lauantai 15. maaliskuuta 2014

~066~

Aikainen lintu madon nappaa, mutta vasta toinen hiiri saa juuston



Dwynit olivat jo melkein unohtaneet mikä heidän päätehtävänsä oli tässä ajassa ja sukupolvia sitovassa ketjussa. Kumminkin aina se jostain luikahti Linneuksenkin mieleen. Yleensä se oli kuukausittainen kirje MTT-yhdistykseltä. Puheenjohtaja olikin useissa viime kirjeissään kertonut, että yhdistys oli hajoamassa kasaan. Siinä vaiheessa kun Talasimsca oli hajonnut, muukalaisia ja muita koskeva uhka ei ollut enää todellinen. Huhut kuitenkin kertoivat, että Talasimscan suurimman johtajattaren Sitara Lasimsin suku olisi jatkunut hyvinkin hedelmällisenä ja että Lasims oli vannonut kostavansa Dwyneille. Linneus oli kuullut aikoinaan tarinoita isältään siitä kohtalokkaasta yöstä, kun hän oli joutunut kasvokkain Sitaran kanssa. Eräänä päivänä saapuikin sitten kirje, jota Lin ei olisi halunnut saada.


Linneus oli kutsunut vanhimman tyttärensä luoksensa. "Halusit nähdä, isä", Sevil sanoi ja katsoi isäänsä, joka näytti surulliselta. "Minä rakastan sinua, Sevil", Linneus sanoi pienen hiljaisuuden saaden tytön hymyilemään. "Tuskin tuo oli sinun asiasi", tyttö sanoi. Linneus saattoi olla vain niin ylpeä miten viisas hänen esikoisensa oli. "MTT:ltä tuli tänään kirje", Lin sanoi lopulta ja tytär vakavoitui hieman. "Yhdistys on hajonnut...", mies sanoi lopulta. "Voi ei", Sevil kuiskasi hiljaa.


"Olen tässä miettinyt tätä perijä asiaa ja haluaisikin kysyä sinulta erästä asiaa", Linneus sanoi varovasti, joka sai Sevilin varautuneeksi. "Suuttuisitko kauheasti, jos et olisikaan perijä?", mies sanoi ja katsoi tytärtään. "En en todellakaan isä, se ei ole minua varten" tyttö sanoi helpottuneena mutta katsellessaan isäänsä hän tiesi, että tuossa tuskin oli kaikki. "MTT johtajalta tulleessa kirjeessä oli myös yksi asia", Lin sanoi sitten viivytellen. Sevil kuunteli isäänsä tarkasti. "Minä mietin asiaa", Sevil totesi ja lähti huoneesta, isän uutiset olivat olleet kurjia. MTT:ltä myötä heidän suojansa oli todellakin kadonnut, mutta kuten isäkin oli sanonut kannattaisi toimia nyt nopeasti.


Seuraavat päivät tyttö viettikin kaatopaikalla etsien käyttökelpoista romua ja miettien samalla sitä mitä oli puhunut isänsä kanssa. Olisi isojen muutosten aika ja tuntui oudolta, että heidän perheensä voisi vaikuttaa tähän kaikkeen.  Sevil oli onnellinen, että hänen ei tarvinnut miettiä suvun jatkumista toisin kuin tulevan perijän, mutta jos hän vastaisi kyllä, hän voisi muuttaa monien elämää heidän tietämätään.


Lin oli kertonut Baileylle MTT:n hajoamisesta ja johtajan kirjeestä. Nainen ei ollut huolestunut, mutta Linneus tunsi vaimonsa sen verran hyvin, että tämä huolestuisi sitten jos aihetta olisi. Mies oli keksinyt myös loistavan tavan julkistaa tulevan perijän. Hän maalaisi tästä muotokuvan, osittain keksintö tuli myös siitä, että kuudes sukupolvi olisi ensimmäinen, jolla ei olisi takanaan MTT luomaa turvaa vaan he olisivat uuden ajan sotureita.


Bailey oli löytänyt internetin ihmeellisestä maailmasta uuden miehen, mutta aina kun tämä ehdotti tapaamista nainen kieltäytyi. Vuosien mittaan hän oli luullut voivansa unohtaa Linneuksen kosketuksen ja huulet, mutta silti hän kaipasi niitä. He olivat aikoinaan luvanneet, että kunnes kuolema heidät erottaisi. Bailey tiesi, että jos hän haluaisi unohtaa Linnin se tarkottaisi sitä, että hänen täytyisi lähteä pois Moonlight Fallsista.


Dinah hoisi mielellään rappiolla olevaa puutarhaa. Hän oli jopa tehnyt sopimuksen serkkunsa kanssa, että kasvattaisi tälle taikoihin tarvittavia kasveja, jottei Despinan tarvitsisi ostaa kalliilla niitä yrittejä. Dinah tiesi, että isä oli ehdottanut Sevilille jotain, sillä Sevil välteli tätä nykyä jopa siskonsa seuraa, joka tarkoitti sitä, että tyttö mietti isoja asioita. Dinah uskoikin, että isä oli valinnut perijän ja Sevil tiesi sen.


Linneus tiesi todellakin kuka perijä olisi, hän oli aloittanut maalauksen maalaamisen, mutta toisin kuin Dinah oli luullut, kukaan muu kuin Lin ei tiennyt kuka hänen valintansa oli. Bailey oli aikoinaan antanut Linneukselle luvan päättää seuraavan jatkajan yksin. Mutta koska tämä lapsi muistutti niin paljon häntä, hän tiesi, ettei valinta olisi väärä.


Eräänä yönä Dolph heräsi tunteeseen, että hän tarkkailtaisiin. Poika nousi ylös istumaan ja hieroi silmiään. Hän näki hyvin vaalean hahmon sängyllä. "Isä" poika kuiskasi hiljaa mutta pian hänen silmänsä tarkentuivat. Poika käänsi päänsä pois ja yritti istua mahdollisimman normaalisti vaikka hän pelkäsi kuollakseen. Sängyllä makasi Leightonin haamu, Bailey oli aikoinaan kertonut, että kun sukulaiset tulivat käymään rajan takaa, tiedossa oli joko hyviä tai huonoja aikoja. Dolph nielaisi varovasti ja kävi pitkäkseen uudestaan. Pojan päähän sinkoili miljoonia kysymyksiä, miksi haamu oli nyt heillä?


Seuraavana aamuna oli lauantai. Aamullapalalla Linneus asteli väsyneen näköisenä pöytään. "Haluan kaikki sitten tänään perhekokoukseen", Lin totesi tullessaan pöydän luokse. "Mutta mä lupasin tavata Aatoksen", Dinah sanoi katsahtaen isäänsä. "Et nyt tapaa... Perhekokous on tänään. Minulla on hyvin tärkeää asiaa kaikille teille. Ruuan  jälkeen kaikki tulette olohuoneeseen ja me keskustelemme", Lin totesi tiukkaan sävyyn. Dinis katsahti siskoansa, he molemmat arvasivat mistä taisi olla kysymys.


Pian he kaikki istuvatkin sitten olohuoneessa tai ainakin melkein kaikki. "Äiti, Sevil ei ole täällä", Dinah sanoi ja Bailey ei edes nostanut katsettaan kirjastaan. "Isä sanoi, että kaikkien piti olla täällä", Dinah natisi hiljaa. "No tuskin se Aatos päivässä uutta löytää", Dinis totesi siskollensa ja sai äitinsä kohottamaan hetkeksi katseensa kirjasta. "Isot immeiset älkää nyt viittikö", Bailey sanoi ja painui takaisin harlekiininsa maailmaan.


Lopulta Linneus ilmaantui myös paikalle täysissä pukeissa. "Isä, Sevil ei ole täällä", Dinah aloitti saman rutinana heti. "Ei olekkaan. Asiani koskee sitä ja vähän muutakin.", Lin totesi ja katseli perhettänsä. "Rauhan aika on ohitse. MTT on hajonnut. Olemme vailla turvaa", Linneus sanoi rauhallisesti. Nyt jopa Bailey nosti katseensa mieheensä. "Mutta sehän tarkoittaa, että Talasimsca saa kaikki MTT:n tiedot", Dinis totesi huolestuneena. "Ei saa. MTT entinen johtaja Lars ...", Lin piti tauon ja mietti selvästikin miten asiansa ilmottaisi. "Lars kertoi viime kirjeessä, että hän haluaa jatkaa meidänlaistemme tukemista ja tutkimista. Hän on perustanut D-arkistot. Ja se miksi Sevil ei ole täällä..." mies sanoi ja piti tauon. "Älä vaan sano", Bailey sanoi hiljaa ja tuijotti miestänsä. "Sevil on valittu johtamaan tuota osastoa. D-arkistot on hallituksen järjestämä, salainen suoja meidänlaisillemme. Vaikka he kieltävät  meidän olemassa olomme... He tekivät tarjouksen mistä emme voineet kieltäytyä, meidän tietomme heidän turvatuissa tiloissaan on jotain mitä MTT ei koskaan olisi saavuttanut yksin." Linneus sanoi katselleen perhettänsä. "Sä olet myynyt meidänlaisemme isä... Sä olet myynyt oman tyttäresi koekaniksi, kaikki se mitä sä joskus halveksit", Dinah sanoi hiljaa. "Ei meitä leikellä. Meille annetaan kaikki oikeudet mutta virallisesti emme ole merenneitoja vaan kärsimme hyvin harvinaisesta sairaudesta", Lin sanoi ja näki Dinah pettyneen ilmeen.


Hiljaisuus valitsi hetken huoneessa tämän raskaan uutisen jälkeen. MTT oli nähnyt paljon vaivaa osoittaakseen tuo hallituksen salailun ja oli yrittänyt vuosia tuoda sitä julki ja nyt Sevil alkaisi johtaa osastoa, joka tekisi kaiken, että heidän todellinen olemassa olonsa salattaisiin jälleen. "Mutta minulla on muutakin. Olen valinnut myös sukumme perijän", Linneus totes pitkän hiljaisuuden jälkeen. "Se olen minä, mun miehistä voimaa ei voita mikään. Me ollaan Emilian kanssa suunniteltu tästä hevostilaa.", Dinis kuiskasi Dinahlle, joka katsoi veljeään. "Mussu, sä et ole merenneito, joten..." Dinah aloitti kuiskaamaan takaisin veljellensä. "Sinä Dinah olet seuraava perijä", Lin totesi ja alkoi taputtamaan.


Tytön selostus loppui kun seinään ja hän käänsi katseensa isäänsä. "Ja minulta tuskin kysytään", Dinah sanoi ja katseli äitinsä, joka hymyili tälle rohkaisevasti. "Mitenkähän mä kerron tän Emilialle?", nyt oli Dinisin vuoro aloittaa kauhea kitinä. "Minä maalasin susta kuvan muistuttamaan tästä hetkestä." Linneus sanoi katsellen tytärtänsä. "Jooh hetkestä kun sä kerroit, että ettei meitä enää virallisesti ole olemassa. Kiitos helvetisti, faija", Dinah totesi ja nousi kadoten yläkertaan.


Linneus meni huoneeseensa ja katseli valmista taulua tyttärestään. Dinah muistutti niin paljon häntä. Tyttö ei selvästikään ollut mielissään osasta, mutta Lin tiesi, että ajan kanssa Dinah ymmärtäisi. Linneus tunsi kolean ilmavirran vierellään. "Isä... Uusi aika on alkamassa...", hän kuiskasi ja nosti taulun pois telineeltä.


Lin vei taulun erään taulun viereen yläaulaan. Hän katseli sitä hämärässä valaistuksessa hymyssä suin. Sevil oli lupautunut ottamaan työn,  joka turvaisi heidän jatkonsa. He olivat jo lähellä päämääräänsä, mutta se oli sukupolvien aikana vaatinut paljon. Lin uskoi, että se että hallitus turvaisi heidän loppuaikansa tuskin olisi niin paha asia.


Sevil palasi seuraavana päivänä kotiin matkaltaan. Tyttö oli kasvanut matkan aikana nuoreksi aikuiseksi naiseksi. Luonteeltaan hän oli Eksentrinen, Nero, Ujo, Pummi ja ulkoilun inhoaja. Mutta hän oli tyytyväinen päätöksestään. Hän tekisi suurta työtä näkymättömissä muilta. Sevil oli tullut hyvästelemään perheensä.


Pian hyvästelyn jälkeen hän muutti omaan asuntoonsa Moonlight  Fallsissa ja avasi virallisesti D-arkistot. Tästä lähtien jokainen outo tapahtuma päätyisi hänen kauttaan arkistoon.


Suuren ronkumisen jälkeen Aatos oli lupautunut lähtemään Dinah kanssa reihatontille. Dinah valitti pojalle sitä, miten hänestä oli tehty pejijä ja kertoi velvollisuuksistaan. Aatos nyökkäilijä ja kuunteli tyttöä, joka helpotti Dinah oloa kyllä kieltämättä hiukan.


"Lupaa mulle, että tänään mun toive toteutuu", Dinah henkäisi äkkiä pojalle, joka kohotti kulmaansa hiukan. "Mä voin ainakin yrittää", Aatos lupasi ja Dinah hymyili jälleen. Koska hän oli nyt virallinen perijä pitäisi aloittaa siis aviomiehen etsintä. "Tule lemmenkoneelle!", Dinah hihkaisi ja repi pojan mukanaan koneelle.


Kaksikko syötti rahaa koneeseen ja tarttui puikoihin. Dinah ei huomannut ollenkaan pojan vaikeaa ja miettivää ilmettä, sillä hän oli täysin hurmiossa siitä, että sai olla toisen kanssa julkisella paikalla.  Kone ilmoitti pariskunnan olevan kuumaa kamaa. "Uskomatonta", Dinah hihkaisi ja veti kehkot täyteen ilmaa. "Et kai sä usko tota ruosteen syömää romua?" Aatos kysyi epätodellinen ilme kasvoillaan.


Tyttö kääntyi poika päin ja katsoi tätä hetken silmiin. "Se selviää vain yhdellä tavalla" Dinah kuiskasi ja lähti kumartumaan poikaa päin. Aatos vetäytyi kauemmas. "Dinah odota!", poika kivahti ja kun Dinah avasi silmät hän kohtasi Aatoksen pahoittelevan katseen. "Mä en voi ... Mä olen yrittänyt mutta.." poika takelteli



Dinah tuijotti sydän kylmänä toiseen. "Okei, mä en rakasta sua, en varsinkaan enää kun susta tulee perijä. Aivan liikaa velvotteita. Oikeestaan... Se miksi mä siellä tanssiaisissa pyysin sua tanssii... Mä löin vetoa satasesta, että saan sut hullaantuu muhun ja no tiedät kyllä", Aatos kertoi pahoittelevasti. Dinah tuijotti poikaa pitkään kauhun sekaisella ilmeellä ja vetäytyi taaksepäin. "Älä luule, että mä haluan enää ikinä nähdä sua", Dinah sanoi ja kääntyi lähteäkseen. "DINAH ANTEEKSI, MUN EI OLLUT TARKOTUS SATUTTAA SUA! SÄ OLET MUN PARAS YSTÄVÄ!", Aatos huusi tytön perään.



Myös samaan aikaan muualla koettiin suuria tunteita. "Hyi pussailetteko te?"  Donata kysyi saapuessaan huoneeseen, jossa Dinis ja Emilia olivat.  Poika katsahti siskoansa. "Voitko häipyä olisi vähän tilanne", poika ärähti siskollensa ja Emilia vilkaisi Donataa. "Ei ole enää. Dinis ei tästä tule mitään. Susta ei tulekaan perijää ja ilman sitä tai tätä tonttia ei ole mitään hevostilaa", Emilia totesi vaikeasti. "Ai sä olit mun takia vaan rahan takia?", Dinis murahti katsoen kylmästi Emiliaa. "No en... Olihan meillä oikeesti kivaa, mutta... Okei olin mä", Emilia myönsi hetken päästä. "Häivy... Nyt heti", Dinis sanoi kylmästi. Emilia johdatti Donatana pois huoneesta. Kun ovi pamahti kiinni Dinis vajosi lattialle.  Kuinka hän oli ollut niin sokea...

Särkyneitä sydämiä, tekaistuja unelmia, unohdettuja menneisyyksiä, kiellettyjä tulevaivaisuuksia... olisiko Dinahin valtakausi yhtään sen onnellisempi varsinkin kun heidät omalla tavallaan kiellettiin. Merenneitoja ei ollut olemassa... Heitä ei ollut olemassa.

9 kommenttia:

  1. No huhhuh.. :O jopas teinien elämää nyt riepotellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Jooh. Aluksi en edes ollut suunnitellut ihan näin julmia kohtaloja perheen teineille, mutta jotenkin tarvitsin omanlaisensa käänteen nyt tähänkin. Linneushan omalla tavallaan epäonnistui täysin sukunsa päätehtävässä, Lin on oikeastaan Dwynejen surullisin hahmo hetkeen. Halusin vähän semmosta Jayamaista vivahdetta taas pitkästä aikaa.

      Poista
  2. Voi ei! Teini raukat! Molempien sydän murskattuna ja toisella vielä perijän paikka. O.o tapahtui taas paljon, muttei kuitenkaan liikaa... :D Tykkäsin käänteestä huolimatta! :D

    VastaaPoista
  3. Millo tulee uutta osaa? C:

    VastaaPoista
  4. Oon seuraillut tätä tarinaa alusta lähtien ja voit olla ylpeä miten hyvin oot saannu pidettyä tarinan kasassa :) täällä odottelen kärsimättömänä uutta osaa 8)

    VastaaPoista
  5. Hienosti kirjoitat! Jotenkin surumielinen tunnelmahan on tarinassasi, mutta hienoa tekstiä ja hyvän idean olet keksinyt!

    VastaaPoista
  6. Oon uus lukija ja tykkään tosi paljon tästä sarjasta, Se on aivan mahtava. Voi teini-parkoja.

    VastaaPoista
  7. rakastan tätä tarinaa :3 keksit hyvin juonen käänteitä! millon jatkat? en jaksa enää odotella

    VastaaPoista
  8. voi jatkaisit nyt tätä vielä t.luin tän kun olin 17 ja nyt 21 vuotiaana janoan lisää

    VastaaPoista

Muista, Jokainen kommentti auttaa kirjoittajaa jatkamaan tuskaisena päivänä. Kiitos kommentistasi.