tiistai 2. syyskuuta 2014

~067~

"Viehätysvoima on sitä, kun mies tietää naisen olevan nainen."
- Gina Lollobrigida 




Aikoinaan varmasti moni oli kadehtinut Linin ja Baileyn liittoa, mutta nyt vuosien päästä se oli vain haalistunut muisto siitä, mitä se oli aikoinaan ollut. Kaksikko oli yhdessä enää lasten takia. Vaikka nyt kun perijä oli julkistettu he olisivat voineet erota, he eivät osanneet tehdä sitä. Se olivat liian tottuneita näihin ruutineihin, joita heille oli vuosien saatossa tullut.



Onneksi silloin tällöin oli niitä hetkiä kun koko Dwynien perhe istui samaan aikaan ruokapöydän ääressä. Toisinaan Linneus pelkäsi, että oliko hän nyt antanut Dinahalle liian suuren vastuun. Mutta pikku hiljaa tyttö oli kumminkin osoittanut edes jonkinlaista mielenkiintoa vastuutaan kohtaan. Vaikkakin lähinnä se koskikin muiden perijöiden kirjoittamia kirjoja, joista tyttö jaksoi kysellä.



Linneus yritti viettää aikaansa mahdollisimman paljon nuorison kanssa. Sillä hän koki huonoa omatuntoa siitä, että oli Doritan, Dolphin ja Donatan huonolle huomiolle. Dorita varsinkin nautti siitä huomiosta mitä isältään viimein sai. Useina iltoina Lin nukuttikin kolmosia mielellään. Hänestä tuntui niin pahalta ajatella, että pian myös heidän nuorimmaisensa olisivat jo yläkoulu ikäisiä hormoonihirviötä.



Bailey oli alkanut todella miettiä erään vanhemman herran tapaamista, jonka kanssa hän oli käynyt kiivasta emailien vaihtelua viime aikoina. Mies tiesi kaiken naisen elämästä. Hän oli avoimesti kertonut olevansa 7 lapsen äiti ja myös sen, että hän asui ja oli edelleen naimisissa homon aviomiehensä kanssa. Bailey tunsi aikansa käyvän vähiin, joten hän halusi tehdä vielä joskus jotain itselleensä ennen kuolemaansa.



Linneus vietti edelleen välillä useita päiviä inspiraationsa kourassa maalaustelineen ääressä mutta hän osasi nyt maalata paljon vapaantuneemmin. Hän jopa maalasi ison maalauksen Baileylle lahjaksi, heidän talostaan kuun loisteessa. Linneus singeerasi taulun IS: Linneus. Vain Bailey ja Lin tiesivät mitä IS kirjaimet heille tarkoittivat.



Seuraavana päivänä Bailey näppäili vapisevin käsin numeron kännykäänsä ja odotti. Lempeä mies ääni vastasi toisessa päässä. "Henry... Se olen minä Bailey", nainen sanoi hiljaa ja odotti vastausta. Miehen puhe nostatti hymyn naisen kasvoille mutta vain hetkeksi. "Henry... En voi tavata sinua... Minä rakastan kaikesta huolimatta miestäni. Olen pahoillani", Bailey sanoi hiljaa ja nieleskeli. Linneus oli tullut naisen taakse ja hymyili onnellisesti. Tieto siitä, ettei hänen vaimonsa vihannut häntä helpotti Linniä suuresti.

Naisen sulkiessa puhelimen Linneus kietoi kätensä vaimonsa ympärille takaapäin, saaden Baileyn hätkähtämään. Näin lähellä toisiansa he eivät olleet olleet Linneuksen paljastuksen jälkeen. "Kiitos, kultaseni", mies kuiskasi hljaa suukottaen vaimonsa ohimoa saaden Baileyn huokaamaan raskaasti. "Ikuisesti minun?", nainen kysyi hiljaa ja katsahti pienesti olkansa yli. "Aina ja ikuisesti sinun... Kunnes kuolema meidän erottaa, Bailey-rakkaani", Linneus totesi ja hymyili naisen taputtaessa hänen käsiänsä. "Hyvä... Sitten minun ei tarvitse pelätä edes Kuolemaa", nainen kuiskasi hiljaa, niin hiljaa ettei edes Linneus sitä kuullut.



Eräänä viikonlopun aamuna Dinis tuli alakertaan kun Dinah oli tekemässä läksyjään aamiaispöydässä. Myös Donata ja Dolph olivat lopettelemassa aamiasta. "No miltä nyt tuntuu?", poika kysyi istuen siskoansa vastapäättä. Dinah vilkaisi poikaa ja keskittyi takasin matikan kaavoihin. "Sun kannattaisi alkaa remontoimaan tätä taloa. Muistuttaa enemmänkin jotain Normanin hotellia kuin asuin taloa", poika jaaritteli siskollensa. "No haluatko sä sen perijän tittelin ota se, en minä siitä välitä. Se vei multa jo kaiken", Dinah kivahti läksyjensä ylitse. "Niin multakin", Dinis totesi ja katsoi nuorempia sisaruksiaan,"Kuvittele... vielä hetki sitten mekin oltiin noin pieniä ja huolettomia" Tyttö nosti katseensa veljeensä ja huokasi syvään, "Minä pelkään Dinis... Sevil tiesi, että haluaa tehdä sitä työtä minkä sai mutta minä... Minä en koskaan halunnut perijäksi" Poika hymyili varovasti siskollensa, "Dinah, kun sä olet perijä me muut tehdään sun pään mukaan, et sä ole yksin, kyllä me sua autetaan."



Ei mennyt montaakaan päivää kun Dinah ja Dinis juhlivat syntymäpäiviänsä. He pitivät ihan pienet juhlat vain perheen kesken. Ikävä kyllä Sevil ja Despina eivät päässeet paikalle, mutta se, että molemmat vanhemmat olivat paikalla ja hyvissä voimissa merkitsi paljon kaksosille.



Varsinkin Dinis oli odottanut tätä hetkeä. Hän oli kaikessa hiljaisuudessa järjestänyt asiat niin, että hän pääsisi muutamaan heti valmistumisen jälkeen Appaloosa Plainsiin. Hän oli hommannut itselleen paikan hevostenhoitajana erään vanhan isännän luolta. Dinisistä oli myös jännittävää palata kaupunkiin, josta oli todella huonoja muistoja heidän suvullaan.



Nuoreksi aikuiseksi kasvanut Dinah luopui viimein rastoistaan mutta hippimäinen ja maan läheinen tyyli säilyi. Hän muistutti hyvinkin paljon isäänsä. Paljon enemmän kuin veljensä Dinis. Luonteeltaan Dinah oli kaikesta kiinnostunut, tarkka silmäinen, hurjapää, kasvissyöjä ja kissaihminen.



Dinistä kasvoi komea nuorukainen. Hän kasvatti tumman parran itselleen ja pukeutui enemmän lännentyyliin kuin ennen. Suvun miehet olivat aina olleet komeita, mutta Dinis oli enemmäinen jossa oli jo nuoresta lähtien karskia miehistä komeutta. Luonteeltaan hän oli nero, virtuoosi, kaikesta kiinnostunut, perfektionisti ja hevostenystävä.





Seuraavana päivänä olikin sitten aika suunnistaa kaupungintalolle ja valmistujaisiin. Kaksoset näyttivät hyviltä valmistujaisasuissaan. Heillä olisi koko elämä edessään se tuntui jotenkin hyvältä, siitäkin huolimatta, että he olivat nyt D-arkiston alaisia.



Myöskin Sevil valmistui samana päivänä sisaruksiensa kanssa. Hän oli jättänyt muutaman kursin roikkumaan lähtiessään valmistelemaan D-arkistoa, nyt kun kaikki oli kunnossa hän oli saattanut hoitaa kurssit pois ja valmistui. Tuntui huimalta, että hän tekisi sen samassa joukossa Dinisin ja Dinahan kanssa.



Bailey ja Linneus astuivat ulos autosta ja katselivat oppilaita, jotka tungetsivat sisään. "Kuvittele, vasta äsken he olivat pieniä nyyttejä, jotka sinä toit sairaalasta.", Lin totesi katsellen kaksosia ja kun nämä juttelivat kavereidensa kanssa. Bailey hymyili pienesti ja tuli miehensä viereen ja otti tätä kädestä kiinni. "Lin... Sinä et ole huono sim... Mieti olet saanut kuusi aivan ihanaa lasta... Se ei voi olla siis väärin eihän?", Bailey kuiskasi ja katseli kaksosia hymyillen.



Viimein kun seremonia loppui kaksoset ryntäsivät ulos ja heittivät ylävitoset. "Me tehtiin se, Dinah!", Dinis huusi ja nappasi siskonsa syliin tämän halatessa poikaa. "Me ollaan aikuisia", Dinah totesi nauraen veljellensä.



Linneus oli juttelemassa Sevilin kanssa kun Dinis meni tämän luokse. "Isä, mulla olisi asiaa", Dinis sanoi ja mies kääntyi tätä päin. "Mä aion muuttaa. Olen hommannut työn ja kaikki. Mä en voi jäädä tänne Emilian takia", poika selitti ja Sevil näytti surulliselta. "Minä ymmärrän, poikani. " Lin totesi vaikka toivoikin, että Dinis olisi vielä sanonut perään aprillia mutta ei sitä ei tullut.



Kotipihaan päästyään Dinis kävi vaihtamassa vaatteet ja tuli ulos odottelemaan kyytiä. "Dinis", Dinah tuli ulos ja käveli veljensä eteen hymyillen tälle. "Aatos oli tyhmä kun jätti sut", Dinis totesi ja väläytti hurmaavan cowboy hymynsä siskollensa. "Samoin Emilia sun kanssa. Mun tulee niin ikävä sinua", nainen sanoi ja huokasi. "Karkaa mun mukaan... Mieti, seikkailuja niinkuin sä aina halusit", Dinis yritti houkutella siskoansa. "Dinis, nyt mä tiedän mitä mä haluan mä tunnen sen täällä", tyttö sanoi ja painoi kätensä sydämensä kohdalle. "Siinä tapauksessa... Seuraa sen ääntä, sisko rakas. Älä toista isän virheitä" Dinis sanoi hiljaa ja halasi siskoansa ehkä viimeisen kerran.

Dinisin lähdön jälkeen talo tuntui jotenkin hiljaiselta. Kolmoset kasvoivat hurjaa vauhtia ja Bailey ja Linneus olivat alkaneet lähentyä toisiansa pitkän hiljaiselon jälkeen. Dinah taas oli saanut kipinän veljeltänsä ja hän halusi muuttaa pois jonnekin uuteen paikkaan. Jonnekin jossa he voisivat koko perhe aloittaa alusta. Dinah ei vain tiennyt, että kohtalo oli suunnitellut kaiken tapahtuvat hiukan toisin.



Oli kolmosten syntymäpäivä ja Linneus oli tehnyt ruokaa. He juhlivat taaskin vain perheen kesken. Vanhemmat katsoivat ylpeinä esikoisiaan, jotka kukin vuorollaan kasvoivat. Bailey nousi ylös pöydästä. "Olen pahoillani, minun täytyy käydä vaihtamassa vaatteet ja lähteä pitäämään se kurssi.", nainen totesi ja säikähti kun Linneus tarrasi yllättäen hänen kädestään kiinni. "Bailey .... Minä ra..." Linneus aloitti ja nainen painoi sormensa tämän huulille lempeästi. "Kultaseni, meillä on aikaa keskustella tästä illalla kun pääsen kotiin, joten pyydän mieti vielä muutama tunti, ettei minun tarvitse taas pettyä... Meillä on kyllä aikaa", nainen totesi hymyillen lempesäti ja katosi yläkertaan.



Dolphista kasvoi isänsä kaltainen nuorukainen. Poika muistutti aika paljon kasvoiltaan isosiskoansa Dinahaa eli heidän isäänsä. Pojan uusin luonteenpiirre oli karismaattinen.



Doritasta kasvoi urheilullinen nuori naisen alku. Tyttöä oli kiusattu niin paljon pienen pyöreyden takia pienenä, että hän yrittikin nyt näyttää kaikille, että kuntoilu ja terveellisyys olivat hänen elämänsä ykkös asioita. Uusin luonteenpiirre oli valitettavasti epäonninen.



Donata kasvoi myös hyvin kauniiksi naisen aluksi. Hän olikin koulun suosituimpia tyttöjä ihonsa väristä huolimatta. Hän vaikutti niin paljon sedältään sinisine silmineen. Hän alkoi jopa hiukan ylpistellä omalle perheellensä. Linneus ei oikeastaan voinut uskoa sitä, miten paljon Donata vaikutti sedältään. Tytön uusin luonteenpiirre oli keräilijä.



Bailey oli pitänyt kurssin luovasta kirjoittamisesta ja astui viileään iltailmaan. Hän katseli tähtiä hymyillen. Hänen elämänsä oli täydellistä. Nainen tiesi, että oli tehnyt oikean ratkaisun kun oli jäänyt miehensä luokse. Naisen sydäntä lämmitti myös ajatus siitä, että vuosien jälkeen, Lin sanoisi tänään hänelle asian, jonka hän halusi taas kuulla. Ja juurikin Linneuksen suusta. Hän oli kaikesta huolimatta AINA rakastanut Liniä.



Bailey otti askeleen mutta hän tajusi, että se oli ollut kevyt. Hän katsahti jalkoihinsa ja järkyttyi. Hän näki jalkojensa lävitse. Kutiava tunne kehossa levisi ja hän tajusi, että nyt olisi se hetki. Naisen olisi tehnyt mieli kiljua, mutta se ei auttaisi ei kukaan kuulisi ollenkaan.



Bailey tunsi luisen sormen koputtavan olkapäällensä. "ROUVA DWYN OLETAN?", kylmä ääni kysyi pahoittelevasti. "Kyllä.... Nyt ja ikuisesti", Bailey totesi hiljaa ja alkoi hymyillä pienesti. Kunhan Linneus palaisi hänen luokseen... Heillä todellakin olisi aikaa... koko loppu aika minkä tämä maa makaisi. Nainen kääntyi hitaasti noutajaansa kohti.



Kuolema ojensi kätensä ja nainen tarttui siihen pelottomasti. "OLEN PAHOILLANI, MUTTA TEEN VAIN TYÖTÄNI", Kuolema totesi ravistaen laiskasti Baileyn kättä. "Ei se mitään... Tiedätkö mitä?", nainen sanoi yllättäen. "TIEDÄN KAIKEN.... TAI MINUN PITÄISI", Kuolema sanoi ja vei sormensa kallolleen raapien sitä mietteliäästi. "Teitte minusta juuri maailman onnellisimman naisen", Bailey totesi. "NYT EN YMMÄRRÄ", Kuolema korahti hiljaa tuijottaen naista tyhjillä silmillään. "Sait Linneuksen pitämään lupauksensa... Sen, että hän on minun IS", nainensa noi ja lähti kulkemaan valoa kohti Kuoleman rinnalla. "IS SEHÄN ON SIIVOUSFIRMA" Kuolema sanoi. "Ikuisesti sinun... Kunnes Kuolema meidät eroittaa", Bailey sanoi hymyillen ja katosi hiljaa yöhön Kuoleman rinnalla.

Edellinen     Seuraava

4 kommenttia:

  1. ÄÄÄÄÄÄÄ! Ei Bailey D: Just ku Linneus olis saanu sen sanottua D:::

    VastaaPoista
  2. Uuuuh, Dinis on todella komea :) ja Dorita todella kaunis naisenalku...

    Tarinaasi on todella ihana lukea :) Luin viikossa kaikki osat ja sen jälkeen odotin varmaan yli kaksi viikkoa seuraavaa :D sitä kannattikin odottaa... Harmi, että oli Baileyn aika :(

    VastaaPoista
  3. Luin tän koko tarinan juuri ja oon iha fiiliksissä! Nyt vään harmittaa, kun osia ei ole tämän enempää ╯︵╰,

    VastaaPoista
  4. Voi hitsi, oon nyt kans lueskellu jonkun matkaa tätä tarinaa ja kipeästi jatkon tarpeessa :(


    Oman blogin pakollinen mainostus:
    http://lctourette.vuodatus.net/

    VastaaPoista

Muista, Jokainen kommentti auttaa kirjoittajaa jatkamaan tuskaisena päivänä. Kiitos kommentistasi.