~059~

Pitkästä aikaa Dwyneillä tuntui menevän hyvin. Mutta kumminkin aina joku onnistui muistuttamaan pienestä ikävästä tosi asiasta. "Tekin alette pian olemaan vanhoja", Sabas sanoi ruokapöydässä ja katsahti poikaansa ja tämän vaimoa. Linneus lopetti syömisensä niille sijoilleen ja Bailey hymähti hieman. "Sabas, älä hätäile me muistamme kyllä mitä lupasimme aikoinamme", nainen sanoi ja katsoi Despinaa. He olivat saaneet pitää tytön sillä ehdolla, ettei tytöstä koskaan tulisi perijää. Niin pahasti Sekel oli aikoinaan isänsä sydämen särkenyt.



Vaikka Bailey olikin ylittänyt jo keski-iän hän omalla tavallaan näytti vielä hyvinkin hurmaavalta, elämää kokeneelta naiselta. Kumminkin häntä edelleen pelotti ajatus synnytyksesta. Mutta talon viime aikainen tunnelma ja varsinkin Despinan kasvu oli saanut hänet muistamaan, miksi hänet oli sukuun naitu. Hänen ainoa tehtävänsä olisi synnyttää sini-ihoinen merenneito geenit omaava lapsi hänelle ja Linneukselle.



Nyt kun Despinasta oli kasvanut lapsi. Näkyivät Belindan antamat syntymälahjat jo hiukan. Tyttö nimittäin oli kuin olikin noita. Pikku hiljaa Des yritti opetella lentämään luudalla, vaikkakin se olikin hyvin hankalaa hommaa. Kukaan muu kuin tytön mielikuvitusystävä Raul, ei tiennyt tätä. Vaikka perheelläkin oli omat epäilyksensä, kun Despina ei koskaan matkustanut koulubussilla koulusta kotiin.



Kerry vietti paljon aikaa lapsenlapsensa kanssa. Toisin kuin Sabas, Kerry halusi antaa mahdollisuuden myös Despinalle kuulua perheeseen. Usein mummon auttaessa lapsenlastaan läksyissä he juttelivat tämän isästä. Harmi vain Kerry oli antanut tytölle paljon kauniimman kuvan Sekelistä kuin tämä oikeasti oli, sillä eihän Kerrykään ollut koskaan poikaansa oppinut tuntemaan.



Sabas alkoi pikku hiljaa tajuta, että jokainen päivä voisi olla hänen viimeisensä. Niimpä mies kävikin yhtenä iltana viikossa paikallisessa baarissa, joka oli vampyyribaari soittelemassa rahan toivossa. Usein hän myös mietti sitä, millaista hänen elämänsä olisi, jos hän ei olisikaan hyväksynyt Kerryn lahjaa ja luopunut vampyyrin voimistaan. Noina hetkinä hän ajatteli myös paljon sisaruksiaan, Angeliä, Estelleä ja Estheriä. Nuo tuskin vielä olisivat edes keski-ikäisiä, jos Talasimsca ei ollut heitä löytänyt. Taakse päin katsottununa, Sabas oli elänyt jo hyvin vaihde rikkaan elämän.



Sabaksen ja Kerryn rakkaus kukoisti myös. Vaikka he olivatkin olleet erossa toisistaan pitkän ajan miettien, että heidän poikansa olisi pian aikuinen, he rakastivat toisiaan vilpittömästi. Välillä vanha pariskunta saikin nuoremman hymähtelemään. Lin ja Bailey kun keskittivät enemmän aikaansa töihin sysäten kaiken romantiikan pois heidän elämästään.



Eräänä päivänä Bailey tuli ulkoa ja istahti Kerryn viereen. "Kerry, saanko kysyä sinulta jotain?", nainen kysyi ja vanhus sulki telkkarin kääntyen nyt miniäänsä päin. "Kysy pois, kultaseni", nainen totesi ja jäi odottamaan. "Sattuiko synnytys, olit niin kovin nuori silloin?", Bailey kysyi yllättäen ja Kerryn silmissä kirkastui. "Ei, en ole raskaana, mutta pian meidän on pakko alkaa yrittää, että saamme vielä lapsen", Bailey kuiskasi ja Kerry katseli tätä hymyillen. "En valehtele sinulle kulta. Mikään kipu ei ole niin paha, mutta kun se on ohi... Et ole ikinä kokenut sellaista onnea kuin se, että saat lapsesi syliin. Se kipu on sen arvoista", vanhus totesi rauhoitellen hermostunutta miniäänsä.



Samaisena iltana käytiin myös muualla keskusteluja Linneuksen syntymäpäivän kunniaksi. "Onkojotain mitä minun täytyisi tietää kun et saa vaimoasi raskaaksi!?", Sabas ärähti pojalleen, jonka maalamisen oli keskeyttänyt. Lin kääntyi katsomaan isäänsä ja käänsi katseensa pois. "Olen homo", Lin ajatteli ja katseli jonnekin kauas. "Itsekö tässä täytyy kaikki tehdä!?", vanhus ärähti vihaisena. Lin katsahti isäänsä ja huokasi. "Minä pelkään, tajuatko? Pelkään mitä lapselleni käy Talasimscan kanssa." poika ärähti takaisin ja sai vanhuksen katsomaan häneen. "Linneus, sinun täytyy uskaltaa ottaa riski" ,Sabas sanoi surullisena, "Muuten taistelumme kotiin pääsystä on turhaa"



Samaisena iltana aikuinen pariskunta oli pitkästä aikaa lähekkäin toistensa kanssa. "Juttelin äitisi kanssa tänään", Bailey sanoi ja Linneus katsahti naiseen. "Tajusin, että meidän on pakko alkaa yrittää sitä lasta. Ja Kerry sai sen kuulostaamaan niin hyvältä asialta", nainen jatkoi ja sai Linnin naurahtamaan. "Minäkin juttelin isän kanssa", mies myönsi hiljaa. "Ja?", Bailey kysyi toiveekkaana.



Linneus kippasi vaimonsa allensa. "Ja tulin siihen tulokseen, että tämä hössötys lapsista on pakko saada loppumaan tai en voi tehdä töitä", mies totesi nauraen ja suuteli vaimoansa. "Rakastan sinua, Lin. Lupaathan olla aina rinnallani ja auttaa minua?", Bailey kuiskasi ja mies silitteli vaimonsa hiuksia. "Minä lupaan Bailey, minä lupaan", mies totesi, ennenkuin pariskunta katosi peiton alle, tämä oli heille muutenkin tärkeää sillä, tämä oli heidän ensimmäinen kertansa ikinä.



Linneuksesta oli keski-ikäisyyden myötä tullut hyvinkin boheemi tyyliltään. Miehen näkö oli myös heikentynyt talon hämärän valaistuksen ja tarkan työn takia sen verran, että hän hommasi lasit. Hän antoi myös kulahtaneen vaalean kasvaa pois ja antoi hiuksensa olla vapaat. Teräksen harmaat raidat joita hänen hiuksensa olivat saaneet toivat oman arvokkuutensa miehen olemukseen.



Pian Baileyssä alkoi onneksi näkyä merkkejä siitä, että raskaus oli mitä ilmeisemmin saanut alkunsa. Mutta he eivät uskaltaneet vielä iloita. Vaikka Bailey olisikin raskaana mahdollisuus saada sopiva jälkeläinen oli vain noin 50 prosenttia.



Viimein pitkän talven jälkeen kevät alkoi tulla. Moonlight Fallsin talvi oli ollut jotenkin rankempi kuin muualla. Vaikka naapurusto olikin ollut kuvan kaunis, haaveili Lin, että seuraavat talvet eivät olisi yhtä lumisia.



Kevään ensi päivinä tuli myös varmistus siitä, että uusi elämä oli todellakin alkanut kasvaa Baileyn sisällä. Hänen vatsansa alkoi pyöristyä mukavasti. Vaikka se ei mitenkään hyvin näkynytkään. Pariskunta ajatteli yrittää pitää asian mahdollisimman normaalina. Vaikka heitä molempia jännittikin hurjasti esikoisen syntymä.



Bailey otti tehtäväkseen selittää Despinalle koko asian. Hän myös auttoi tyttöä läksyissä ja oli tämän kanssa paljon, ettei hän luulisi, että uusi vauva saisi heidät rakastamaan häntä vähemmän. Kumminkin Des tuntui ottavan asian yllättävän hyvin. Mutta oli tytöllä hiukan outo toivekin. "Äiti... Sitten kun kasvan. Minä haluan kissan. Sen takia, että voin olla sen kanssa kun ukki ja mummi keskittyvät vauvaan", Des kertoi. "Mutta Despina rakas, kyllä mummi ja ukki rakastavat sinua yhtä lailla, kuin isä ja äitikin", Bailey yritti, mutta lupasi harkita kissaa kun sen aika olisi.



Linneus oli ollut ahkerana ja oli maalannut muotokuvat isästään ja äidistään. Linneus oli Dwynien suvun ensimmäinen simi, joka oli jotenkin kiinni vanhemmissaan. Varmaankin sen takia, että hän ei halunnut jäädä enää yksin. Isän nopea vanheneminen ja hoputus lapsenlapsista olikin saanut Linnin pelkäämään, että aistiko Sabas loppunsa olevan lähellä.



Lin vietti myös aikaansa Despinan kanssa paljon. Oikeastaan hän jopa vältteli vaimonsa, sillä jotenkin lähestyvä synnytys sai miehen niskakarvat pystyyn. "Oliko isä oikeasti niin paha mitä ukki väittää?", Despina kysyi eräänä iltana kun Lin oli lukemassa hänelle. "Despina, ehkä hän oli mutta ukilla on syynsä vihata isääsi", Linneus sanoi hiljaa ja osoitti kuvaa kirjan sivulla. "Ja tämä tässä, on Syrena. Sinun ja minun kanta äiti. Hänen takiaan me olemme täällä, mutta myös hänen takia me haluamme takaisin", Lin selitti ja Despina vilkaisi isäänsä hymyillen.



Pari iltaa myöhemmin Linn oli juuri saanut maalauksensa valmiiksi ja oli tulossa Baileyn viereen nukkumaan kun nainen nousi seisomaan. "Nyt mennään. Vauva on tulossa.", Bailey ähkäisi ja kauhu näkyi naisen kasvoilta. Mutta niin myös kauhu sai Linneuksen jähmettymään. Sillä hän ei ikinä ollut uskonut, että nainen haluaisi hänet mukaansa. Pitkällisen suostuttelun jälkeen kaksikko kiisi sairaalalle viime hetkessä. Nimittäin Baileyn synnytys alkoi lähes heti kunnolla



Muutaman tunnin päästä kalpeahko Linneus, Bailey ja heidän pieni tyttärensä istuivat taksiin. "Siinä hän nyt on. Äitisi oli oikeassa, mikään ei voita tätä tunnetta", Bailey sanoi katsellen tyttärensä kasvoja hymyillen. Linneus oli toista mieltä, hän ei enää ikinä haluaisi nähdä yhtään synnytystä. Varsinkaan nyt, kun tytär oli sini-ihoinen niinkuin serkkunsa Despina tai oikeastaan. Tuoreen tulokkaan luonteenpiirteet olivat Eksentrinen ja nero.



Kun kaksikko pääsi kotiin Linneus nosti lapsen syliinsä ja meni heidän makuuhuoneeseensa missä Sabas odotti kolmikkoa. Lin laski lapsen sisänsä yliin ja taputti tätä selkään. "Siinä hän nyt on. Minun ja Baileyn verta. Ajattelimme, että sinä voisit nimetä hänet." hän totesi hymyilllen isällensä. Sabas tuijotti tyttöä ja katsoi sitten eteensä tyhjä katse silmissään. "Hän on Sevil... Se tarkoittaa rakastettua", vanhus kuiskasi ja hymyilli vihdoin. Suku oli sittenkin turvassa.

Edellinen   Seuraava