~052~

Sabas oli viimeinkin valinnut heidän sukunsa viidenen päämiehen kahdesta pojastaan. Linneus oli Sabaksen mielestä paljon parempi vaihtoehto kuin kuopus Sekel, vaikkakin nuorempi veljeksistä tuli paremmin toimeen muiden kanssa. Toisinaan Sabas oli ylpeä itsestään ja siitä kaikesta miten pitkälle hän oli päässyt poikien kanssa aivan yksin. Miehen toiveissa oli myös se, että he viimein löytäisivät täältä sen oikean kotinsa, jonne heidän sukunsa voisi viimein asettua, sen paikan, jossa Talasimsca ei enää heitä vainoasi. Mutta valitettavasti Talasimsca ei ollut ainut paha asia tässä maailmassa, sillä ihmissydän on häilyvä... 

Linneus oli paiskonut vaatteensa pitkin huonettaan ja istahti toivottomana sängylleen. Se oli ollut niin lähellä, hän oli melkein saanut sanottua isällensä totuuden, mutta sitten...Violetit silmät luotiin ikkunaan ja hän katseli nousevaa kuuta surullisena. Lin ei koskaan voisi olla täysin oma itsensä, ei enää ikinä. Kyllähän poika ymmärsi sen, että isä oli ajatellut suvun parasta mutta entä hänen tunteensa? Surullisena poika kävi peiton alle ja alkoi käymään mielessään kaikkia mahdollisia juttuja, joita hänen täytyisi valitettavasti nyt tehdä, koska isä luuli, että hän oli samanlainen kuin muut suvun miehet.



Pari iltaa myöhemmin koko perhe istui illallisella yhdessä. Hiljaisuus oli lähes painostava. Linneuksella ei ollut mitään tietoa, tiesikö Sekel jo perijäasiasta vai ei ? Aivan kuin Sekel olisi lukenut hänen ajatuksensa, poika sanoi: ”Koska te Baileyn kanssa menette virallisesti yhteen?” Linneus tuijotti vihaisena veljeään, ”Se ei kuulu sinulle.” Sabas katsahti yllättäen poikia tyynenä. ”Kai te molemmat tiedätte, että rakastin äitiänne hirveästi?”, Sabas kysyi yllläen ja sai molemmat pojat katsomaan itseensä hämmästyneinä. ”Tahdon vain teidän tietävän, että vaikka jatkaisin elämääni, se ei muuttaisi sitä tosiasiaa, että rakastin eniten Kerryä tässä maailmassa”, hän totesi. Sekel ja Linneus tajusivat heti, että isällä todellakin taisi olla uusi suhde.



Vaikka Linneuksen olisi pitänyt etsiä sopivia naispuolisia ehdokkaita, hän vietti kaiken aikansa itseään vanhemman Julesin kanssa. Pari oli todellakin ihastunut toisiinsa ja heillä oli hurjan hauskaa yhdessä. Julesin seura sai Linneuksen unohtamaan sen, että hänen pitäisi alkaa katselemaan puolisoa, jota joskus syntyisi kuudeskin sukupolvi. Mutta poika tunsi olevansa vielä nuori ja että hänellä oli aikaa. Hän tiesi, ettei Jules koskaan jättäisi häntä. Muutamaa päivää myöhemmin Jules halusi tavata pojan puistossa. Mies kertoi, että halusi puhua toisen kanssa hänen pikku ongelmastaan ja että halusi esitellä Linneuksen eräälle hänelle erityiselle ihmiselle. Linneus suostui tapaamiseen, sillä hän kaipasi todellakin miehen seuraa. Linneus oli jo suunnitellut heille yhteistä tulevaisuutta. 



Paikan päällä Linneus vain näki jotain todealla sydäntä murtavaa. Jules suuteli siellä jotain nuorta naista. Poika tunsi sydämensä hyppäävän rinnastaan ulos ja hän oli jo lähdössä, mutta valitettavasti Jules kerkesi nähdä hänet. ”Lin! Täällä tule tänne”, mies huusi ja poika ei kehdannut enää poistua joten nöyrästi hän meni kaksikon luokse.



Jules esitteli naisen pojalle ja kertoi, että tämä oli Julesin kihlattu. Linneus vilkaisi varovasti naiseen, joka kertoi, että Jules puhui hyvin paljon Linneuksesta ja sanoi että oli kunnia tavata tämä uskalias nuorukainen viimein. Kolmikko jutteli hetken yhdessä kunnes naisen oli pakko mennä töihin. Hän jätti Julesin ja Linneuksen puistoon. ”Anna minun selittää”, Jules pyysi ja Linneus mietti kahdesti mutta nyökkäsi lopulta.



He istuivat puiston penkille ja Jules alkoi puhua siitä miksi hän oli kihloissa. Mies kertoi, että hänen sukunsa halusi samalla tavalla täydellisiä perheitä kun Linneuksen. Niinpä Jules oli päättänyt avioitua sen ainoa naisen kanssa, jonka kanssa uskoi pystyvänsä hankkimaan lapsen. Nimittäin parhaan ystävänsä. Jules yritti selittää, että Sabaksen kannattaisi tehdä samoin. Linneus alkoi todellakin ymmärtää nyt mitä Jules hänelle yritti selitää. Lin tajusi, että hänen ei tarvisi hoitaa kuin velvollisuutensa ja sitten hän voisi tehdä mitä haluaisi.



Sekel oli alkanut kiinnostua hirveästi puutarhan hoidosta. Mutta muu perhe ei tiennyt, että poika oli hommannut alkemian tietoja Faithiltä. Poika oli päättänyt alkaa kasvattaa aineksia erilaisiin taikajuomiin ja liuoksiin, sillä hänen tulevaisuuden haaveensa tarvitsivat niitä.



Vaikka Sabas olikin päättnyt hankkiutua eroon julkisuudestaan, silti hän jaksoi välillä tehdä muutamia keikkoja varsinkin rahasta. Yllättävän moni nimittäin Moonlight Fallsissa tunsi miehen ja haluisi, että tämä luovutteli eilaisia shekkejä ja kävisi tapahtumissa, jota kaupunkia saatiiin kartalle. Mutta olisko näillä pyytäjillä puhtaat jauhot pussissa?

Muutamia viikkoja myöhemmin Linneus päätti viimein ottaa härkää sarvista ja hän kutsui Baileyn kylään. Talo oli tyhjä joten hän sai kaikessa rauhassa olla tytön kanssa. Linneuksen piti kerätä pitkään rohkautta mutta viimein hän uskaltautui ottamaan tyttöä käsistä ja kysymään haluaisiko tämä seurustella hänen kanssa. Baileyn silmistä näki, että tyttö oli odottanut tätä pitkään.



”Alan todellakin mielelläni olemaan kanssasi, Lin”, tyttö sanoi ja kietoitui toisen ympärille mutta Lin työnsi toista pois hellästi. ”Meillä on aikaa edetään ihan rauhassa”, poika pyysi ja tyttö hymyili. ”Totta kai, mutta nyt me teemme sinulle muodonmuutoksen, jooko kultaseni?”, tyttö kysyi ja Lin katseli tätä mietteliäänä. Ehkä muodonmuutos auttaisi häntä tässä tehtävässä. ”Joo”, Lin ähkäisi ja Bailyi suuteli häntä mitään varoittamatta. ”Kiitos mä käyn hakemassa tarvikkeita!”, tyttö hihkui ja päästi pojan sylistään kadoten vessaan.



Kun Lin kuuli vessan oven kolahtavan, hän uskalsi kakoa muutaman kerran. Ajatus siitä, että hän oli juuri suudellut parasta ystäväänsä sai hänet voimaan huonosti. Kuinka ihmeessä hän voisi joskus yrittää vauvaa Baileyn kanssa? Muutaman kerran poika ykkäili vielä ja ryhdistyi lopulta. Hänellä tulisi todellakin olemaan vaikeeta pitää tätä roolia yllä.



Seuraavana aamuna uusittu Lin lähti kouluun. Poika tiesi, ettei hän enää todellakaan näyttänyt itseltään. Vaalea tukka, jonka Bailey oli leikannut ja uudet massaan sulautuvat vaatteet. Olihan poika edelleen komea, mutta Linneus tunsi todellakin nyt olevansa täysin persoonaton, sillä heidän koulussaan riitti monia samanlaisia kundeja.



Kuukautta myöhemmin Sabas tuli yöllä kotiin töistä, hän asteli sisälle taloon hiljaa ja jätti oven auki, sillä hänen peräänssään tuli joku...



Belinda Kurjenkaula. Belindalla oli tullut vaikeuksia kahden siskonsa kanssa ja viimeinkin Sabas oli päättänyt, että pyytäisi Belindaa asumaan heille. Ihan vain aluksi kämppäkaverina. Nainen oli ottanut avuliaan tarjouksen vastaan. Hän ei nimittäin enää ollut jaksanut siskojensa kauheita riitoja.



Hyvitykseksi tästä tempustaan, Sabas lupasi opettaa pojat itse ajamaan autoa. Varsinkin Linneuksesta oli kiva viimein viettää aikaa isänsä kanssa. Kun aikoinaan Lin oli tullut teini-ikään, hän oli vieraantunut ennen niin läheisestä isästään paljon. Nyt muutto, Belinda ja kaikki muu oli ajanut heitä enemmän erilleen, mutta opetus hetkininä he olivat jälleen melkein kuin ennen.



Mutta Belindalla oli omat salaisuutensa. Hän oli nimittäin noita samoin kuin molemmat siskonsa. Hän tosin halusi vielä toistaiseksi salata tämän uudelta perheeltään. Kaikki eivät nimittäin aina ymmärtäneet taikuutta.



Nainen harjoitteli yleensä silloin kun kukaan ei ollut kotona. Hän korjasi tavaroita ja loitsi niitä esiin aina silloin kun pystyi. Belindan oli tärkeää muistaa harjotella säännöllisesti, sillä hän halusi oppia mahdollisimman paljon uusia loitsuja ja taikoja. Belinda oli tottunut, että taikojen avulla pystyi tekemään kaikkea.



Mutta jotain oli vialla. Sillä aina kun Sekel ja Belinda sattuivat samaan tilaan, he vilkuilivat toisiaan. Belinda ei oikeastaan yrittänyt edes tutustua poikiin, jota Sabas ei tajunnut, mutta Linneus oli huomannut tämän. Silti Linneuksella oli tunne, että Sekel tiesi paljon ennemmän kuin hän. Linneuksen aistit kertoivat, että Sekel oli painumassa pahemmalle puolelle sellaista vauhtia, ettei kukaan voisi häntä enää pian vetää pois sieltä.



Sabas oli yhä enemmän Belindan pauloissa. Mies alkoi todellakin unohtaa ex-vaimonsa Kerryn ja uskaltautui tekemään läheisyyttä naisen kanssa. Vaikka aluksi Belinda olikin ollut torjuva, pikku hiljaa myös nainen alkoi tajuta, että Sabaksessa oli jotain aitoa, jotain selllaista mitä Moonlight Fallsissa ei ikinä ennen oltu nähty.



Aika tuntui mennen nopeasti, sillä nyt oli jo Linneuksen syntymäpäivät. Pojasta kasvaisi nuori aikuinen ja perheen ns valta ja päätöksen teko siirtyisivät viimein tälle viidenen sukupolvenperijälle. Dwynien suku oli jo puoli välissä tärkeää matkaansa, tuntui että oli ikuisuus takana siitä, kuin Ren oli ajanut tyttärensä pois kotoa, merestä. Mutta toisaalta, mereneidon elämässä, se oli ollut vain lyhyt henkäys.



Juhlien jälkeen Linneus katseli itseään peilistä ja vilkaisi Masalin kuvaa pyödällään. Linneus ei koskaan voisi olla oikea itsensä ennenkuin hän olisi siittänyt kuudenen sukupolven sini-ihoisen jälkeläisen. Jotenkin tehtävä tuntui uskomattoman vaikealta, mutta samalla hän haluisi hoitaa sen poia äkkiä. Ainakaan hänen ei tarvitsisi huolehtia Talasimscasta, sillä heistä ei ollut kuulunut vuosiin mitään.



Linneuksesta kasvoi hyvin komea nuori mies. Hänen luonteenpiirteensä olivat siis kaikenkaikkiaan: Tarkkasilmäinen, Kömpelys, Eksentrinen, Bilehile ja Lipevä. Kuinka tämän nuoren miehen elämä alkaisi viimein sujua ja mitä tapahtuisi kunhan kuudenen sukupolven jatkaja olisi syntynyt? 



Edellinen      Seuraava