~045~

Päivät kuluivat sujuvasti Linneusta hoitaessa. Mutta varsinkin Kerrylle oli ollut suuri pettymys, ettei hän ollutkaan saanut odottamaansa pikku prinsessaa. Eniten hän kai pelkäsi juurikin sitä, että kun poika kasvaisi, hän alkaisi viettää aikaa enemmän isänsä kanssa. Pikku hiljaa Kerry alkoi myös odotella sitä, milloin Sabas lopultakin täyttäisi sen lupauksen, jonka oli antanut hänelle kosiessaan häntä. Sabas taas vietti nykyään aikaansa hyvinkin paljon pientä Linneusta hoitaessa. Hän oli kovin syvästi rakastunut poikaan ja tiesi, että hän ei tarvisisi enää yhtään lasta, sillä Linneus oli perinyt merenneitogeenit ja voisi aivan hyvin jatkaa Dwynien sukua jonain päivänä.

Eräänä iltana nainen istui lukemassa viilenevässä ilmassa. Kerry ei ollut tietoinen Sabaksen suvun kirjoista vaikka, he olivatkin keskustelleet paljon miehen menneisyydestä. Kumminkin oli olemassa eräs henkilö, jonka mielestä Kerryn pitäisi saada tietää koko totuus Dwynien suvusta, jota tämä todella tajuaisi, mihin oli ryhtynyt.

Kerry oli keskittynyt lukemaan jännitysromaania nimeltään Yksinäinen simi, kun hän tunsi kylmän tuulen pyyhkivän ihoansa. Myös takana oleva kynttilä alkoi vipattamaan villisti aivan kuin haukkoen henkeä pysyäkseen palamassa. Varovasti nainen nosti ruskean katseen ja hengähti järkyttyneenä.

Aalin haamu tuijotti Kerryä suoraan silmiin. Nainen nielaisi uskaltamatta sanoa sanaakaan. Hän oli kyllä pannut merkille, että öisin heidän talossaan oli saattanut siirtyä tavaroita tai jääkaapista oli hävinnyt ruokaa, mutta vielä koskaan hän ei ollut itse kohdannut yhtään Sabaksen suvun jäsentä. ”Tule”, Aali sanoi äkkiä ja lähti lipumaan kohti olohuonetta. Kerry hätkähti ja painoi varovasti kirjan kiinni nousten seisomaan ja hieraisi silmiään varmistaakseen, että oli hereillä.

Kerry asteli varovasti sisälle haamun perässä ja jäi tuijottamaan kun tämä veti yhden kirjan muiden kirjojen takaa aivan kuin olisi tiennyt niiden olevan siellä. ”Tule lähemmäs, Kerry”, haamu pyysi ja kääntyi hitaasti ympäri. Nainen tunsi kuinka pelko alkoi laantua ja luottavaisin askelin hän käveli lähemmäs Aalia.

Päästyään hahmon luokse nainen pysähtyi ja katsoi miestä, joka seisoi kirja kädessään. ”Sinä olet... Sabaksen ukki... Jayan kihlattu...” Kerry sai lausuttua hiljaa pääsytään lähelle hahmoa. Aali katsahti naiseen ja nyökkäsi pienesti. ”Se mitä Sabas on kertonut meistä ja suvustamme... Se on vain pieni osa tarinaa...”, Aali sanoi ojentaen kirjan nyt naiselle. ”Kerry... Että sinä täysin tiedät mikä Talasimsca on ja mitä kaikkea me uhrasimme sinun täytyy lukea tämä. Sunil kirjoitti omaan kirjaansa niin paljon totuuksia... Luettuasi sen ymmärrät, ettet koskaan enää ole turvassa”, mies kuiskasi ja risti kätensä, mutta kasvoista näki, ettei hän ollut pahoillaan.

Nainen katsahti kirjaa  ja nosti sitten katseensa Aaliin kysyäkseen lisää, mutta hahmo oli poissa. Kerry tunsi tärisevänsä, mutta kumminkin uteliaisuus voitti. Vapisevin käsin Kerry avasi kirjan hiirenkorvan kohdalta. Rusehtavat silmät ahmivat tekstiä kiivaasti. Järkyttyneenä nainen löi kirjan kiinni. Talasimscako oli ollut Jayan syövän takana? Aivan kuten aikoinaan Syrenan keskenmenon... Nyt Kerry alkoi tajuta, että hän ei luopuisi ihan vähästä mennessään naimisiin Sabaksen kanssa.

Luettuaan jonkin aikaa kirjaa hänen päänsä oli täynnä kysymyksiä. Kumminkin lopulta häntä alkoi väsyttää sen verran, että nainen hiipi makuuhuoneeseen. Kävellessään omalle puolelleen hän katseli nukkuvaa kihlattuaan. Kerry ymmärsi nyt miksei Sabas puhunut Sunilin kirjasta, sen kirjan takia... tuo mies oli menettänyt veljensä, ja vanhempansa.

Vaihdettuuaan yöpaidan nainen istahti sängylle ja katseli rauhallisesti hengittävää Sabasta. Hän ymmärsi, että mies pelkäsi, mutta eikö silloin olisi parempi, että heillä olisi kaksi lasta. Kerry nojautui miestään kohti ja silitti hellästi tämän poskea. ”Älä pelkää, kultaseni, minä kestän vierelläsi aina”, nainen lupasi käyden pitkäkseen Sabaksen viereen.

Seuraavana aamuna nainen heräsi aikaisin ja alkoi tehdä aamiaista heille molemmille. Tämä oli harvinaista sillä yleensä Sabas kokkasi heillä kaiken ihan vain oppikseen paremmaksi kokiksi. Nainen mietti vieläkin viime öisiä tapahtumia ja mitä enemmän hän mietti niitä, sitä epävarvemmaksi hän tuli. Kestäisikö hän sittenkään sitä pelkoa, jota joutuisi kantamaan sisällään  perheestään?

”Huomenta, kulta”, Sabas totesi tulleesssaan keittiöön ja sai Kerryn säpsähtämään ympäriinsä. ”Anteeksi en tarkoittanut säikyttää sinua”, mies ilmoitti ja tuli naisen luokse, joka hymyili pienesti. ”Olin vain ajatuksissani”, nainen sanoi, mutta ei kehdannut sanoa, että oli miettinyt jaksaisiko hän olla Sabaksen kanssa. ”Jos mietit häitä, niin... me pidämme ne tänään”, mies totesi ja kietaisi kätensä naisen ympärille. Kerryn silmät laajenivat. ”Ihan vain me kaksi, tiedän olisi pitänyt kysyä sinulta mutta haluan jo naida sinut virallisesti”, Sabas jatkoi. Vaikka Kerry olikin miettinyt eroa hetken, tämä oli paras uutinen pitkään aikaan hänen elämässään.

Muutaman tunnin päästä alkoi olemaan aika lähteä heidän hääpaikalleen. Sabas kumminkin halusi itse vielä syöttää ja helliä Linneusta, sillä hän tiesi, ettei näkisi poikaansa enää sinä iltana. Tämä ilta olisi pyhitetty täysin heille. ”Olehan kiltti poika, Lin”, mies totesi ja suukotti poikansa otsaa kevyesti ennen kuin laski tämän pinnasänkyyn takaisin.

Mies meni hakemaan yläkerran vessasta tulevaa vaimonsa. Päästessään kylpyhuoneeseen hän tajusi, että Kerry oli aavistuksen kalpea. ”Oletko kunnossa?”, Sabas kysyi ja nainen nyökkäsi kevyesti. ”Minua vain hiukan taitaa jännittää”, hän myönsi hiljaa. ”Turhaan, lupaan, että pidät paikasta”, mies lupasi ja Kerry loi jälleen kasvoilleen hymyn. Jos vain Sabas olisikin tiennyt, että nainen ei ollut huolissaan hääpaikasta vaan siitä, voisiko hän todellakin olla Rouva Dwyn.

Hetkeä myöhemmin hidän autonsa pysähtyi Starlight shoren uusimman rakennuksen eteen. Kerry ei voinut uskoa silmiään. Oliko Sabas todellakin varannut heidän käyttöönsä koko näköalanbaarin. ”Pidätkö siitä?”, Sabas kysyi varovasti ja Kerry kääntyi katsomaan mieheen. ”Tämä oli varmasti hirveän kallis”, Kerry sanoi ja tunsi ensimmäisen syyllisyyden piston sydämessään. ”Itseasiassa... Esther järjesti tämän...”, Sabas myönsi ja nousi autosta, kiirehtien avaamaan oven tulevalle vaimolleen.

He kävelivät yhdelle tasanteelle ja katselivat kauas merelle. Lokkien raakunta ei koskaan ollut tuntunut niin kauniilta Kerrystä. Hän vilkaisi varovasti Sabakseen ja tajusi miehen murheellisen katseen. ”Kaipaatko sinä mereen?”, Kerry kysyi varovasi ja sai miehen säpsähtämään. ”Kyllä... Mutta joka sukupolvi me kaipaamme sinne vähemmän. Mutta valehtelisin jos väittäisin, etten kuule kansamme ilakointia tuolla jossain”, Sabas kertoi hiljaisena ja käänsi katseensa Kerryyn, jonka kasvoilla oli hiukan syyllinen katse. ”Mutta minun paikkani on täällä sinun vierelläsi”, mies lisäsi hymyillen.

Mies kääntyi nyt kokonaan naiseen päin ja kaappasi tämän syleilyynsä. ”Ja Kerry, vaikka minä olisin se jolla olisi oikeus palata kaltaistemme pariin... En tekisi sitä, sillä sydämeni jäisi tänne”, mies sanoi saaden naisen silmät kostumaan. Kerry alkoi todellakin tajuta, mitä kirjassa puhuttu merenneitojen uskollisuus oli. Se oli todellakin sitä, kunnes kuolema erottaa.

Sabas veti viimeinkin sormuksen esiin ja nosti sen aurinkoon. ”Joten Kerry Kasmir tuletko puolisokseni ja lupaat rakastaa minua kunnes kuolema meidät erottaa?”, Sabas kysyi ja sai naisen hymyilemään. Sisällään Kerry todellakin taisteli järki huusi ei ja sydän kyllä. Hän ei todellakaan tiennyt olisiko hänestä näin suureen askeleeseen sittenkään. Sisimmässään hän oli vain pelkuri.

Sabas alkoi jo hermostua hiukan kun Kerryn vastaus tuntui viipyvän ikuisuuden. Lopulta nainen hymyili rauhallisemmin. ”Voi, Sabas, olen todella pahoillani, mutta taidat todellakin joutua kestämään minua loppu elämäsi”, Kerry naurahti ja huomasi miehen kasvoilta, että tämä oli huojentunut. Ainut vaan, että Kerryn sisällä tunne siitä, että hän oli aloittamassa suurta valhetta, voimistui kun Sabas pujotti sormuksen hänen sormeensa.

Pian kumminkin Kerryn huolet olivat poissa, sillä heidän häävalssinsa ei ollut se tavallisin. Lisäksi drinkit, joita he saivat ilmaisiksi edes auttoivat Kerryä unohtamaan edes joksikin aikaa kaiken sen mitä hän oli lukenut Sunilin kirjasta.

Ilta oli jo pitkällä kun nainen päätti, että heidän olisi aika lähteä kotiin. Sabas olisi halunnut vielä jäädä nauttimaan muutamia drinkkejä, mutta nainen lupasi, että kotiin lähtö olisi niiden arvoista. Tästä hurjasti kiinnostuneena Sabas tilasi heille taksin.

Kotiin päästyään Kerry ilmoitti käyvänsä vessassa ja pyysi, että Sabas menisi odottamaan häntä makuuhuoneeseen. Mies oli odotellut jo puoli tuntia kun ovi viimein aukesi hitaasti. Sabas oli jo nousemassa ylös kun äkkiä hän tajusi jotain, mikä sai hänen liikeensä pysähtymään kuin seinään.

Hitaasti siniset silmät nousivat tuota kaunista näkyä ylöspäin. Aivan kuin hän olisi halunnut painaa joka ikisen sentin vaimonsa vartalolta muistiin.

Hän ei nimittäin olisi uskonut, että Kerry saattaisi yllättää hänet näinkin perinpohjaissti heidän tulevana hääyönään.

Nainen kierähti sängyn päädyssä muutaman kerran ympäri naurahtaen tyttömäisesti ja loi tuikkivat silmänsä Sabakseen, jonka suu oli hämmästyksestä auki. ”No kelpaako tälläinen sinulle?”, Kerry kysyi ja naurahti aavistuksen. Naisella oli omakin lehmä ojassa, sillä nyt voisi olla tilaisuus todellakin houkutella mies vällyjen väliin.

Sabaksen huulille nousi sellainen hymy, joka kertoi enemmän kuin sanat. Kumminkin hän sai kuiskattua hiljaa, ”Kelpaa... kelpaa todellakin. Tulehan tänne sieltä”

Mies kaatoi naisen allensa ja hymyili suudellen tätä. ”Mitäs sanoisit jos kokeilisimme sittenkin hankkia vielä toisen lapsen?”, Kerry kysyi varovasti ja tuijotti miestä pelokkaana. Sabaksen ilme muuttui hetkeksi mutta lopulta hän hymyili nyökäten. ”Tottakai, olkoon se minun häälahjani sinulle. Tänä yönä sinä et pääse karkuun minulta”, Sabas murahti ja veti peiton heidän päällensä.

Ja juuri niinkuin Kerry oli suunnitellut. Hääyö päättyi lakanoiden väliin useampaan otteeseen ja mikä parasta myös Sabas näytti vihreää valoa toiselle pienokaiselle. Hänellä olisi siis vieläkin mahdollisuus saada tytär, jonka hän niin kovasti halusi.

Edellinen    Seuraava