~041~

Sabas ei saanut rauhaa itseltään eikä siltä viestiltä, jonka hän oli saanut pari päivää aikaisemmin. Tuntui oudolta, että tässäkin kaupungissa, joku tiesi jo heidän historiastaan. Toisaalta mies ei jaksaisi enää paeta, mutta tarjous normaalista tai ainakin melkein normaalista elämästä houkutteli häntä. Päivän unet alkoivat olla päivä päivältä levottomimpia  kuin hän vain mietti tarjousta.

Sabaksesta tuntui ettei hän todellakaan välillä jaksanut kaikkea sitä, mitä heidän kotonaan käytiin lävitse. Kaksostytöt olivat todellakin kasvaneet nuoriksi naisiksi sillä välillä saman ystäväpiirin takia heille tuli usein niitä päiviä, että Esther oli sanonut jotain Estellestä tai toisin päin.

Lopulta Sabas päätti alkaa kirjoittelemaan ja sopimaan kaupan ehdoista tämän salaperäisen simin kanssa. Hän todellakin halusi tietää, kuinka suureen vaaraan hän joutuisi ja miksi tämä henkilö oli niin kiinnostunut hänen suvustaan? Mutta välillä hän sai vääntää liiaksikin kättä asiasta saadakseen edes pienen palasen selville.

Pari päivää myöhemmin miehen kännykkä soi ja vastatessa toisessa päässä puhui selvästi muuntettu ääni. ”Hyvä on, tänä yönä... Starlight Shoren hautausmaalla. Keskiyön maissa... Ja tulet yksin...Sabas”, ääni kehotti ja juuri kun mies oli kyselemässä enemmän toisesta päästä alkoi kuullua julma tuut tuut ääni, koska linja oli jo kiinni.

Sabas ei kauan kerennyt miettiä asiaa kun ulkoa kuuluva kiljaisu sai hänet havahtumaan. Heille tullut korjaaja oli saanut sähköiskun rikkoontuneesta porealtaasta ja huusi sydäntä särkevästi tuskissaan. Mies alkoi nopeasti laittamaan päälleen keretäkseen auttamaan ulkona kituvaa korjaajaa.

Mutta vahinko oli jo tapahtunut. Pian nimittäin altaan vieressä seisoi tuttu tummiin pukeutunut hahmo. ”KUINKA KAUNIITA KUKKIA!”, Kuolema huudahti ja puhdisteli kaapuaan. ”KAUNIS AURINGON PAISTE JA SAATAN HAISTAA MEREN, MIKÄ IHANA LOMA!”, Kuolema jatkoi innostuneena. Mutta pian hänen katseensa osui altaan toisella puolella olevaan sieluun.

”EI... EI TAAS, LUULIN PÄÄSSEEENI LOMALLE”, Kuolema parahti tuskastuneena. Hän hieroi pitkillä luisilla sormillaan otsaansa. ”MINÄ EN HALUA KESKEYTTÄÄ LOMAANI”, hän totesi surullisena ja huokasi syvään. ”NO PAKKO KAI SE ON TYÖNSÄ TEHDÄ, YKSITYISYRITTÄJÄN ARKI EI OLE HELPPOA”, se pohti yksikseen.

Sabas ryntäsi ulos ja jähmettyi niille jalansioilleen nähdessään Kuoleman seisovan pihamaalla. ”MUTTA KAS PÄIVÄÄ NUORI HERRA DWYN. TÄLLÄ KERTAA EN HAE TEITÄ. ME NÄEMME VASTA SAD...” Kuolema aloitti ja yhtä äkkiä se tuijotti Sabasta pitkään. Mies tunsi olonsa hyvin epämukavaksi ja vaivaantuneeksi. ”TÄMÄPÄ SANGEN MERKILLISTÄ.... ELÄMÄN LUKUNNE... ON LYHENTYNYT”, Kuolema sanoi hiljaa ja nosti kättään hiukan otsaansa vasten hyvästikski. ”NÄEMME MYÖHEMMIN, SABAS DWYN”, Kuolema totesi lähtiessään korjaajan sielun kanssa takaisin tuonpuoleiseen.

Miestä kylmäsi hänen ajatellessaan Kuoleman sanoja. Miksi se oli ollut niin yllättynyt... Sabas liikehti hermostuneena pihamaalla ja nielaisi. Tarkoittiko tuo mahdollisesti sitä, että Talasimsca oli päässyt taas heidän jäljilleen?

Kumminkin samana iltana aivan kuten oli sovittu, Sabas ajoi heidän omistamalla autollaan pitkin Starlight Shoren katuja kohti kohtaamispaikkaa. Silti mies ei ollut saanut mielestään pois Kuoleman kummastunutta reaktiota. Häntä myös harmitti se, että hän oli salannut kaiken tämän kaksosilta. Sabas ei missään nimessä halunnut, että hänen siskonsa joutuisivat vaaraan.

Sabas pysäyttti auton tielle aivan hautausmaan viereen ja katseli paikkaa. Jotenkin oli ironinen tapahtuma, että juuri tänään kun hän oli nähnyt Kuoleman, hän joutuisi menemään hautausmaalle salaiseen tapaamiseen. Oliko Kuoleman tapaaminen kenties ollut jokin enne tapahtuvasta? Se ei selviäisi kuin sillä, että mies menisi tapaamaan tätä salaperäistä simiä hautausmaalle ja puhumaan heidän sopimuksestaan.

Hetken kierreltyään hautausmaalla miehen silmiin osui nuori silmälasipäinen nainen. Sabas nyökkäsi tälle ja lähti jatkamaan matkaansa, jollei pian häneen otettaisi yhteyttä hän lähtisi. ”Et arvannut, että se olisin minä?”, nainen totesi ja tuli lähemmäs miestä. Sabas tuijotti tyrmistyneenä nuorta naista, joka näytti hiukan ujostelevan miehen tutkivan katseen alla. Sabas ei todellakaan ollut odottanut tavallista simiä.

”Nimeni on Kerry. Ja pyydän anteeksi tapaani lähestyä sinua, Sabas. Olen journalisti. Viikkoja sitten törmäsin vanhoihin uutisiin Siunset Valleystä, joissa mainittiin Syrenan nimi. Kiinnostuin älyttömästi suvustanne ja haluasin tehdä siitä jutun. Tällä tavoin se nostaisi työni arvoa ja saisin ylennyksen ja sinä... Sinä saisit lääkeen, joka parantaisi sinut kuten isoisoisäsi”, nainen selitti hiukan nolona mutta selvästi kiivaasti, josta aavisti, että tämä asia oli tärkeä.

Sabas tuijotti hetken mykistyneenä tätä itsevarmaa nuorta naista. Jollain kaukaisella tavalla naisessa oli samaa kun hänen äidissään Bennissä. ”Sano jotain kiltti?”, Kerry pyysi hiljaa ja tuijotti Sabasta. Mies pudisteli päättää hiukan aivan kuin heräten lumouksesta. ”Olen pahoillani, Kerry. En voi tehdä sitä... Vaikka kuinka haluaisin en voi saattaa siskojani vaaraan. En enää”, mies mutisi äkkiä ja hän lähti paikalta häkeltyneenä.

Miehen sydäntä raastoi kun hän kuuli, että nainen purskahti itkemään hänen takanaan. Sabas halusi vaan äkkiä pois paikalta, sillä hänellä oli todella kummallinen olo tämän tapaamisen takia. Ei siksikään, että joku kauppasi hänelle antivampirismiä vaan siksi, että nainen oli varastanut ensinäkemältä häneltä jotain...

Kotiin päästyään mies istui keittiöön ja joi hurmejuomaa pää sekaisin. Kerryn ihanat kasvot ja heleä ääni palasivat yhä uudestaan ja uudestaan Sabaksen mieleen. Vaikka hän yritti kaikin keinoin unohtaa naisen, hän ei voinut. Tälläiskö se ihastuminen oli, se josta Estelle jauhoi koko ajan? Sabas huokasi hiljaa. Hän ei voisi tehdä sitä tytöille päästäkseen itse vain Kerryn lähelle.

Sabas teki kaikkensa unohtaakseen Kerryn, mutta turhaan. Teki hän mitä vaan tämä nuori heleä-ääninen nainen palasi aina vaan hänen mieleensä. Viikkoja Sabas yritti turhaan päästä eroon tästä häntä kiusaavasta tunteesta. Jopa tytöt huomasivat sen, ettei heidän isoveljellään ollut kaikki kunnossa, mutta mies yritti vakuutella, että hän oli kunnossa. Totuus oli se, että Sabas oli ensimmäistä kertaa elämässään ihastunut.

Pari päivää myöhemmin Sabas oli viimein tehnyt valintansa. Hän otti puhelimen käteensä ja näppäili siihen numeron odottaen. ”Lehtitalo Kiusaus ja Kiristys, Kerry Kasmir, kuinka voin auttaa?”, toisesta päästä kuului ja Sabas nielaisi. ”Hei Kerry... Sabas tässä... Suostun pyyntöösi, nähdään tänään hautausmaalla puolen yön jälkeen”, mies sanoi hiljaa. Sabas tajusi itsekin, että oli pettänyt juuri tytöt omien mieltymystensä takia, mutta hänelläkin oli oikeus olla onnellinen.

Niinpä Kerry ja Sabas alkoivat tapaamaan hautausmaalla aina yöllä ja Sabas kertoi suvustaan enemmänkin naiselle. Heillä oli yllättävän hauskaa vaikka he tekivätkin periaatteessa kokoajan töitä kaksistaan. Päivä päivältä mies ihastui enemmän tähän hurmaavaan nuoreen naiseen, joka oli kaikkea yhtä aikaa. Mies ei meinannut muistaa, että hän oli paljastamassa sukunsa salaisuuttaa koko maailmalle nyt.

Eräänä iltana tarinan oli sitten aika loppua. ”Se oli siinä... Nyt asumme täällä”, Sabas lopetti kertomuksensa ja nainen nojaili taaksepäin katsellen tähtiä. ”Aika hurjaa...”, Kerry myönsi ja katseli kirkasta taivasta. ”Kumpa joskus löytäisin samanlaisen miehen kuin Syrena”, nainen huokaisi romanttisesti. ”Kerry... Sinulla on jo sellainen”, Sabas sanoi varovasti ja nainen katsahti häneen hätkähtäen. ”Mitä tarkoitat, Sabas?”, hän kysyi vaikka äänestä kuulikin, että nainen arvasi.

Mies nousi ylös ja veti Kerryn lähelleen hymyillen. ”Olen ollut ihastunut sinuun alusta asti. Siksi kerroin sinulle tarinamme, koska halusin olla lähellä sinua. Kerry... Minä rakastan sinua...”, mies kuiskasi hiljaa ja nainen huokasi ihastuneesti. ”Voi, Sabas”, nainen totesi ja halasi miestä pitkään sivellen tämän hiuksia. ”Tule huomenna meille.... Esittelen sinut tytöille... haluan sinut osaksi elämääni, Kerry... Isoksi osaksi sitä”, Sabas totesi ja nainen nyökkäsi kuuliaisesti. ”Nyt minun täytyy mennä. Tule huomenna kolmen aikaan”, mies sanoi ja lähti hautausmaalta.

Kun mies oli mennyt Kerry laski katseensa. Hän oli maksamassa kovan hinnan rakkaudesta. Nainen tajuisi, että jos hän antaisi jutun eteenpäin... Sabas voisi joutua pian muuttamaan uudestaan. Kerry ei halunnut sitä, mutta toisaalta hän haluisi tulla kuuluisaksi journalistiksi... Naisen poskelle kierähti kyynel ja hän kokeili taskuaan. Siellä oli pullo antivampirismiä... Maksu, jonka Sabas saisi tarinastaan... Mutta edes se ei korvaisi sitä tuskaa mitä siitä aiheutuisi, jos Dwynit joutuisivat uudestaan muuttamaan ja mikä pahinta jos Talasimsca saisi heidät kiinni taas Kerryn ansiosta.

Edelllinen   Seuraava