~046~

Koska yöllä ei ollut paljoa nukuttu Kerryä äsryttikin suunnattamomasti herätä Linneuksen itkuun. Nainen pyöri hetken sängyssä odotellen, jos hänen tuore aviomiehensä menisi hoitamaan poikaansa. Mutta ei, niinpä Kerry nousikin ylös hoitamaan Linneuksen.

Päästessään keittiöön Kerry alkoi ymmärtää, että Sabas varmasti odottaisi hänen jäävän kotiäidiksi. Mies tuntui siinä asiassa jotenkin periksiantamattomalta. Kerry oli saanut aamiaisen valmiiksi ja katseli turhaantuneena likaista astianpesuallasta. Juuri silloin Sabas käveli tyytyväisenä ja hyvin levänneenä keittiöön. ”Huomenta, mitenkäs sinä olet jo hereillä?”, mies ihmetteli ja Kerry sai todellakin purra hampaansa yhteen, ettei olisi alkanut raivota tuoreelle aviomiehelleen.

Kun nainen oli viimein saanut siivottua alakerran, hän päätti lähteä hakemaan pyykit. Astuessaan pesuhuoneeseen Kerry tunsi epätoivon todellakin nousevan pintaan. Tähänkö hän oli todellakin hienon uransa vaihtanut? Kakkavaippoihin ja siivoamiseen. Kerry oli vähällä parahtaa itkuun pelkästä turhautumisesta.

Onneksi Sabas kumminkin sattui paikalle ja huomasi pesukoneen rikkoutumisen. Mies lohdutteli naista hetken ja lupasi korjata saman tien koneen. Kerry voisi vaikka mennä suunnittelemaan Linneuksen lähestyviä syntymäpäiviä. Käden käänteessä Sabas olikin korjannut koneen. Hän oli vampyyri elämänsä aikana kerennyt kehittää monia taitoja, joista näytti nyt olevan suuresti hyötyä.

Pari päivää myöhemmin Sabas odotteli jännittyneenä ovikellon sointia. Kerry oli viettänyt aamun koristellen taloa, mutta Sabas oli laittanut merkille muutamia asioita vaimostaan. Pian kumminkin pimpotus keskeytti hänen ajatuksensa ja pian Dwyneille alkoikin virtaamaan vieraita, jotka koostuivat lähinnä työkavereista sekä Linneuksen molemista tädeistä.

Sillä välin kun muut juhlivat kakun ääressä Linneuksen kasvamista Estelle ja Esther istuivat sohvalla. He tajusivat vasta nyt, kuinka erillään, he kumminkin joutuisivät elämään veljensä elämästä. He olivat vampyyrejä ja Sabas oli nyt ihminen. Varsinkin Esther tuntui ottavan sen raskaasti. Mutta silti he molemmat olivat alkaneet välittää myös pienestä Linneuksesta.

Linneuksesta kasvoi kiltti poika. Hän peri isänsä tummat hiukset. Sabas tajusi, että Linneuksella oli muinaisuudesta tutut violetit silmät. Poika sai tädeiltään lahjaksi nallen. Mutta varsinkaan Kerry ei osannut arvostaa luuranko pukuista nallea, toisin kuin Sabas, josta oli ihastuttavaa, että hänen siskonsa antoivat pojalle itsensä näköisen lahjan.

Kun vieraat olivat lähteneet ja Linneus oli saatu nukkumaan Sabas palasi olohuoneeseen. Hänen silmiinsä osui heti, että Kerry oli vaihtanut vaatteesta mukavempiin. Hän myös kiinnitti huomionsa naisen tyytyväiseen katseeseen. Mies arvasi heti, mistä naisen viime aikainen turhautuminen ja kiukuttelu oli johtunut.

Nainen pyysi miehensä istumaan sohvalle ja mietti hetken. Kerryllä oli todellakin isoja uutisia kerrottavana Sabakselle. Mutta nainen ei ollut täysin varma miten mies suhtautuisi hänen toiseen raskauteensa. Silloin heidän hääyönään Sabas oli ollut hiukan humalassa, joten mies ei välttämättä olisikaan niin iloinen uutisesta. ”Rakas, minä olen....” nainen aloitti varovasti, mutta piti iloisen hymyn huulillansa.

”Kerry, minä huomasin jo, että olet raskaana taas”, Sabas töksäytti äkkiä vaimollensa. ”Ai...” nainen totesi ja alkoi niiskuttaa, sillä miehen äänen sävy oli ollut hiukan onto. ”Rakas, kulta-pieni, älä nyt käsitä minua väärin”, mies kiirehti korjaamaan, sillä hän ei todellakaan halunnut, että nainen alkaisi itkeä. ”No miten muuten tuon voi tulkita”, Kerry kivahti kiukkuisena ja katsahti vihaisesti Sabakseen. ”Tottakai minä olen iloinen, olen vaan pettynyt, ettet kertonut minulle ennen syntymäpäiviä. Olisin voinut kertoa Estherille ja Estellelle iloiset uutiset”, mies selitti naiselle mahdollisimman varovasti. ”Minusta heidän ei edes tarvitsisi tietää”, Kerry kuiskasi ja vilkaisi miestään synkkänä. ”Kerry! He ovat siskojani, he valitsivat sen elämän ja he ovat siitä huolimatta minun ainoa perheeni!”,Sabas ärähti vihaisena ja lähti makuuhuoneeseen vihaisena. Kerry oli loukannut ensimmäistä kertaa häntä kunnolla.

Päivät kuluivat ja raskauden myötä nainen tuntui jaksavan olla enemmän esikoisensa seurassa. Tällä kertaa Kerry oli varma tytöstä, sillä hänestä hänen mahansa kasvoi leveys suunnassa. Mutta vaikka Kerry yritti olla enemmän poikansa kanssa, hän huomasi sen tosia asian, että hän ja Sabas alkoivat kasvaa jo nyt erilleen. Kerry haluisi silti yrittää korjata heidänkin välit, mutta hän ei todellakaan tiennyt miten.

Mutta naisen yrityksestä huolimatta Sabas vietti mielummin aikaansa poikansa kanssa. Kerryn sanat Sabaksen siskoista olivat loukanneet häntä liian kipeästi. Varsinkin kun hän oli mennettänyt aikoinaan sen rakkaimman sisaruksen, joka hänellä oli. Nimittäin Angelin. Ilman Angeliä... ei olisi häntä, eikä Linneusta, Dwynien viidettä sukupolvea.

Eräänä yönä Kerry heräsi ääniin olohuoneesta ja meni varovasti katsomaan. Hänen yllätyksekseen siellä oli kalpea hahmo, joka selasi kirjaa kädessään. Nainen asteli varovasti lähemmäs. ”Hei”, Kerry sai lopulta kuiskattua ja hahmo kääntyi. Nainen tunnisti välittömästi nuo kasvot kuvista. ”Syrena”, nainen henkäisi ja aave tuli lähemmäs hymyillen. Kerry jutteli pitkään haamun kanssa. Hän oli ollut aina kiinnostunut Dwynien kantaäidistä ja viimein hän tapasi naisen.

Kun viimein Kerry päätti mennä takaisin nukkumaan Syrna katseli ympärilleen surullinen hymy huulillaan. Kumpa hän voisikin muuttaa tulevaa... Esi-isänä hän tiesi tulevan ja olisi pystynyt muuttamaan sitä halutessaan, mutta se olisi maksanut aina yhden hengän... Se oli jo kerran nähty tässä suvussa... Nimittäin Sunil kuoli, koska Aali oli aikoinaan varoittanut Daliaa...

Sabas muisti myös, että hänen täytyisi kirjoittaa oma versionsa heidän sukunsa vaiheista. Hän aloitti monesti kirjan, mutta jotenkin hän ei tuntunut osaavan kertoa mitään vielä. Kerry taas ei tiennyt tätä ja luuli, että Sabas oli aloittanut suhteen, koska mies oli usein iltaisin koneella... Niimpä heidän välinsä viilenivät entisestään.

Kerry alkoi myös turhautua, sillä hän ei jaksanut oikein kuntoilla raskauden aikana. Pian hän kumminkin tajusi, että uimalla maha ei painanut niin paljon ja hän saattoi kohottaa kuntoaan silti. Niinpä Kerry alkoikin viettää paljon aikaansa altaalla.

Koska Linneus ei ollut yhtä ketterä kuin äitinsä,  Sabas päätti kokeilla olisiko pojalla musikaalisia lahjoja. Pian pikkuinen herra olikin kiintynyt uuteen leluunsa niin paljon, että pimputteli sitä aamusta iltaan aina vain kuin oli mahdollista.

Koska Kerry vietti aikaansa altaalla tai kahvilla kavereidensa kanssa, jäi pojan opettaminen täysin Sabaksen niskoille. Mutta sen takia mies kokikin yhden elämänsä parhaimman hetkeen, sillä Linneuksen ensimmäinen sana oli ”isi”

Eräänä iltana kun Sabas oli lopettanut pojan opettamisen hän tuli makuuhuoneeseen missä Kerry oli ollut lukemassa. Hän kumminkin huomasi heti sisään tullessan, että Kerryn synnytys oli käynnistymässä. ”Lähde sairaalalle, minä lupaan tulen heti perässä kun saan Linneukselle hoitajan”, Sabs lupasi. Kerryä pelotti suunnattomasti, vaikka he olivat viime aikoina etääntyneet todella, Kerry halusi, että juuri Sabas olisi sairaalalla hänen kanssaan.

Valitettavasti Sabas ei saanut hoitajaa siihen aikaan yöstä, joten hän joutui jäämään kotiin. Kerry joutui synnyttämään yksin. Nainen oli peloissaan ja hän itikin paljon synnyttäessään. Kätilöt luulivat, että se johtui kivusta, osittain se johtuikin, mutta suurimmaksi osaksi se johtui siitä, että Kerry tajusi, ettei Sabas rakastanut häntä enää niin paljon kuin silloin aikoinaan. Pian hän kuuli myös muita musertavia uutisia.

Kerry oli täysin tunnoton istuessaan muutamia tunteja myöhemmin taksiin. Hän katseli sylissään olevaa sini-ihoista lasta. Se oli poika. Kerry tunsi jo nyt inhoa lasta kohtaan. Hän olisi halunnut jättää pojan jonnekin ja kadota vain, jonnekin Starlight Shoren pimeyteen.

Edellinen      Seuraava