~064~

                     Se minkä taakseen jättää...

Pikku hiljaa uudet ihmeelliset Dwynien alut alkoivat asettua taloksi. Linneus auttoi vaimoaan parhaalla mahdollisella tavalla lasten hoidossa. Vaikka Bailey olikin kolmen lapsen äiti hän jaksoi aina ihmetelle miten juuri he kaksi olivatkin saaneet aikaan niin ihania pieniä simejä. Siinä missä tytöt nauttivat äitinsä ohittamattomasta huomiosta, antoi Linneus lähes kaiken huomionsa Dolphille.

Pikku hiljaa myös talvi alkoi tehdä tuloansa Moonlight Fallsiin taas kerran. Talven lähestyminen tiesi myös yhtä asiaa tässä suuressa perheessä. Kaksosten syntymäpäivät lähestyivät vääjäämättä. Pian myös Dinah ja Dinis olisivat teini-ikäisiä kuten siskonsa Sevil.

Vaikka Sevil olikin ujo koulussa, hän nautti niistä päivistä kun oli liian paljon lunta ja hän sai jäädä sisaruksiensa kanssa kotiin. Ulkona oli mukava touhuta Dinahan ja Dinisin kanssa. Mutta toisaalta Sevil odotti myös kaksosten syntymäpäiviä, sillä Dinahasta oli tullut Sevil paras ystävä ja pian he pääsivät vertailemaan poikia yhdessä koulun pihalle.

Mutta ennen kaksoset syntymäpäivää Baileyn piti itsensä jättää taakseen aikuisuus ja astua avoiseen vanhuus ikään. Hän voisi viimein jäädä eläkkeelle ja alkaa keskittyä oikeasti koko aikaisesti vapaaehtoiseen kirjoittamiseen ja tietysti pienten kääröjensä hoitoon.

Valitettavasti raskaat vuodet näkyivät Baileyn naamassa liiankin hyvin. Olihan tätä nykyä tavallaan 7 lapsen äiti, tehnyt uskomattoman journalistin uran. Hoitanut kodin sekä puutarhan ja palvellut miehensä vanhemmat hautaan, yrittänyt tukea taiteilija miestänsä ja siinä sivussa toteuttanut itseään hyvän päivän kirjailijana. Ei mikään ihme, että vuodet näkyivät urina hänen ennen kauniilla kasvoillaan.

Muutamaa päivää myöhemmin olikin sitten kaksosten aika löytää teini-iän hurjat seikkailut. Tämä tiesi myöskin sitä, että Linneuksen täytyi oikeasti ruveta harkitsemaan suvun perijää. Häntä harmitti, että vaihtoehtoja olikin lopulta oikeastaan viisi seitsämästä lapsesta, sillä Despina ja Dinis olivat ainoat jotka eivät voisi jatkaa sukua.

Dinisistä kasvoi komea nuoren miehen alku. Hänen vaatteissaan näkyi varsin hyvin hänen viimeisin luonteenpiirteensä joka oli perfektionisti, sillä kaiken täytyi olla sävy sävyyn ja sointua yhteen. Dinis toi mieleen Linneukselle usein hänen oman nuoruutensa ja sen myötä ajat Starlight Shoressa.

Dinah oli kyllä perinyt Dwynien kauniiden naisten geenit ja samoiten ne vahvat piirteet. Dinah myös noudatti pitkästä aikaa isoisovanhempiensa arvoja sillä neidin neljäsluonteen piirre oli kasvissyöjä. Dinah oli selvästikin kahden taiteellisen ihmisen kasvattama sillä hänen asunsa oli boheemija ja hippimäisiä ja tytön lempi harrastuksiin kuului puutarhanhoito.

Mitä tuli Sevil harrastuksiin, teini-ikäinen tyttö taisi olla suvun toinen naispuolinen henkilö, jotka kiinnostivat erilainen nikkarointi ja rakentelu. Sevil nimittäin vietti paljon aikaansa ukinsa rakennuspyödän luona keksien milloin minkäkinlaisia vempaimia, joista osa myytiin ja osa jätettiin taloon.

Pian myös Linneus saavutti vanhuuden, mutta sitten tapahtui jotain. Mies nimittäin ei jaksanut enää nousta sängystä ylös. Linneus saattoi nukkua hyvinkin koko päivän käyden vain nopeasti syömässä. Bailey oli huolestunut tästä muutoksesta ja hän epäilikin, että yksi simi olisi olemassa joka tuntisi Linnin vielä paremmin kuin hän.

Niinpä muutamaa päivää myöhemmin Bailey otti yhteyttä tähän simiin. Hän joutui pitkään taivuttelemaan tätä henkilöä siihen, että he tapaisivat. Lopulta Bailey sai sovittua samaksi illaksi tapaamisen. Nainen oli osittain helpottunut, mutta toisaalta häntä pelotti mitä hän lopulta kuulisikaan aviomiehestään jonka kanssa oli ollut koko elämänsä ja jonka hän uskoi tuntevansa.

Sovittuun aikaan samana iltana Bailey saapui naapuruston laitamilla sijaitsevan talon pihaan ja hän katseli kauniisti koristeltua taloa. Se oikeastaan toi hänelle mieleen lumihiutalepäivän, jota nainen ei juurikaan ollut kerennyt edes ajatella, näin vanhemmiten hänestä alkoi tulla laiska näiden asioiden kanssa. Oven avautuminen havahdutti naisen ja hän tuijotti ulos astunutta miestä.

"Hei Sekel. Kiitos, että suostuit tähän", Bailey sanoi lopulta kun mies tuli hänen luoksensa. "Rahat", Sekel totesi ja otti vastaan kirjekuoren ja tarkisti sisällön. "Puhu", mies kehoitti ja nosti katseensa veljensä vaimoon. Bailey alkoi autuaasti avautua miehensä tilasta ja siitä kuinka tämä oli alkanut oikeastaan melkein heti pikku hiljaa kaksosten syntämäpäivien jälkeen.

Kuunneltuaan tarpeeksi pitkään Sekel lopulta naurahti ja irvisti naiselle "Minä kallonkutistajana sä mua oikein pidät!" , Sekel ärisi vihaisena ja oli jo lähdössä kun Bailey purskahti kyyneliin. "Sinä tiedät jotain hänen menneisyydestään mitä minä en", nainen huusi ja sai miehen kääntymään ympäri uteliaana. "Kuka hänellä oli minua ennen, ketä hän rakastaa vieläkin enemmän kuin omaa vaimoansa?", Bailey aneli Sekeliltä.

Sekel kääntyi yllättäen ympäri ja katseli Baileytä. Ilmeisesti ikä oli pehmentänyt miestä. "Minä en halua sotkeentua teidän naurettavaan perheleikkiinne, mutta kysy häneltä Starlight Shoresta. Siitä ja lastenhoitajastamme... ", mies totesi ja nyökkäsi pienesti naiselle. Bailey tunsi pienen helpotuksen aallon sisällään. Vaikka Sekelin tieto ei ollut paljon, naisella olisi nyt edes muutama asia joilla johdatella keskustelu oikeaan suuntaan.

Bailey ei saanut vielä kunnollista tilausuutta jutella miehensä kanssa, sillä Lin oli sairastunut. Niinpä nainen käyttikin uuden tarmonsa siihen, että alkoi ottaa eläkeestään kaiken irti. Onneksi hänellä oli nuoriso, joista osa auttoi mielellään lastehoidossa silloin kun naisella olisi muita menoja. Bailey oli huomannut, että varsinkin Dinisillä oli koulun jälkeen usein menoja ja pian hänelle selvisikin syy.

Bailey oli juuri ollut lounaalla kustantajansa kanssa kun hän ulos tullessaan näki tutun punaisen hiuspehkon. "DINIS!", Bailey huudahti järkyttyneenä kun huomasi poikansa suutelevan nuorta neitoa hyvinkin kiihkeissä merkeissä kahvilan pihalla. Järkyttynyt nuori pariskunta kääntyi äänen suuntaan ja varsinkin Dinis valahti yhtä kalpeaksi kuin hänen valkoinen smokkinsa.

Bailey meni pariskunnan luokse. "Dinis, haluaisitko kenties esitellä meidät?", hänen äitinsä kysyi ja Din nyökkäsi pienesti. "Emilia, tässä on äitini Bailey", Din sopersi nolona. "Oikein mukava tavatta teidät, rouva Dwyn. Pidin paljon artikkeleistanne.", Emilia totesi ja sai vanhuksen hymyilemään. "Emilia, haluaisin jutella poikani kanssa kahden, mitäs jos tulisit meille illalla vaikka syömään?", Bailey ehdotti ja sopi sitten tytön kanssa ajasta. Kun Emilia oli poistunut nainen kääntyi poikansa puoleen. "Dinis Ren Dwyn alahan selittää", Bailey pyysi.

Dinis oli ensin todella nolona tilanteesta. Kuinka usein teini jää muhinnoinista kaupungilla kiinni omalle äidilleen. "Mun piti ihan oikeesti esitellä teille Emppu, mutta kun faijan tilanne ja muutenkin se on vaan jäänyt." Din totesi äidilleen. "Dinis kultaseni, kai sinä ymmärrät, että tuollainen ei tee hyvää sinun tai kenenkään meidän maineellemme. Isäsi on kuuluisa taiteilija ja serkkusikin alueen suurinta noitasukua", Bailey totesi hiukan moittivana. "Jooh jooh, mutta mä tykkään oikeesti Empusta, tuntuisi jotenkin hölmöltä pussailla Dinahan kaveria kotona.", Dinis sanoi mutta hymyili sitten. "Luuletko, että isä pahastuu?", Din jatkoi äidilleensä joka hymyili tälle pudistellen päätänsä. "Uskon, että isäsi on vain ylpeä sinusta Din", nainen totesi.

Emilian käynti sujui erittäin hyvin ja Dinahkaan ei näyttänyt olevan moksiskaan siitä, että hänen veljensä deittaili hänen kaveriaan. Vanhukset olivat vetäytyneet sänkyyn pitkäkseen. Pitkästä aikaa Lin tuntui olevan enemmän jotenkin hereillä, joten Bailey päätti yrittää johtaa keskustelun tietämiinsä pikku tietoihin.

"Kuule sinun olisi ehkä hyvä puhua Dinisin kanssa... Tiedät kyllä mistä. Emmehän me tarvitse lapsenlapsiakin omien taaperoidemme sekaan", Bailey totesi naurahtaen miehelle. "Dinis on järkevä poika, eihän sellaista harrastele", Lin totesi naurahtaen vaimollensa. "Jaa, ja sinäkö et muka koskaan ollut nuori ja vieläpä Starlight Shoressa, jossa  lastenhoitajatkin ovat kuin missejä?", Bailey totesi ovelasti ja huomasi heti, että Linnin ilme oli muuttunut. "Linneus, minä rakastan sinua ja kestän sinun menneisyydestä ihan mitä vain... Kerro minulle mikä sinun mieletäsi painaa?", Bailey pyysi ja sai miehensä katsomaan itsensä.

"Minä olin todellakin nuori ja en koskaan halunnut jatkaa sukuamme...", Linneus totesi hiljaa ja nousi hetkeksi istumaan kaivaen läheisen vaatekaapin laatikosta valokuvan, jonka ojensi vaimolleen. Bailey tuijotti kuvaa. Se oli päättäjäistansseista. Tuon violetinpehkon hän kyllä tunnisti, se oli Lin, mutta hän ei oikein tiennyt miten suhtautua toiseen henkilöön kuvassa. " Bailey... Olen aina rakastanut sua, mutta en niinkuin miehen kuuluu rakastaa naista tai niinkuin miehen vaimoa... Olen rakastanut sinua lasteni äitinä... ystävänä joka teki minulle suuren palveluksen." Linneus totesi ja Bailey sysäsi kuvan miehellensä. "Tarkoitatko sä...", nainen änkytti ja hapuili itsensä istumaan sängyn reunalle. "Tuossa kuvassa on Masalin, ensimmäinen ja ainoa rakkauteni. Bailey, olet naimisissa kaappihomon miehen kanssa", Lin sanoi hiljaa ja yritti koskea vaimonsa selkään mutta nainen istui lähemmäs reunaa. Kyyneleet alkoivat valua Baileyn kasvoille. "Sinä siis teit kaiken mielyttääksesi isääsi... ja minua", nainen kuiskasi hiljaa. "Minä ymmärrän jos sä haluat erota olen valmis tottakai elätämmään lapset ja...", Lin alkoi höpistä saaden Baileyn katsomaan vihaisesti mieheensä. "Turpa kiinni. Lin!", nainen kivahti ja istui takaisin itkemään sängyn reunalle. "Me emme eroa... sinä saat jatkaa salailuasi... Lapset eivät saa tietää... Katso nyt mitä ero teki sinulle ja Sekelille, jos yhtään rakastat lapsiasi, me emme eroa", Bailey jatkoi hiljaa jääden itkemään sängyn reunalle kun Linneus siirtyi nukkumaan vanhempiensa entiseen makuukamariin.

Edellinen   Seuraava