~048~

Seuraavana aamuna Sekel ei meinannut millään lopettaa itkemistä. Sabas pyöri sängyssä ja odotteli, että Kerry tulisi hoitamaan pojan. Mutta vielä parinkaan minuutin päästä Kerry ei ollut tehnyt tätä. Sabas nousi ylös ihmetellen hiukan, miksei Kerry noussut hoitamaan poikaa. Yleensä nainen nousi hyvin äkkiä, jos huomasi, ettei Sabas noussut.

Kun mies oli menossa pinnasänkyjen luokse, hän huomasi, että Kerryn puoli oli tyhjä. Nopeasti mies kävi mielessään sen oliko Kerry edes tullut illalla hänen viereensä nukkumaan. Lopulta hän tuli siihen päätökseen, että nainen oli jo noussut ja olisi laittamassa aamiaista. Ehkä Kerrykin yrittäisi viimeinkin saada heidän suhteensa kuntoon.

Kun Sabas oli hoitanut Sekelin, alkoi Linneuskin herätä. Poika haroi pinnasängyssä kohti isäänsä ja mies nostikin pojan syliinsä. ”Huomenta, rakas” mies totesi ja suukotti pojan otsaa. ”Missähän se meidän mamma on?”, Sabas jutteli pojalle. Linneus katseli ympärilleen selvästi tajuten jo mistä Sabas puhui.

Kun lapset oli hoidettu, Sabas lähti keittiöön. Kumminkin mies joutui kokemaan pettymyksen, sillä aamiainen ei ollut valmis. ”Kerry?”, Sabas totesi ja kiersi koko alakerran läpi, kävelen lopulta takaisin jääkaapille. Sabas mietti hetken missä kummassa nainen olisi, mutta tuli siihen päätökseen, että ehkä hänen vaimonsa oli yläkerran pesuhuoneessa pesemässä pyykkiä eikä kuullut siis häntä.

Mutta kun mies avasi jääkaapin, hänen silmiinsä osuivat koskemattomat aamiastarvikkeet. Ei ollut yhtään naisen tapaista jäättää aamupalaa syömättä. Varsinkin nyt, kun Kerry oli urheilualalla, nainen oli todella tarkka ruokavaliostaan. Sabas veti aamiastarpeet jääkaapista ja alkoi laittamaan aamiaista. Kumminkin, jossain syvällä hänen hälytyskellonsa alkoivat soida.

Sabas alkoi miettiä sitä, että Kerry saattoi olla taas nukkumassa yläkerrassa. Kun he olivat aiemmin ottaneet yhteen naisen chattäilystä, Kerry ei ollut luvannut lopettaa siitä. Niinpä Sabas oli hiukan pettynyt ajatellessaan, että nainen oli ehkä taas jutellut vieraiden miesten kanssa koko yön ja mennyt sitten nukkumaan Estherin vanhaan huoneeseen. Sabas päätti, että heidän pitäisi puhua tämä läpi kuin aikuiset.

Kun mies astui Estherin entiseen huoneeseen, hän koki yllätyksen. Huone oli tyhjä. Sänky oli kyllä petaamatta, mutta Sabas tiesi, että se oli saattanut jäädä petäämättä viime kerralta. Tämä ei ollut kyllä yhtään naisen tapaista, mitä Sabas vaimoaan tunsi. Niinpä hän päätti mennä tarkistamaan myös Estellen entisen huoneen.

Mutta myös siellä odotti tyhjä sänky. Sabas oli hämmästynyt. Mutta pikku hiljaa turhautuminen alkoi nousta hänen mieleensä. Mies päätti lähteä kirrtämään koko talon ja pihan ympäri, jos Kerry kumminkin olisi vaikka ulkona treenaamassa.

Kierettyään koko tontin, Sabas palasi turhautuneena takaisin sisälle. Tällä hetkellä häntä otti enemmän päähän se, ettei Kerry ollut muistanut ilmoittaa hänelle menostaan, sillä lapsenvahdin hankkiminen viime tinkaan oli aina vaikeaa. Nyt hänen olisi pakko hommata se, sillä tänään hänellä oli tärkeä päivä töissä.

Mies soitti heidän vakio lapsenvahdilleen ja hänen onnekseen, tytölle kävi, että hän tulisi hoitamaan Sekeliä ja Linneusta. Sabas kertoi myös, Marleenalle, Kerryn katoamista. Lähinnä sen takia, että hän kyseli tietäisikö tyttö mitään. Marleena myönsi, että tuo oli outoa, mutta Kerry ei ollut puhunut ainakaan hänelle mitään menoistaan.

Kun Sabas tuli illalla viimein kotiin, Marleena kertoi, ettei hän ollut kuullut pihaustakaan Kerrystä. Tyttö oli jopa yrittänyt soittaa muutaman kerran naiselle tuloksetta. Myös Sabas oli yrittänyt töistä saada Kerryn kiinni, samoin tuloksin. Sabas kumminkin kiitti Marleenaa ja sopi, että tyttö tulisi jatkossa lähes päivittäin nyt hoitamaan poikia. Kun tyttö oli lähtenyt, mies meni hoitamaan lapsia. Pidellessään Sekeliä sylissään, Sabas alkoi pyöritellä päässään kaikkia karmeita vaihtoehtoja Kerryn kohdalle.

Syötettyään pojan, mies painoi pienen nyytin itseään vasten hyssytellen tätä. Sabas huomasi heti, että myös Sekel aisti jo, ettei kaikki ollut kunnossa. ”Ei meillä ole hätää. Kyllä se äiti varmasti pian tulee. Ehkä hänellä on todella tärkeä työkeikka”, Sabas mutisi itsekseen samalla kun nukutti pientä nyyttiä itseään vasten.

Mutta ennen kuin Sabas itse pääsi nukkumaan, oli jo melkein aamu. Hän oli miettinyt päänsä puhki missä Kerry olisi. Alkuun mies oli ajatellut, että nainen olisi lähtenyt vain baariin, mutta kun naista ei kuullunut takaisin vielä niidenkään sulkemisaikaan, hän alkoi todellakin huolestua. Vaikka Sabas yritti useita kertoja soittaa Kerrylle, mutta nainen ei vastannut hänelle. Niinpä kun aurinko alkoi pikku hiljaa nousemaan, Sabaskin päätti lopulta yrittää nukkua, sillä seuraavana päivänä olisi töitä.

Viikot kuluivat ja mies yritti kaikin keinoin unohtaa sen, että Kerry ei ollut ilmoittanut itsestään mitään. Hän siivosi taloa ja hoisi poikia aina vain kun aikaa liikeni, hän alkoi todella olla huolissaan kun naisesta ei kuulunut mitään. Jokin Sabaksen sisimmässä kumminkin sanoi, että Kerry olisi kunnossa.

Kun noin kaksi viikkoa Kerry katomisesta oli kulunut Sabas ihmetteli postissa tullutta kirjettä, joka oli tullut kaupungintalolta. Hän näki, että lähettä oli hyvinkin tuttu asianajaja.Mies oli joutunut valitettavasti hoitamaan muutamia asioita tuon kyseisen miehen kanssa kuukausia aiemmin.

Kun Sabas sai kirjeen auki hän ei ollut uskoa silmiään. Mies lyyhistyi istumaan olohuoneen sohvalle ja tuijotti suurin silmin kirjettä tajuamatta sitä alkuun ollenkaan. Kun lopulta hän alkoi tajuta, että kyseessä oli avioerohakemus, jonka Kerry oli jättänyt hän nuosi ulos pudistellen epäuskoisena päätänsä. Miehen olisi pakko saada nainen kiinni ja vaatia selitystä.

Yritettyään kolme kertaa peräkkäin soittaa Kerrylle, neljännellä kerralla linja aukesi. ”Kerry?””, Sabas henkäisi ja sai vastaukseksi naisen äänellä lausutun ilottoman tervehdyksen. Sabas alkoi kiitellä luojaa siitä, että nainen oli kunnossa, mutta pian hän unohti helpotuksen ja alkoi kysellä mistä avioerossa oli oikein kyse ja miksi Kerry halusi tehdä sen?

Kaksikko puhui asioista ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin melkein sovussa. ”Missä sä oikein olet?”, Sabas kysyi ja Kerry katseli pihan puita huokaisten. ”Ei sillä ole väliä,... Pian minä olen joka tapuksessa poissa Starlight Shoresta”, Kerry paljasti ex-miehelleen. ”Mitä sä tarkoitat, Kerry? Entä pojat? Aiotko todella hylätä heidät”, Sabas kysyi sydäntä särkevällä äänellä. Kerryn sydänalaan pisti, hän olisi halunnut asioiden olevan toisin. ”Parempi, ettette tiedä. Minä en voi vaan elää kanssanne, Sabas. Olen pahoillani. Ja... yritä selittää pojille jotenkin...Hyvästi, Sabas”, Kerry totesi ja sulki raskain mielin puhelimen nojaten seinään. Enää pari päivää ja hän pääsisi pois.

Kun puhelu oli loppunut, Sabas meni poikien luokse nostaen nuorimmaisen syliinsä. Mies painoi lapsen rintaansa vasten yrittäen olla itkemättä. Hän todella rakasti Kerryä... Ikinä Sabas ei ollut kuullut, että mereneidot olisivat eronneet... Hän oli ensimmäinen mereneito, joka joutuisi kokemaan sen. He kokivat kaiken aina niin paljon raskaammin kuin ihmiset. Vaikka Sabas olikin jo neljättä polvea, hänessä oli yhä paljon, esi esi esi äitiään Syrenaa. ”Kyllä me pojat pärjätään”, Sabas sanoi kyyneleitään nieleskellen pienelle Sekelille.

Linneus oli jo sen verran iso, että pian hän alkoi ihmettelemään, kun äitiä ei näkynyt enää kotona. Sabas yritti parhaansa mukaan selittää pojalle, että äidille oli tullut todella pitkä työmatka.  Linneus kyseli usein, että oliko äiti jättänyt hänet sen takia, ettei rakastanut häntä enää. Sabas kumminkin vakuutti pojalle, että hänen äitinsä varmasti rakasti poikia enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Mielessään Sabaksen teki pahaa ajatella noin, sillä hän ei ollut läheskään varma, oliko Kerry koskaan rakastanut oikeasti ketään heistä.

Mies painoi todellakin töitä nyt kaksin verroin enemmän kuin aiemmin. Hän olikin usein kovin väsynyt tullessan töistä. Sabas ei ikinä ollut tajunnut, miten raskasta yksinhuoltajan elämä voisi olla. Valitettavasti miehen kovasti kaavailemat poikien syntymäpäivätkin menivät miehen ohitse. Sillä hän oli jo nukkumassa sikeitä siihen aikaan illasta.

Onneksi pojat eivät kumminkaan hirveästi ottaneet itseensä puuttuvista syntymäpäivistä vaan kasvoivat iloilla seuraavaan ikävaiheeseensa. Varsinkin Linneuksen kasvaminen helpottaisi edes hiukan Sabaksen arkea, sillä poika osaisi itse huolehtia enemmän itsestään nytten.

Sekelistä kasvoi hyvin komea nuori taapero. Jäänsiniset silmät olivat varma merkki pojassa virtaavasta merenneito verestä samoin kun sininen iho. Poika oli myös perinyt mustat hiukset jostain aikaisemmilta sukupolvilta. Sekelistä kasvaisi varmasti hyvin komea nuorukainen.

Linneuksesta kasvoi pieni koululainen. Pojasta tuli hyvin tarkka vaateistaan ja muutenkin ulkonäöstään. Poika halusi leikata poikamaisen pörheän tukan. Linneus oli kiltin näköinen lapsi, joka toistaiseksi viihtyi omissa oloissaan lukien ja maalaten. Kolmanneksi luonteen piirteekseen poika sai Eksentrisen.

Nyt he sitten asuisivat kolmestaan. Vaikka Sabasta pelottikin hurjasti kuinka hän pärjäisi yksin poikien kanssa, hän yritti joka päivä olla toiveikas, mutta hän ei tiennyt, että uusi mahdollisuus osuisi hänen eteensä enemmin kuin hän uskoikaan.

Edellinen    Seuraava