~049~

Linneus vietti paljon aikaansa maalaamalla. Koulun jälkeen hän yleensä tuli kotiin ja teki läksyt, jonka jälkeen hän palasi maalaustelineelleen. Pojasta oli alkanut tuntua, ettei hän ollut ihan täysin normaali. Jotenkin hänestä oli outoa, että hänen molemmat tätinsä olivat vampyyreja ja isä oli ainoa ihminen.

Sabas taas vietti hurjasti aikaansa Sekelin kanssa. Hänellä oli kovin suuret paineet yrittää kasvattaa pojista kunnollisia. Niinpä hän keskittyiehkä liiaksikin Sekeliin, sillä hyvin pian Linneus alkoi tuntea itsensä ulkopuoliseksi omassa perheessään, jossa he kaikki olivat samanlaisia.

Eräänä iltana poika nappasikin taksin ja päätti lähteä kaupungin toisella laidalla sijaitsevalle ränsistyneelle talolle. Hän halusi päästä pois kotoa, sillä joka hetki häntä ahdisti lisää olla isänsä ja pikku veljensä seurassa. Talo oli pieni mutta täydellinen, jos ajatteli sen asukkaita.

Estelle oli hämmästynyt löytäessään veljenpoikansa oven takaa. ”Täti kiltti, anna mun jäädä teille”, Linneus sanoi lopulta kun Estelle maanitteli poikaa kertomaan miksi tämä oli tullut. ”Mä tunnen oloni niin ulkopuoliseksi kotona. Te kaksi olette vampyyrejä ja isä on normaali, olette mun ainoat sukulaiset, jotka ovat elossa, Estelle-täti”, poika jatkoi. Vampyyri katseli poikaa ja huokasi hiljaa. ”Soitetaan eka isällesi ja sitten, kerron sinulle, jotain mikä sinun on aika kuulla”. Estelle totesi hiljaa.

Kuten Estelle oli aavistellutkin Sabas oli kireä kuin viulunkieli poikansa karkaamisesta. Mies heitti kuumia kiviä naisen niskaa puhelimen kautta ja huusi kurkku suorana, että oli ollut todella huolissaan pojan katoamisesta. Estelle lupasi kumminkin pian palautta veljenpojan kotiin, mutta halusi, että tämä näkisi myös Estherin. Sabas lupautui mutta sanoi siskolleen, että Linneuksen olisi parasta valmistautua puhutteluun.

Eshter oli yllättynyt kotiin tullessaan kun hän löysi Linneuksen heiltä. Esther yritti jutella iloisesti pojalle, mutta sekä poika, että hänen siskonsa olivat aika vakavia. Lopulta Estelle sai sanotuksi mikä heitä vaivasi. ”Minä kerroin hänelle totuuden Esther... Totuden meistä ja Angelistä”, Estelle lausui hiljaa ja kääntyi katsomaan jäätävästi siskoaan.

”Totuuden? Minkä ihmeen totuuden, Estelle, mitä sinä oikein höpsit?”, Esther yritti vielä pelastaa tilanteen. ”Kai sinä, Linneus, tiedät, että Estelle täti on kova satuilemaan?”, Esther yritti mutta Estelle kimpaantui. ”Lopeta! Hänen oli saatava tietää se, että Angel on elossa ja että hän olisi vampyyri ehkä ilman Kerryä!”, nainen kiljaisi.

Kolmikon välille laskeutui syvä hiljaisuuus pitkäksi aikaa ja lopulta Esther huokasi. ”Linneus... Isäsi halusi suojella sinua ja kielsi meitä kertomasta Angelistä... Sabas rakasti kovin isoveljeään”, nainen totesi ja katsahti poikaan joka näytti mietteliäältä. ”Ja silti hän luopui vampyyrivoimistaan naisen takia, joka jätti meidät? Hän olisi voinut löytää sedän voimilla”, Linneus niiskaisi hiljaa.

”Tiedän” Esther sanoi hiljaa ja katsahti nopeasti sisartaan. ”Minä vien hänet kotiin... Ja Estelle tajuatko, että taisit tuhota juuri Linneuksen uskon ainoaa ihmiseen, joka hänellä on”, nainen kuiskasi ohi kävellessään. Estelle tuijotti kulmasti sisartaan takaisin. Hän oli varma, että Linneuksen olisi helpompi elää, kun hän tietäisi totuuden itsestään.

Kun Linneus astui sisälle kotiinsa, hänestä tuntui, että hän oli tullut vieraaseen paikkaan. Koko ikänsä hän oli luullut, että kantaisi pelkkiä mereneitogeenejä mutta todellisuudessa, myös hän saattaisi olla vampyyri. Ja se, että Angel-setä saattoi olla hengissä tuntui todella pahalta. Hänen isänsä ei ollut hänelle rehellinen... Miten oma isä saattoi tehdä sellaista pojallensa?

Sabas saapui heti poikansa luokse, kun kuuli tämän tulleen sisälle. ”Tajuatko kuinka huolissani olin sinusta, Lin?”, Sabas nuhteli poikaa. ”Olette tärkeimmät  ihmiset minulle. Sinä ja veljesi olette ainutlaatuisia”, mies jatkoi saarnaansa pojallensa. Mies oli oikeasti ollut todella huolissaan Linneauksesta.

Lopulta poika ei kestänyt enää. ”Ai olemme kaikista tärkeimmät vai?!”, Lin huusi täysillä välittämättä siitä, heräisikö Sekel vai ei. ”Kuinka sitten saatoit valehdella?! Angel-setä saattaa olla elossa!”, Linneus huusi isälleen päin näköä polkien jalkaansa. Poika antoi kaiken pahan olon tulla sisältään. Liian paljon oli tapahtunut lyhyessä ajassa hänen elämässään, herkkänä olentona Lin otti sen todella raskaasti.

Sabas oli kieltämättä puulla päähän lyöty kun Linneus oli lopettanut saarnansa ja marssi ylös huoneeseessa. Ylös mennessään poika huikkasi rappusista vielä jotain petturi isästä, joka ei uskaltanut olla sitä mitä oikeasti oli, olisiko se nyt muka ollut niin vaikeaa?

Sabas kääntyi eteishallissa katsomaan seinällä olevaa tanssiaiskuvaa, jossa Angel poseerasi. Hänelle tuli suunnattoman ikävä veljeään. Sabas ei oikeasti tiennyt oliko Angel elossa vai ei... Ja jos oli oliko mies vielä Elnan kanssa... Liian monet kysymykset valtasivat miehen mielen äkisti. Muistot tuntuivat raskailta kantaa, mutta vielä raskaammalta tuntuivat Linneuksen syytökset siitä, että hän ei muka uskaltanut olla mitä oli. Jonain päivänä Linneus tulisi vielä huomaamaan sen, ettei ollut helppoa olla omaitsensä ihmisten maailmassa.

Sabas pääsi yllättävän nopeasti kiinni omiin rutiineihinsa kotona. Nimittäin siivoamiseen ja laitteiden korjaamiseen. Mutta vaikka hän kuinka yritti hieroa sopua hänen ja Linneuksen välillä, poika oli ottanut pahasti itseensä tätiensä paljastuksesta. Näin ollen Sabaksen välit viilenivät entisestään sisaruksiinsa vaikkei hän tahtonutkaan sitä.

Sabaksen elämän tähti hetkiä alkoivat olla ne, kun Sekel otti ensimmäiset askeleensa tai puhui hänelle. Hyvin pian Sabas oli alkanut viihtyä erakkomaisesti enemmän kotonaan kuin ulkona. Hän oli varma ettei hän tarvinnut ketään muita kuin pojat. Mitä vähemmän hän tuntisi muita sitä helpompaa hänellä olisi.

Toisinaan Linneus yritti karata koulun jälkeen tädeilleen, mutta hänen isänsä oli käskenyt katsomaan tarkasti pojan perään. Niinpä Linneus sai jälleen syyn ärsyyntyä isällensä. Hän ei ymmärtänyt miksi hän oli kotiarestissa. Lisäksi poika ei yhtään tykännyt lastenhoitajasta ja toivoi, että pian he saisivat uuden.

Eräänä aamuna lopulta Linneuksen toivetoteutui. Heille saapui uusi lastenhoitaja, joka kertoi nimekseen Masalin. Poika oli hiukan vanhempi kuin Linneus. Kun Sabas kysyi minne ihmeeseen entinen tyttö oli kadonnut Masalin kertoi muuttoryntäyksestä, joka oli alkanut. Starlight shoren osakkeet olivat alkaneet heittelehtiä, joka kiristi entisestään asuinoloja kaupungissa.

Ennen töihin lähtöään Sabas kävi suukotamassa vielä Sekelin, joka haroi isänsä perään. Sekelistä oli toistaiseksi kasvatnut hyvissä väleissä oleva lapsi isänsä kanssa. Mies muisti kuinka hyvissä väleissä hän oli ollut myös Linneuksen kanssa, mutta lähestyvä teini ikä alkoi kiristää heidän välejänsä.

Linneusta oli oksettanut koko aamun ja hän siivosi lavuaaria. Poika halusi kovasti kouluun. Hän ei millään haluaisi jäädä kotiin uuden lastenhoitajan kanssa. Hän oli jotenkin varma, ettei tulisi tämänkään kanssa toimeen. Linneuksen käsitys koko maailmasta oli muuttunut tätien tunnustuksen jälkeen.

Mutta Masalin sai kumminkin kiinni pian pojan kiinni siitä, että tämä oli oksentamssa. ”Linneus, sinä et mene kouluun”, Masalin sanoi jyrkästi ja Lin katsahti poikaa. Hän ei tiennyt mitä olisi sanonut. Mutta ensi kertaa pitkään aikaan, hän näki rehellisyyttä Masalinin silmissä. Ehkä hän sittenkin tulisi toimeen pojan kanssa.

Ajat alkoivat todellakin olla tiukat ja Sabas ei enää tehnyt juuri yhtään voittoa kirpputori reissuillaan. Hän oli nimittäin oppinut tekemään kauppaa kansankaupassa ostelemalla ja myymällä siellä aina ei tarpeellista tavaraa. Tosin pikku hiljaa menekki alkoi hiipua sielläkin puolella ja hän ei tehnyt enää yhtä paljon voittoa kuin ennen.

Pikku hiljaa myös Linneus oli saanut ensimmäisen ystävänsä. Sillä hänestä ja Masalista oli tullut todella hyvät ystävät ja he viettivät aikaansa yhdessä myös koulun jälkeen vapaaehtoisesti.

Koska ajat olivat todella tiukat, Sabas päätti tarttua erääseen tarjoukseen, jota hänen pikku julkisuus oli tuonut tullessaan. Hän otti vastaan erään mainoskeikan, joka menikin yllättävän hyvin, mutta mies ei tajunnut millaiset pyörät se saisikaan liikkeelle.

Sillä pian Sabaksen naama komeilikin useammassa mainoksessa pitkin ja poikin Simlandiaa. Mutta pian hän saisi kokea myös julkisuuden kurjemman puolen.

Edellinen   Seuraava

~048~

Seuraavana aamuna Sekel ei meinannut millään lopettaa itkemistä. Sabas pyöri sängyssä ja odotteli, että Kerry tulisi hoitamaan pojan. Mutta vielä parinkaan minuutin päästä Kerry ei ollut tehnyt tätä. Sabas nousi ylös ihmetellen hiukan, miksei Kerry noussut hoitamaan poikaa. Yleensä nainen nousi hyvin äkkiä, jos huomasi, ettei Sabas noussut.

Kun mies oli menossa pinnasänkyjen luokse, hän huomasi, että Kerryn puoli oli tyhjä. Nopeasti mies kävi mielessään sen oliko Kerry edes tullut illalla hänen viereensä nukkumaan. Lopulta hän tuli siihen päätökseen, että nainen oli jo noussut ja olisi laittamassa aamiaista. Ehkä Kerrykin yrittäisi viimeinkin saada heidän suhteensa kuntoon.

Kun Sabas oli hoitanut Sekelin, alkoi Linneuskin herätä. Poika haroi pinnasängyssä kohti isäänsä ja mies nostikin pojan syliinsä. ”Huomenta, rakas” mies totesi ja suukotti pojan otsaa. ”Missähän se meidän mamma on?”, Sabas jutteli pojalle. Linneus katseli ympärilleen selvästi tajuten jo mistä Sabas puhui.

Kun lapset oli hoidettu, Sabas lähti keittiöön. Kumminkin mies joutui kokemaan pettymyksen, sillä aamiainen ei ollut valmis. ”Kerry?”, Sabas totesi ja kiersi koko alakerran läpi, kävelen lopulta takaisin jääkaapille. Sabas mietti hetken missä kummassa nainen olisi, mutta tuli siihen päätökseen, että ehkä hänen vaimonsa oli yläkerran pesuhuoneessa pesemässä pyykkiä eikä kuullut siis häntä.

Mutta kun mies avasi jääkaapin, hänen silmiinsä osuivat koskemattomat aamiastarvikkeet. Ei ollut yhtään naisen tapaista jäättää aamupalaa syömättä. Varsinkin nyt, kun Kerry oli urheilualalla, nainen oli todella tarkka ruokavaliostaan. Sabas veti aamiastarpeet jääkaapista ja alkoi laittamaan aamiaista. Kumminkin, jossain syvällä hänen hälytyskellonsa alkoivat soida.

Sabas alkoi miettiä sitä, että Kerry saattoi olla taas nukkumassa yläkerrassa. Kun he olivat aiemmin ottaneet yhteen naisen chattäilystä, Kerry ei ollut luvannut lopettaa siitä. Niinpä Sabas oli hiukan pettynyt ajatellessaan, että nainen oli ehkä taas jutellut vieraiden miesten kanssa koko yön ja mennyt sitten nukkumaan Estherin vanhaan huoneeseen. Sabas päätti, että heidän pitäisi puhua tämä läpi kuin aikuiset.

Kun mies astui Estherin entiseen huoneeseen, hän koki yllätyksen. Huone oli tyhjä. Sänky oli kyllä petaamatta, mutta Sabas tiesi, että se oli saattanut jäädä petäämättä viime kerralta. Tämä ei ollut kyllä yhtään naisen tapaista, mitä Sabas vaimoaan tunsi. Niinpä hän päätti mennä tarkistamaan myös Estellen entisen huoneen.

Mutta myös siellä odotti tyhjä sänky. Sabas oli hämmästynyt. Mutta pikku hiljaa turhautuminen alkoi nousta hänen mieleensä. Mies päätti lähteä kirrtämään koko talon ja pihan ympäri, jos Kerry kumminkin olisi vaikka ulkona treenaamassa.

Kierettyään koko tontin, Sabas palasi turhautuneena takaisin sisälle. Tällä hetkellä häntä otti enemmän päähän se, ettei Kerry ollut muistanut ilmoittaa hänelle menostaan, sillä lapsenvahdin hankkiminen viime tinkaan oli aina vaikeaa. Nyt hänen olisi pakko hommata se, sillä tänään hänellä oli tärkeä päivä töissä.

Mies soitti heidän vakio lapsenvahdilleen ja hänen onnekseen, tytölle kävi, että hän tulisi hoitamaan Sekeliä ja Linneusta. Sabas kertoi myös, Marleenalle, Kerryn katoamista. Lähinnä sen takia, että hän kyseli tietäisikö tyttö mitään. Marleena myönsi, että tuo oli outoa, mutta Kerry ei ollut puhunut ainakaan hänelle mitään menoistaan.

Kun Sabas tuli illalla viimein kotiin, Marleena kertoi, ettei hän ollut kuullut pihaustakaan Kerrystä. Tyttö oli jopa yrittänyt soittaa muutaman kerran naiselle tuloksetta. Myös Sabas oli yrittänyt töistä saada Kerryn kiinni, samoin tuloksin. Sabas kumminkin kiitti Marleenaa ja sopi, että tyttö tulisi jatkossa lähes päivittäin nyt hoitamaan poikia. Kun tyttö oli lähtenyt, mies meni hoitamaan lapsia. Pidellessään Sekeliä sylissään, Sabas alkoi pyöritellä päässään kaikkia karmeita vaihtoehtoja Kerryn kohdalle.

Syötettyään pojan, mies painoi pienen nyytin itseään vasten hyssytellen tätä. Sabas huomasi heti, että myös Sekel aisti jo, ettei kaikki ollut kunnossa. ”Ei meillä ole hätää. Kyllä se äiti varmasti pian tulee. Ehkä hänellä on todella tärkeä työkeikka”, Sabas mutisi itsekseen samalla kun nukutti pientä nyyttiä itseään vasten.

Mutta ennen kuin Sabas itse pääsi nukkumaan, oli jo melkein aamu. Hän oli miettinyt päänsä puhki missä Kerry olisi. Alkuun mies oli ajatellut, että nainen olisi lähtenyt vain baariin, mutta kun naista ei kuullunut takaisin vielä niidenkään sulkemisaikaan, hän alkoi todellakin huolestua. Vaikka Sabas yritti useita kertoja soittaa Kerrylle, mutta nainen ei vastannut hänelle. Niinpä kun aurinko alkoi pikku hiljaa nousemaan, Sabaskin päätti lopulta yrittää nukkua, sillä seuraavana päivänä olisi töitä.

Viikot kuluivat ja mies yritti kaikin keinoin unohtaa sen, että Kerry ei ollut ilmoittanut itsestään mitään. Hän siivosi taloa ja hoisi poikia aina vain kun aikaa liikeni, hän alkoi todella olla huolissaan kun naisesta ei kuulunut mitään. Jokin Sabaksen sisimmässä kumminkin sanoi, että Kerry olisi kunnossa.

Kun noin kaksi viikkoa Kerry katomisesta oli kulunut Sabas ihmetteli postissa tullutta kirjettä, joka oli tullut kaupungintalolta. Hän näki, että lähettä oli hyvinkin tuttu asianajaja.Mies oli joutunut valitettavasti hoitamaan muutamia asioita tuon kyseisen miehen kanssa kuukausia aiemmin.

Kun Sabas sai kirjeen auki hän ei ollut uskoa silmiään. Mies lyyhistyi istumaan olohuoneen sohvalle ja tuijotti suurin silmin kirjettä tajuamatta sitä alkuun ollenkaan. Kun lopulta hän alkoi tajuta, että kyseessä oli avioerohakemus, jonka Kerry oli jättänyt hän nuosi ulos pudistellen epäuskoisena päätänsä. Miehen olisi pakko saada nainen kiinni ja vaatia selitystä.

Yritettyään kolme kertaa peräkkäin soittaa Kerrylle, neljännellä kerralla linja aukesi. ”Kerry?””, Sabas henkäisi ja sai vastaukseksi naisen äänellä lausutun ilottoman tervehdyksen. Sabas alkoi kiitellä luojaa siitä, että nainen oli kunnossa, mutta pian hän unohti helpotuksen ja alkoi kysellä mistä avioerossa oli oikein kyse ja miksi Kerry halusi tehdä sen?

Kaksikko puhui asioista ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin melkein sovussa. ”Missä sä oikein olet?”, Sabas kysyi ja Kerry katseli pihan puita huokaisten. ”Ei sillä ole väliä,... Pian minä olen joka tapuksessa poissa Starlight Shoresta”, Kerry paljasti ex-miehelleen. ”Mitä sä tarkoitat, Kerry? Entä pojat? Aiotko todella hylätä heidät”, Sabas kysyi sydäntä särkevällä äänellä. Kerryn sydänalaan pisti, hän olisi halunnut asioiden olevan toisin. ”Parempi, ettette tiedä. Minä en voi vaan elää kanssanne, Sabas. Olen pahoillani. Ja... yritä selittää pojille jotenkin...Hyvästi, Sabas”, Kerry totesi ja sulki raskain mielin puhelimen nojaten seinään. Enää pari päivää ja hän pääsisi pois.

Kun puhelu oli loppunut, Sabas meni poikien luokse nostaen nuorimmaisen syliinsä. Mies painoi lapsen rintaansa vasten yrittäen olla itkemättä. Hän todella rakasti Kerryä... Ikinä Sabas ei ollut kuullut, että mereneidot olisivat eronneet... Hän oli ensimmäinen mereneito, joka joutuisi kokemaan sen. He kokivat kaiken aina niin paljon raskaammin kuin ihmiset. Vaikka Sabas olikin jo neljättä polvea, hänessä oli yhä paljon, esi esi esi äitiään Syrenaa. ”Kyllä me pojat pärjätään”, Sabas sanoi kyyneleitään nieleskellen pienelle Sekelille.

Linneus oli jo sen verran iso, että pian hän alkoi ihmettelemään, kun äitiä ei näkynyt enää kotona. Sabas yritti parhaansa mukaan selittää pojalle, että äidille oli tullut todella pitkä työmatka.  Linneus kyseli usein, että oliko äiti jättänyt hänet sen takia, ettei rakastanut häntä enää. Sabas kumminkin vakuutti pojalle, että hänen äitinsä varmasti rakasti poikia enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Mielessään Sabaksen teki pahaa ajatella noin, sillä hän ei ollut läheskään varma, oliko Kerry koskaan rakastanut oikeasti ketään heistä.

Mies painoi todellakin töitä nyt kaksin verroin enemmän kuin aiemmin. Hän olikin usein kovin väsynyt tullessan töistä. Sabas ei ikinä ollut tajunnut, miten raskasta yksinhuoltajan elämä voisi olla. Valitettavasti miehen kovasti kaavailemat poikien syntymäpäivätkin menivät miehen ohitse. Sillä hän oli jo nukkumassa sikeitä siihen aikaan illasta.

Onneksi pojat eivät kumminkaan hirveästi ottaneet itseensä puuttuvista syntymäpäivistä vaan kasvoivat iloilla seuraavaan ikävaiheeseensa. Varsinkin Linneuksen kasvaminen helpottaisi edes hiukan Sabaksen arkea, sillä poika osaisi itse huolehtia enemmän itsestään nytten.

Sekelistä kasvoi hyvin komea nuori taapero. Jäänsiniset silmät olivat varma merkki pojassa virtaavasta merenneito verestä samoin kun sininen iho. Poika oli myös perinyt mustat hiukset jostain aikaisemmilta sukupolvilta. Sekelistä kasvaisi varmasti hyvin komea nuorukainen.

Linneuksesta kasvoi pieni koululainen. Pojasta tuli hyvin tarkka vaateistaan ja muutenkin ulkonäöstään. Poika halusi leikata poikamaisen pörheän tukan. Linneus oli kiltin näköinen lapsi, joka toistaiseksi viihtyi omissa oloissaan lukien ja maalaten. Kolmanneksi luonteen piirteekseen poika sai Eksentrisen.

Nyt he sitten asuisivat kolmestaan. Vaikka Sabasta pelottikin hurjasti kuinka hän pärjäisi yksin poikien kanssa, hän yritti joka päivä olla toiveikas, mutta hän ei tiennyt, että uusi mahdollisuus osuisi hänen eteensä enemmin kuin hän uskoikaan.

Edellinen    Seuraava

~047~

Kotimatka taittui sairaalasta hyvinkin nopeasti. Vaikka Kerrystä tuntuikin, että hän oli katsellut pientä poikaansa ikuisuuden. Hän tunsi niin suurta pettymystä itseään kohtaan. Nainen oli ollut aivan varma, että tällä kertaa hän saisi tytön. Kerry päätti oma-alotteisesti ristiä pojan, Sekeliksi. Se tuntui hänestä tarpeeksi hyvältä nimeltä pahalle ja hajamieliselle pikkuiselle käärölle.

Kun nainen asteli sisään asuntoon, niin Sabas oli häntä vastassa jo. ”Kerr, Anna anteeksi. Yritin ihan tosissani päästä sinne”, Sabas aloitti pahoittelevaan sävyyn. Kerry vain tuijotti eteensä täysin edes tajuamatta miehensä sanoja. ”Ei.... Se ...mitään. Tässä on Sekel. Toinen poikasi”, nainen mumisi ja lähti makuuhuoneeseen. Hän oli niin väsynyt nyt.

Vielä ennen kuin Kerry alkoi nukkumaan hän nosti vauvan eteensä ja katseli Sekeliä. Poika oli varmasti Sabaksen mielestä yhtä potentiaalinen suvunjatkaja kuin Linneus. Mitä pidempään Kerry lasta katseli sitä pahempi olo hänelle tuli. Hän oli luonteeltaan kaikkea muuta kuin kotiäiti. Ja kuinka paljosta hän käytänössä luopuisi Sabaksen ja perheen kanssa. Kerry huokasi syvään ja laski lapsen kylmästi takaisin pinnasänkyyn menen itse nukkumaan.

Mutta kuten nainen olikin aavistellut synnytyssalin mietteet eivät vain kadonneet. Kerry alkoi yhä enemmän inhota molempia poikia, jotka olivat vieneet hänen vapautensa. Hän oli tajunnut, että joka ikinnen päivä hänen täytyi varoa, ettei pojille tapahtuisi mitään. Linneuksen kanssa juttelukin alkoi tuntua pakkopullalta, sillä hän ymmärsi hyvin pian, ettei hän oikeastaan edes osannut puhua lasten kanssa.

Monesti nainen syötti Sekeliäkin itku silmässä. Hän oli todella toivonut saavansa tytön. Lisäksi voimat alkoivat uupua liiaksi, sillä Sabas oli paljon töissä, jotta he pärjäisivät. Starlight Shore oli kallis kaupunki elää. Ja varsinkin yrittää elää. Kerry alkoi kaipailemaan tyttövuosiaan, jotka oli viettänyt parhaan ystävänsä, Karen Kerman, kanssa.

Kun Sabaksella oli vapaata, Kerrystä tuntui, että mies vain istui koneella tai televisiolla. Televisiota Sabas katsoi  juurikin uusien herkullisten ohjeiden varalta, hän oli niin pienen matkan päässä ylennyksestä. Niinpä ei ollutkaan ihme, että ne hetket kun he puhuivat toisilleen, olivatkin riitojen täyteisiä hetkiä. He eivät muistaneet milloin viimeksi, he olisivat edes suudelleet, saatika halanneet toisiaan vilpittömästi.

Tämä johti aina vain uusiin riitoihin. Niinpä nainen keksi uuden tavan osoittaa mieltään ja nukkuikin välillä öitä Estherin vanhassa huoneessa. Valitettavasti näinä öinä varsinkin hän mietti paljonkin olivatko Sabas, Linneus ja Sekel onnellisempia, jos hän olisi poissa kolmikon elämästä? Lisäksi Kerry uneksi hänen ja Karenin hurjista bailuvuosista. Niistä ajoista kun he olivat todellakin tunteneet itsensä suosituiksi.

Iltaisin varsinkin Sabas liimautui koneelle, mutta nyt se olisi ohi tämän illan päätteeksi.Totuus oli se, että mies saisi kirjaansa valmiiksi. Muutoksen tuulet, oli hänen sukupolvensa kirjan nimi, sillä Sabas luuli, heidän liittonsa olevan kunnossa, vaikkeivat he hirveästi puhuneetkaan.

Toisinaan ollessaan rentouttavassa vaahtokylvyssä, Kerry leikitteli ajatuksella millaiselta tuntuisi vaan hukuttautua ammeesseen. Mutta aina jossain vaiheessa hän tuli ajatelleeksi sitä, miten vaikea Sabasksen olisi selittää se lapsille. Niinpä nainen yleensä vaan oli pitkään sukelluksissa ja mietti miten hän saisi elämänsä kuntoon taas. Rakkaus ja kipinä, olivat hävinneet heidän liitostaan ensimmäisen lapsen myötä. Ja nytkin Sabaksella oli joku toinen.

Karen tuli pitkästä aikaa käymään ja Kerry purki naiselle sydäntään paljonkin. ”Kerry, nuorena pyöritit kahtakin miestä yhtä aikaa. Jos et saa rakkautta kotoa, ota se muualta. Ja lapset... pian ne eivät edes tarvitse sinua”, nainen nauroi katsellessaan ystäväänsä. Kerry katseli shakkilauttaa mietteliäänä. ”Olen ajatellut eroa...”, Kerry myönsi ja sai Karenin hiljaiseksi. ”Sinun elämäsi, Kerry. Mutta muista minä olen mukana mitä ikinä päätät. Minä olen tukemassa sinua, rakas ystäväni”, Karen sanoi ja siirsi nappulansa antaen edes hetkeksi Kerylle muuta ajateltavaa.

Kerry oli siirtynyt takaisin Sabaksen viereen. Mutta öisin nainen katosi miehen vierestä yläkertaan. Onneksi Sabas  ei vähästä herännyt tai jos heräsi, mies ei yleensä kysynyt edes mitään. Naisesta tuntui pahalta, sillä se tunne, joka heidän välillään oli kauan sitten ollut siellä hautausmaalla, oli kuollut. Kerry olisi antanut mitä vain, jos olisi saanut sen ajan takaisin Sabaksen kanssa.

Nainen oli todellakin noudattanut ystävättärensä neuvoa ja oli alkanut öisin hakemaan seuraa netistä. Mutta yksi yö, muutti todellakin Kerryn elämän. Nimittäin juuri ennen kuin hän oli menossa nukkumaan hän katsoi sähköpostinsa ja siellä oli työtarjous eräältä vanhalta tutulta, niiltä ajoilta kun Kerry oli vielä ollut toimittaja. Nainen katseli kuvia ja huokasi ihastuksesta. Kerry mietti vain hetken elämäänsä ja vastasi nopeasti sähköpostiin. Hän oli päätöksensä nyt tehnyt.

Koska Kerry ei ollut tyhjentänyt sivuhistoriaa, Sabas sai hänet parissa päivässä kiinni chateissa käymisestä. Niinpä pari aloitti vuosisadan riidan, jossa kaikki Kerryn patoutuneet tunteet tulivat selviksi. Kerry antoi todellakin kuulua kaiken siitä, miten hänen elämänsä oli pilalla, miten hän kaipasi töihin ja ihmisten pariin. Miten hän koki pojat vain Sabaksen lapsiksi ja lopuksi myös syytökset Sabaksen uudesta suhteesta ja siitä, ettei mies enää rakastanut häntä.

Sabas ei voinut uskoa korviansa. ”Minulla ei todellakaan ole suhdetta! Olen kirjoittanut iltaisin kirjaa, joka minun täytyy kirjoittaa! Mikset vain kysynyt suoraan,Kerry!”, mies huusi vihaisena ja tunsi epäonnistuneensa aviopuolisona täydellisesti. ”Kerry, olen oikeasti pahoillani siitä, ettei me saatu tyttöä, mutta yritä ymmärtää kolmas lapsi voisi myös olla sini-ihoinen ja se olisi jo liian huomiota herättävää. Ja minä rakastan teitä kaikkia vielä, en vain osaa näyttää sitä”, Sabas karjui. Valitettavasti Kerry ei ottanut enää noita kuuleviin korviinsa.

Vain päivää myöhemmin Kerry asteli kaupungintalolle. Hän ei tällä hetkellä katunut päätöstään yhtään. Syyllisyys tulisi vuosia myöhemmin, jos tulisi. Mutta se miten hän aikoi elämänsä muuttaa, sitä muutosta hän pelkäsi hiukan. Kerry ei enää ollut nuori tyttö, mutta kun hän oli ilmoittanut Karenille suunnitelmistaan, Karen oli lupautunut auttamaan naista. Ja jopa Karen innostui Kerryn ajatuksesta paljon.

Seuraavat viikot Dwynien talossa oli mykkäkoulu. Tärkeät asiat mitä oli vaihdettiin niukkasanaisesti pyödän ääressä. Kunne eräännä päivänä Sabas päätti tulla vaimoansa puolitiehen vastaan. ”Minä ajattelin, että poikien synttäreiden jälkeen, veisin sinut kunnolla syömään ja ulos. Yritetään vielä korjata tämä”, Sabas sanoi varovasti ja sai Kerryltä katseen. ”Katsotaan sitä sitten”, Kerry totesi vilauttaen pienen hymyn miehelleen, joka sai toivon kipinän syttämään Sabaksen sydämeen. Hän rakasti Kerryä eikä todellakaan halunnut menettää naista.

Muutamina öinä Kerry ei saanut unta. Häntä jännitti niin paljon. Pikku hiljaa naisen kasvoille alkoi palata hymy, sillä hän oli onnellinen muutoksesta, jonka tiesi lähestyvän. Vielä pari viikkoa ja elämä alkaisi muuttua varmasti paremmaksi.

Eräänä yönä Kerry nousi vähin äänin, puki päällensä ja käveli makuuhuoneen ovelle. Hän kääntyi vielä ympäri ja kävi poikien luona. Hän silitteli niin Sekeliä kuin Linneustakin. Nyt  hän tiesi, että tämän jälkeen kaikki muuttuisi. Kerry käveli ovelle ja katsahti vielä paheksuvasti Sabasta. ”Olen niin pahoillani, että juuri meille piti käydä näin”, nainen sanoi ja lähti huoneesta. Vaikka päätös oli raskas, mutta tällä hetkellä se tuntui niin oikealta.

Kerry hyppäsi autoonsa ja käynnisti sen peruttaen sen tielle. Hitaasti hän lähti ajamaan, sillä hän halusi tarkkaan katsella taloa vielä kerran. Se oli niin uskomattoman hieno ja kaunis. Nyt hän ymmärsi miksi kaikki luulivat, että he olivat rikkaita ja että heille menisi hyvin. Kulissit olivat niin täydelliset. Mutta rumaa taulua eivät pelasta edes kauniit kehykset, silloinhan vain kehykset ovat kauniit. Ja taulu oli edelleen ruma.

Nainen ajoi erään talon pihaan ja vei auton parkkiin, kävellen ovella . Hän katseli taloa nieleskellen kyyneleitä. Hän alkoi nyt tajuta, miten suuri muutos tämä oli. Mutta Kerry tiesi, että se olisi paras mahdollinen. Nainen pimpotti ovikelloa ja odotti, että ovi avattiin. Lopulta ovi aukesi ja Kerry purkahti itkuun. ”Minä tein sen... Koska me lähdemme”, nainen vingahti heittäytyen Karenin kaulaan itkemään.

Edellinen   Seuraava