~047~

Kotimatka taittui sairaalasta hyvinkin nopeasti. Vaikka Kerrystä tuntuikin, että hän oli katsellut pientä poikaansa ikuisuuden. Hän tunsi niin suurta pettymystä itseään kohtaan. Nainen oli ollut aivan varma, että tällä kertaa hän saisi tytön. Kerry päätti oma-alotteisesti ristiä pojan, Sekeliksi. Se tuntui hänestä tarpeeksi hyvältä nimeltä pahalle ja hajamieliselle pikkuiselle käärölle.

Kun nainen asteli sisään asuntoon, niin Sabas oli häntä vastassa jo. ”Kerr, Anna anteeksi. Yritin ihan tosissani päästä sinne”, Sabas aloitti pahoittelevaan sävyyn. Kerry vain tuijotti eteensä täysin edes tajuamatta miehensä sanoja. ”Ei.... Se ...mitään. Tässä on Sekel. Toinen poikasi”, nainen mumisi ja lähti makuuhuoneeseen. Hän oli niin väsynyt nyt.

Vielä ennen kuin Kerry alkoi nukkumaan hän nosti vauvan eteensä ja katseli Sekeliä. Poika oli varmasti Sabaksen mielestä yhtä potentiaalinen suvunjatkaja kuin Linneus. Mitä pidempään Kerry lasta katseli sitä pahempi olo hänelle tuli. Hän oli luonteeltaan kaikkea muuta kuin kotiäiti. Ja kuinka paljosta hän käytänössä luopuisi Sabaksen ja perheen kanssa. Kerry huokasi syvään ja laski lapsen kylmästi takaisin pinnasänkyyn menen itse nukkumaan.

Mutta kuten nainen olikin aavistellut synnytyssalin mietteet eivät vain kadonneet. Kerry alkoi yhä enemmän inhota molempia poikia, jotka olivat vieneet hänen vapautensa. Hän oli tajunnut, että joka ikinnen päivä hänen täytyi varoa, ettei pojille tapahtuisi mitään. Linneuksen kanssa juttelukin alkoi tuntua pakkopullalta, sillä hän ymmärsi hyvin pian, ettei hän oikeastaan edes osannut puhua lasten kanssa.

Monesti nainen syötti Sekeliäkin itku silmässä. Hän oli todella toivonut saavansa tytön. Lisäksi voimat alkoivat uupua liiaksi, sillä Sabas oli paljon töissä, jotta he pärjäisivät. Starlight Shore oli kallis kaupunki elää. Ja varsinkin yrittää elää. Kerry alkoi kaipailemaan tyttövuosiaan, jotka oli viettänyt parhaan ystävänsä, Karen Kerman, kanssa.

Kun Sabaksella oli vapaata, Kerrystä tuntui, että mies vain istui koneella tai televisiolla. Televisiota Sabas katsoi  juurikin uusien herkullisten ohjeiden varalta, hän oli niin pienen matkan päässä ylennyksestä. Niinpä ei ollutkaan ihme, että ne hetket kun he puhuivat toisilleen, olivatkin riitojen täyteisiä hetkiä. He eivät muistaneet milloin viimeksi, he olisivat edes suudelleet, saatika halanneet toisiaan vilpittömästi.

Tämä johti aina vain uusiin riitoihin. Niinpä nainen keksi uuden tavan osoittaa mieltään ja nukkuikin välillä öitä Estherin vanhassa huoneessa. Valitettavasti näinä öinä varsinkin hän mietti paljonkin olivatko Sabas, Linneus ja Sekel onnellisempia, jos hän olisi poissa kolmikon elämästä? Lisäksi Kerry uneksi hänen ja Karenin hurjista bailuvuosista. Niistä ajoista kun he olivat todellakin tunteneet itsensä suosituiksi.

Iltaisin varsinkin Sabas liimautui koneelle, mutta nyt se olisi ohi tämän illan päätteeksi.Totuus oli se, että mies saisi kirjaansa valmiiksi. Muutoksen tuulet, oli hänen sukupolvensa kirjan nimi, sillä Sabas luuli, heidän liittonsa olevan kunnossa, vaikkeivat he hirveästi puhuneetkaan.

Toisinaan ollessaan rentouttavassa vaahtokylvyssä, Kerry leikitteli ajatuksella millaiselta tuntuisi vaan hukuttautua ammeesseen. Mutta aina jossain vaiheessa hän tuli ajatelleeksi sitä, miten vaikea Sabasksen olisi selittää se lapsille. Niinpä nainen yleensä vaan oli pitkään sukelluksissa ja mietti miten hän saisi elämänsä kuntoon taas. Rakkaus ja kipinä, olivat hävinneet heidän liitostaan ensimmäisen lapsen myötä. Ja nytkin Sabaksella oli joku toinen.

Karen tuli pitkästä aikaa käymään ja Kerry purki naiselle sydäntään paljonkin. ”Kerry, nuorena pyöritit kahtakin miestä yhtä aikaa. Jos et saa rakkautta kotoa, ota se muualta. Ja lapset... pian ne eivät edes tarvitse sinua”, nainen nauroi katsellessaan ystäväänsä. Kerry katseli shakkilauttaa mietteliäänä. ”Olen ajatellut eroa...”, Kerry myönsi ja sai Karenin hiljaiseksi. ”Sinun elämäsi, Kerry. Mutta muista minä olen mukana mitä ikinä päätät. Minä olen tukemassa sinua, rakas ystäväni”, Karen sanoi ja siirsi nappulansa antaen edes hetkeksi Kerylle muuta ajateltavaa.

Kerry oli siirtynyt takaisin Sabaksen viereen. Mutta öisin nainen katosi miehen vierestä yläkertaan. Onneksi Sabas  ei vähästä herännyt tai jos heräsi, mies ei yleensä kysynyt edes mitään. Naisesta tuntui pahalta, sillä se tunne, joka heidän välillään oli kauan sitten ollut siellä hautausmaalla, oli kuollut. Kerry olisi antanut mitä vain, jos olisi saanut sen ajan takaisin Sabaksen kanssa.

Nainen oli todellakin noudattanut ystävättärensä neuvoa ja oli alkanut öisin hakemaan seuraa netistä. Mutta yksi yö, muutti todellakin Kerryn elämän. Nimittäin juuri ennen kuin hän oli menossa nukkumaan hän katsoi sähköpostinsa ja siellä oli työtarjous eräältä vanhalta tutulta, niiltä ajoilta kun Kerry oli vielä ollut toimittaja. Nainen katseli kuvia ja huokasi ihastuksesta. Kerry mietti vain hetken elämäänsä ja vastasi nopeasti sähköpostiin. Hän oli päätöksensä nyt tehnyt.

Koska Kerry ei ollut tyhjentänyt sivuhistoriaa, Sabas sai hänet parissa päivässä kiinni chateissa käymisestä. Niinpä pari aloitti vuosisadan riidan, jossa kaikki Kerryn patoutuneet tunteet tulivat selviksi. Kerry antoi todellakin kuulua kaiken siitä, miten hänen elämänsä oli pilalla, miten hän kaipasi töihin ja ihmisten pariin. Miten hän koki pojat vain Sabaksen lapsiksi ja lopuksi myös syytökset Sabaksen uudesta suhteesta ja siitä, ettei mies enää rakastanut häntä.

Sabas ei voinut uskoa korviansa. ”Minulla ei todellakaan ole suhdetta! Olen kirjoittanut iltaisin kirjaa, joka minun täytyy kirjoittaa! Mikset vain kysynyt suoraan,Kerry!”, mies huusi vihaisena ja tunsi epäonnistuneensa aviopuolisona täydellisesti. ”Kerry, olen oikeasti pahoillani siitä, ettei me saatu tyttöä, mutta yritä ymmärtää kolmas lapsi voisi myös olla sini-ihoinen ja se olisi jo liian huomiota herättävää. Ja minä rakastan teitä kaikkia vielä, en vain osaa näyttää sitä”, Sabas karjui. Valitettavasti Kerry ei ottanut enää noita kuuleviin korviinsa.

Vain päivää myöhemmin Kerry asteli kaupungintalolle. Hän ei tällä hetkellä katunut päätöstään yhtään. Syyllisyys tulisi vuosia myöhemmin, jos tulisi. Mutta se miten hän aikoi elämänsä muuttaa, sitä muutosta hän pelkäsi hiukan. Kerry ei enää ollut nuori tyttö, mutta kun hän oli ilmoittanut Karenille suunnitelmistaan, Karen oli lupautunut auttamaan naista. Ja jopa Karen innostui Kerryn ajatuksesta paljon.

Seuraavat viikot Dwynien talossa oli mykkäkoulu. Tärkeät asiat mitä oli vaihdettiin niukkasanaisesti pyödän ääressä. Kunne eräännä päivänä Sabas päätti tulla vaimoansa puolitiehen vastaan. ”Minä ajattelin, että poikien synttäreiden jälkeen, veisin sinut kunnolla syömään ja ulos. Yritetään vielä korjata tämä”, Sabas sanoi varovasti ja sai Kerryltä katseen. ”Katsotaan sitä sitten”, Kerry totesi vilauttaen pienen hymyn miehelleen, joka sai toivon kipinän syttämään Sabaksen sydämeen. Hän rakasti Kerryä eikä todellakaan halunnut menettää naista.

Muutamina öinä Kerry ei saanut unta. Häntä jännitti niin paljon. Pikku hiljaa naisen kasvoille alkoi palata hymy, sillä hän oli onnellinen muutoksesta, jonka tiesi lähestyvän. Vielä pari viikkoa ja elämä alkaisi muuttua varmasti paremmaksi.

Eräänä yönä Kerry nousi vähin äänin, puki päällensä ja käveli makuuhuoneen ovelle. Hän kääntyi vielä ympäri ja kävi poikien luona. Hän silitteli niin Sekeliä kuin Linneustakin. Nyt  hän tiesi, että tämän jälkeen kaikki muuttuisi. Kerry käveli ovelle ja katsahti vielä paheksuvasti Sabasta. ”Olen niin pahoillani, että juuri meille piti käydä näin”, nainen sanoi ja lähti huoneesta. Vaikka päätös oli raskas, mutta tällä hetkellä se tuntui niin oikealta.

Kerry hyppäsi autoonsa ja käynnisti sen peruttaen sen tielle. Hitaasti hän lähti ajamaan, sillä hän halusi tarkkaan katsella taloa vielä kerran. Se oli niin uskomattoman hieno ja kaunis. Nyt hän ymmärsi miksi kaikki luulivat, että he olivat rikkaita ja että heille menisi hyvin. Kulissit olivat niin täydelliset. Mutta rumaa taulua eivät pelasta edes kauniit kehykset, silloinhan vain kehykset ovat kauniit. Ja taulu oli edelleen ruma.

Nainen ajoi erään talon pihaan ja vei auton parkkiin, kävellen ovella . Hän katseli taloa nieleskellen kyyneleitä. Hän alkoi nyt tajuta, miten suuri muutos tämä oli. Mutta Kerry tiesi, että se olisi paras mahdollinen. Nainen pimpotti ovikelloa ja odotti, että ovi avattiin. Lopulta ovi aukesi ja Kerry purkahti itkuun. ”Minä tein sen... Koska me lähdemme”, nainen vingahti heittäytyen Karenin kaulaan itkemään.

Edellinen   Seuraava