~054~

Seuraavana aamuna Linneus heräsi väsyneempänä kuin koskaan. Hän oli nähnyt painajaisia, joihin olivat sekoittuneet niin Sekel, heidän äitinsä Kerry kuin myös Linneuksen ensirakkaus Masalin. Lin vilkaisi viereensä, jossa Bailey nukkui autuaan tietämättömänä poikaystävänsä rankasta kaksoiselämästä.



Miehen katse pysähtyi seinällä olevaan valokuvaan. Jossain syvällä Linneus tiesi, että Masalin oli aivan varmasti jatkanut elämäänsä Starlight Shoressa. Lin laski katseensa maahan hieraisten otsaansa. Hän tiesi, että hänen olisi viimein aika hyvästellä muisto heistä. Masalin ei tulisi enää kuulumaan hänen elämäänsä ikinä, miksi hän siis kantoi tuota raskasta tunnetta mukanaan... Hän oli nyt Baileyn.



Seuraavat viikot Linneus oli täynnä inspiraatiota. Hän maalasi päivästä toiseen purkaakseen tuntojaan kankaalle. Hän oli myös alkanut tajuta, ettei elämä naisen kanssa ollutkaan niin hirveää. Bailey tuntui antavan hänelle tarpeeksi tilaa ja ymmärsi häntä. Vaikkei nainen tietänyt koko totuutta, hän oli ainut, joka ei hoputtanut miestä tekemään mitään.



Mutta samaan aikaan kun Linneus alkoi päästä omista verkoistaan, alkoi Belinda vajota omiensa kanssa vielä syvemmälle. Belinda oli nyt täysin rakastunut kihlattuunsa Sabakseen, mutta hänen täytyi esittää Sekelille, että hän rakasti miestä edelleen. Nainen tiesi, että jos hän rikkoisi sopimuksen, Sekel ei miettisi kahdesti sattuttaisiko isäänsä tai veljeään. Belinda täytyisi päästä eroon Sekelistä keinolla millä hyvänsä. Vaikka se maksaisi henkiä.



Myös Sekel oli viikkojen aikana viimein saavuttanut aikuisiän. Viimeiseksi piirteekseen Sekel oli saanut ulkoilma simin. Joka sopikin miehelle hyvin, hän nimittäin haluisi noidaksi. Joten puutarhan pito oli lähes pakollista.



Oli Sekelin valmistujaisaamu, kun Belinda hiipi hiljaa huoneeseen ennenkuin muut heräisivät. ”Sekel... Kultaseni?”, nainen kuiskasi hiljaa ja nielaisi. Hän oli päättänyt aloittaa suunnitelmansa. Hänen olisi pakko päästä miehestä eroon ennen kuin olisi liian myöhäistä. Belinda otti askeleen lähemmäs sänkyä sydän takoen.



Yhtä-äkkiä mies kumminkin nousi kiroten sängystään. ”Tajuatko yhtään tyhmä kana, että täällä seinilläkin on korvat.”, Sekel sanoi noustessaan ylös. Belinda nielaisi ja kätki kätensä selkänsä taaskse. Hän oli myöhästynyt, nyt loitsun tekeminen ei onnistuisi kun Sekel oli hereillä, joten olisi pakko keksiä hätävalhe. ”Minun oli pakko nähdä sinut. Harmittaa kun emme voi olla yhdessä”, nainen sirkutti mukamas surullisena.



Mies hymähti ja asteli naisen luokse vetäen tämän lähemmäs ja painoi huulensa Belinda huulia vasten. Nainen sai kamppailla todella paljon itsensä kanssa, ettei olisi lyönyt Sekeliä, hän ei saanut paljastaa, että tunteet olivat viilenneet. Oikeastaan... ne olivat hävinneet kokonaan. Belindan ainoa rakkaus oli pojan isä. ”Toivottavasti, tämä auttaa sinua jaksamaan”, Sekel hymähti irrottautuessaan naisesta.



Belinda piti silmiään kiinni, etteivät kyyneleet olisi karanneet poskille. ”Tottakai... Minua vaan harmittaa, että piti suostua kosintaan”, Belinda kuiskasi hiljaa, ettei äänestä olisi kuullut, että sanat tulivat pakotetusti. ”No myrkytä hänet... Kyllä sinä isäsästä pääset nopeasti eroon... noitaseni”, Sekel totesi hymyilen ivallisesti. ”Niin, muut heräävät minun täytyy mennä”, Belinda sanoi ja syöksyi huoneesta ulos itkuaan pidätellen. Sekel oli liian ovela. Miten ikinä hän saisi miehen pois kuvioista?

Muutamaa tuntia myöhemmin koko perhe olikin sitten lähdössä kaupungintalolle juhlimaan Sekelin valmistumista lukiosta. Belinda tuntui käyttäytyvän oudon jäykästi. Baileyllä oli omat epäilynsä, sillä hän oli nähnyt miten nainen katseli Sekeliä. Hän oli lähes varma, että noilla kahdella oli jokin salaisuus.



Lähestyvä talvi tuoksui jo ilmassa vaikka syksyä olikin mukavasti vielä jäljellä. Sekel tiesi, että hänen täytyisi pian löytää etsimänsä. Ja hän olikin yllättynyt, kun Belinda ilmoitti ennen tilaisuuden alkua, että haluaisi viedä Sekelin syömään sen jälkeen. Belinda selitti asiaa muille sillä, että hän haluisi Sekelin ymmärtävän, ettei hän veisi Kerryn paikkaa.



Ravintolan sijasta Belinda veikin Sekelin erääseen puistoon. Poika oli hiukan hämmentynyt aluksi, mutta kun hän huomasi toteemin, hänen suunsa kääntyi hymyyn. ”Sinä löysit sen. Tuon avulla voimme luoda sitten myrkkysateen ja kostomme on valmis”, Sekel nauroi hieroen käsiään yhteen. Belinda nielaisin ja nyökkäsi pienesti. Aika oli käymässä vähiin, hänen täytyisi estää miestä pian.



Samaisena iltana Linneus ja Bailey olivat ensimmäistä kertaa todella lähekkäin. Linneus tajusi, että hän oli alkanut pikku hiljaa hyväksymään naisen osaksi elämäänsä. Miestä kyllä vieläkin hirvitti paljon ajatus lapsesta, joka heidän täytyisi hankkia, mutta hän ei tiennyt, että myös Bailey halusi lykätä asiaa pidemmälle.



Mies päätti myös viimein aloittaa kirjoittamaan kauan harkitsemaansa suvun kirjaa. Kirjan avulla hän pystyi menemään syvemmälle itseensä ja ajattelemaan kaikkia asioita, jotka tuntuivat vainoavan häntä. Lin käsitteli niin suhdettaan Baileyn kanssa, homouttaan ja kaikkia lapsuudessa kokemiaan juttuja samalla kun hän kirjoitti kirjaa. Kirja kantoi lähes kohtalokasta nimeä Dwyn: Perintö ja uhraus.



Sekel alkoi jo pikku hiljaa menettää malttinsa, kun Belinda ei tuntunut tekevän mitään sen eteen, että mies saisi taikavoimat. Mies alkoikin vihjailemaan isälleen sitä, että olisiko nainen sittenkään oikea isälleen. Onneksi Sabas oli vanhuttaan alkanut hiukan pehmetä ja ei jaksanut ottaa enää niin todesta poikiensa kukkoilua.



Belinda oli tehnyt nyt päätöksensä, hän tekisi jotain hyvin radikaalia, mutta muukaan ei tuntunut auttavan. Eräänä sateisena iltana, hän valitteli päänsärkyä kun Sabas, Bailey ja Lin olivat lähdössä elokuviin. Ninpä nainen sai jäädä yksin kotiin.

Belinda käytti taikavoimiaan ja taikoi keräämänsä omenan. Hän oli päättänyt myrkyttää Sekelin. Nyt hänen täytyisi vain keksiä juoni millä hän saisi miehen syömään omenan riskeeramatta muita perheen jäseniään. 

Kun Sekel tuli kotiin alkemiapuodista Belinda meni tätä vastaan ja heittäytyi miehen käsivarsille. ”Ketään muita ei ole kotona.” Belinda kuiskasi nähdessään miehen epäilevän ilmeen. ”Minulla on sinulle hyviä uutisia myös... Olen onnistunut keksimään taian, jolla sinä saat voimani”, nainen totesi hymyillen ja tuijotti miestä silmiin.



”Hmm sanoit, ettei ketään ole kotona?”,Sekel varmisti ja nainen nyökkäsi. ”Minulla on ehdotus, kultaseni. Suostun kokeilemaan keinoasi jos...” Sekel naurahti pienesti. Belinda tunsi kylmien väreiden menevän lävitseen kun mies kertoi mitä haluisi. Belinda tiesi, että aviovuoteen jakaminen olisi ainut keino saada Sekel syömään omena. Jos hän kieltäytyisi mies varmasti alkaisi epäilemään miksi hän ei enää halunnutkaan Sekeliä.



Pitkin kynsin ja hampainen nainen suostui pitämään hauskaa Sekelin kanssa vällyjen välissä. Vaikka nainen oli yrittänytkin hiukan kierellä asiaa, hän oli lopulta suostunut. Hän menettäisi mielummin oman naiseutensa kuin Sabaksen, Linneuksen ja Baileyn.



Kun huvittelu oli ohitse Sekel ojensi kätensä Belindaa päin. ”No se taikaomena”, mies käski kylmästi. Belinda sai purra hampaitaan yhteen, ettei olisi munannut koko hommaa. Vapisevin käsin hän ojensi omenen miehelle, joka söi tämän ilman epäilyksiä. Hetken päästä Sekel kumminkin nosti vihaisen katseensa naiseen. ”Sinä senkin haaska!”, mies karjaisi tajutessaan, että tunne ei johtunut mistään muusta kuin myrkystä.



Sekel kaatui tömähdyksen saattelemana maahan ja Belinda huokasi hiljaa. Viimeinkin Sekel olisi pois pelistä, eikä hänen tarvitsisi pelätä enää mitään. ”SEKEL!”, huuto veti kumminkin naisen takaisin tähän päivään, kun Sabas ja Linneus ryntäsivät huoneeseen ravistelemaan maassa makaavaa miestä. Belinda loi katseensa Baileyhyn, joka katseli naista pitkään, kasvoillaan epäilevä ilme. ”Soita ambulanssi”, Belinda sai viimein sanottua samalla kun sulki silmänsä. Hän oli epäonnistunut.


Edellinen     Seuraava