~063~

~ Ei kahta ilman kolmatta ~

Kerryn pois meno oli ollut kova isku Linneukselle. Poika nimittäin tiesi nyt, että hänen olisi otettava aikuisen paikka talossa. Vaikka hänen vaimonsa olikin häntä vanhempi, asia oli vain aina mennyt niin heidän suvussaan, että liiton kautta sukuun astunut ei ollut perheen pää.

Lin ripusti isän ja äidin kuvat toiseen makuuhuoneeseen sängyn päälle. Hänestä tuntui erittäin pahalta katsella vanhempiensa koskematonta sänkyä ja ajatella, että suoraavaksi hänen omat lapsensa katselisivat hänen tyhjää sänkyänsä.

Koska Kerry oli kerennyt lähettää pelottelukekkerien kutsut, eivät Bailey ja Lin halunneet perua niitä. Kerryn viimeinen asia tässä maailmassa oli ollut hänen tekemänsä kurpitsalyhty, joten Linneus halusi ehdottomasti pitää sen sisällä, ettei naapuruston nuoriso rikkoisi sitä pelottelupäivänä.

Mies päätti myös ikuistaa äitinsä kurpitsan maalaukseen. Joka kerta kun Linneus ahdistui maalaaminen tuntui helpottavan häntä. Mutta isän kuoleman jälkeen se ei enää ollut tuntunut niin terapeuttiselta ja nyt kun maalattiin äidin taulua se tuntui vieläkin vastenmielisemmältä. Lin ei vain saanut puettua ahdistuksen tunteitaan enää pensseliin niin hyvin kuin vuosia sitten.

Bailey huomasi hyvinkin pian, ettei hänen miehensä ollut kunnossa. Sillä vuosiin Linneus ei ollut häneen enää koskenut, kuten rakastunut mies naiseen koskee ja eräänä iltana Linneus tuli suihkuun vaimonsa kanssa. Bailey ei tuntunut saavan hetkestä sitä ruusun nupun avaavaa kokemusta, niinpä hän poistuikin suihkusta hiljaa sanomatta sanaakaan. Nainen kyllä tunsi miehensä anteeksi pyytävän katseen niskassaan, koska ikinä Lin ei ollut häntä satuttanut henkisesti kunnes nyt. Bailey tunsi ensimmäistä kertaa olleensa vain esine Linnin tarpeille.

Viikot kuluivat ja eräänä yönä Bailey nousi ylös. Hän itsui hetken sängyn laidalla toivoen, että kuvottava olo menisi pois. Vatsan alapuolella tuntui painetta, joka sai naisen muistelemaan sitä, kun hän odotti Dinaah ja Dinistä. Kesken muistelujen Bailey tunsi kuinka illallinen nousi kurkkuun ja nainen nousi nopeasti ylös syöksyen vessaan.

Saatuaan kaiken ulos, mitä ulos oli tullakseen. Nainen katsahti ylös hiukan peloissaan. Hän oli jo keski-ikäinen nainen ja  synnyttänyt 3 lasta. Vaikka hän olikin pitkään toivonut vielä iltatähteä, ei hän ollut sitä enää miettinyt Kerryn kuoleman jälkeen. Bailey tunsi pelon aallon syöksyvän ylitseen, miten he kaksi kohta vanhaa simiä pärjäisivät pienen lapsen kanssa.

Viimein koitti päivä pelottelupäivä ja Dwyneilla valmistuttiin Pelottelupäivän nyyttikesteihin.

"Miettikää miten ihanaa olisi jos mummi olisi vielä täällä", Dinis totesi ja katseli sisaruksiaan, jotka nyökkäsivät hiljaa. "Dinah, hei. Miksi muuten pukeuduit sotilaaksi, prinsessa olisi ollut enemmän sinun juttusi?", Sevil kysyi siskoltaan. "Ole sinä, puutarhatonttu hiljaa", Dinah kivahti siskollensa. "Mutta kun Despina on jo prinsessa", Dinis sanoi tietävänä puolustaen siskoansa, mutta vakava pellepoika sai vain tytöt nauramaan. Pitkästä aikaa Dwynien asunnossa kaikui lasten nauru.

Kaikilla tuntui pitkästä aikaa olevan mukavaa. Vaikka vieraat välillä kyselivätkin Linneukselta miten hän jaksoi, hän pysyi kasassa yllättävän hyvin. Pian Despina kävelikin isänsä ohitse suu mutrulla. "Kultaseni, mikä on?", Lin kysyi nähdessään tytön ilmeen. "Mummo sitten ei voinut antaa asian olla", tyttö sihahti ohi mennessään isälllensä. Linneus arvasi heti mistä oli kyse. "Tytöt, miltä kuulostaisi jos Des veisi teidät karkkia ja kepposia kierrokselle?", Lin kysyi ja tyttöt hihkuivat yhteen äneen. "Käyn Dinisin vielä ja sitten voitte mennä." Linneus totesi ja loi tietävän katseen Despinaan, joka hymyili kiitollisena.

Linneus meni keittiöön ja hän tunnisti heti vieraiden joukosta tutut kiharat hiukset. "Dinis... Tytöt odottavat sinua kierrokselle", Linneus totesi pojalle, joka leikki lattialla Pinja nukkensa kanssa, Linneus käveli tutun hahmon luokse ja laski kätensä tämän olkapäälle. "Ihanko Despinan kiusaksi tulit?", Lin kysyi veljeltään joka kääntyi ympäri. "Uups jäin kiinni" Sekel totesi vinosti hymyillen. "Eikö ole tarpeeksi, että Despina menetti juuri mummin ja sinä olet jo kärkkymässä täällä häntä", Linneus puhui hiljempaa kun hänen veljensä repäisi itsensä irti tämän otteesta. "Lin, sä veit multa aivan kaiken. Despina on minun tyttäreni... Mikään paperi ei ikinä muuta sitä. Katso hänen silmiinsä ja näet sen", Sekel totesi vihaisena ja lähti kohti ulko-ovea. Linneus huokasi ja näki Dinisin, joka tuijotti Sekelin perään. Linneus kirosi mielessään hiljaa. Kunhan vain tämä ei pahenisi.

Nuoriso lähti karkkia ja kepposia kierrokselle. "No kuka menee koputtamaan?", Des kysyi sisaruksiltaan ja Dinis hymyili tälle. "Mene sä", poika totesi ja Despina lähti hymyillen ovelle. "Arvatkaa mitä mä kuulin?", Dinis meni lähemmäs siskojaan. "Despina on sen toisen sinisen sedän lapsi", Dinis puhui hiljaa ettei vain Despina kuulisi. Sevil joka oli vanhempi, laski katsettaan hieman. "Eikö se olekkaan meidän sisko?", Dinah kysyi ymmällään. "Ei kai", Dinis totesi ja katsahti punatukkaista tyttöä, joka odotti oven avausta. "Ei se ole, Despina on oikeasti meidän serkku... Ja se sininen setä... Se on meidän Sekel-setä." Sevil sanoi hiljaa ja katsahti sisaruksiaan, jotka katsoivat tätä ihmeissään. "No hei daa, Despinalla on ihan eri väriset silmät kuin meillä tai isäsällä ja äidillä... Joten se ei voi olla meidän sisko", Sevil totesi ja katsahti ovelle, jossa Des viittoi heitä luokseen. "Mutta se on paras isosisko mitä meillä on eikö vain?" Sevil totesi ja Dinis ja Dinah naurahtivat nyökäten ja syöksyivät Despinan luokse.

Kun kierrokselta palattiin oli vielä pelottelupäivän kunniaksi aika juhlia Despinan synttäreitä. Despinan tunteet olivat ristiriitäiset. Nuorena aikuisena hän ei tavallaan olisi enää Dwyn vaan Kurjenkaulan mahtavan noita suvun ainoa perillinen. Sen myötä hänelle lankeaisi oma tehtävänsä, ehkäpä jopa paljon vaikeampi kuin Dwynien suvun perijän titteli. Mutta Despina oli todellakin kiitollinen  kaikille näille simeille, jotka hänet olivat Dwyniksi kasvattaneet.

Despinasta kasvoi todellinen kaunotar. Nuori nainen pukeutui tummaan joka sointui hyvin hänen ihonsa ja punaisten hiustensa kanssa yhteen. Pitkiä hiuksia pätkäistiin hieman, joka kehysti vielä enemmän Despinan kauniita kasvon muotoja. Vaikka nainen ei ollutkaan Linnin lapsi oli tuon kasvoissa selvästi jotain perittyä myös sieltäkin suunnalta. Kaiken kaikiaan Despinan luonne oli seuraavanlainen: Ulkoilmasim, sekopää, herkkäuninen, taitava kuvanveistäjä ja bilehile.

Samoihin aikoihin Bailey kertoi Linneukselle tulevasta perheen lisäyksestä. Vastoin kaikkia naisen epäilyjä Linneus otti asian nyt paremmin. "Lin, me olemme pian vanhoja eikä teineistä ole paljon lasten hoidossa apua", nainen sanoi surullisena kun mies tunnusteli hänen vatsaansa. "Bailey... Usko pois kyllä me selviämme. Minun lapsillani on paras äiti, jota kukaan voi toivoa. Ja muista olemme olleet ystäviä niin pitkään ja auttaneet toisiamme, kyllä me vielä yhden lapsen kasvatamme.", Linneus sanoi ja Bailey hymyili pienesti, ehkä tämä lapsi korjaisi heidän liitonsa.

Bailey harmistui kun Despina ilmoitti pian raskauden jälkeen muuttavansa omillensa. "Mutta olisihan täällä sinulle tilaa, muuttaisit vaikka Kerryn ja Sabaksen huoneeseen." Bailey yritti vielä taivutella nuorta naista. "Äiti, tiedän että ajattelit minusta apua lasten hoitoon, mutta minä en vaan voi.  Minun täytyy opetella noituutta ja jatkaa Kurjenkaulojen perintöä. Joutuisin juoksemaan vähän väliä kokeuksissa ja muissa. Enkä minä kauas muuta voin aina tulla auttamaan", Despina lupasi äidillensä. Bailey tiesi, että Des oli oikeassa,  hänen ja Linneuksen pitäisi ensimmäistä kertaa olla itsenäisesti vanhemmat. Ihan jo vain senkin takia, että Sevil, Dinah ja Dinis näkisivät mitä oikea vanhemmuus on.

Pian tuli myös päivä, joka oli tuntunut vuosia sitten niin kaukaiselta. Sevil, Baileyn ja Linnin esikoinen, kasvoi teiniksi. Sevil sai lasit ja hänen ulkonäkönsä oli aika hiirulainen, mutta vanhemmat eivät puuttuneet siihen, olivathan he itsekin vähän boheemija taiteilijoita. Sevilin neljäs luonteenpiirre oli pummi.  Tyttö viihtyi nyt teini ikäisenä hyvin paljon ukin rakentamassa kellarissa romupöydän kanssa.

Eräänä viikonlopun päivänä Dinah ja Bailey olivat laittamassa kasvimaata talviteloille, kun Bailey tunsi potkun mahassaan. " Auh!", Nainen huudahti ja polttava tunne iski hänen lävitseen. "Äiti", Dinah kysyi peloissaan lapsen äänellä. "Käy isä, pikkuveli tai- sisko haluaa ulos", Bailey sanoi niin rauhallisella äänellä kun pystyi tytölle, joka kiiruhti sisälle hakemaan isäänsä. Hengittäessään syvään sisään Bailey tunsi tutun tunteen ja hän ummisti silmänsä. Hän tiesi heti, että sairaalassa saisi viettää monta tuntia.

Bailey pääsi lopulta tuttuun sairaalaan ja lääkärit pelkäsivät hiukan kestäisikö vanha Bailey synnytystä, joka tulisi olemaan raskas ja vaikea. Nainen kirosi mielessään, että hän oli kumminkin aikoinaan synnyttänyt kaksoset ja esikoisen eli kolme lasta yhteensä. Mutta tämä synnytys oli todellakin paljon vaikeampi, vaikein kaikista noista kolmesta.

Ilta oli pitkällä kun Bailey astui ulos sairaalasta korin kanssa. Hän katseli sen sisälle ja mietti oikeasti oliko tämä ollut jumalan rankaisuheitä kohtaan. Nainen meni taksiin väsyneenä ja kuunteli puolella korvalla onnittelut kuskilta. Jos tämä tieto ei ajaisi heitä eroon Linnin kanssa... Sen todellakin tekisi kuolema.

Kotiin päästyään Linneus ja Sevil tulivat vastaan Baileytä, joka näytti elämän runtelemalta. Linnin kasvot valahtivat kalpeiksi kun nainen laski korin lattialle. "Näytä heidät jo?", Sevil pyysi ja meni äitinsä luokse joka katsahti Linneusta. Linnin suotua hänelle hymyn hän tiesi, että he kyllä yrittäisivät pärjätä.

"Tässä on Dorita", nainen esitteli nostaen sinisen tyttärrensä syliinsä. "Oih miten kaunis, anna minä otan hänet" Sevil pysi nostaen pinen sisaren käsivarsilleen. Doritan luonteenpiirteet olivat Vesifobikko ja urheilullinen.

Bailey nosti seuraavan nyytin ja katsahti miestään hymyillen. "Ja toinen tyttäresi, Donata", Bailey esitteli toisen sinisisen nyytin, joka sai hymyn nousemaan Linninkin kasvoille. Donata oli luonteeltaan Vesifobikko ja ystävällinen.

"Ja hän on Dolph", Bailey totesi nostaessaan pienen sinisen pojan käsivarsilleen. Pojan luonne oli vesifobikko ja tarkkasilmäinen. He olivat saaneet kolmoset, kolme uutta mahdollista perijää. Mutta kolme uutta vauvaa saisi talon varmasti sekaisin. Varsinkin kun kohta talossa olisi myös kolme teiniä. Linneus ei voinut uskoa tätä enää todeksi, hän oli tehnyt saman kuin Syrena aikoinaan. Kasvattaisi kuusi omaa ja yhden vieraan lapsen. Hän tiesi nyt, että hän olisi omista oudoista mielihaluistaan huolimatta aito Syrenan jälkeläinen.

Edellinen   Seuraava