torstai 21. helmikuuta 2013

~053~


Viikot vierivät tavalliseen tahtiin Dwynien talossa. Pikku hiljaa kaikki kolme miestä alkoivat tottua siihen, että talossa oli jälleen nainen, nimittäin Belinda. Mutta Lin oli niin kiireinen oman pikku salaisuutensa kanssa sekä Sabas niin umpi rakastunut, etteivät he huomanneet outoja pieniä muutoksia heidän perheessään.


Eräänä iltana kuin sattumalta Belinda ja Sekel törmäsivät Moonlight Fallsin puistossa, jossa parhaillaan oli menossa rieha. ”Seurasiko sinua kukaan?”, Sekel kysyi katsoessaan naista syvälle silmiin ja Belinda pudisteli päätään kevyesti. ”Ei, muut jäivät kotiin. Sanoin, että käyn myös siskojen luona”, nainen sanoi alistuvasti ja katsahti maahan. ”Hyvä tyttö, Bel. Sinä taidat tietää, ettei minun kanssani leikitä. Sinä olet minun ainoa mahdollisuuteni saada valta”, Sekel naurahti tyytyväisenä.


Nainen nosti varovasti katseensa toiseen ja hengähti. ”Sekel, minä en haluaisi satuttaa isääsi tai veljeäsi. He eivät ole tehneet mitään”, Belinda sanoi surullisena. ”Ja mitä kiveen tulee, en ole varma onko se oikea. Siinä vaiheessa kuin teen sadeloitsun puolet täältä kuolee. Ole kiltti ja säästä heidät”, Belinda pyysi varovasti Sekelliltä, joka silmäili häntä kylmästi.


”Kuules nyt. Asia on sillä tavalla, että sinä olet MINUN naiseni, ymmärrätkö? Ja sinä, et voi väittää, että olisit oikeasti rakastumassa isääni. Hän on vain... Typerys. Hän tuhosi aikoinaan melkein koko sukumme! Hän ansaitsee koston tajuatko!”, Sekel huusi naiselle vihaisena ja Belinda otti askeleen taaksepäin nyökäten. ”Hyvä... Etsi se kivi ja käyttäydy normaalisti... Sillä pian... Pian me saamme vallan”, Sekel totesi Belindalla ja kävi sipaisemassa tämän kasvojaan ennen lähtöään.


Linneus tiesi, että hän teki väärin antaessaan Baileyn uskoa, että heistä tulisi ihan oikea perhe vielä jonain päivänä. Mutta silti, jollain oudolla tavalla, poika tunsi olevansa turvassa tämän naisen kanssa. Niinpä Lin lopulta päätti, että hän alkaisi puhua Baileylle siitä, että nainen voisi muuttaa heille, jotta he voisivat tutustua enemmän toisiinsa. Linneus nimittäin halusi uskoa, että mitä enemmän hän olisi Baileyn seurassa... Sitä enemmän hän alkaisi rakastaa naista.


Ainoa tilaisuus, jolloin juonitteleva kaksikko, Belinda ja Sekel, pystyivät puhumaan keskenään olis silloin kun he hoitivat puutarhaa. Sillä se oli aluetta, jonne toistaiseksi kukaan muu ei halunnut. Lin oli liian hienohelma liatakseen käsiänsä, Bailey taas viihtyi enemmän tietokoneen ääressä ja Sabas urheili mielummin. Niinpä kaksikko pystyi silloin puhumaan suunnitelmasta muuttaa Sekel noidaksi ja tuhota puolet kylästä myrkkysateen avulla.


Toisinaan Linneus joutui osoittamaan julkisesti hellyttään Baileytä kohtaan, ettei kukaan alkaisi epäillä mitään. Linnin onneksi, Bailey oli niitä naisia, jotka pärjäsivät ja halusivat välillä olla yksinkin. Sabas sen sijaan alkoi saada rohkeutta katsellessaan poikansa onnea aina silloin tällöin. Sabas tiesi, että hän olisi vanha, mutta toisaalta koskaan tuskin olisi liian myöhäistä.


Samaisena iltana Sabas otti puheeksi hänen ja Belindan suhteen heidän makaillessa yhdessä sängyssä. Nainen myönsi, että hän oli myös alkanut samalla tavalla tuntea pientä vetoa mukavaa ja kilttiin Sabakseen, joka tuntui aina ajattelevan kaikkia muita. Sabas rohkaisi mielensä ja kysyi, voisiko Belinda koskaan ajatella heitä parina. Nainen naurahti pienesti mutta nyökkäsi lämpimästi hymyillen.


Yllättäen nainen kävi Sabaksen kimppuun suudellen tätä. ”Voi, minä tarvitsen sua”, Belinda kuiskasi suudelmien välistä ja Sabas kietoi kätensä tiukemmin naisen ympärille. ”Ei hätää Bel, minä pidän sinusta huolen”, Sabas kuiskasi takaisin ja sai naisen silmistä esiin kyyneleitä. ”Sabas, minä rakastan sinua”, Belinda sanoi varovasti tuijottaen miehen silmiin. Sabas hymyili ja sipaisi naisen hiuksia pois edestä. ”Minäkin rakastan sinua, Belinda”, Sabas vastaisi vetäen naisen takaisin suudelmien pariin.


Sinä yönä, Belinda ja Sabas tekivät ensimmäistä kertaa yhdessä muutakin kuin töitä tai nukkuivat. Mutta tämä tiesi vaikeuksia myös Belindalle, sillä hänen täytyisi vielä yrittää kääntää Sekelin pää ennen kuin Sabas tekisi jotain harkitsematonta ja Sekel suuttuisi siitä, että hänen isänsä olikin vienyt Sekelin naisen sydämen.


Sekel vietti usein koulun jälkeen aikaansa alkemiapuodissa. Siellä hän tutki erilaisia liuoksia, joita hän saattoi kasata mm oman puutarhansa tarpeista. Alkemia puodissa, hän sai olla rauhassa veljensä ällöttäviltä rakkauden osoituksilta Baileytä kohtaan. Lisäksi pojan oli hyvin vaikea hillitä itseään nähdessään, että hänen isänsä koski Belindaan.


Sekel oli hyvin nopea oppimaan. Hän viihtyi yllättävän hyvin suuren kirjan parissa kaupassa, sillä harvoin kukaan häiritsi häntä. Belinda tiesi osittain mistä se johtui. Sekelin pahuus oli jo niin voimakasta, että varsinkin noidat ja keijut tunsivat sen.


Kaikkien yllätykseksi Linneus päättikin, ettei hänestä olisi mihinkään muuhun työhön kuin taidemaalariksi. Linneus oli kyllä usein viihtynyt maalaustelineensä luona, mutta näinä päivinä hän teki tauluja melkein päivittäin. Linneus oli niin ahdistunut, että ainoa, mihin hän saattoi purkaa tunteitaan oli valkoinen kangas.


Mutta joka hetki minkä hän vietti Baileyn kanssa karitti sitä teoriaa, että hän rakastuisi naiseen enemmän. Baileystä oli tullut hänelle kuin sisko, sisko jolle täytyi silloin tällöin antaa suudelmia ja halata tiukasti. Linneus alkoi miettiä olisiko hänestä sittenkään tähän.


Myös Sekelin ja Belindan välit alkoivat tiukentua. Belinda pyysi, ettei Sekel satuttaisi perhetään vaan antaisi näiden mennä. Mutta Sekel vaati saada kostaa isällensä. Sabas oli tuhonnut heidän muiden elämän. Sekel kertoi intohimoisesti Belindalle kuinka juuri he kaksi pystyisivät sen jälkeen aloittamaan uuden mahtavan suvun. Sillä he kolme olivat pojan mielestä ainoat sini-ihoiset Dwynit enää.


Linneus oli niin kiinni tauluissaan, että useina iltoina Bailey sai käydä yksin nukkumaan. Mutta Linneus ei tiennyt sitä, että myös Bailey oli omalla tavallaan helpottunut siitä, etteivät he vielä kiirehtineet lapsen kanssa, joka olisi pakko saada. Naista nimittäin pelotti suunnattomasti ajatus siitä, että hän joutuisi synnyttämään.


Koska toistaiseksi Baileyn ei tarvinnut kiirehtiä töiden etsimisessä, hän kirjoitteli omaksi huvikseen juttuja. Nainen nimittäin ajatteli liittyvänsä Journalisti uralle, kunhan Sabas jäisi eläkkeelle. Siihen ei kovin monia vuosia menisi, mutta harjoitus olisi varmasti hyväksi tulevaa uraa ajatellen.


Muutamaa yötä myöhemmin, täysikuun aikaan... Sabas kosi Belindaa. Vaikka Belinda tiesi, että hänen myöntävä vastauksensa lähettäisi pienen kiven liikkeelle, joka aiheuttaisi lopulta vain suurta tuhoa. Belinda ei voinut enää teeskennellä, ettei olisi rakastanut Sabasta, sillä Sabas oli ottanut hänet avosylin vastaan kotiinsa, vaikka tuolloin Belinda olikin ollut rakastunut salaa miehen poikaan, Sekeliin.


Sinä yönä Belinda istui sängyllä pitkään kyyneleet poskillaan. Hän tiesi, että hänen täytyisi nyt yrittää tehdä kaikkensa, jotta voisi pelastaa Sabaksen, Linnin ja Baileyn. Hänen täytyisi uhrautua, jota Dwynien suku, ei kompastuisi erääseen ihmismielen pahimpaan syntiin... Kateuteen.