~054~

Seuraavana aamuna Linneus heräsi väsyneempänä kuin koskaan. Hän oli nähnyt painajaisia, joihin olivat sekoittuneet niin Sekel, heidän äitinsä Kerry kuin myös Linneuksen ensirakkaus Masalin. Lin vilkaisi viereensä, jossa Bailey nukkui autuaan tietämättömänä poikaystävänsä rankasta kaksoiselämästä.



Miehen katse pysähtyi seinällä olevaan valokuvaan. Jossain syvällä Linneus tiesi, että Masalin oli aivan varmasti jatkanut elämäänsä Starlight Shoressa. Lin laski katseensa maahan hieraisten otsaansa. Hän tiesi, että hänen olisi viimein aika hyvästellä muisto heistä. Masalin ei tulisi enää kuulumaan hänen elämäänsä ikinä, miksi hän siis kantoi tuota raskasta tunnetta mukanaan... Hän oli nyt Baileyn.



Seuraavat viikot Linneus oli täynnä inspiraatiota. Hän maalasi päivästä toiseen purkaakseen tuntojaan kankaalle. Hän oli myös alkanut tajuta, ettei elämä naisen kanssa ollutkaan niin hirveää. Bailey tuntui antavan hänelle tarpeeksi tilaa ja ymmärsi häntä. Vaikkei nainen tietänyt koko totuutta, hän oli ainut, joka ei hoputtanut miestä tekemään mitään.



Mutta samaan aikaan kun Linneus alkoi päästä omista verkoistaan, alkoi Belinda vajota omiensa kanssa vielä syvemmälle. Belinda oli nyt täysin rakastunut kihlattuunsa Sabakseen, mutta hänen täytyi esittää Sekelille, että hän rakasti miestä edelleen. Nainen tiesi, että jos hän rikkoisi sopimuksen, Sekel ei miettisi kahdesti sattuttaisiko isäänsä tai veljeään. Belinda täytyisi päästä eroon Sekelistä keinolla millä hyvänsä. Vaikka se maksaisi henkiä.



Myös Sekel oli viikkojen aikana viimein saavuttanut aikuisiän. Viimeiseksi piirteekseen Sekel oli saanut ulkoilma simin. Joka sopikin miehelle hyvin, hän nimittäin haluisi noidaksi. Joten puutarhan pito oli lähes pakollista.



Oli Sekelin valmistujaisaamu, kun Belinda hiipi hiljaa huoneeseen ennenkuin muut heräisivät. ”Sekel... Kultaseni?”, nainen kuiskasi hiljaa ja nielaisi. Hän oli päättänyt aloittaa suunnitelmansa. Hänen olisi pakko päästä miehestä eroon ennen kuin olisi liian myöhäistä. Belinda otti askeleen lähemmäs sänkyä sydän takoen.



Yhtä-äkkiä mies kumminkin nousi kiroten sängystään. ”Tajuatko yhtään tyhmä kana, että täällä seinilläkin on korvat.”, Sekel sanoi noustessaan ylös. Belinda nielaisi ja kätki kätensä selkänsä taaskse. Hän oli myöhästynyt, nyt loitsun tekeminen ei onnistuisi kun Sekel oli hereillä, joten olisi pakko keksiä hätävalhe. ”Minun oli pakko nähdä sinut. Harmittaa kun emme voi olla yhdessä”, nainen sirkutti mukamas surullisena.



Mies hymähti ja asteli naisen luokse vetäen tämän lähemmäs ja painoi huulensa Belinda huulia vasten. Nainen sai kamppailla todella paljon itsensä kanssa, ettei olisi lyönyt Sekeliä, hän ei saanut paljastaa, että tunteet olivat viilenneet. Oikeastaan... ne olivat hävinneet kokonaan. Belindan ainoa rakkaus oli pojan isä. ”Toivottavasti, tämä auttaa sinua jaksamaan”, Sekel hymähti irrottautuessaan naisesta.



Belinda piti silmiään kiinni, etteivät kyyneleet olisi karanneet poskille. ”Tottakai... Minua vaan harmittaa, että piti suostua kosintaan”, Belinda kuiskasi hiljaa, ettei äänestä olisi kuullut, että sanat tulivat pakotetusti. ”No myrkytä hänet... Kyllä sinä isäsästä pääset nopeasti eroon... noitaseni”, Sekel totesi hymyilen ivallisesti. ”Niin, muut heräävät minun täytyy mennä”, Belinda sanoi ja syöksyi huoneesta ulos itkuaan pidätellen. Sekel oli liian ovela. Miten ikinä hän saisi miehen pois kuvioista?

Muutamaa tuntia myöhemmin koko perhe olikin sitten lähdössä kaupungintalolle juhlimaan Sekelin valmistumista lukiosta. Belinda tuntui käyttäytyvän oudon jäykästi. Baileyllä oli omat epäilynsä, sillä hän oli nähnyt miten nainen katseli Sekeliä. Hän oli lähes varma, että noilla kahdella oli jokin salaisuus.



Lähestyvä talvi tuoksui jo ilmassa vaikka syksyä olikin mukavasti vielä jäljellä. Sekel tiesi, että hänen täytyisi pian löytää etsimänsä. Ja hän olikin yllättynyt, kun Belinda ilmoitti ennen tilaisuuden alkua, että haluaisi viedä Sekelin syömään sen jälkeen. Belinda selitti asiaa muille sillä, että hän haluisi Sekelin ymmärtävän, ettei hän veisi Kerryn paikkaa.



Ravintolan sijasta Belinda veikin Sekelin erääseen puistoon. Poika oli hiukan hämmentynyt aluksi, mutta kun hän huomasi toteemin, hänen suunsa kääntyi hymyyn. ”Sinä löysit sen. Tuon avulla voimme luoda sitten myrkkysateen ja kostomme on valmis”, Sekel nauroi hieroen käsiään yhteen. Belinda nielaisin ja nyökkäsi pienesti. Aika oli käymässä vähiin, hänen täytyisi estää miestä pian.



Samaisena iltana Linneus ja Bailey olivat ensimmäistä kertaa todella lähekkäin. Linneus tajusi, että hän oli alkanut pikku hiljaa hyväksymään naisen osaksi elämäänsä. Miestä kyllä vieläkin hirvitti paljon ajatus lapsesta, joka heidän täytyisi hankkia, mutta hän ei tiennyt, että myös Bailey halusi lykätä asiaa pidemmälle.



Mies päätti myös viimein aloittaa kirjoittamaan kauan harkitsemaansa suvun kirjaa. Kirjan avulla hän pystyi menemään syvemmälle itseensä ja ajattelemaan kaikkia asioita, jotka tuntuivat vainoavan häntä. Lin käsitteli niin suhdettaan Baileyn kanssa, homouttaan ja kaikkia lapsuudessa kokemiaan juttuja samalla kun hän kirjoitti kirjaa. Kirja kantoi lähes kohtalokasta nimeä Dwyn: Perintö ja uhraus.



Sekel alkoi jo pikku hiljaa menettää malttinsa, kun Belinda ei tuntunut tekevän mitään sen eteen, että mies saisi taikavoimat. Mies alkoikin vihjailemaan isälleen sitä, että olisiko nainen sittenkään oikea isälleen. Onneksi Sabas oli vanhuttaan alkanut hiukan pehmetä ja ei jaksanut ottaa enää niin todesta poikiensa kukkoilua.



Belinda oli tehnyt nyt päätöksensä, hän tekisi jotain hyvin radikaalia, mutta muukaan ei tuntunut auttavan. Eräänä sateisena iltana, hän valitteli päänsärkyä kun Sabas, Bailey ja Lin olivat lähdössä elokuviin. Ninpä nainen sai jäädä yksin kotiin.

Belinda käytti taikavoimiaan ja taikoi keräämänsä omenan. Hän oli päättänyt myrkyttää Sekelin. Nyt hänen täytyisi vain keksiä juoni millä hän saisi miehen syömään omenan riskeeramatta muita perheen jäseniään. 

Kun Sekel tuli kotiin alkemiapuodista Belinda meni tätä vastaan ja heittäytyi miehen käsivarsille. ”Ketään muita ei ole kotona.” Belinda kuiskasi nähdessään miehen epäilevän ilmeen. ”Minulla on sinulle hyviä uutisia myös... Olen onnistunut keksimään taian, jolla sinä saat voimani”, nainen totesi hymyillen ja tuijotti miestä silmiin.



”Hmm sanoit, ettei ketään ole kotona?”,Sekel varmisti ja nainen nyökkäsi. ”Minulla on ehdotus, kultaseni. Suostun kokeilemaan keinoasi jos...” Sekel naurahti pienesti. Belinda tunsi kylmien väreiden menevän lävitseen kun mies kertoi mitä haluisi. Belinda tiesi, että aviovuoteen jakaminen olisi ainut keino saada Sekel syömään omena. Jos hän kieltäytyisi mies varmasti alkaisi epäilemään miksi hän ei enää halunnutkaan Sekeliä.



Pitkin kynsin ja hampainen nainen suostui pitämään hauskaa Sekelin kanssa vällyjen välissä. Vaikka nainen oli yrittänytkin hiukan kierellä asiaa, hän oli lopulta suostunut. Hän menettäisi mielummin oman naiseutensa kuin Sabaksen, Linneuksen ja Baileyn.



Kun huvittelu oli ohitse Sekel ojensi kätensä Belindaa päin. ”No se taikaomena”, mies käski kylmästi. Belinda sai purra hampaitaan yhteen, ettei olisi munannut koko hommaa. Vapisevin käsin hän ojensi omenen miehelle, joka söi tämän ilman epäilyksiä. Hetken päästä Sekel kumminkin nosti vihaisen katseensa naiseen. ”Sinä senkin haaska!”, mies karjaisi tajutessaan, että tunne ei johtunut mistään muusta kuin myrkystä.



Sekel kaatui tömähdyksen saattelemana maahan ja Belinda huokasi hiljaa. Viimeinkin Sekel olisi pois pelistä, eikä hänen tarvitsisi pelätä enää mitään. ”SEKEL!”, huuto veti kumminkin naisen takaisin tähän päivään, kun Sabas ja Linneus ryntäsivät huoneeseen ravistelemaan maassa makaavaa miestä. Belinda loi katseensa Baileyhyn, joka katseli naista pitkään, kasvoillaan epäilevä ilme. ”Soita ambulanssi”, Belinda sai viimein sanottua samalla kun sulki silmänsä. Hän oli epäonnistunut.


Edellinen     Seuraava

~053~

Viikot vierivät tavalliseen tahtiin Dwynien talossa. Pikku hiljaa kaikki kolme miestä alkoivat tottua siihen, että talossa oli jälleen nainen, nimittäin Belinda. Mutta Lin oli niin kiireinen oman pikku salaisuutensa kanssa sekä Sabas niin umpi rakastunut, etteivät he huomanneet outoja pieniä muutoksia heidän perheessään.

Eräänä iltana kuin sattumalta Belinda ja Sekel törmäsivät Moonlight Fallsin puistossa, jossa parhaillaan oli menossa rieha. ”Seurasiko sinua kukaan?”, Sekel kysyi katsoessaan naista syvälle silmiin ja Belinda pudisteli päätään kevyesti. ”Ei, muut jäivät kotiin. Sanoin, että käyn myös siskojen luona”, nainen sanoi alistuvasti ja katsahti maahan. ”Hyvä tyttö, Bel. Sinä taidat tietää, ettei minun kanssani leikitä. Sinä olet minun ainoa mahdollisuuteni saada valta”, Sekel naurahti tyytyväisenä.

Nainen nosti varovasti katseensa toiseen ja hengähti. ”Sekel, minä en haluaisi satuttaa isääsi tai veljeäsi. He eivät ole tehneet mitään”, Belinda sanoi surullisena. ”Ja mitä kiveen tulee, en ole varma onko se oikea. Siinä vaiheessa kuin teen sadeloitsun puolet täältä kuolee. Ole kiltti ja säästä heidät”, Belinda pyysi varovasti Sekelliltä, joka silmäili häntä kylmästi.

”Kuules nyt. Asia on sillä tavalla, että sinä olet MINUN naiseni, ymmärrätkö? Ja sinä, et voi väittää, että olisit oikeasti rakastumassa isääni. Hän on vain... Typerys. Hän tuhosi aikoinaan melkein koko sukumme! Hän ansaitsee koston tajuatko!”, Sekel huusi naiselle vihaisena ja Belinda otti askeleen taaksepäin nyökäten. ”Hyvä... Etsi se kivi ja käyttäydy normaalisti... Sillä pian... Pian me saamme vallan”, Sekel totesi Belindalla ja kävi sipaisemassa tämän kasvojaan ennen lähtöään.

Linneus tiesi, että hän teki väärin antaessaan Baileyn uskoa, että heistä tulisi ihan oikea perhe vielä jonain päivänä. Mutta silti, jollain oudolla tavalla, poika tunsi olevansa turvassa tämän naisen kanssa. Niinpä Lin lopulta päätti, että hän alkaisi puhua Baileylle siitä, että nainen voisi muuttaa heille, jotta he voisivat tutustua enemmän toisiinsa. Linneus nimittäin halusi uskoa, että mitä enemmän hän olisi Baileyn seurassa... Sitä enemmän hän alkaisi rakastaa naista.

Ainoa tilaisuus, jolloin juonitteleva kaksikko, Belinda ja Sekel, pystyivät puhumaan keskenään olis silloin kun he hoitivat puutarhaa. Sillä se oli aluetta, jonne toistaiseksi kukaan muu ei halunnut. Lin oli liian hienohelma liatakseen käsiänsä, Bailey taas viihtyi enemmän tietokoneen ääressä ja Sabas urheili mielummin. Niinpä kaksikko pystyi silloin puhumaan suunnitelmasta muuttaa Sekel noidaksi ja tuhota puolet kylästä myrkkysateen avulla.

Toisinaan Linneus joutui osoittamaan julkisesti hellyttään Baileytä kohtaan, ettei kukaan alkaisi epäillä mitään. Linnin onneksi, Bailey oli niitä naisia, jotka pärjäsivät ja halusivat välillä olla yksinkin. Sabas sen sijaan alkoi saada rohkeutta katsellessaan poikansa onnea aina silloin tällöin. Sabas tiesi, että hän olisi vanha, mutta toisaalta koskaan tuskin olisi liian myöhäistä.

Samaisena iltana Sabas otti puheeksi hänen ja Belindan suhteen heidän makaillessa yhdessä sängyssä. Nainen myönsi, että hän oli myös alkanut samalla tavalla tuntea pientä vetoa mukavaa ja kilttiin Sabakseen, joka tuntui aina ajattelevan kaikkia muita. Sabas rohkaisi mielensä ja kysyi, voisiko Belinda koskaan ajatella heitä parina. Nainen naurahti pienesti mutta nyökkäsi lämpimästi hymyillen.

Yllättäen nainen kävi Sabaksen kimppuun suudellen tätä. ”Voi, minä tarvitsen sua”, Belinda kuiskasi suudelmien välistä ja Sabas kietoi kätensä tiukemmin naisen ympärille. ”Ei hätää Bel, minä pidän sinusta huolen”, Sabas kuiskasi takaisin ja sai naisen silmistä esiin kyyneleitä. ”Sabas, minä rakastan sinua”, Belinda sanoi varovasti tuijottaen miehen silmiin. Sabas hymyili ja sipaisi naisen hiuksia pois edestä. ”Minäkin rakastan sinua, Belinda”, Sabas vastaisi vetäen naisen takaisin suudelmien pariin.

Sinä yönä, Belinda ja Sabas tekivät ensimmäistä kertaa yhdessä muutakin kuin töitä tai nukkuivat. Mutta tämä tiesi vaikeuksia myös Belindalle, sillä hänen täytyisi vielä yrittää kääntää Sekelin pää ennen kuin Sabas tekisi jotain harkitsematonta ja Sekel suuttuisi siitä, että hänen isänsä olikin vienyt Sekelin naisen sydämen.

Sekel vietti usein koulun jälkeen aikaansa alkemiapuodissa. Siellä hän tutki erilaisia liuoksia, joita hän saattoi kasata mm oman puutarhansa tarpeista. Alkemia puodissa, hän sai olla rauhassa veljensä ällöttäviltä rakkauden osoituksilta Baileytä kohtaan. Lisäksi pojan oli hyvin vaikea hillitä itseään nähdessään, että hänen isänsä koski Belindaan.

Sekel oli hyvin nopea oppimaan. Hän viihtyi yllättävän hyvin suuren kirjan parissa kaupassa, sillä harvoin kukaan häiritsi häntä. Belinda tiesi osittain mistä se johtui. Sekelin pahuus oli jo niin voimakasta, että varsinkin noidat ja keijut tunsivat sen.

Kaikkien yllätykseksi Linneus päättikin, ettei hänestä olisi mihinkään muuhun työhön kuin taidemaalariksi. Linneus oli kyllä usein viihtynyt maalaustelineensä luona, mutta näinä päivinä hän teki tauluja melkein päivittäin. Linneus oli niin ahdistunut, että ainoa, mihin hän saattoi purkaa tunteitaan oli valkoinen kangas.

Mutta joka hetki minkä hän vietti Baileyn kanssa karitti sitä teoriaa, että hän rakastuisi naiseen enemmän. Baileystä oli tullut hänelle kuin sisko, sisko jolle täytyi silloin tällöin antaa suudelmia ja halata tiukasti. Linneus alkoi miettiä olisiko hänestä sittenkään tähän.

Myös Sekelin ja Belindan välit alkoivat tiukentua. Belinda pyysi, ettei Sekel satuttaisi perhetään vaan antaisi näiden mennä. Mutta Sekel vaati saada kostaa isällensä. Sabas oli tuhonnut heidän muiden elämän. Sekel kertoi intohimoisesti Belindalle kuinka juuri he kaksi pystyisivät sen jälkeen aloittamaan uuden mahtavan suvun. Sillä he kolme olivat pojan mielestä ainoat sini-ihoiset Dwynit enää.

Linneus oli niin kiinni tauluissaan, että useina iltoina Bailey sai käydä yksin nukkumaan. Mutta Linneus ei tiennyt sitä, että myös Bailey oli omalla tavallaan helpottunut siitä, etteivät he vielä kiirehtineet lapsen kanssa, joka olisi pakko saada. Naista nimittäin pelotti suunnattomasti ajatus siitä, että hän joutuisi synnyttämään.

Koska toistaiseksi Baileyn ei tarvinnut kiirehtiä töiden etsimisessä, hän kirjoitteli omaksi huvikseen juttuja. Nainen nimittäin ajatteli liittyvänsä Journalisti uralle, kunhan Sabas jäisi eläkkeelle. Siihen ei kovin monia vuosia menisi, mutta harjoitus olisi varmasti hyväksi tulevaa uraa ajatellen.

Muutamaa yötä myöhemmin, täysikuun aikaan... Sabas kosi Belindaa. Vaikka Belinda tiesi, että hänen myöntävä vastauksensa lähettäisi pienen kiven liikkeelle, joka aiheuttaisi lopulta vain suurta tuhoa. Belinda ei voinut enää teeskennellä, ettei olisi rakastanut Sabasta, sillä Sabas oli ottanut hänet avosylin vastaan kotiinsa, vaikka tuolloin Belinda olikin ollut rakastunut salaa miehen poikaan, Sekeliin.

Sinä yönä Belinda istui sängyllä pitkään kyyneleet poskillaan. Hän tiesi, että hänen täytyisi nyt yrittää tehdä kaikkensa, jotta voisi pelastaa Sabaksen, Linnin ja Baileyn. Hänen täytyisi uhrautua, jota Dwynien suku, ei kompastuisi erääseen ihmismielen pahimpaan syntiin... Kateuteen.

Edellinen   Seuraava

~052~

Sabas oli viimeinkin valinnut heidän sukunsa viidenen päämiehen kahdesta pojastaan. Linneus oli Sabaksen mielestä paljon parempi vaihtoehto kuin kuopus Sekel, vaikkakin nuorempi veljeksistä tuli paremmin toimeen muiden kanssa. Toisinaan Sabas oli ylpeä itsestään ja siitä kaikesta miten pitkälle hän oli päässyt poikien kanssa aivan yksin. Miehen toiveissa oli myös se, että he viimein löytäisivät täältä sen oikean kotinsa, jonne heidän sukunsa voisi viimein asettua, sen paikan, jossa Talasimsca ei enää heitä vainoasi. Mutta valitettavasti Talasimsca ei ollut ainut paha asia tässä maailmassa, sillä ihmissydän on häilyvä... 

Linneus oli paiskonut vaatteensa pitkin huonettaan ja istahti toivottomana sängylleen. Se oli ollut niin lähellä, hän oli melkein saanut sanottua isällensä totuuden, mutta sitten...Violetit silmät luotiin ikkunaan ja hän katseli nousevaa kuuta surullisena. Lin ei koskaan voisi olla täysin oma itsensä, ei enää ikinä. Kyllähän poika ymmärsi sen, että isä oli ajatellut suvun parasta mutta entä hänen tunteensa? Surullisena poika kävi peiton alle ja alkoi käymään mielessään kaikkia mahdollisia juttuja, joita hänen täytyisi valitettavasti nyt tehdä, koska isä luuli, että hän oli samanlainen kuin muut suvun miehet.



Pari iltaa myöhemmin koko perhe istui illallisella yhdessä. Hiljaisuus oli lähes painostava. Linneuksella ei ollut mitään tietoa, tiesikö Sekel jo perijäasiasta vai ei ? Aivan kuin Sekel olisi lukenut hänen ajatuksensa, poika sanoi: ”Koska te Baileyn kanssa menette virallisesti yhteen?” Linneus tuijotti vihaisena veljeään, ”Se ei kuulu sinulle.” Sabas katsahti yllättäen poikia tyynenä. ”Kai te molemmat tiedätte, että rakastin äitiänne hirveästi?”, Sabas kysyi yllläen ja sai molemmat pojat katsomaan itseensä hämmästyneinä. ”Tahdon vain teidän tietävän, että vaikka jatkaisin elämääni, se ei muuttaisi sitä tosiasiaa, että rakastin eniten Kerryä tässä maailmassa”, hän totesi. Sekel ja Linneus tajusivat heti, että isällä todellakin taisi olla uusi suhde.



Vaikka Linneuksen olisi pitänyt etsiä sopivia naispuolisia ehdokkaita, hän vietti kaiken aikansa itseään vanhemman Julesin kanssa. Pari oli todellakin ihastunut toisiinsa ja heillä oli hurjan hauskaa yhdessä. Julesin seura sai Linneuksen unohtamaan sen, että hänen pitäisi alkaa katselemaan puolisoa, jota joskus syntyisi kuudeskin sukupolvi. Mutta poika tunsi olevansa vielä nuori ja että hänellä oli aikaa. Hän tiesi, ettei Jules koskaan jättäisi häntä. Muutamaa päivää myöhemmin Jules halusi tavata pojan puistossa. Mies kertoi, että halusi puhua toisen kanssa hänen pikku ongelmastaan ja että halusi esitellä Linneuksen eräälle hänelle erityiselle ihmiselle. Linneus suostui tapaamiseen, sillä hän kaipasi todellakin miehen seuraa. Linneus oli jo suunnitellut heille yhteistä tulevaisuutta. 



Paikan päällä Linneus vain näki jotain todealla sydäntä murtavaa. Jules suuteli siellä jotain nuorta naista. Poika tunsi sydämensä hyppäävän rinnastaan ulos ja hän oli jo lähdössä, mutta valitettavasti Jules kerkesi nähdä hänet. ”Lin! Täällä tule tänne”, mies huusi ja poika ei kehdannut enää poistua joten nöyrästi hän meni kaksikon luokse.



Jules esitteli naisen pojalle ja kertoi, että tämä oli Julesin kihlattu. Linneus vilkaisi varovasti naiseen, joka kertoi, että Jules puhui hyvin paljon Linneuksesta ja sanoi että oli kunnia tavata tämä uskalias nuorukainen viimein. Kolmikko jutteli hetken yhdessä kunnes naisen oli pakko mennä töihin. Hän jätti Julesin ja Linneuksen puistoon. ”Anna minun selittää”, Jules pyysi ja Linneus mietti kahdesti mutta nyökkäsi lopulta.



He istuivat puiston penkille ja Jules alkoi puhua siitä miksi hän oli kihloissa. Mies kertoi, että hänen sukunsa halusi samalla tavalla täydellisiä perheitä kun Linneuksen. Niinpä Jules oli päättänyt avioitua sen ainoa naisen kanssa, jonka kanssa uskoi pystyvänsä hankkimaan lapsen. Nimittäin parhaan ystävänsä. Jules yritti selittää, että Sabaksen kannattaisi tehdä samoin. Linneus alkoi todellakin ymmärtää nyt mitä Jules hänelle yritti selitää. Lin tajusi, että hänen ei tarvisi hoitaa kuin velvollisuutensa ja sitten hän voisi tehdä mitä haluaisi.



Sekel oli alkanut kiinnostua hirveästi puutarhan hoidosta. Mutta muu perhe ei tiennyt, että poika oli hommannut alkemian tietoja Faithiltä. Poika oli päättänyt alkaa kasvattaa aineksia erilaisiin taikajuomiin ja liuoksiin, sillä hänen tulevaisuuden haaveensa tarvitsivat niitä.



Vaikka Sabas olikin päättnyt hankkiutua eroon julkisuudestaan, silti hän jaksoi välillä tehdä muutamia keikkoja varsinkin rahasta. Yllättävän moni nimittäin Moonlight Fallsissa tunsi miehen ja haluisi, että tämä luovutteli eilaisia shekkejä ja kävisi tapahtumissa, jota kaupunkia saatiiin kartalle. Mutta olisko näillä pyytäjillä puhtaat jauhot pussissa?

Muutamia viikkoja myöhemmin Linneus päätti viimein ottaa härkää sarvista ja hän kutsui Baileyn kylään. Talo oli tyhjä joten hän sai kaikessa rauhassa olla tytön kanssa. Linneuksen piti kerätä pitkään rohkautta mutta viimein hän uskaltautui ottamaan tyttöä käsistä ja kysymään haluaisiko tämä seurustella hänen kanssa. Baileyn silmistä näki, että tyttö oli odottanut tätä pitkään.



”Alan todellakin mielelläni olemaan kanssasi, Lin”, tyttö sanoi ja kietoitui toisen ympärille mutta Lin työnsi toista pois hellästi. ”Meillä on aikaa edetään ihan rauhassa”, poika pyysi ja tyttö hymyili. ”Totta kai, mutta nyt me teemme sinulle muodonmuutoksen, jooko kultaseni?”, tyttö kysyi ja Lin katseli tätä mietteliäänä. Ehkä muodonmuutos auttaisi häntä tässä tehtävässä. ”Joo”, Lin ähkäisi ja Bailyi suuteli häntä mitään varoittamatta. ”Kiitos mä käyn hakemassa tarvikkeita!”, tyttö hihkui ja päästi pojan sylistään kadoten vessaan.



Kun Lin kuuli vessan oven kolahtavan, hän uskalsi kakoa muutaman kerran. Ajatus siitä, että hän oli juuri suudellut parasta ystäväänsä sai hänet voimaan huonosti. Kuinka ihmeessä hän voisi joskus yrittää vauvaa Baileyn kanssa? Muutaman kerran poika ykkäili vielä ja ryhdistyi lopulta. Hänellä tulisi todellakin olemaan vaikeeta pitää tätä roolia yllä.



Seuraavana aamuna uusittu Lin lähti kouluun. Poika tiesi, ettei hän enää todellakaan näyttänyt itseltään. Vaalea tukka, jonka Bailey oli leikannut ja uudet massaan sulautuvat vaatteet. Olihan poika edelleen komea, mutta Linneus tunsi todellakin nyt olevansa täysin persoonaton, sillä heidän koulussaan riitti monia samanlaisia kundeja.



Kuukautta myöhemmin Sabas tuli yöllä kotiin töistä, hän asteli sisälle taloon hiljaa ja jätti oven auki, sillä hänen peräänssään tuli joku...



Belinda Kurjenkaula. Belindalla oli tullut vaikeuksia kahden siskonsa kanssa ja viimeinkin Sabas oli päättänyt, että pyytäisi Belindaa asumaan heille. Ihan vain aluksi kämppäkaverina. Nainen oli ottanut avuliaan tarjouksen vastaan. Hän ei nimittäin enää ollut jaksanut siskojensa kauheita riitoja.



Hyvitykseksi tästä tempustaan, Sabas lupasi opettaa pojat itse ajamaan autoa. Varsinkin Linneuksesta oli kiva viimein viettää aikaa isänsä kanssa. Kun aikoinaan Lin oli tullut teini-ikään, hän oli vieraantunut ennen niin läheisestä isästään paljon. Nyt muutto, Belinda ja kaikki muu oli ajanut heitä enemmän erilleen, mutta opetus hetkininä he olivat jälleen melkein kuin ennen.



Mutta Belindalla oli omat salaisuutensa. Hän oli nimittäin noita samoin kuin molemmat siskonsa. Hän tosin halusi vielä toistaiseksi salata tämän uudelta perheeltään. Kaikki eivät nimittäin aina ymmärtäneet taikuutta.



Nainen harjoitteli yleensä silloin kun kukaan ei ollut kotona. Hän korjasi tavaroita ja loitsi niitä esiin aina silloin kun pystyi. Belindan oli tärkeää muistaa harjotella säännöllisesti, sillä hän halusi oppia mahdollisimman paljon uusia loitsuja ja taikoja. Belinda oli tottunut, että taikojen avulla pystyi tekemään kaikkea.



Mutta jotain oli vialla. Sillä aina kun Sekel ja Belinda sattuivat samaan tilaan, he vilkuilivat toisiaan. Belinda ei oikeastaan yrittänyt edes tutustua poikiin, jota Sabas ei tajunnut, mutta Linneus oli huomannut tämän. Silti Linneuksella oli tunne, että Sekel tiesi paljon ennemmän kuin hän. Linneuksen aistit kertoivat, että Sekel oli painumassa pahemmalle puolelle sellaista vauhtia, ettei kukaan voisi häntä enää pian vetää pois sieltä.



Sabas oli yhä enemmän Belindan pauloissa. Mies alkoi todellakin unohtaa ex-vaimonsa Kerryn ja uskaltautui tekemään läheisyyttä naisen kanssa. Vaikka aluksi Belinda olikin ollut torjuva, pikku hiljaa myös nainen alkoi tajuta, että Sabaksessa oli jotain aitoa, jotain selllaista mitä Moonlight Fallsissa ei ikinä ennen oltu nähty.



Aika tuntui mennen nopeasti, sillä nyt oli jo Linneuksen syntymäpäivät. Pojasta kasvaisi nuori aikuinen ja perheen ns valta ja päätöksen teko siirtyisivät viimein tälle viidenen sukupolvenperijälle. Dwynien suku oli jo puoli välissä tärkeää matkaansa, tuntui että oli ikuisuus takana siitä, kuin Ren oli ajanut tyttärensä pois kotoa, merestä. Mutta toisaalta, mereneidon elämässä, se oli ollut vain lyhyt henkäys.



Juhlien jälkeen Linneus katseli itseään peilistä ja vilkaisi Masalin kuvaa pyödällään. Linneus ei koskaan voisi olla oikea itsensä ennenkuin hän olisi siittänyt kuudenen sukupolven sini-ihoisen jälkeläisen. Jotenkin tehtävä tuntui uskomattoman vaikealta, mutta samalla hän haluisi hoitaa sen poia äkkiä. Ainakaan hänen ei tarvitsisi huolehtia Talasimscasta, sillä heistä ei ollut kuulunut vuosiin mitään.



Linneuksesta kasvoi hyvin komea nuori mies. Hänen luonteenpiirteensä olivat siis kaikenkaikkiaan: Tarkkasilmäinen, Kömpelys, Eksentrinen, Bilehile ja Lipevä. Kuinka tämän nuoren miehen elämä alkaisi viimein sujua ja mitä tapahtuisi kunhan kuudenen sukupolven jatkaja olisi syntynyt? 



Edellinen      Seuraava