~042~

Seuraavana päivänä Sabaksen kännykkä soi ja mies vastasi iloisesti huomatessaan, että soittaja oli Kerry. ”Hei, Kerry”, mies aloitti iloisesti, mutta huolestui kun hetkeen toisesta päästä ei kuulunut mitään. ”Sabas... Olen pahoillani, mutta en pääse tänään luoksesi... Voisimmeko kumminkin nähdä illalla. Keskustassa karaokebaarin edessä?”, toisessa päässä oleva nainen pyysi. Sabas oli jo juuri laskemassa sulosointuja kun hän huomasi uteliaan Estherin seisovan vähän matkan päässä. ”Tottakai... Sovitaan vaikka tuntia aikaisemmin kuin yleensä”, Sabas sanoi ja sulki puhelimen katsoen kysyvästi siskoaan. ”Eiiiii miiittäääään”, Esther totesi ja ryntäsi kikattaen pois.

Kun Sabas oli saanut teinit kouluun, hän päätti mennä rentouttavaan kylpyyn. Harvoin vampyyri oli hereillä näin aikaisin, mutta hänen mieltään painoi Kerryn puhelu. Mitä ihmettä oli saattanut käydä, ettei Kerry päässytkään tulemaan? Sabaksen mieli synkkeni aavistuksen hänen miettiessään mahdollisia pahuuksia, mutta kumminkin hän halusi uskoa, että Kerry olisi varoittanut häntä. Eihän nainen voinut olla niin kylmähermoinen viettelijätär, ei hänen suloinen Kerrynsä.

Esther ei meinannut kestää koulussa aloillaan, sillä hän vaahtosi siskolleen heidän veljensä oudosta puhelusta. Estelle arvasi heti, että Sabas oli ehkä viimeinkin löytänyt tyttöystävän. Hänen siskonsa ihmetellessä miksei veli tuonut näytille naista, Estelle totesi, että Sabas varmasti ajatteli heitä... Estherin oli muutenkin vaikea luottaa muihin, mitä sitten kun heidän perheeseensä tulisi uusi jäsen?

Illalla Esther oli yrittänyt udella soittajasta Sabakselta niin paljon, että mies oli joutunut menemään ulos lukemaan. Hän oli viimeinkin alkanut lukea sukunsa kirjoittamia kirjoja. Sabaksesta oli jotenkin hurjaa, että hänen lapsensa olisivat jo viides sukupolvi. Mies tunsi omalla tavallaan kauheaa kaipuuta takaisin Sunset Valleyhin, minne Syrena oli aikoinaan asettunut aloilleen. Miehestä se oli outoa sillä, eihän hän ollut siellä ikinä edes käynytkään.

Sabas oli uppoutunut kirjaan niin, että oli myöhässä hänen ja Kerryn tapaamisesta. Kun mies astui ulos autosta nainen hyökkäsi hänen luokseen ja halasi tätä tiukasti. ”Sabas... Minä pelkäsin, että sinulle on käynyt jotain”, Kerry sanoi ja pysyi miehen syleilyssä pitkän tovin ennen kuin vetäytyi irti. ”Ai... Sinä siis kerroit jutun eteenpäin, koska se on lehdessä?”, mies kysyi ja Sabaksen kasvoilta paistoi pieni huoli.

Naisen kasvoille tuli hetkeksi vaikea ilme kunnes lopulta Kerry nosti kauniit kasvonsa kohti Sabasta. ”Ei koskaan...”, hän totesi hiljaa ja katseli varovasti miestä. Sabas kohotti kulmaansa ja Kerry huitaisi käsillään sivuille voimakkaasti. ”Minä lopetin... En halunnut aiheuttaa teille vaaraa... miten tytötkään voisivat ikinä luottaa minuun jos tekesin niin?”, hän sanoi ja katsoi hymyillen Sabasta, jonka kasvoilla oli erittäin helpottunut katse.

Pian kumminkin nainen huokasi raskaasti. ”Mikä nyt?", mies kysyi ja tuli lähemmäs naista, joka vilkaisi mieheen. ”No sen takia, että otin lopputilin menetin myös asunnon, se oli työsuhde etu... En oikein tiedä minne seuraavaksi menisin”, Kerry kertoi surullisena ja potkaisi katua. ”Kai minun täytyy kysyä ystävättäreltäni”, hän sanoi ja yritti näyttää pirteämmältä.

”Ker... Älä edes ajattele sitä”, Sabas torui naista ja hän katsahti hämmästyneenä miestä. ”Tarkoitan potkuthan olivat tavallaan minun vikani... Joten olisi suuri kunnia, jos muuttaisit luoksemme”, mies sanoi hymyillen leveästi ja katsoi Kerryä odottavasti. ”Ihan väin kämppiksenäkö?”, Kerry kysyi epäröivästi ja Sabas nyökkäsi keveysti. ”Ainakin alkuun... Ihan vaan tyttöjen takia”, mies myönsi asian ja sai Kerryn hymyilemään.

Pari päivää myöhemmin Esther ja Estelle olivat lähdössä koulusta. ”Oikeasti onko sun pakko mennä suoraan töihin?”, Esther sanoi surullisena ja tuijotti siskoaan, jolla oli vähintäänkin outo asu päällänsä liikuntatunnin jäljiltä. ”On. Minä tulen vasta illalla. Lupaan sinulle, että viikonloppuna menemme leffaan”, Estelle totesi siskolleen ja halasi tätä. ”Mene nyt rauhassa kotiin. Talasimscalla ei ole mitään tietoa meistä, rakas”, tyttö rauhoitteli siskoaan, joka lopulta suostui menemään yksin bussiin.

Kun linja-auto liikkui kaupungin lävitse, ei Esther voinut olla miettimättä, että useimmat nuoret olisivat halunneet olla hänen saappaissaan. Ihana talo kuuluisassa tähtien kaupungissa. Porealtaat ja kaikki. Mutta Esther ei osannut nauttia siitä, sillä hän pelkäsi kokoajan, että jotenkin Talasimsca saisi tietää heistä. Esther unelmoi pääsevänsä takaisin Appaloosa Plainsin rauhallisiin maisemiin.

Pihaan päästyään tyttö huomasi heti oudon auton, joka seisoi tien varressa heidän talonsa kohdalla. Estherin päähän mahtui vain heti yksi ajatus. Se, että ryhmä oli viimeinkin löytänyt heidät ja oli tullut varmistamaan, ettei yksikään Dwyn syntyisi enää tähän maailmaan.

Esther ryntäsi sisälle ja huusi veljeään paniikissa. Hän ei ollut tässä mielentilassa tajunnut kenkiä, jotka olivat eteisessä tai sitä, ettei missään ollut taistelun jälkiä. Melkein itku kurkussa teinityttö huhuili veljeään ja katsahti hädissään ylläkerran rappusiin kun sieltä alkoi kuulua juoksuaskelia.

Sabas kerkesi alas ja hän tarttui rauhoittavasti kiinni siskostaan. Kun Esther oli jotenkin saanut ulos sen, että hän pelkäsi ryhmän löytäneen heidät, mies tunsi sydämessään pahan piston. ”Esther... Haluan esitellä sinut eräälle ihmiselle”, Sabas sanoi lopulta kun oli saanut siskonsa rauhoittumaan tarpeeksi.

”Ihmiselle? Kuinka niin ihmiselle? Luulin, että sinun tyttöystäväsi olisi vampyyri”, Esther sanoi ja tytön silmistä paistoi heti epäilys. ”Sisko rakas, Kerry on ihminen ja hän ei vielä ole tyttöystäväni. Olemme hyviä ystäviä ja hän muuttaa meille hetkeksi asumaan”, Sabas selitti mahdollisimman rauhallisesti tytölle. Heidän molempien katseensa kääntyivät rappusiin kun Kerry oli tulossa alakertaa. ”Ole kiltti, Esther”, Sabas pyysi vielä hiljaa ennen kuin Kerry kerkesi heidän luoksensa.

Kerry tuli rohkeasti tytön luokse ja ojensi kätensä tätä kohti. ”Hei, Sabas on kertonut sinusta todella paljon. Olen Kerry, toivottavasti mekin oppisimme olemaan ystäviä”, nainen totesi, mutta hänen ihmeekseen tyttö marssi hänen ohitseen ja juoksi lopulta yläkertaan.

Päivät vierivät ja Esther vältteli Kerryä. Eräänä iltana kun Sabas ja Kerry olivat ulkona Esther meni siskonsa luokse. ”Mä haluan sen naisen ulos”,hän totesi siskolleen, joka vilkaisi häntä. ”Hän on ulkona”, Estelle totesi ja tummatukkainen tyttö mutristi suutansa. ”Oikeasti Estelle, pian kaikki tietävät meistä, se nainen varmaan kertoo siellä stadionilla, missä se on töissä, kaiken”, Esther sanoi ja keräsi roskia turhautuneena. Estelle nosti katseensa siskoon ja huokasi tuijottaen sitten vihkoa. ”Esther... Sabas on tehnyt paljon meidän takiamme... Hän uhrasi oman nuoruutensa meihin... Jos hän on Kerryn kanssa onnellinen meidän täytyy hyväksyä se. Ilman veljeämme... Mekään emme olisi elossa”, Estelle moitti siskonsa itserakkautta ja maailman katsomusta. ”Kerry on mukava kun häneen tutustuu, yrittäisit edes”, Estelle lisäsi ja paneutui jälleen koulutehtäviinsä.

Vähitellen Esther oppi nauttimaan myös Kerryn seurasta. Aivan kuten hänen siskonsa oli sanonut, tämä nainen osottautui hirveän mukavaksi.  Kerryn kanssa saattoi puhua tyttöjen juttuja ja hän tuntui tietävän teinielämästä paljon enemmän kuin Sabas. Oikeastaan pian Kerrystä tulikin Estherille äidin korvike.

Silloin tällöin teinit jäivät keskenään kotiin kun nuori pari meni jonnekin treffeille. Robbie oli usein Estherin seurana ja Estelle kiusasikin kaksikkoa siitä, että Robbie seurusteli väärän tytön kanssa. Oli totta, että Robbie seurusteli erään Lunan kanssa, mutta Esther ei nähnyt itseään parisuhteessa. Pojalle, hänen parhaan ystävänsä siskon huomautukset olivat välillä hyvinkin kiusallisia.

Muutamia kuukausia myöhemmin, Kerry pyysi eräänä aamuna, että Sabas tulisi yöllä hänen työpaikkansa lähellä olevaan puistoon. Nainen kertoi pääsevansa stadionilta joskus 10 jälkeen, joten he voisivat tavata lammella joskus puoli yksitoista. Sabas ei kertonut tytöille mitään lähtiessään lammelle vaikka hänen mielessään kävikin se, että entä jos Kerry todellakin oli koko ajan teeskennellyt?

Mies pääsi lammelle ja siellä Kerry oli. Varovasti Sabas lähestyi naista ja pysähtyi tämän taakse. ”Tässä minä nyt sitten olen... Minusta on hiukan outoa, ettemme voineet puhua tästä kotona.. Mitä ikinä asia koskeekaan”, Sabas moitti naista, joka vilkaisi häneen nopeasti ja laski katseensa alas takaisin. Sabaksen jokainen lihas pingottui hetkessä äärimmilleen. Hän oli valmis tappelemaan.

Yllättäen Kerry kääntyikin miestä päin. Mutta Sabaksen odottamaan lyöntiä tai potkua ei tullut. Sen sijaan hänen huulillaan olivat pehmeät ja makeat huulet. Kerry suuteli häntä varovasti ja piti hänestä kiinni kyynelien valuessa poskia pitkin silkasta onnesta. Kun nainen lopulta malttoi irrottua ja mies oli toteamassa jotain, hän painoi sormensa tämän huulille. ”Rakastan sinua, Sabas... Ja haluan olla tyttöystäväsi... Mutta yksi asia minua on painanut nämä kuukaudet”, Kerry selosti hiljaa ja laittoi kätensä taskuunsa....

Hän ojensi valkoisen lahjapaketin miehelle, joka tuijotti sitä hämillään. ”Lääke... Joka parantaa sinut”, Kerry sanoi hiljaa ja vilkaisi mieheen, joka tuijotti pakettia nyt aivan uusin silmin. ”Mutta et tehnyt juttua?”, Sabas hämmentyi ja katseli naiseen, joka hymyili varovasti. ”En niin... Mutta lupasin parantaa sinut, jos kerrot suvustasi... Eihän rakkaimmalleen tehtyä lupausta saa särkeä”, Kerry sanoi ja otti halaukset ja suudelmat vastaan, joita mies hänelle tarjosi.

Pian mies vakavoitui ja näytti miettivän. ”Entä tytöt?”, hän kysyi ja katsahti naiseen, joka pudisteli pahoittelevasti päätänsä. ”Vain yhdelle riittää... Mutta Sabas.. Uskon, että he ymmärtävät... Esther ja Estelle ovat fiksuja nuoria naisia... Naisia, jotka haluavat, että heidän veljensä on onnellinen”, Kerry sanoi ja astui kauemmas varovasti nähdessään Sabaksen ottavan punaisen pienen pullon käsiinsä.

Yllättäen mies sipaisi naisen poskea ja hymyili rakastavasti tälle. ”Muista Kerry, mitä ikinä tapahtuukaan... Rakastan sinua hirveästi”, Sabas mutisi ja Kerry nyökkäsi. ”Minäkin sinua, kultaseni”, nainen sanoi takaisin ja siirtyi kauemmas miehen kohottaessa pullon huulilleen.

Pitkään Sabas ei miettinyt vaan kippasi sisällön silmät kiinni kurkkuunsa. Samalla mielessään hän kumminkin pyysi anteeksi kaikilta ihmisiltä, joita hänen tuleva muutoksensa koski. Pikkuhiljaa mies tunsi kuinka veri alkoi polttaa suonissa aivan kuin hänen ihonsa olisi tulessa.

Kerryn oli pakko sulkea silmänsä ja käännyttävä muualle, sillä häntä pelotti, ettei kaikki menisi kuten pitäisi. Hän oli saanut pullon hämärältä vampyyrimieheltä kuukausia aiemmin. Sama mies oli kertonut hänelle kahdesta vampyyritytöstä, jotka asuivat veljensä kanssa Starlight Shoren kukkulalla hienossa talossa. Veljen, joka oli merenneito. Tämä vampyyrimies oli toivonut, että jollain tavalla Kerry toimittaisi pullon Sabas nimiselle vampyyrimereneidolle... Koskaan mies ei ollut kertonut, mistä hän oli tiennyt kaiken niin tarkasti.

”Kerry...” ohut ääni sanoi pimeydestä ja naisen ajatuksen katkesivat kun hän kääntyi äänen suuntaan. Sabaksen iho ja silmät eivät enää hehkuneet. ”Voi Sabas”, Kerry totesi ja syöksähti miehen syliin. Miehen kädet olivat lämpimät ja nainen saattoi kuulla sykkivän sydämen. ”Kerry... Rakastan sinua... Kiitos...”, Sabas totesi hiljaa. Sabas oli onnellisempi kuin koskaan, jos vain hänen äitinsä tietäisi, että hän oli viimein toteuttanut Bennin toiveen... Yksi heidän lapsistaan oli jälleen ihminen... Mutta Sabas tiesi, että se ei poistanut Talasimscan uhkaa, silti hän ei pelännyt, sillä hänen vierellään oli luotettava tyttöystävä, Kerry.

Edellinen   Seuraava