~065~

Nuoruus on nuoruuden tuhlaamista

Bailey ja Linneus eivät oikeastaan enää puhuneet Linin paljastaksesta. Nainen varsinkin tuntui hoitavan kaiken rutinilla. Toisaalta Bailey oli tyytyväinen siitä, että hänen miehensä haluttomuus ei johtunut toisesta naisesta ja siitä, että hän oli kumminkin saanut Linneuksen kanssa kuusi ihanaa lasta.

Aika tuntui kuluvan hirveän nopeasti, sillä pian oli jo kolmosten syntymäpäivät. Bailey tiesi, että ainoa asia mitä hänellä enää oikeastaan oli tässä elämässä, oli omien lastensa kunnioitus. Siitä pariskunta oli ollut yhtä mieltä, etteivät he kertoisi mitään lapsille koskaan heidän isänsä todellisesta haluista.

Dolphista kasvoi oikein hurmaava pikkuinen punapää. Lapsi oli myös rauhallinen ja jaksoi odottaa vuoroansa. Tästäkin pojasta kasvaisi varmasti aikanaan hyvinkin komea nuori herra Dwyn.

Doritasta taas kasvoi hyvinkin eläväinen tyttö, joka oli liikkeessä paljon ja janosi oppia uusia asioita. Lisäksi tytöllä tuntui olevan koko ajan nälkä, sillä hän söi huomattavasti useammin kuin hänen sisaruksensa Dolph ja Donata.

Ja kuten melkein aina ja kaikissa perheissä, kuopuksesta tulee se kaikkien silmäterä. Niin kävi nytkin. Donatan ei tarvinnut kuin vähän inahtaa niin aina joku tuli pikku prinsessan luokse. Tyttö oppi siis jo hyvin varhain sen, että hänen sanallansa oli tässä perheessä valtaa.

Onneksi Linneus ja Bailey eivät joutuneet yksin pyörittämään kolmen nuorimmaisen kasvatusta. Varsinkin Dinis ja Dinah viettivät aikaa nuorempien sisaruksiensa kanssa. Sevil auttoi kyllä joskus, mutta useammin tyttö teki aina sähkötöitä tai aherteli kellarissa jotain rautaromusta.

Sevil oli todellakin perheen ihmepeukalo. Dwynit säästivät yllättävän summan rahaa kun hiljainen tyttö korjaili milloin hajonneen tietokoneen ja milloin pesualtaan. Sevilillä ei juurikaan ollut ystäviä koulussa, joten hänestä oli luonnollista viettää kaikki aika koneiden tai Dinisin ja Dinahan kanssa.

Linneuksesta oli tullut hirveän suuri taiteilija. Hän saattoi kokeilla jokaisessa taulussaan erilaisia tyylejä ja aina ne olivat hyvin onnistuneita.Sillä nimi kirjaimet L.D tunnettiin jo kaikkialla Simlandiassa. Kuitenkin melkein aina taulut koskivat, jollain lailla hänen elämäänsä. Vaikka lapset eivät vielä tienneet isän oikeaa suuntautumista oli puolisolle kertominen helpottanut kumminkin asiaa, niinpä hän maalasikin taulun nimeltä Aarteemme lahjaksi vaimollensa. Tosin Bailey ei erottanut kunnolla, että taulussa olivat todellakin heidän lapsensa.

Usein Linneus katseli perhettänsä aivan uusin silmin. Hän arvosti ja rakasti Baileytä paljon, eikä hän siksi huomattanut naiselle siitä, että tämä tiesi vanhuksen yrittävän vielä löytää rakkautta simternetin chattisivustoilta nimeltään Sims-kontakti tai Yksinjayhdessä.com. Mutta Linneuksen oli myös aika alkaa päättää kuka lapsista olisi seuraava perijä. Hänellä olisi niin paljon valinnan varaa, Sevil, Dinah sekä kolmoset, mutta koska Linneus tiesi miten raskas viitta taakka saattoi olla hän haluisi olla varma valinnastaan.

Vuodet vierivät ja Bailey sekä Linneus alkoivat kasvaa erillensä. Lopulta Lin näki parhaimmaksi muuttaa vanhempiensa vanhaan makuuhuoneeseen. Usein siellä touhutessaan lapsien kanssa miehen katse kiinnittyi seinällä oleviin tauluihin. Lin ei edes tauluille pystynyt ääneen sanomaan, että hän ei koskaan ollut halunnut tätä roolia elämässään. Pikku hiljaa vanha mies alkoi jälleen masentua. Salailun juuret tuntuivat olevan liian kaukana menneisyydessä.

Sanotaan, että aika kulkee nopeammin mitä vanhempia olemme. Näin todella taitaa olla, sillä kolmosten taapero aika hujahti silmissä, mitä Baileyn ja Linneuksen osalta tuli. Kaksoset ja Sevil tuskin tajusivat sitä, mutta nuo vuodet olivat olleet vanhemmille vain muutama silmän räpäys.

Doritasta kasvoi kaunis nuori neiti. Hänen luonteenpiirteestä olivat siis Vesifoobiikko, urheilullinen ja säästeliäs. Nyt lapsena alkoi näkyä jo muutos, joka saisi pahemmat oireet myöhemmin. Dorita oli oikeastaan lapsista juurikin se, joka vietti eniten aikaansa pihalla leikkien ja ihmetellen mummon vanhaa Sim-fu nukkea.

Dolph jatkoi kasvamistaan nuoreksi hurmuriksi. Aivan kuten aikoinaan veljensä ihastutti poika koulussa usempia tyttöjä hyvinkin paljon. Kaikki halusivat aina pojan ryhmäänsä. Luonteeltaan Dolph oli vesifobiikko, tarkkasilmäinen ja kylmyyden ystävä. Joten ei ollut ihme, että poika alkoi jo aina keväällä odottamaan talvea.

Nuori neiti Donata sen sijaan oli luonteeltaan vesifobiikko,ystävällinen ja kylmyyden ystävä. Toisin kuin sisaruksensa Donata oli oppinut sen, että perhe palvoi häntä vaikkei sitä myöntänytkään. Tyttö käyttikin usein tätä hyväkseen myös koulussa ja alkoi pikku hiljaa kietoa sormensa ympärilleen niin sanotut kaverit ja ystävätkin. Donata alkoikin  kaukaisesti muistuttaa setäänsä Sekeliä.

Talven tultua tuli myös päivä, jota perheen teinit olivat odottaneet. Nimittäin kouluntanssijaiset. Dinis oli sopinut menevänsä Emilian kanssa, mutta perheen hameväki ei ollut mennyt kenenkään kanssa. Dinah kyllä tiesi, että hänellä riittäisi ottajia, mutta tyttö oli kieltäytynyt lähinnä Sevilin takia. Olisi kurjaa, jos tyttö olisi yksin koko illan kun veli ja sisko riiaisivat.

Juhlat menivät hyvin ja aivan kuten Dinah oli arvellut ottajia oli riittänyt. Lopulta Sevil oli ollut se joka oli käskenyt Dinah tanssilattialle ihastuksensa kanssa. Kolmikko istui illalla syömässä vielä iltapalaa. "Sev, mä olen todella pahoillani, että Michael kieltäytyi sun tanssikutsusta", Dinis ilmoitti ja haukkasi leipäänsä. "Ei se ole sinun vikasi, Dinis" Sevil totesi pienesti hymyillen, vaikka harmi paistoikin tytön kasvoilta. "No älä välitä, en minäkään aio Aatoksen kanssa alkaa seurustelemaan.Sehän mua nuorempikin", Dinah sanoi siskolleen vaikka piilossa hän puristikin käden nyrkkiin. Kuinka lähellä Dinah luonne olilkkaan isänsä luonnetta. Hän laittoi aina muut etusijalle.

Tanssijaiset jälkeen talvi meni omalla painollaan ja toisin kuin Dinah oli luvannut, hän huomasikin usein koulun jälkeen istuvansa bussissa Aatoksen vierässä matkalla pojan kotiin. Vaikka kaksikko ei seurustellut pitivät he tiiviisti yhtä. Päivä päivältä Dinah huomasi tykkäävänsä enemmän tästä rokkia rakastavasta pojasta.

Silti aina kun Dinah ehdotti elokuvia tai syömistä ulkona ei se koskaan käynyt. Koulussa useimmat eivät ymmärtäneet Dinahin hippimäisiä periaatteita ja olipa sekin oppilaiden korviin kantautunut, että tytön serkku oli mahtavaa noita sukua. Useimmat ajattelivatkin, että Dinah ei voisi olla hauskaa seuraa, kun katseli tämän sisaruksiakin. Niinpä Aatos ja Dinah viettivätkin usein aikaansa läksyjen parissa Aatoksen kotona.

Oikeastaan perheen ainut nuori, jolla oli kukoistava suhde oli juurikin Dinis. Emilia ja poika olivat alkaneet ihan virallisesti seurustella. Pikku hiljaa myös Emilian heppahulluusa alkoikin tarttua poikaan ja he haaveilivat usein yhdessä hevostilan perustamisesta. Mutta niinkuin särkyvää ja haurasta saattaa ensi rakkaus olla, se jäisi nähtäväksi miten unelmat muuttuisivat vielä vuosien varrella.

Edellinen   Seuraava

• Loppuun vielä tälläinen pikku leikkimielinen kilvoittelu, Kenestä luulette, että tulee Dwynien 6 sukupolven perijä?