieman. "Sabas, älä hätäile me muistamme kyllä mitä lupasimme aikoinamme", nainen sanoi ja katsoi Despinaa. He olivat saaneet pitää tytön sillä ehdolla, ettei tytöstä koskaan tulisi perijää. Niin pahasti Sekel oli aikoinaan isänsä sydämen särkenyt.



Vaikka Bailey olikin ylittänyt jo keski-iän hän omalla tavallaan näytti vielä hyvinkin hurmaavalta, elämää kokeneelta naiselta. Kumminkin häntä edelleen pelotti ajatus synnytyksesta. Mutta talon viime aikainen tunnelma ja varsinkin Despinan kasvu oli saanut hänet muistamaan, miksi hänet oli sukuun naitu. Hänen ainoa tehtävänsä olisi synnyttää sini-ihoinen merenneito geenit omaava lapsi hänelle ja Linneukselle.



Nyt kun Despinasta oli kasvanut lapsi. Näkyivät Belindan antamat syntymälahjat jo hiukan. Tyttö nimittäin oli kuin olikin noita. Pikku hiljaa Des yritti opetella lentämään luudalla, vaikkakin se olikin hyvin hankalaa hommaa. Kukaan muu kuin tytön mielikuvitusystävä Raul, ei tiennyt tätä. Vaikka perheelläkin oli omat epäilyksensä, kun Despina ei koskaan matkustanut koulubussilla koulusta kotiin.



Kerry vietti paljon aikaa lapsenlapsensa kanssa. Toisin kuin Sabas, Kerry halusi antaa mahdollisuuden myös Despinalle kuulua perheeseen. Usein mummon auttaessa lapsenlastaan läksyissä he juttelivat tämän isästä. Harmi vain Kerry oli antanut tytölle paljon kauniimman kuvan Sekelistä kuin tämä oikeasti oli, sillä eihän Kerrykään ollut koskaan poikaansa oppinut tuntemaan.



Sabas alkoi pikku hiljaa tajuta, että jokainen päivä voisi olla hänen viimeisensä. Niimpä mies kävikin yhtenä iltana viikossa paikallisessa baarissa, joka oli vampyyribaari soittelemassa rahan toivossa. Usein hän myös mietti sitä, millaista hänen elämänsä olisi, jos hän ei olisikaan hyväksynyt Kerryn lahjaa ja luopunut vampyyrin voimistaan. Noina hetkinä hän ajatteli myös paljon sisaruksiaan, Angeliä, Estelleä ja Estheriä. Nuo tuskin vielä olisivat edes keski-ikäisiä, jos Talasimsca ei ollut heitä löytänyt. Taakse päin katsottununa, Sabas oli elänyt jo hyvin vaihde rikkaan elämän.



Sabaksen ja Kerryn rakkaus kukoisti myös. Vaikka he olivatkin olleet erossa toisistaan pitkän ajan miettien, että heidän poikansa olisi pian aikuinen, he rakastivat toisiaan vilpittömästi. Välillä vanha pariskunta saikin nuoremman hymähtelemään. Lin ja Bailey kun keskittivät enemmän aikaansa töihin sysäten kaiken romantiikan pois heidän elämästään.



Eräänä päivänä Bailey tuli ulkoa ja istahti Kerryn viereen. "Kerry, saanko kysyä sinulta jotain?", nainen kysyi ja vanhus sulki telkkarin kääntyen nyt miniäänsä päin. "Kysy pois, kultaseni", nainen totesi ja jäi odottamaan. "Sattuiko synnytys, olit niin kovin nuori silloin?", Bailey kysyi yllättäen ja Kerryn silmissä kirkastui. "Ei, en ole raskaana, mutta pian meidän on pakko alkaa yrittää, että saamme vielä lapsen", Bailey kuiskasi ja Kerry katseli tätä hymyillen. "En valehtele sinulle kulta. Mikään kipu ei ole niin paha, mutta kun se on ohi... Et ole ikinä kokenut sellaista onnea kuin se, että saat lapsesi syliin. Se kipu on sen arvoista", vanhus totesi rauhoitellen hermostunutta miniäänsä.



Samaisena iltana käytiin myös muualla keskusteluja Linneuksen syntymäpäivän kunniaksi. "Onkojotain mitä minun täytyisi tietää kun et saa vaimoasi raskaaksi!?", Sabas ärähti pojalleen, jonka maalamisen oli keskeyttänyt. Lin kääntyi katsomaan isäänsä ja käänsi katseensa pois. "Olen homo", Lin ajatteli ja katseli jonnekin kauas. "Itsekö tässä täytyy kaikki tehdä!?", vanhus ärähti vihaisena. Lin katsahti isäänsä ja huokasi. "Minä pelkään, tajuatko? Pelkään mitä lapselleni käy Talasimscan kanssa." poika ärähti takaisin ja sai vanhuksen katsomaan häneen. "Linneus, sinun täytyy uskaltaa ottaa riski" ,Sabas sanoi surullisena, "Muuten taistelumme kotiin pääsystä on turhaa"



Samaisena iltana aikuinen pariskunta oli pitkästä aikaa lähekkäin toistensa kanssa. "Juttelin äitisi kanssa tänään", Bailey sanoi ja Linneus katsahti naiseen. "Tajusin, että meidän on pakko alkaa yrittää sitä lasta. Ja Kerry sai sen kuulostaamaan niin hyvältä asialta", nainen jatkoi ja sai Linnin naurahtamaan. "Minäkin juttelin isän kanssa", mies myönsi hiljaa. "Ja?", Bailey kysyi toiveekkaana.



Linneus kippasi vaimonsa allensa. "Ja tulin siihen tulokseen, että tämä hössötys lapsista on pakko saada loppumaan tai en voi tehdä töitä", mies totesi nauraen ja suuteli vaimoansa. "Rakastan sinua, Lin. Lupaathan olla aina rinnallani ja auttaa minua?", Bailey kuiskasi ja mies silitteli vaimonsa hiuksia. "Minä lupaan Bailey, minä lupaan", mies totesi, ennenkuin pariskunta katosi peiton alle, tämä oli heille muutenkin tärkeää sillä, tämä oli heidän ensimmäinen kertansa ikinä.



Linneuksesta oli keski-ikäisyyden myötä tullut hyvinkin boheemi tyyliltään. Miehen näkö oli myös heikentynyt talon hämärän valaistuksen ja tarkan työn takia sen verran, että hän hommasi lasit. Hän antoi myös kulahtaneen vaalean kasvaa pois ja antoi hiuksensa olla vapaat. Teräksen harmaat raidat joita hänen hiuksensa olivat saaneet toivat oman arvokkuutensa miehen olemukseen.



Pian Baileyssä alkoi onneksi näkyä merkkejä siitä, että raskaus oli mitä ilmeisemmin saanut alkunsa. Mutta he eivät uskaltaneet vielä iloita. Vaikka Bailey olisikin raskaana mahdollisuus saada sopiva jälkeläinen oli vain noin 50 prosenttia.



Viimein pitkän talven jälkeen kevät alkoi tulla. Moonlight Fallsin talvi oli ollut jotenkin rankempi kuin muualla. Vaikka naapurusto olikin ollut kuvan kaunis, haaveili Lin, että seuraavat talvet eivät olisi yhtä lumisia.



Kevään ensi päivinä tuli myös varmistus siitä, että uusi elämä oli todellakin alkanut kasvaa Baileyn sisällä. Hänen vatsansa alkoi pyöristyä mukavasti. Vaikka se ei mitenkään hyvin näkynytkään. Pariskunta ajatteli yrittää pitää asian mahdollisimman normaalina. Vaikka heitä molempia jännittikin hurjasti esikoisen syntymä.



Bailey otti tehtäväkseen selittää Despinalle koko asian. Hän myös auttoi tyttöä läksyissä ja oli tämän kanssa paljon, ettei hän luulisi, että uusi vauva saisi heidät rakastamaan häntä vähemmän. Kumminkin Des tuntui ottavan asian yllättävän hyvin. Mutta oli tytöllä hiukan outo toivekin. "Äiti... Sitten kun kasvan. Minä haluan kissan. Sen takia, että voin olla sen kanssa kun ukki ja mummi keskittyvät vauvaan", Des kertoi. "Mutta Despina rakas, kyllä mummi ja ukki rakastavat sinua yhtä lailla, kuin isä ja äitikin", Bailey yritti, mutta lupasi harkita kissaa kun sen aika olisi.



Linneus oli ollut ahkerana ja oli maalannut muotokuvat isästään ja äidistään. Linneus oli Dwynien suvun ensimmäinen simi, joka oli jotenkin kiinni vanhemmissaan. Varmaankin sen takia, että hän ei halunnut jäädä enää yksin. Isän nopea vanheneminen ja hoputus lapsenlapsista olikin saanut Linnin pelkäämään, että aistiko Sabas loppunsa olevan lähellä.



Lin vietti myös aikaansa Despinan kanssa paljon. Oikeastaan hän jopa vältteli vaimonsa, sillä jotenkin lähestyvä synnytys sai miehen niskakarvat pystyyn. "Oliko isä oikeasti niin paha mitä ukki väittää?", Despina kysyi eräänä iltana kun Lin oli lukemassa hänelle. "Despina, ehkä hän oli mutta ukilla on syynsä vihata isääsi", Linneus sanoi hiljaa ja osoitti kuvaa kirjan sivulla. "Ja tämä tässä, on Syrena. Sinun ja minun kanta äiti. Hänen takiaan me olemme täällä, mutta myös hänen takia me haluamme takaisin", Lin selitti ja Despina vilkaisi isäänsä hymyillen.



Pari iltaa myöhemmin Linn oli juuri saanut maalauksensa valmiiksi ja oli tulossa Baileyn viereen nukkumaan kun nainen nousi seisomaan. "Nyt mennään. Vauva on tulossa.", Bailey ähkäisi ja kauhu näkyi naisen kasvoilta. Mutta niin myös kauhu sai Linneuksen jähmettymään. Sillä hän ei ikinä ollut uskonut, että nainen haluaisi hänet mukaansa. Pitkällisen suostuttelun jälkeen kaksikko kiisi sairaalalle viime hetkessä. Nimittäin Baileyn synnytys alkoi lähes heti kunnolla



Muutaman tunnin päästä kalpeahko Linneus, Bailey ja heidän pieni tyttärensä istuivat taksiin. "Siinä hän nyt on. Äitisi oli oikeassa, mikään ei voita tätä tunnetta", Bailey sanoi katsellen tyttärensä kasvoja hymyillen. Linneus oli toista mieltä, hän ei enää ikinä haluaisi nähdä yhtään synnytystä. Varsinkaan nyt, kun tytär oli sini-ihoinen niinkuin serkkunsa Despina tai oikeastaan. Tuoreen tulokkaan luonteenpiirteet olivat Eksentrinen ja nero.



Kun kaksikko pääsi kotiin Linneus nosti lapsen syliinsä ja meni heidän makuuhuoneeseensa missä Sabas odotti kolmikkoa. Lin laski lapsen sisänsä yliin ja taputti tätä selkään. "Siinä hän nyt on. Minun ja Baileyn verta. Ajattelimme, että sinä voisit nimetä hänet." hän totesi hymyilllen isällensä. Sabas tuijotti tyttöä ja katsoi sitten eteensä tyhjä katse silmissään. "Hän on Sevil... Se tarkoittaa rakastettua", vanhus kuiskasi ja hymyilli vihdoin. Suku oli sittenkin turvassa.