~053~

Viikot vierivät tavalliseen tahtiin Dwynien talossa. Pikku hiljaa kaikki kolme miestä alkoivat tottua siihen, että talossa oli jälleen nainen, nimittäin Belinda. Mutta Lin oli niin kiireinen oman pikku salaisuutensa kanssa sekä Sabas niin umpi rakastunut, etteivät he huomanneet outoja pieniä muutoksia heidän perheessään.

Eräänä iltana kuin sattumalta Belinda ja Sekel törmäsivät Moonlight Fallsin puistossa, jossa parhaillaan oli menossa rieha. ”Seurasiko sinua kukaan?”, Sekel kysyi katsoessaan naista syvälle silmiin ja Belinda pudisteli päätään kevyesti. ”Ei, muut jäivät kotiin. Sanoin, että käyn myös siskojen luona”, nainen sanoi alistuvasti ja katsahti maahan. ”Hyvä tyttö, Bel. Sinä taidat tietää, ettei minun kanssani leikitä. Sinä olet minun ainoa mahdollisuuteni saada valta”, Sekel naurahti tyytyväisenä.

Nainen nosti varovasti katseensa toiseen ja hengähti. ”Sekel, minä en haluaisi satuttaa isääsi tai veljeäsi. He eivät ole tehneet mitään”, Belinda sanoi surullisena. ”Ja mitä kiveen tulee, en ole varma onko se oikea. Siinä vaiheessa kuin teen sadeloitsun puolet täältä kuolee. Ole kiltti ja säästä heidät”, Belinda pyysi varovasti Sekelliltä, joka silmäili häntä kylmästi.

”Kuules nyt. Asia on sillä tavalla, että sinä olet MINUN naiseni, ymmärrätkö? Ja sinä, et voi väittää, että olisit oikeasti rakastumassa isääni. Hän on vain... Typerys. Hän tuhosi aikoinaan melkein koko sukumme! Hän ansaitsee koston tajuatko!”, Sekel huusi naiselle vihaisena ja Belinda otti askeleen taaksepäin nyökäten. ”Hyvä... Etsi se kivi ja käyttäydy normaalisti... Sillä pian... Pian me saamme vallan”, Sekel totesi Belindalla ja kävi sipaisemassa tämän kasvojaan ennen lähtöään.

Linneus tiesi, että hän teki väärin antaessaan Baileyn uskoa, että heistä tulisi ihan oikea perhe vielä jonain päivänä. Mutta silti, jollain oudolla tavalla, poika tunsi olevansa turvassa tämän naisen kanssa. Niinpä Lin lopulta päätti, että hän alkaisi puhua Baileylle siitä, että nainen voisi muuttaa heille, jotta he voisivat tutustua enemmän toisiinsa. Linneus nimittäin halusi uskoa, että mitä enemmän hän olisi Baileyn seurassa... Sitä enemmän hän alkaisi rakastaa naista.

Ainoa tilaisuus, jolloin juonitteleva kaksikko, Belinda ja Sekel, pystyivät puhumaan keskenään olis silloin kun he hoitivat puutarhaa. Sillä se oli aluetta, jonne toistaiseksi kukaan muu ei halunnut. Lin oli liian hienohelma liatakseen käsiänsä, Bailey taas viihtyi enemmän tietokoneen ääressä ja Sabas urheili mielummin. Niinpä kaksikko pystyi silloin puhumaan suunnitelmasta muuttaa Sekel noidaksi ja tuhota puolet kylästä myrkkysateen avulla.

Toisinaan Linneus joutui osoittamaan julkisesti hellyttään Baileytä kohtaan, ettei kukaan alkaisi epäillä mitään. Linnin onneksi, Bailey oli niitä naisia, jotka pärjäsivät ja halusivat välillä olla yksinkin. Sabas sen sijaan alkoi saada rohkeutta katsellessaan poikansa onnea aina silloin tällöin. Sabas tiesi, että hän olisi vanha, mutta toisaalta koskaan tuskin olisi liian myöhäistä.

Samaisena iltana Sabas otti puheeksi hänen ja Belindan suhteen heidän makaillessa yhdessä sängyssä. Nainen myönsi, että hän oli myös alkanut samalla tavalla tuntea pientä vetoa mukavaa ja kilttiin Sabakseen, joka tuntui aina ajattelevan kaikkia muita. Sabas rohkaisi mielensä ja kysyi, voisiko Belinda koskaan ajatella heitä parina. Nainen naurahti pienesti mutta nyökkäsi lämpimästi hymyillen.

Yllättäen nainen kävi Sabaksen kimppuun suudellen tätä. ”Voi, minä tarvitsen sua”, Belinda kuiskasi suudelmien välistä ja Sabas kietoi kätensä tiukemmin naisen ympärille. ”Ei hätää Bel, minä pidän sinusta huolen”, Sabas kuiskasi takaisin ja sai naisen silmistä esiin kyyneleitä. ”Sabas, minä rakastan sinua”, Belinda sanoi varovasti tuijottaen miehen silmiin. Sabas hymyili ja sipaisi naisen hiuksia pois edestä. ”Minäkin rakastan sinua, Belinda”, Sabas vastaisi vetäen naisen takaisin suudelmien pariin.

Sinä yönä, Belinda ja Sabas tekivät ensimmäistä kertaa yhdessä muutakin kuin töitä tai nukkuivat. Mutta tämä tiesi vaikeuksia myös Belindalle, sillä hänen täytyisi vielä yrittää kääntää Sekelin pää ennen kuin Sabas tekisi jotain harkitsematonta ja Sekel suuttuisi siitä, että hänen isänsä olikin vienyt Sekelin naisen sydämen.

Sekel vietti usein koulun jälkeen aikaansa alkemiapuodissa. Siellä hän tutki erilaisia liuoksia, joita hän saattoi kasata mm oman puutarhansa tarpeista. Alkemia puodissa, hän sai olla rauhassa veljensä ällöttäviltä rakkauden osoituksilta Baileytä kohtaan. Lisäksi pojan oli hyvin vaikea hillitä itseään nähdessään, että hänen isänsä koski Belindaan.

Sekel oli hyvin nopea oppimaan. Hän viihtyi yllättävän hyvin suuren kirjan parissa kaupassa, sillä harvoin kukaan häiritsi häntä. Belinda tiesi osittain mistä se johtui. Sekelin pahuus oli jo niin voimakasta, että varsinkin noidat ja keijut tunsivat sen.

Kaikkien yllätykseksi Linneus päättikin, ettei hänestä olisi mihinkään muuhun työhön kuin taidemaalariksi. Linneus oli kyllä usein viihtynyt maalaustelineensä luona, mutta näinä päivinä hän teki tauluja melkein päivittäin. Linneus oli niin ahdistunut, että ainoa, mihin hän saattoi purkaa tunteitaan oli valkoinen kangas.

Mutta joka hetki minkä hän vietti Baileyn kanssa karitti sitä teoriaa, että hän rakastuisi naiseen enemmän. Baileystä oli tullut hänelle kuin sisko, sisko jolle täytyi silloin tällöin antaa suudelmia ja halata tiukasti. Linneus alkoi miettiä olisiko hänestä sittenkään tähän.

Myös Sekelin ja Belindan välit alkoivat tiukentua. Belinda pyysi, ettei Sekel satuttaisi perhetään vaan antaisi näiden mennä. Mutta Sekel vaati saada kostaa isällensä. Sabas oli tuhonnut heidän muiden elämän. Sekel kertoi intohimoisesti Belindalle kuinka juuri he kaksi pystyisivät sen jälkeen aloittamaan uuden mahtavan suvun. Sillä he kolme olivat pojan mielestä ainoat sini-ihoiset Dwynit enää.

Linneus oli niin kiinni tauluissaan, että useina iltoina Bailey sai käydä yksin nukkumaan. Mutta Linneus ei tiennyt sitä, että myös Bailey oli omalla tavallaan helpottunut siitä, etteivät he vielä kiirehtineet lapsen kanssa, joka olisi pakko saada. Naista nimittäin pelotti suunnattomasti ajatus siitä, että hän joutuisi synnyttämään.

Koska toistaiseksi Baileyn ei tarvinnut kiirehtiä töiden etsimisessä, hän kirjoitteli omaksi huvikseen juttuja. Nainen nimittäin ajatteli liittyvänsä Journalisti uralle, kunhan Sabas jäisi eläkkeelle. Siihen ei kovin monia vuosia menisi, mutta harjoitus olisi varmasti hyväksi tulevaa uraa ajatellen.

Muutamaa yötä myöhemmin, täysikuun aikaan... Sabas kosi Belindaa. Vaikka Belinda tiesi, että hänen myöntävä vastauksensa lähettäisi pienen kiven liikkeelle, joka aiheuttaisi lopulta vain suurta tuhoa. Belinda ei voinut enää teeskennellä, ettei olisi rakastanut Sabasta, sillä Sabas oli ottanut hänet avosylin vastaan kotiinsa, vaikka tuolloin Belinda olikin ollut rakastunut salaa miehen poikaan, Sekeliin.

Sinä yönä Belinda istui sängyllä pitkään kyyneleet poskillaan. Hän tiesi, että hänen täytyisi nyt yrittää tehdä kaikkensa, jotta voisi pelastaa Sabaksen, Linnin ja Baileyn. Hänen täytyisi uhrautua, jota Dwynien suku, ei kompastuisi erääseen ihmismielen pahimpaan syntiin... Kateuteen.

Edellinen   Seuraava

~052~

Sabas oli viimeinkin valinnut heidän sukunsa viidenen päämiehen kahdesta pojastaan. Linneus oli Sabaksen mielestä paljon parempi vaihtoehto kuin kuopus Sekel, vaikkakin nuorempi veljeksistä tuli paremmin toimeen muiden kanssa. Toisinaan Sabas oli ylpeä itsestään ja siitä kaikesta miten pitkälle hän oli päässyt poikien kanssa aivan yksin. Miehen toiveissa oli myös se, että he viimein löytäisivät täältä sen oikean kotinsa, jonne heidän sukunsa voisi viimein asettua, sen paikan, jossa Talasimsca ei enää heitä vainoasi. Mutta valitettavasti Talasimsca ei ollut ainut paha asia tässä maailmassa, sillä ihmissydän on häilyvä... 

Linneus oli paiskonut vaatteensa pitkin huonettaan ja istahti toivottomana sängylleen. Se oli ollut niin lähellä, hän oli melkein saanut sanottua isällensä totuuden, mutta sitten...Violetit silmät luotiin ikkunaan ja hän katseli nousevaa kuuta surullisena. Lin ei koskaan voisi olla täysin oma itsensä, ei enää ikinä. Kyllähän poika ymmärsi sen, että isä oli ajatellut suvun parasta mutta entä hänen tunteensa? Surullisena poika kävi peiton alle ja alkoi käymään mielessään kaikkia mahdollisia juttuja, joita hänen täytyisi valitettavasti nyt tehdä, koska isä luuli, että hän oli samanlainen kuin muut suvun miehet.



Pari iltaa myöhemmin koko perhe istui illallisella yhdessä. Hiljaisuus oli lähes painostava. Linneuksella ei ollut mitään tietoa, tiesikö Sekel jo perijäasiasta vai ei ? Aivan kuin Sekel olisi lukenut hänen ajatuksensa, poika sanoi: ”Koska te Baileyn kanssa menette virallisesti yhteen?” Linneus tuijotti vihaisena veljeään, ”Se ei kuulu sinulle.” Sabas katsahti yllättäen poikia tyynenä. ”Kai te molemmat tiedätte, että rakastin äitiänne hirveästi?”, Sabas kysyi yllläen ja sai molemmat pojat katsomaan itseensä hämmästyneinä. ”Tahdon vain teidän tietävän, että vaikka jatkaisin elämääni, se ei muuttaisi sitä tosiasiaa, että rakastin eniten Kerryä tässä maailmassa”, hän totesi. Sekel ja Linneus tajusivat heti, että isällä todellakin taisi olla uusi suhde.



Vaikka Linneuksen olisi pitänyt etsiä sopivia naispuolisia ehdokkaita, hän vietti kaiken aikansa itseään vanhemman Julesin kanssa. Pari oli todellakin ihastunut toisiinsa ja heillä oli hurjan hauskaa yhdessä. Julesin seura sai Linneuksen unohtamaan sen, että hänen pitäisi alkaa katselemaan puolisoa, jota joskus syntyisi kuudeskin sukupolvi. Mutta poika tunsi olevansa vielä nuori ja että hänellä oli aikaa. Hän tiesi, ettei Jules koskaan jättäisi häntä. Muutamaa päivää myöhemmin Jules halusi tavata pojan puistossa. Mies kertoi, että halusi puhua toisen kanssa hänen pikku ongelmastaan ja että halusi esitellä Linneuksen eräälle hänelle erityiselle ihmiselle. Linneus suostui tapaamiseen, sillä hän kaipasi todellakin miehen seuraa. Linneus oli jo suunnitellut heille yhteistä tulevaisuutta. 



Paikan päällä Linneus vain näki jotain todealla sydäntä murtavaa. Jules suuteli siellä jotain nuorta naista. Poika tunsi sydämensä hyppäävän rinnastaan ulos ja hän oli jo lähdössä, mutta valitettavasti Jules kerkesi nähdä hänet. ”Lin! Täällä tule tänne”, mies huusi ja poika ei kehdannut enää poistua joten nöyrästi hän meni kaksikon luokse.



Jules esitteli naisen pojalle ja kertoi, että tämä oli Julesin kihlattu. Linneus vilkaisi varovasti naiseen, joka kertoi, että Jules puhui hyvin paljon Linneuksesta ja sanoi että oli kunnia tavata tämä uskalias nuorukainen viimein. Kolmikko jutteli hetken yhdessä kunnes naisen oli pakko mennä töihin. Hän jätti Julesin ja Linneuksen puistoon. ”Anna minun selittää”, Jules pyysi ja Linneus mietti kahdesti mutta nyökkäsi lopulta.



He istuivat puiston penkille ja Jules alkoi puhua siitä miksi hän oli kihloissa. Mies kertoi, että hänen sukunsa halusi samalla tavalla täydellisiä perheitä kun Linneuksen. Niinpä Jules oli päättänyt avioitua sen ainoa naisen kanssa, jonka kanssa uskoi pystyvänsä hankkimaan lapsen. Nimittäin parhaan ystävänsä. Jules yritti selittää, että Sabaksen kannattaisi tehdä samoin. Linneus alkoi todellakin ymmärtää nyt mitä Jules hänelle yritti selitää. Lin tajusi, että hänen ei tarvisi hoitaa kuin velvollisuutensa ja sitten hän voisi tehdä mitä haluaisi.



Sekel oli alkanut kiinnostua hirveästi puutarhan hoidosta. Mutta muu perhe ei tiennyt, että poika oli hommannut alkemian tietoja Faithiltä. Poika oli päättänyt alkaa kasvattaa aineksia erilaisiin taikajuomiin ja liuoksiin, sillä hänen tulevaisuuden haaveensa tarvitsivat niitä.



Vaikka Sabas olikin päättnyt hankkiutua eroon julkisuudestaan, silti hän jaksoi välillä tehdä muutamia keikkoja varsinkin rahasta. Yllättävän moni nimittäin Moonlight Fallsissa tunsi miehen ja haluisi, että tämä luovutteli eilaisia shekkejä ja kävisi tapahtumissa, jota kaupunkia saatiiin kartalle. Mutta olisko näillä pyytäjillä puhtaat jauhot pussissa?

Muutamia viikkoja myöhemmin Linneus päätti viimein ottaa härkää sarvista ja hän kutsui Baileyn kylään. Talo oli tyhjä joten hän sai kaikessa rauhassa olla tytön kanssa. Linneuksen piti kerätä pitkään rohkautta mutta viimein hän uskaltautui ottamaan tyttöä käsistä ja kysymään haluaisiko tämä seurustella hänen kanssa. Baileyn silmistä näki, että tyttö oli odottanut tätä pitkään.



”Alan todellakin mielelläni olemaan kanssasi, Lin”, tyttö sanoi ja kietoitui toisen ympärille mutta Lin työnsi toista pois hellästi. ”Meillä on aikaa edetään ihan rauhassa”, poika pyysi ja tyttö hymyili. ”Totta kai, mutta nyt me teemme sinulle muodonmuutoksen, jooko kultaseni?”, tyttö kysyi ja Lin katseli tätä mietteliäänä. Ehkä muodonmuutos auttaisi häntä tässä tehtävässä. ”Joo”, Lin ähkäisi ja Bailyi suuteli häntä mitään varoittamatta. ”Kiitos mä käyn hakemassa tarvikkeita!”, tyttö hihkui ja päästi pojan sylistään kadoten vessaan.



Kun Lin kuuli vessan oven kolahtavan, hän uskalsi kakoa muutaman kerran. Ajatus siitä, että hän oli juuri suudellut parasta ystäväänsä sai hänet voimaan huonosti. Kuinka ihmeessä hän voisi joskus yrittää vauvaa Baileyn kanssa? Muutaman kerran poika ykkäili vielä ja ryhdistyi lopulta. Hänellä tulisi todellakin olemaan vaikeeta pitää tätä roolia yllä.



Seuraavana aamuna uusittu Lin lähti kouluun. Poika tiesi, ettei hän enää todellakaan näyttänyt itseltään. Vaalea tukka, jonka Bailey oli leikannut ja uudet massaan sulautuvat vaatteet. Olihan poika edelleen komea, mutta Linneus tunsi todellakin nyt olevansa täysin persoonaton, sillä heidän koulussaan riitti monia samanlaisia kundeja.



Kuukautta myöhemmin Sabas tuli yöllä kotiin töistä, hän asteli sisälle taloon hiljaa ja jätti oven auki, sillä hänen peräänssään tuli joku...



Belinda Kurjenkaula. Belindalla oli tullut vaikeuksia kahden siskonsa kanssa ja viimeinkin Sabas oli päättänyt, että pyytäisi Belindaa asumaan heille. Ihan vain aluksi kämppäkaverina. Nainen oli ottanut avuliaan tarjouksen vastaan. Hän ei nimittäin enää ollut jaksanut siskojensa kauheita riitoja.



Hyvitykseksi tästä tempustaan, Sabas lupasi opettaa pojat itse ajamaan autoa. Varsinkin Linneuksesta oli kiva viimein viettää aikaa isänsä kanssa. Kun aikoinaan Lin oli tullut teini-ikään, hän oli vieraantunut ennen niin läheisestä isästään paljon. Nyt muutto, Belinda ja kaikki muu oli ajanut heitä enemmän erilleen, mutta opetus hetkininä he olivat jälleen melkein kuin ennen.



Mutta Belindalla oli omat salaisuutensa. Hän oli nimittäin noita samoin kuin molemmat siskonsa. Hän tosin halusi vielä toistaiseksi salata tämän uudelta perheeltään. Kaikki eivät nimittäin aina ymmärtäneet taikuutta.



Nainen harjoitteli yleensä silloin kun kukaan ei ollut kotona. Hän korjasi tavaroita ja loitsi niitä esiin aina silloin kun pystyi. Belindan oli tärkeää muistaa harjotella säännöllisesti, sillä hän halusi oppia mahdollisimman paljon uusia loitsuja ja taikoja. Belinda oli tottunut, että taikojen avulla pystyi tekemään kaikkea.



Mutta jotain oli vialla. Sillä aina kun Sekel ja Belinda sattuivat samaan tilaan, he vilkuilivat toisiaan. Belinda ei oikeastaan yrittänyt edes tutustua poikiin, jota Sabas ei tajunnut, mutta Linneus oli huomannut tämän. Silti Linneuksella oli tunne, että Sekel tiesi paljon ennemmän kuin hän. Linneuksen aistit kertoivat, että Sekel oli painumassa pahemmalle puolelle sellaista vauhtia, ettei kukaan voisi häntä enää pian vetää pois sieltä.



Sabas oli yhä enemmän Belindan pauloissa. Mies alkoi todellakin unohtaa ex-vaimonsa Kerryn ja uskaltautui tekemään läheisyyttä naisen kanssa. Vaikka aluksi Belinda olikin ollut torjuva, pikku hiljaa myös nainen alkoi tajuta, että Sabaksessa oli jotain aitoa, jotain selllaista mitä Moonlight Fallsissa ei ikinä ennen oltu nähty.



Aika tuntui mennen nopeasti, sillä nyt oli jo Linneuksen syntymäpäivät. Pojasta kasvaisi nuori aikuinen ja perheen ns valta ja päätöksen teko siirtyisivät viimein tälle viidenen sukupolvenperijälle. Dwynien suku oli jo puoli välissä tärkeää matkaansa, tuntui että oli ikuisuus takana siitä, kuin Ren oli ajanut tyttärensä pois kotoa, merestä. Mutta toisaalta, mereneidon elämässä, se oli ollut vain lyhyt henkäys.



Juhlien jälkeen Linneus katseli itseään peilistä ja vilkaisi Masalin kuvaa pyödällään. Linneus ei koskaan voisi olla oikea itsensä ennenkuin hän olisi siittänyt kuudenen sukupolven sini-ihoisen jälkeläisen. Jotenkin tehtävä tuntui uskomattoman vaikealta, mutta samalla hän haluisi hoitaa sen poia äkkiä. Ainakaan hänen ei tarvitsisi huolehtia Talasimscasta, sillä heistä ei ollut kuulunut vuosiin mitään.



Linneuksesta kasvoi hyvin komea nuori mies. Hänen luonteenpiirteensä olivat siis kaikenkaikkiaan: Tarkkasilmäinen, Kömpelys, Eksentrinen, Bilehile ja Lipevä. Kuinka tämän nuoren miehen elämä alkaisi viimein sujua ja mitä tapahtuisi kunhan kuudenen sukupolven jatkaja olisi syntynyt? 



Edellinen      Seuraava

~051~

Pitkän ja puuduttavan ajomatkan jälkeen Dwynit saapuivat viimein Moonlight Fallsiin. He ajelivat ensi alkuun ympäri kaupunkia etsien Sabaksen ostamaa taloa. Kun se lopulta löytyi, kolmikko nousi autosta ulos ja katseli ympärilleen. Vaikka Sekel ja Linneus harvoin olivat samaa mieltä asioista niin nyt jos koskaan heidän mielipiteensä oli sama. Asunto oli varmasti aikoinaan ollut hyvinkin hieno, mutta niin kuin aina, oli  ajanhammas käynyt siihen. Puu osissa näkyi hometta samoin kun metalliin oli iskenyt paha ruoste. Kieltämättä pojille oli pieni järkytys tippua Starlight Shoren hienosto piireistä tänne, keskelle ei mitään.

Viimein Sabas kääntyi poikia päin ja hymyili näille. ”Tässä se nyt on. Teille molemmille on omet huoneet. Voitte viedä henkilökohtaiset tavarat sinne, mutta  muuten talossa on lähes kaikki entiset kalusteet”, Sabas selitti ja huomasi Linneuksen haikean katseen takaisin suuntaan, josta he olivat tulleet. ”Faija, hei... Et kai sä oikeasti kuvittele, että tää pitäisi meidät erossa huumeista ja kaikesta pahasta?”, Sekel totesi jopa hiukan ylimielisesti ja sai isänsä katsomaan tähän huolestuneena. ”En.. Mutta täältä Talasimsca ei osaa meitä etsiä”, Sabas totesi hiljaa ja kääntyi menemään sisälle. Linneus päätti myös kiertää talon sisältä käsin.

Lin oli kiertänyt kaksikerroksisen talon nopeasti ja tuli takaisin olohuone tilaan istahtaen kiikkutuoliin. ”Minä en pidä tästä paikasta”, poika totesi ja sai näin ollen isänsä kurkkaamaan lehden ylitse. ”Mitä tarkoitat?”, Sabas kysyi ja jatkoi paikallissanomien tutkailua. ”Jotenkin tää paikka vaan kammottaa... Aivan kuin täällä olisi oma tiivis yhteisönsä, johon me ei kuuluta”, Lin sanoi ja nousi äkkiä tuolista. ”Mä menen kaupungille”, poika totesi, hän nimittäin halusi tutkia uuden koulun.

Ulos päästyään poika kuuli jälleen veljensä puhuvan Volokselle. Lähinnä hänen korviinsa osuivat sanat, ”noita” ja ”sama työpaikka” ”Sekel!”, Linneus huusi kävellessään rappusia alas ja sai veljensä katsomaan häntä hämmästyneenä. ”Mä lähden koululle. Tuletko mukaan?”, Lin kysyi ja sai vastaukseksi vain pään pudistelun. Jos Sekel ei olisi Linneuksen veli, hän ei olisi tämän kanssa missään tekemissä. Poika oli nimittäin alkanut huomata veljessään kiinnostusta ihan vääriin asioihin.

Taksi matkan jälkeen Linneus saapui koululle, joka oli yhdistetty samaan rakennukseen stadionin kanssa. Koulu näytti todellakin vanhalta, mutta silti kiehtovalta. Ainut mikä poikaa harmitti oli tieto siitä, että seuraavana päivänä hän astuisi ovista sisään ilman ensimmäistäkään ystävää ja mikä pahinta ilman Masalia.

Linneus istahti kiikuihin ja katseli koulua. Jotenkin koulu sai hänet muistelemaan vieläkin enemmän poikaystäväänsä, jonka hän oli joutunut jättämään. Hän myös tiesi sen, että hänen täytyisi mahdollisimman nopeasti saada kerrottua isällensä, ettei hän ollut yhtään kiinnostunut tytöistä. Toisaalta Linneus ei ollut varma haluaisiko hän Sekeliäkään suvunjatkajaksi.

Lin havahtui ajatuksistaan kun hän huomasi nuoren naisen tulevan häntä kohti. Starlight Shoressa hän oli kyllä oppinut tunnistamaan toimittajat isän keski-iän kriisin aikaan. ”En kommentoi”, Linneus sanoi kun nainen lähestyi hntä ja sai tämän naurahtamaan. ”Niin minä ajattelinkin, nuori Dwyn”, nainen totesi ja sai Linneuksen kananlihalle. Naisessa oli jotain todella outoa.

Poika nousi ylös ja tuijotti naista, joka hymyili hänelle ystävällisesti, mutta Lin aisti, ettei kaikki ollut kunnossa. ”Oletko sä Sekel vai Linneus?”, nainen sanoi ystävällisesti. ”Lin”, poika totesi varovasti, joka sai naisen nauramaan uudestaan. ”Halusin vain toivottaa teidät tervetulleeksi. Olemme kaikki hirveän innoissamme kun muutitte tänne”, nainen totesi ja poika nyökkäsi pienesti. ”Onhan tämä vähän kuollut mesta”, hän totesi ja nainen pyyhkäisi hiuksiaan korvan taakseen. ”Ollut aina... Mutta ainut paikka, josta Talasimsca ei ole löytänyt meitä”, nainen sanoi kevyesti. ”Meitä?”, Linneus tarttui tähän pieneen sanaan ja sai naisen katsomaan itseään kylmemmin. ”Valitettavasti kaikki eivät tule olemaan kilttejä... Lin... Pidä silmällä veljeäsi, se on kaikkien meidän etu”,  nainen sanoi ja poistui äkkiä ripein askelin paikalta. Linneusta alkoi todellakin karmia tämä koko paikka.

Kotiin päästyään Linneus etsi kirjahyllystä paikaillisten simien kirjoittamia kirjoja. Hän halusi eri toteen tietää kaupungin urbaani legendoista. Pian hän alkoi huomata viitteitä, niin noitiin kuin keijuihinkin. Lisäksi ilmeisesti kaupungissa asui myös eräs vanhimpia vampyyrisukuja. Lisäksi kaupungissa huhuttiin olevan erittäin vanha ja viisas ihmissusisuku.

Sekel istahti hänen viereensä ja sai pojan hätkähtämään. ”Böö”, Sekel totesi vinoillen ja sai veljensä katsomaan häntä jäätävästi. ”Eikö sinua karmi tämä paikka ollenkaan?”, Linneus kysyi kääntäessään sivua. ”Uskot sä todella noihin satuihin?” Sekel kysyi pilkkaavasti takaisin ja Linneus kohautti hartioitansa. ”Huomenna se varmaan nähdään”, poika sanoi hiljaa. ”Ja pian isä valitsee perillisen. Usko pois, Lin tämä on parasta mitä meille voisi tapahtua...”, Sekel sanoi ja katseli jonnekin kauas.

Päästyään omaan huoneeseensa Linneus katsahti vaistomaisesti seinällä olevia valokuvia. Ne olivat ainoa muisto hänelle entisestä poikaystävästään. Poika huokasi syvään ja ravisteli kevyesti päätänsä. Hän olisi niin kovasti halunnut takaisin pojan luokse. Linneus kumminkin tiesi, että hänen isänsä tuskin päästäisi häntä lähtemään ennen kuin koulut olisi käyty.

Mutta vaikka kolmikko luulikin, että heidän elämänsä alkaisi nyt asettua uudenlaisiin uomiin, tässä rauhallisessa ja syrjäisessä kylässä. Olivat perheen vanhemmat jäsenet toista mieltä. Nimittäin useina yöinä. Leighton ja muut jäsenet tulivat tuonpuoleisesta hiippailemaan ja vahtimaan pihalle. He olivat jo aistineet sen, että kaupungissa ei ollut kaikki hyvin.

Ja se olikin totta. Sillä välin kun Dwynit nukkuivat rauhallisia uniaan, kävi heidän talollaan välillä eräs hyvin erikoisen värinen paparazzi nainen. Nainen myös teki joitain outoja juttuja heidän ovensa takana sekä manaili kaikenlaista. Olivatkohan he sittenkään täysin turvassa?

Viikojen kuluessa he alkoivat kumminkin asettua aloilleen kaupungissa. Sabas oli innostunut kovastikin paikallisista sienistä ja vietti paljon aikaansa keräten erilaisia sieniä itselleen talteen. Hän oli myös onnistunut saamaan töissä yllennyksen, sillä tuli erittäin hyvin toimeen työtovereidensa kanssa.

Sabas oli myös innostunut jälleen harjoittelemaan kitaransoittoa. Suvussa kiertänyt kitara näkikin pian myös päivänvaloa kun mies suuntasi kaupungin keskuspuistoon harjoittelemaan. Mutta harjoitellessaan Sabas kiinnitti huomiota siihen, että osa simeistä mulkoili häntä vihaisesti. Miehellä ei ollut aavistusta miksi näin oli?

Myös Sekel näytti alkavan voida paremmin tässä ilmastossa. Hän nimittäin oli onnistunut heti ensimmäisenä koulupäivänä hankkimaan runsaasti kavereita. Usein poika menikin koulun jälkeen MacDuffeille. Hän oli nimittäin ystävystynyt Joen ja...

tämän siskon Faith kanssa. Sekel taisi myös olla hiukan ihastunut Faithiin, sillä poika vietti usei aikaansa tytön kanssa. Lisäksi tyttö kertoi vähitellen Sekelille tarkempia tietoja Moonlight Fallsista mutta vannotti, ettei poika saisi kertoa niitä edes perheellensä.

Linneus taas ei oikein viihtynyt kenenkään kanssa. Hän oli jopa vapaaehtoisesti mennyt taidekerhoon koulun jälkeen ja vietti iltapäivisin mielummin aikaansa läksyjen parissa. Sekel yritti monesti saada häntä mukaan kaikkialle, mutta Lin kieltäytyi. Hän ei tuntenut oloaan kotoisaksi tässä kaupungissa. Jostain kumman syystä hän tunsi outoa kaipuuta paikkaan, jonka oli nähnyt vain unissaan.

Eräänä iltana Sekel oli päättänyt yhtyä veljensä seuraan tekemään läksyjä. ”Oletko sä huomannut, että isä on alkanut olemaan poissa enemmän?”, Sekel kysyi äkkiä ja Linneus katsahti veljeänsä. Nyt todellakin kun toinen otti asia puheeksi, hän tajusi sen itsekin. Sabas jäi usein töiden jälkeen vielä ulos. ”Jos hän miettii sitä perijä asiaa?”, Lin totesi olkiaan kohauttaen ja jatkoi laskutoimituksia. ”Faith sanoi, että yksi Kurjenkaulan siskoksista oli puhunut ihanasta uudesta miehestä heidän työpaikallaan”, Sekel totesi ja katsoi veljeään. Lin nosti katseensa ärtyneenä. ”Isä rakasti Kerryä. Hän ei ikinä ottaisi toista ja sinä tiedät sen”, poika totesi vihaisena, mutta kumminkin Linneus tiesi, että hänenkin isänsä olisi kuminkin osaksi ihminen.

Valitettava tosiasia oli, että Sabas todellakin vietti aikaansa Belinda Kurjenkaulan kanssa. Mies oli huomannut viihtyvänsä naisen seurassa ja he tapailivat toisiaan salaa. Sillä Sabas ei itsekkään ollut täysin varma siitä, haluaisiko hän ketään Kerryn jälkeen. Mutta nuori Belinda sai hänet tuntemaan itsensä onnelliseksi jälleen.

Viimein Linneus löysi myös ensimmäisen oikean ystävänsä. Bailey Luosto oli ensimmäisisä päivistä lähtien yrittänyt päästä Linneuksen puheille. Lin oli hiukan vainoharhainen mutta pikku hiljaa hän oli ymmärtänyt sen, että Bailey oli oikeasti kiinnostunut hänestä eikä vain siitä, että hän oli se ”julkkis”. Niinpä Sabas alkoi viettämään aikaansa Baileyn kanssa myös heillä katsellen televisiota. Mutta Linneus oli myös löytänyt uuden ihastuksen, Julesin, josta aikoi viimen uskaltaa kertoa myös isällensä.

Eräänä päivänä juuri ennen kuin Sabas oli lähdössä töihin hän tuli Linneuksen luokse. ”Bailey vaikuttaa oikein mukavalta tytöltä”, Sabas sanoi hermostuneen oloisena. ”Hän on. Bailey ymmärtää minua puolesta sanasta”, Lin sanoi onnellisena. ”Isä, minulla olisi yksi asia, minä olen h...”, poika aloitti kun hänen isänsä keskeytti hänet. ”Baileystä tulee erittäin hyvä perijän vaimo. Linneus sinä olet sukumme perijä. Sinulla asiat ovat paljon paremmin kuin Sekelillä”, Sabas totesi ja jäi katsomaan poikaansa joka näytti järkyttyneeltä. ”Olit sanomassa jotain?”, hänen isänsä kysyi äkkiä ja Linneus pudisteli päätänsä ”Se ei ollut mitään tärkeää”, poika kuiskasi ääni ohuena.

Kun Sabas oli poistunut keittiöstä, Linneus kirosi mielessään. Hän ei halunnut saada lapsia, hän ei halunnut ottaa Baileytä vaimokseen... Hän ei edes halunnut olla perijä, sillä hän tiesi nyt... Että koko loppuelämä olisi yhtä suurta valhetta.

Edellinen  Seuraava