Aikainen lintu madon nappaa, mutta vasta toinen hiiri saa juuston
Dwynit olivat jo melkein unohtaneet mikä
heidän päätehtävänsä oli tässä ajassa ja sukupolvia sitovassa ketjussa.
Kumminkin aina se jostain luikahti Linneuksenkin mieleen. Yleensä se oli
kuukausittainen kirje MTT-yhdistykseltä. Puheenjohtaja olikin useissa viime
kirjeissään kertonut, että yhdistys oli hajoamassa kasaan. Siinä vaiheessa kun Talasimsca oli hajonnut, muukalaisia ja muita koskeva uhka ei ollut enää
todellinen. Huhut kuitenkin kertoivat, että Talasimscan suurimman johtajattaren
Sitara Lasimsin suku olisi jatkunut hyvinkin hedelmällisenä ja että Lasims oli
vannonut kostavansa Dwyneille. Linneus oli kuullut aikoinaan tarinoita isältään
siitä kohtalokkaasta yöstä, kun hän oli joutunut kasvokkain Sitaran kanssa.
Eräänä päivänä saapuikin sitten kirje, jota Lin ei olisi halunnut saada.
Linneus oli kutsunut
vanhimman tyttärensä luoksensa. "Halusit nähdä, isä", Sevil sanoi ja
katsoi isäänsä, joka näytti surulliselta. "Minä rakastan sinua,
Sevil", Linneus sanoi pienen hiljaisuuden saaden tytön hymyilemään.
"Tuskin tuo oli sinun asiasi", tyttö sanoi. Linneus saattoi olla vain
niin ylpeä miten viisas hänen esikoisensa oli. "MTT:ltä tuli tänään
kirje", Lin sanoi lopulta ja tytär vakavoitui hieman. "Yhdistys on
hajonnut...", mies sanoi lopulta. "Voi ei", Sevil kuiskasi
hiljaa.
"Olen tässä
miettinyt tätä perijä asiaa ja haluaisikin kysyä sinulta erästä asiaa",
Linneus sanoi varovasti, joka sai Sevilin varautuneeksi. "Suuttuisitko
kauheasti, jos et olisikaan perijä?", mies sanoi ja katsoi tytärtään.
"En en todellakaan isä, se ei ole minua varten" tyttö sanoi
helpottuneena mutta katsellessaan isäänsä hän tiesi, että tuossa tuskin oli
kaikki. "MTT johtajalta tulleessa kirjeessä oli myös yksi asia", Lin
sanoi sitten viivytellen. Sevil kuunteli isäänsä tarkasti. "Minä mietin
asiaa", Sevil totesi ja lähti huoneesta, isän uutiset olivat olleet
kurjia. MTT:ltä myötä heidän suojansa oli todellakin kadonnut, mutta kuten
isäkin oli sanonut kannattaisi toimia nyt nopeasti.
Seuraavat päivät tyttö
viettikin kaatopaikalla etsien käyttökelpoista romua ja miettien samalla sitä
mitä oli puhunut isänsä kanssa. Olisi isojen muutosten aika ja tuntui oudolta,
että heidän perheensä voisi vaikuttaa tähän kaikkeen. Sevil oli onnellinen, että hänen ei tarvinnut
miettiä suvun jatkumista toisin kuin tulevan perijän, mutta jos hän vastaisi
kyllä, hän voisi muuttaa monien elämää heidän tietämätään.
Lin oli kertonut
Baileylle MTT:n hajoamisesta ja johtajan kirjeestä. Nainen ei ollut
huolestunut, mutta Linneus tunsi vaimonsa sen verran hyvin, että tämä
huolestuisi sitten jos aihetta olisi. Mies oli keksinyt myös loistavan tavan
julkistaa tulevan perijän. Hän maalaisi tästä muotokuvan, osittain keksintö
tuli myös siitä, että kuudes sukupolvi olisi ensimmäinen, jolla ei olisi
takanaan MTT luomaa turvaa vaan he olisivat uuden ajan sotureita.
Bailey oli löytänyt
internetin ihmeellisestä maailmasta uuden miehen, mutta aina kun tämä ehdotti
tapaamista nainen kieltäytyi. Vuosien mittaan hän oli luullut voivansa unohtaa
Linneuksen kosketuksen ja huulet, mutta silti hän kaipasi niitä. He olivat
aikoinaan luvanneet, että kunnes kuolema heidät erottaisi. Bailey tiesi, että
jos hän haluaisi unohtaa Linnin se tarkottaisi sitä, että hänen täytyisi lähteä
pois Moonlight Fallsista.
Dinah hoisi mielellään
rappiolla olevaa puutarhaa. Hän oli jopa tehnyt sopimuksen serkkunsa kanssa,
että kasvattaisi tälle taikoihin tarvittavia kasveja, jottei Despinan
tarvitsisi ostaa kalliilla niitä yrittejä. Dinah tiesi, että isä oli ehdottanut
Sevilille jotain, sillä Sevil välteli tätä nykyä jopa siskonsa seuraa, joka
tarkoitti sitä, että tyttö mietti isoja asioita. Dinah uskoikin, että isä oli
valinnut perijän ja Sevil tiesi sen.
Linneus tiesi todellakin
kuka perijä olisi, hän oli aloittanut maalauksen maalaamisen, mutta toisin kuin
Dinah oli luullut, kukaan muu kuin Lin ei tiennyt kuka hänen valintansa oli. Bailey
oli aikoinaan antanut Linneukselle luvan päättää seuraavan jatkajan yksin.
Mutta koska tämä lapsi muistutti niin paljon häntä, hän tiesi, ettei valinta
olisi väärä.
Eräänä yönä Dolph heräsi
tunteeseen, että hän tarkkailtaisiin. Poika nousi ylös istumaan ja hieroi
silmiään. Hän näki hyvin vaalean hahmon sängyllä. "Isä" poika
kuiskasi hiljaa mutta pian hänen silmänsä tarkentuivat. Poika käänsi päänsä
pois ja yritti istua mahdollisimman normaalisti vaikka hän pelkäsi kuollakseen.
Sängyllä makasi Leightonin haamu, Bailey oli aikoinaan kertonut, että kun
sukulaiset tulivat käymään rajan takaa, tiedossa oli joko hyviä tai huonoja
aikoja. Dolph nielaisi varovasti ja kävi pitkäkseen uudestaan. Pojan päähän
sinkoili miljoonia kysymyksiä, miksi haamu oli nyt heillä?
Seuraavana aamuna oli
lauantai. Aamullapalalla Linneus asteli väsyneen näköisenä pöytään. "Haluan
kaikki sitten tänään perhekokoukseen", Lin totesi tullessaan pöydän
luokse. "Mutta mä lupasin tavata Aatoksen", Dinah sanoi katsahtaen
isäänsä. "Et nyt tapaa... Perhekokous on tänään. Minulla on hyvin tärkeää
asiaa kaikille teille. Ruuan jälkeen
kaikki tulette olohuoneeseen ja me keskustelemme", Lin totesi tiukkaan sävyyn.
Dinis katsahti siskoansa, he molemmat arvasivat mistä taisi olla kysymys.
Pian he kaikki
istuvatkin sitten olohuoneessa tai ainakin melkein kaikki. "Äiti, Sevil ei
ole täällä", Dinah sanoi ja Bailey ei edes nostanut katsettaan kirjastaan.
"Isä sanoi, että kaikkien piti olla täällä", Dinah natisi hiljaa.
"No tuskin se Aatos päivässä uutta löytää", Dinis totesi siskollensa
ja sai äitinsä kohottamaan hetkeksi katseensa kirjasta. "Isot immeiset
älkää nyt viittikö", Bailey sanoi ja painui takaisin harlekiininsa
maailmaan.
Lopulta Linneus
ilmaantui myös paikalle täysissä pukeissa. "Isä, Sevil ei ole täällä",
Dinah aloitti saman rutinana heti. "Ei olekkaan. Asiani koskee sitä ja
vähän muutakin.", Lin totesi ja katseli perhettänsä. "Rauhan aika on
ohitse. MTT on hajonnut. Olemme vailla turvaa", Linneus sanoi
rauhallisesti. Nyt jopa Bailey nosti katseensa mieheensä. "Mutta sehän
tarkoittaa, että Talasimsca saa kaikki MTT:n tiedot", Dinis totesi
huolestuneena. "Ei saa. MTT entinen johtaja Lars ...", Lin piti tauon
ja mietti selvästikin miten asiansa ilmottaisi. "Lars kertoi viime
kirjeessä, että hän haluaa jatkaa meidänlaistemme tukemista ja tutkimista. Hän
on perustanut D-arkistot. Ja se miksi Sevil ei ole täällä..." mies sanoi
ja piti tauon. "Älä vaan sano", Bailey sanoi hiljaa ja tuijotti
miestänsä. "Sevil on valittu johtamaan tuota osastoa. D-arkistot on
hallituksen järjestämä, salainen suoja meidänlaisillemme. Vaikka he
kieltävät meidän olemassa olomme... He
tekivät tarjouksen mistä emme voineet kieltäytyä, meidän tietomme heidän
turvatuissa tiloissaan on jotain mitä MTT ei koskaan olisi saavuttanut
yksin." Linneus sanoi katselleen perhettänsä. "Sä olet myynyt
meidänlaisemme isä... Sä olet myynyt oman tyttäresi koekaniksi, kaikki se mitä
sä joskus halveksit", Dinah sanoi hiljaa. "Ei meitä leikellä. Meille
annetaan kaikki oikeudet mutta virallisesti emme ole merenneitoja vaan kärsimme
hyvin harvinaisesta sairaudesta", Lin sanoi ja näki Dinah pettyneen
ilmeen.
Hiljaisuus valitsi
hetken huoneessa tämän raskaan uutisen jälkeen. MTT oli nähnyt paljon vaivaa
osoittaakseen tuo hallituksen salailun ja oli yrittänyt vuosia tuoda sitä julki
ja nyt Sevil alkaisi johtaa osastoa, joka tekisi kaiken, että heidän todellinen
olemassa olonsa salattaisiin jälleen. "Mutta minulla on muutakin. Olen
valinnut myös sukumme perijän", Linneus totes pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"Se olen minä, mun miehistä voimaa ei voita mikään. Me ollaan Emilian
kanssa suunniteltu tästä hevostilaa.", Dinis kuiskasi Dinahlle, joka katsoi
veljeään. "Mussu, sä et ole merenneito, joten..." Dinah aloitti kuiskaamaan
takaisin veljellensä. "Sinä Dinah olet seuraava perijä", Lin totesi
ja alkoi taputtamaan.
Tytön selostus loppui
kun seinään ja hän käänsi katseensa isäänsä. "Ja minulta tuskin
kysytään", Dinah sanoi ja katseli äitinsä, joka hymyili tälle
rohkaisevasti. "Mitenkähän mä kerron tän Emilialle?", nyt oli Dinisin
vuoro aloittaa kauhea kitinä. "Minä maalasin susta kuvan muistuttamaan
tästä hetkestä." Linneus sanoi katsellen tytärtänsä. "Jooh hetkestä
kun sä kerroit, että ettei meitä enää virallisesti ole olemassa. Kiitos
helvetisti, faija", Dinah totesi ja nousi kadoten yläkertaan.
Linneus meni
huoneeseensa ja katseli valmista taulua tyttärestään. Dinah muistutti niin
paljon häntä. Tyttö ei selvästikään ollut mielissään osasta, mutta Lin tiesi,
että ajan kanssa Dinah ymmärtäisi. Linneus tunsi kolean ilmavirran vierellään.
"Isä... Uusi aika on alkamassa...", hän kuiskasi ja nosti taulun pois
telineeltä.
Lin vei taulun erään
taulun viereen yläaulaan. Hän katseli sitä hämärässä valaistuksessa hymyssä
suin. Sevil oli lupautunut ottamaan työn, joka turvaisi heidän jatkonsa. He olivat jo
lähellä päämääräänsä, mutta se oli sukupolvien aikana vaatinut paljon. Lin
uskoi, että se että hallitus turvaisi heidän loppuaikansa tuskin olisi niin
paha asia.
Sevil palasi seuraavana
päivänä kotiin matkaltaan. Tyttö oli kasvanut matkan aikana nuoreksi aikuiseksi
naiseksi. Luonteeltaan hän oli Eksentrinen, Nero, Ujo, Pummi ja ulkoilun
inhoaja. Mutta hän oli tyytyväinen päätöksestään. Hän tekisi suurta työtä
näkymättömissä muilta. Sevil oli tullut hyvästelemään perheensä.
Pian hyvästelyn jälkeen
hän muutti omaan asuntoonsa Moonlight
Fallsissa ja avasi virallisesti D-arkistot. Tästä lähtien jokainen outo
tapahtuma päätyisi hänen kauttaan arkistoon.
Suuren ronkumisen
jälkeen Aatos oli lupautunut lähtemään Dinah kanssa reihatontille. Dinah
valitti pojalle sitä, miten hänestä oli tehty pejijä ja kertoi
velvollisuuksistaan. Aatos nyökkäilijä ja kuunteli tyttöä, joka helpotti Dinah
oloa kyllä kieltämättä hiukan.
"Lupaa mulle, että
tänään mun toive toteutuu", Dinah henkäisi äkkiä pojalle, joka kohotti
kulmaansa hiukan. "Mä voin ainakin yrittää", Aatos lupasi ja Dinah
hymyili jälleen. Koska hän oli nyt virallinen perijä pitäisi aloittaa siis
aviomiehen etsintä. "Tule lemmenkoneelle!", Dinah hihkaisi ja repi
pojan mukanaan koneelle.
Kaksikko syötti rahaa
koneeseen ja tarttui puikoihin. Dinah ei huomannut ollenkaan pojan vaikeaa ja
miettivää ilmettä, sillä hän oli täysin hurmiossa siitä, että sai olla toisen
kanssa julkisella paikalla. Kone
ilmoitti pariskunnan olevan kuumaa kamaa. "Uskomatonta", Dinah
hihkaisi ja veti kehkot täyteen ilmaa. "Et kai sä usko tota ruosteen
syömää romua?" Aatos kysyi epätodellinen ilme kasvoillaan.
Tyttö kääntyi poika päin
ja katsoi tätä hetken silmiin. "Se selviää vain yhdellä tavalla" Dinah
kuiskasi ja lähti kumartumaan poikaa päin. Aatos vetäytyi kauemmas. "Dinah
odota!", poika kivahti ja kun Dinah avasi silmät hän kohtasi Aatoksen
pahoittelevan katseen. "Mä en voi ... Mä olen yrittänyt mutta.."
poika takelteli
Dinah tuijotti sydän
kylmänä toiseen. "Okei, mä en rakasta sua, en varsinkaan enää kun susta
tulee perijä. Aivan liikaa velvotteita. Oikeestaan... Se miksi mä siellä
tanssiaisissa pyysin sua tanssii... Mä löin vetoa satasesta, että saan sut
hullaantuu muhun ja no tiedät kyllä", Aatos kertoi pahoittelevasti. Dinah
tuijotti poikaa pitkään kauhun sekaisella ilmeellä ja vetäytyi taaksepäin.
"Älä luule, että mä haluan enää ikinä nähdä sua", Dinah sanoi ja
kääntyi lähteäkseen. "DINAH ANTEEKSI, MUN EI OLLUT TARKOTUS SATUTTAA SUA!
SÄ OLET MUN PARAS YSTÄVÄ!", Aatos huusi tytön perään.
Myös samaan aikaan
muualla koettiin suuria tunteita. "Hyi pussailetteko te?" Donata kysyi saapuessaan huoneeseen, jossa
Dinis ja Emilia olivat. Poika katsahti
siskoansa. "Voitko häipyä olisi vähän tilanne", poika ärähti
siskollensa ja Emilia vilkaisi Donataa. "Ei ole enää. Dinis ei tästä tule
mitään. Susta ei tulekaan perijää ja ilman sitä tai tätä tonttia ei ole mitään
hevostilaa", Emilia totesi vaikeasti. "Ai sä olit mun takia vaan
rahan takia?", Dinis murahti katsoen kylmästi Emiliaa. "No en... Olihan
meillä oikeesti kivaa, mutta... Okei olin mä", Emilia myönsi hetken
päästä. "Häivy... Nyt heti", Dinis sanoi kylmästi. Emilia johdatti
Donatana pois huoneesta. Kun ovi pamahti kiinni Dinis vajosi lattialle. Kuinka hän oli ollut niin sokea...
Särkyneitä sydämiä, tekaistuja unelmia, unohdettuja menneisyyksiä, kiellettyjä tulevaivaisuuksia... olisiko Dinahin valtakausi yhtään sen onnellisempi varsinkin kun heidät omalla tavallaan kiellettiin. Merenneitoja ei ollut olemassa... Heitä ei ollut olemassa.
No huhhuh.. :O jopas teinien elämää nyt riepotellaan.
VastaaPoista:D Jooh. Aluksi en edes ollut suunnitellut ihan näin julmia kohtaloja perheen teineille, mutta jotenkin tarvitsin omanlaisensa käänteen nyt tähänkin. Linneushan omalla tavallaan epäonnistui täysin sukunsa päätehtävässä, Lin on oikeastaan Dwynejen surullisin hahmo hetkeen. Halusin vähän semmosta Jayamaista vivahdetta taas pitkästä aikaa.
PoistaVoi ei! Teini raukat! Molempien sydän murskattuna ja toisella vielä perijän paikka. O.o tapahtui taas paljon, muttei kuitenkaan liikaa... :D Tykkäsin käänteestä huolimatta! :D
VastaaPoistaMillo tulee uutta osaa? C:
VastaaPoistaOon seuraillut tätä tarinaa alusta lähtien ja voit olla ylpeä miten hyvin oot saannu pidettyä tarinan kasassa :) täällä odottelen kärsimättömänä uutta osaa 8)
VastaaPoistaHienosti kirjoitat! Jotenkin surumielinen tunnelmahan on tarinassasi, mutta hienoa tekstiä ja hyvän idean olet keksinyt!
VastaaPoistaOon uus lukija ja tykkään tosi paljon tästä sarjasta, Se on aivan mahtava. Voi teini-parkoja.
VastaaPoistarakastan tätä tarinaa :3 keksit hyvin juonen käänteitä! millon jatkat? en jaksa enää odotella
VastaaPoistavoi jatkaisit nyt tätä vielä t.luin tän kun olin 17 ja nyt 21 vuotiaana janoan lisää
VastaaPoista