~060~

Viimein siis Bailey ja Linneus olivat saaneet tytären. Ihan oman ja suku olisi turvattu merenneitogeenien avulla. Mutta aivan kuten Linnin äiti oli Baileylle kertonut, kun ensimmäinen synnytys tuskineen oli takana, mikään ei voittanut sitä tunnetta kun sai oman pienokaisen kävivarsilleen. Mutta vaikka niin toivottu kuin tuo sininen pienokainen olikin, kukaan ei arvannut, että se oli lisännyt Linneuksen ahdistusta hänen omasta itsestään ja siitä mitä hän todella oli sisimmässään. Hän ei ollut perheen isä vaan tiukasti kaapissa oleva homoseksuaali, joka pelkäsi omaa isäänsä ja sitä, ettei tämä vieläkään hyväksyisi Linnin oikeaa minää vaikka heillä olikin nyt täysiverinen perilillinen.

Sabas oli todella innostunut kuullessaan pojan tyttärensä piirteistä ja niinpä vanhus viettikin päiviänsä paikallisella kaatopaikalla, etsien hyvää metallia, jotta tulevaisuudessa Sevil voisi keskittyä vain rakentelemaan ja keksimään uusia keksintöjä. Vaikkapa sellaisia, joilla Talasimsca saataisiin kokonaan pois kuvioista, koska Sabas todellakin pelkäsi tätä tyyntä ajanjaksoa, joka heidän perheessään vallitsi nyt. MTT:kään ei ollut kuullut pitkiin aikoihin Talasimscasta pihaustakaan.

Kerryn päivät taas menivät suurimmaksi osaksi kasvimaan kimpussa, mutta hän ei myöskään ollut unohtanut Sim-fua. Kiinasta mukana tuotu harjoittelupuu antoi vanhukselle mahdollisuuden pitää omaa taistelutaitoaan yllä täällä kaukanakin. Kerry myös sisimmässään toivoi, että hän kerkeäisi vielä kerran käydä Kiinassa, rakkaansa kanssa.

Linneus taas yritti purkaa ahdistustaan maalamiseen. Hän oli todellakin luullut, että lapsen syntymän jälkeen kaikki helpottuisi ja pyörisi vain pienen Sevilin ympärillä. Mutta ei, kaikki tuntuivat painostavan häntä mukaan lastenhoitoon ja kasvattamiseen. Lin oli itsekin elänyt niin kurjan lapsuuden, ettei hän osannut suhtautua asiaan. Niinpä ainoa hetki, jolloin hän oli vapaa oli se kun hän maalasi sisäistä tuskaansa ulos. Kaikkea sitä nuoruuden kaipuuta ja salaisia unelmiaan.

Bailey yritti parhaansa mukaan siis pyörittää kaiken Dwyneillä. Hän hankki rahaa kirjoittamalla ja hoisi Sevil ja auttoi Despinaa kasvamaan nuoreksi naiseksi rakastavassa ympäristössä. Kumminkin nainen kaipasi sitä läheisyyttä, jota heillä oli Linnin kanssa ollut ennen Sevilin syntymään. Siitä lähtien Lin oli oikeastaan vältellyt häntä.

Sekelin jättämä puutarha oli todellakin vetänyt Kerryä puoleensa kuin hunaja ampiaista. Ja uskomatonta mutta totta, puutarhanhoidosta oli tullut vanhusten yhteinen harrastus. Mutta Sabas tuntui tekevän mitä vaan, että saisi kadotetut vuodet vaimonsa kanssa takaisin. Kerry oli aina ollut hänen elämänsä rakkaus ja nyt hän tiesi, ettei heillä olisi enää paljoa aikaa. Jokainen päivä olisi heille tärkeä.

Eräänä iltana Bailey saapui yöpaidassa hymyillen alakertaan kun Linneus oli puhelimessa. "Juuh aivan, minä lupaan maalata ne taulut kaupungintalolle, heti edellisen tilauksen jälkeen." mies puhui puhelimeen ja vilkaisi vaimoansa. Yleensä Bailey lähti huokaisten pois kun kuuli, että kysessä oli työpuhelu mutta ei tänään. Tämä asia alkoikin heti mietityttää Linniä.

Kun puhelu viimein loppui nainen käveli hymyillen aviomiehensä luokse. "Koska me olemme viimeksi tehneet jotain kivaa yhdessä?", Bailey kysyi ja Linneus nosti tylsistyneesti olkiansa. "Jaah en muista, mutta minun täytyisi mennä maalaamaan, pormestari haluaa taulut mahdollisimman pian", Lin totesi ja yritti ruikellella tilanteesta pois, sillä se tuntui yllättävän epämiellyttävältä. "Väärin, Rakkaani. Tänään me lähdemme ulos. Kerry ja Sabas lupasivat olla lasten kanssa. " nainen totesi hymyillen ja Lin tiesi heti, ettei kannattaisi väittää vastaan tai muuten kimpussa olisivat isä ja äiti, se oli asia, jota hän ei halunnut.

Bailey vie miehensä hyvinkin yllättävään paikkaan. Kevään lemmenjuhlaan kaupunkin torilla. Linn alkoi pikku hiljaa rentoutua ja lopulta heillä oli oikein hauskaa. Nainen sai miehen, jopa kokeilemaan kanssaan lemmenmittaria, joka näytti olevan oikeassa sanoessaan, että kaksikon välillä olikin oikeastaan vain syvää ystävyyttä eikä rakkautta. Bailey ei tietenkään uskonut sitä.

Keväästä ja lemmen juhlasta hullaantunut Bailey houkutteli illan pikkutunneilla miehensä mukaan muinaisuuden holviin. Ja eihän sellainen voinut päättyä kuin yhteen asiaan. Lin yritti kyllä ensin vedota kaikkeen mahdolliseen julkisesta paikasta aina Sevilin ikään ja merenneitojen hedelmällisyyteen, mutta Bailey oli varma, ettei nyt tärppäisi, sillä hän alkoi olla jo vanha. Niinpä Linnin oli pakko myöntyä viihdyttämään vaimoansa.

Kuumimman kesän keskellä oli aika juhlia Despinan syntymäpäiviä. Tyttö oli hurjan innoissaan siitä, että hänestä tulisi viimein teini-ikäinen ja hän voisi valvoa pidempään ja saisi osallisistua enemmän Sevilin hoitamiseen. Despinan juhlissa ei ollut paljon väkeä eikä kakkuakaan, mutta silti tyttö haluaisi leikkiä kuningatarta ennen h-hetkeä.

Despinasta kasvoi hurjan kaunis nuori neiti. Tytössä näkyi selvästi Dwynien suvun piirteitä, mutta myöskin Kurjenkauloja. Nyt Des oli myös tarpeeksi vanha siihen, että hänen tätinsä olivat lähettäneet hänelle lahjaksi taikasauvan. Tytön täytyisi kuulleama alkaa harjoitella. Uusin luonteenpiirre oli taitava kuvanveistäjä.

Vaikka Des olikin teini myös Raul jatkoi tytön mukana. "Eikö hän olekin suloinen?", tyttö sanoi leikiessään pienen serkunsa kanssa. "Tuoksuukin niin hyvälle. Minä haluan lapsia", tyttö naurahti ja katseli pientä nyyttiä. "Nyt hetkikö?" Raul ihmetteli ja sai Despinan nauramaan. "Höpsö, minun täytyy käydä koulu ja löytää mies... oikea mies, Raul", Des totesi kääntyen pois ystävästään.

Samoihin aikoihin Baileyn ja Linnin hauska hetki muinaisholvissa tuntui olleen napakymppi. Baileyn aamupahoinvointi palasi. Samoin juustoleipien tuoksu sai hänet voimaan pahoin. Oireet olivat hänelle tutut ja vaikka ajatus toisesta lapsesta hiukan hirvitti, jo pelkän iänkin takia, hän kumminkin oli onnellinen, että joku tuolla oli kuullut äänettömän toiveen viel yhdestä lapsesta.

Raulin ja Despinan välit alkoivat pikku hiljaa jäähtymään, sillä tyttö vietti nyt huomattavasti enemmän aikaa taikasauvan kun parhaan entisen ystävänsä kanssa. Raulia hiukan harmitti sillä hän muisti tarinat, joita oli kuullut ukin kertovan Despinalle siitä, miten mielikuvitusystävänkin saattoi muuttaa eläväksi. Despina halusi selvästi kumminkin jotain muuta myöhemmin kuin Raulin ikuisen ystävyyden.

Ja kuten Bailey oli aavistellutkin, pian hänen mahansa oli kasvanut niin paljon, että mammakoltut oli kaivettava esiin. Kaikki muut tuntuivat ottavan uutisen hyvin paitsi Lin. Mies oli selvästi jonkin asteisen hermoromahduksen partaalla ja seuraavat kuukaudet hän todellakin veteytyi pois perheensä parista, hän vain maalasi ja vietti aikaansa museolla. Mutta Bailey nautti raskausajastaan niin, ettei hän edes oikeastaan huomannut tätä.

Muutamaa päivää tuon jälkeen kun Bailey oli kertonut olevansa raskaana, Raulin kohtalo sinetöitiin lopullisesti. Sen teki hento naukaus Despinan vuoteen vierestä. Tyttö oli saanut sen lahjan mitä oli toivonutkin. Niinpä Raul tiesi, ettei häntä enää tarvittu, sen aamun jälkeen Despina ei enää nähnyt Raulia ja pian koko nukke unohtuikin.

Despina nousi sängystä ja ojensi kätensä kissaa kohti. "Heippa, kukas sinä olet?", tyttö jutteli ja tunsi heti syvää ystävyyttä tätä harmaata maatiaista kohtaan. "Hän on Roth...", Bailey totesi ovelta. "Halusit kissaa ja minusta sinun täytyi saada se. Onhan kaikilla oikeilla noidilla kissa vai mitä?", nainen totesi leikkisästi ja Despina katsahti Baileyhen. "Kiitos äiti. Todella paljon kiitos. Rakastan teitä", Despina sanoi ja nuo sanat olivat Baileylle todella tärkeät. Sillä nyt hän tiesi, että tyttö todella tunsi olevansa osa perhettä kaikesta huolimatta.

Rakauden loppumetreillä Linnin toistuva velvotteiden pakoilu alkoi näkyä. Bailey oli uskomattoman väsynyt kokoajan ja hän aisti senkin, että Sevil oli jo kärsinyt siitä, ettei isä ollut häntä hoitamassa kuin harvoi. Bailey ei saattanut uskoa, että hänen aviomiehensä olikin muuttunut joksikin aivan toiseksi ihmiseksi, varskin kun Linneus oli aina puhunut, ettei jättäisi lapsiaan kuten Kerry, koska tiesi mitä se aiheuttaisi.

Kesän viimeisien päivien aikana se sitten tapahtui. Kerry, Sabas ja Bailey olivat laittamassa puutarhaa syksy kuntoon, kun Bailey sanoi tuntevansa potkun. Pian kolmikko tajusi, että synnytys oli alkamassa. "Voi ei ja Linneus ei ole täällä. Sabas, lähde viemään Bailey lääkäriin, minä yritän saada pojan kiinni." Kerry kehoitti ja pian vanhus ja nainen kiisivätkin autolla jo kohti sairaalaa.

Mutta kuten arvata saattaa Linneus ei koskaan saapunut sairaalalle. Jossain vaiheessa Bailey lähetti myös Sabaksen kotiin sillä hän halusi olla yksin. Lopulta illalla Bailey saapui kotiin korin kanssa. Despinan juoksi häntä vastaan ja hymyili tälle. "No, sainko minä pikkusiskon vai -veljen?", tyttö kysyi ja Bailey naurahti Despinan innolle. "No arvaa tai kerro vaikka kumpi olisi mieluisampi", Bailey totesi lempeästi.

Edellinen   Seuraava