~043~

Yöllä kaksikko suuntasi kotiinsa Starlight Shoren perukoilla olvevaan hienoon taloon. Sabas mietti sängyssä koko loppuyön kuinka hän ikinä pystyisi selittämään asiat ja itsekkyytensä siskoilleen niin, että nämä ymmärtäisivät asian. Toisaalta hän oli melko varma, että Estelle ymmärtäisi lopulta kun taas Esther alkaisi neuroottisena ja traumaattisena kehitellä päässään ties mitä salaliittoteorioita. Totuus oli kumminkin se, että Sabas halusi edes yrittää elää vähän normaalimmin. Ja mikä oli tärkeintä, hän toivoi, että hänen juuriensa vampyyriseikkeilut loppuisivat häneen. Oli jo tarpeeksi vaikeaa olla merenneito. Siitä Sabas saikin idean kirjallensa, joka hänen täytyisi kirjoittaa.



Aamulla mies oli syömässä pitkästä aikaa lettuja, kun juuri herännyt Estelle käveli huoneeseen yöpaidassaan. Tyttö tuijotti ensin hyvin tyrmistyneenä veljeään, joka ei tuntunut huomaavan tätä. ”Mitä ihmettä sinä teet?”, Estelle kysyi ja käveli lähemmäs veljeään, joka nyt käänsi katseensa tyttöön päin. Estelle tajusi heti, etteivät hänen veljensä silmät hehkuneet enää. ”Sinä... Olet nyt ... normaali”, tyttö kuiskasi ja Sabas nyökkäsi varovasti. ”Olen pahoillani, Estelle... Juomasta riitti vain yhdelle”, mies totesi hiljaisena, mutta nostaessaan katseensa hän huomasi, etä hänen siskonsa hymyili hänelle kumminkin aavistuksen.



Estherin kanssa asiaa ei ollutkaan niin helppo selvittää. Vaikka Sabas yritti kuinka vakuutella tytölle, ettei tämä muuttaisi mitään, kieltäytyi nuori nainen uskomasta sitä. ”Te haluatte nyt vauvan ja perheen ja kaiken. Sinä, Sabas, hylkäät meidät”, Esther totesi itku kurkussa veljelleen. ”Ei... Te olette minun perheeni ja yhtä tärkeitä minulle kuin Kerry. Rakastan teitä, enkä todellakaan aio hylätä teitä”, Sabas yrittii vakuteella siskoaan mutta tämä tarvitsi selvästi aikaa päästäkseen eroon ajatuksesta, että Sabas ja Kerry hankkisivat heti vauvan.


Koska mies pystyi nyt valvomaan päivät ja nukkumaan yöt, hän päätti erota taikurin työstään ja jättää DJ hommat. Mies viettikin paljon aikaansa koneella selailen erilaisia työtarjouksia. Lopulta eräänä päivänä Sabas löysi ilmoituksen siitä, että paikallinen ravintola etsi apua. Sabas oli aina ollut kiinnostunut ruuasta, sillä hän ei ollut koskaan oikein pysty syömään sitä. Maku oli ollut aina sama. Mutta nyt kun hän oli ihminen hän halusi tutustua makuihin. Niinpä mies menikin heti haastatteluun ja pääsikin koeajalle.


Esther ei enää ollut viihtynyt kotona, joten hän houkuttelikin melkein joka päivä Robbien kanssaan jonnekin. Eräänä iltapäivänä he istuivat tyhjässä puistossa jutellen tytön tilanteesta. ”Sinä siis pelkäät, että Sabas todella unohtaa teidät, jos he saavat vauvan?”, poika kysyi ja käänsi keinunsa tyttöä päin. Esther nyökkäsi kevyesti. ”Sabas on aina halunnut olla normaali, hän on syyttänyt itseään ja sukumme erilaisuutta aina vanhempiemme kuolemasta lähtien. Ja kun Angel ja Elna eivät koskaan tulleet tänne. Ja kun Benjamin hävisi pois... Sabas on yrittänyt olla meille isä... ei veli... Hän on syntynyt olemaan isä...” Esther sanoi surullisena.


Estherin mieleen nousi kauhukuvia siitä, että jos hän menisi kotiin hän löytäisi toistensa kimpussa olevat Kerryn ja Sabaksen. Tyttöä pelotti omalla tavallaan se, miten paljon hänen veljensä oli muuttunut rakkauden myötä. Mutta hän tiesi, että Sabas oli tällä hetkellä suvun ainoa toivo ja yrittäisi varmasti saada lapsen heti vain kuin mahdollista. Tyttö käänsi katseensa Robbieen. ”Rob... Mennään vielä kahville ole kiltti”, Esther pyysi ja yritti unohtaa kiihkeästi suutelevan kaksikon mielestään.


Valitettavasti totuus oli aivan toinen kuin mitä Esther kuvitteli. Sabas harjoitteli innoissaan ruuanlaittoa kun Kerry siivosi. Vaikka he seurustelivatkin, tuntuivat molemmat hiukan pelkäävän näyttää tunteitaan vaikka tytöt eivät olleetkaan kotona. Kerry pelkäsi sen takia, että ajatteli tyttöjen luulevan, että hän oli töissä Talasimscalla ja houkuttelevan tahallaan Sabaksen pauloihinsa. Ja Sabas taas.... Hän ei ollut ikinä seurustellut. Eikä hän voinut kysyä keneltääkään miten mitäkin piti tehdä. Hän pelkäsi toden teolla, että hän tekisi kaiken väärin ja menettäisi Kerryn.


Robbie ja Esther viettivät pitkät tovin kahvilassa jutellen ja nauraen. Robbie myönsi myös, että oli aikoinaan ollut ihastunut Estheriin. Tyttö oli yllättynyt tästä, sillä kaikki jopa Jared kiusasivat häntä hiukan koulussa. Robbie kertoi sen, että Esther oli heti alkuun vaikuttanut salaperäiseltä mutta mukavalta tapauksella. Kieltämättä tytön oli pakko myöntää, että Robbie oli ihan kiva, mutta he molemmat tiesivät, ettei hyvää ystävyyttä kannattanut rikkoa suhteella.


Kerry ja Sabas nukkuivat aina yönsä kiltisti. Kumpikaan heistä ei tehnyt aloitetta vällyjen heilutteluun. Työt vievät aika paljon voimia heiltä molemmilta ja lisäksi he eivät halunneet aiheuttaa tytöille pahoja aavistuksia. Pari tiesi, että heillä olisi aikaa odottaa siihen asti kun kaksoset olisivat aikuisia ja muuttaisivat pois.


Eräänä aamuna kun Kerry ja Sabas istuivat aamiaisella kahdestaa, nainen käänsi katseensa mieheen. ”Tämähän on todella hyvää, Sabas. Sait ylennyksen ihan syystäkin”, Kerry kehui ja nousi seisomaan alkaen kerätä astioita. ”Tytöt ovat vieläkin hiukan vihaisia?”, Kerry kysyi ohi mennen ja sai katseen mieheltä. Nainen tajusi heti, että Esther pelkäsi edelleen vaikka hänen muutostaan oli kuukausia eikä hän vieläkään ollut raskaana. Itseasiassa he eivät olleet vielä kertaakaan harjoitelleet vauvojen tekoa.


Kerry oli menossa viemään astioita kun Sabas nousi ylös ja kieräytti naisen syliinsä suudellen tätä. Kerry suuteli takaisin ja katsoi kulmiensa alta hämillään poikaystäväänsä. ”Ja mistäs hyvästä tuo oli?”, Kerry kysyi naurahtaen. ”Olemme kahdestaan... ja minun pitäisi mennä suihkuun... ”, Sabas aloitti varovasti ja nainen loi uteliaan katseensa mieheen virnistäen. Sabaksen kurkkuun tuntui nousevan pala tuon katseen alla. ”Niin.... niin minä ajattelin...”, Sabas änkytti ja tunsi kuinka hänen kätensä hikosivat. ”Sinä ajattelit minua seuraksi viimeinkin?”, Kerry sanoi kiusoitellen ja iski silmäänsä. Sabas naurahti ja nyökkäsi. ”Tottakai”, nainen kuiskasi ja suuteli miestä lempeästi.


Kuten arvata saattaa, he ottivat viimeinkin täysin siemauksin iloin irti toisistaan. Alun haparoinin jälkeen kaikki alkoi tuntua mukavalta ja ihanalta ja Sabas varsinkin tajuisi, että Kerry olisi hänen vaimonsa. Hän oli rakastunut naiseen heti eikä uskonut, että mikään mahti maailmassa erottaisi heitä.


Tuon yhteisen kokemuksen jälkeen pariskunta uskalsi olla kotona enemmänkin yhdessä. Varsinkin iltaisin he muistivat helliä toisiaan porealtaalla. Vaikka Estelle olikin peloissaan vieläkin, hän oli päättänyt, että veljen onni oli tärkeää. Mutta Esther taas oli melkein hävinnyt kotoa pois. Yleensä kaikki olivat jo menossa nukkumaan kun tyttö tuli kotiin. Sabas kumminkin tiesi, ettei hän voinut asettaa tyttöjen haluja omiensa edelle, sillä hän ei voisi jatkaa sukuaan Estherin tai Estellen kanssa.


Vapaa-aikanaan Kerry kohotti myös paljon kuntoaan, sillä nainen tarvitsi sitä urallaan. Hän oli unohtanut kynät ja lehtiöt ja siirtynyt urheilu-uralle töihin. Kerry pärjäsikin yllättävän hyvin. Nainen tajusi, että oli jotenkin paljon parempi tehdä fyysistä työtä kuin istua päivät pitkät koneen ääressä kirjoittelemassa pahoista asioista, joita ihmisille oli tapahtunut.


Sabas taas kolusi läpi kaikki mahdolliset kokkikirjat ja -ohjelmat. Hän oli alkanut menestymään todella hyvin valitsemalla urallaan. Mies oli ystävystynyt lähes kaikkien työkavereidensa kanssa ja pomo oli innoissan Sabaksen kasvisruokatietämyksestä. Totuus oli se, että hän oli tutkinut sukunsa vanhoja reseptejä, joita Syrena kasvissyöjänä oli aikoinaan kehitellyt paljonkin.


Muutamaa viikkoa myöhemmin, kun mies oli kylvyssä Kerry juoksi kesken siivouksen oksentamaan vessaan. Sabas jähmettyi niille sijoilleen. ”Kerry, oliko salaattini pahaa?”, mies kysyi ja nainen pudisteli päätänsä. ”Ei, olen kai kipeä, tätä on jatkunut pari päivää”, nainen sanoi ja oli hiljaa. Kumminkin molemmat, niin Sabas kuin Kerrykin, tiesivät että myös vauvan mahdollisuus oli hyvin suuri. Mutta ääneen kumpikaan heistä ei uskaltanut sitä sanoa.


Estelle ja Esther olivat myös huomanneet Kerryn kasvavan huonovointisuuden. ”He saavat vauvan”, Esther sanoi ja sulki vihkonsa tuijottaen pöydän pintaa. ”Esther... et kai todellakaan olettanut, ettei Sabas täytäisi velvollisuuksiaan sukuaan kohtaan?”, Estelle kysyi ja vilkaisi siskoaan huokaisten. Esther pudisteli päätänsä. ”Mutta ne heittää meidät ulos. Ei me kuuluta niiden pikku perheeseen enää”, Esther sanoi itku kurkussa. Estelle laski kynänsä pöydälle ja huokaisi hyvin hiljaa. ”Esther... Emme voi olettaa, että Sabas suojelisi meitä ikuisesti, joskus meidänkin täytyy päästää irti ja levittää omat siipemme... Olemme pian jo aikuisia.” Estelle totesi hymyillen ja tyttö katsahti siskoaan. Esther tiesi, että hänen siskonsa oli oikeassa, mutta tyttöä pelotti. Entä jos koko painajainen alkaisi alusta?


Pari iltaa myöhemmin Sabas tuli kotiin töistä ja Kerry nousi sohvalta ylös. Sabas kiinnitti heti katseensa tyttöystävänsä vaatteisiin ja tämän hehkuvaan ilmeeseen. ”Oletko saanut ylennyksen?”, Sabas kysyi kun Kerry tuli hänen luokseen. Nainen naurahti ja puditeli päätänsä. ”En.. Jotain vielä parempaa... nimittäin äitiyslomaa... Sabas... Meille tulee esikoinen”, Kerry sanoi varovasti ja jäi katsomaan miestä, joka oli muuttunut kuin kiveksi.


Naisen yllätykseksi mies hyppäsi halaamaan tätä lujasti. ”Oih, kultaseni, me teimme sen”, Sabas kuiskasi melkein itkien ja keinutti naista sylissäään. ”Et tiedäkkään kuinka onnellinen olen”, mies jatkoi kuiskailuaan ja suukotteli naisen poskea. Kerry hymyili varovasti ja antoi käsiensä levätä poikaystävänsä ympärillä. ”Tiedän... Minäkin olen.” nainen kuiskasi ja katsahti mieheen varovasti. ”Kerrotaan tytöille aamulla”, Kerry sanoi ja veti miehen mukanaan makuuhuoneeseen.


Sabaksella tai kellään muullakaan ei ollut tietoa, että pihalla ollut hahmo oli kuullut kaiken. Hymyillen se kääntyi ympäri ja lähti lipumaan punaisena usvana kasteisen maan ylitse. Syvällä sen rintakehässä pumppasi sydän. Sunil suunnisti kohti lepopaikkaansa, jonka Sabas ja muut olivat pystyttäneet. Mies tiesi, että oli viimeinkin löytänyt poikansa ja mikä parasta. Pian hän saisi nähdä myös lapsenlapsensa.

Edellinen   Seuraava