~055~

Ambulanssi tuli viime hetkillä ja kiidätti myrkytetyn Sekelin sairaalaan. Tietenkin Sabas ja Linneus lähtivät sairaalalle kuuntelemaan miten Sekelin kävisi. Lääkäri sanoi, että varmaksi mitään ei voitaisi sanoa ennen aamuyötä. Lääkäri myöskin kertoi kaksikolle, että kyseessä oleva myrkytys oli tapahtunut suun kautta. Sabaksen mieleen muistui heti, että hän oli aiemminkin lukenut saman asian. Talasimsca oli aikoinaan yrittänyt jo samaa keinoa heihin.



Aamu oli jo melkein valjennut kun Sabas ja Lin tulivat kotiin. Belinda ryntäsi vakavan näköistä kaksikkoa vastaan. ”No kuinka Sekel voi?", hän kysyi ja jäi odottamaan vastausta. Syvällä sisimmässään nainen toivoi, että olisi onnistunut. ”Se oli Talasimsca... He ovat löytäneet meidät”, Sabas sanoi ja Belinda jäykistyi.”Minun täytyy kertoa totuus...”, Belinda ajatteli mielessään, hän ei kestäisi ajatusta, että Sabas alkaisi vanhoilla päivillään hautoa kostoa. ”Mutta meidän onneksemme, Sekel selviää”, Lin totesi vierestä ja lähti ylös. Belinda nielaisi ja oli juuri kertomassa totuutta kun Sabas katsoi häneen. ”Eiköhän mennä nukkumaan”, mies totesi ja Belinda nyökkäsi vaisusti.



Bailey oli vielä hereillä kun Lin astui heidän huoneeseensa. ”Olet vielä hereillä?”, Lin totesi hämmästyneenä ja kömpi tyttöystävänsä viereen. ”Linneus, tämän päiväinen sai minut ajattelemaan...”, Bailey aloitti ja sai miehen katsomaan itseänsä järkyttynyt hymy kasvoillansa.



Bailey naurahti yhtä-äkkiä. ”Ei, en halua lapsia vielä... Mutta tämän päiväinen sai minut ajattelemaan, että entä jos Belinda...”, nainen sainoi ja loi katseensa poikaystäväänsä. ”Olen ajatellut samaa, mutta tiedäthän mitä seuraisi, jos syyttäisimme häntä turhaan?”, Lin sanoi ja Bailey nyökkäsi sanoille. ”Mutta nyt, kultaseni... Hyvä yötä ja rakastan sinua”, Lin totesi ja sai Baileyn hymyilemään. ”Kiitos, minäkin rakastan sinua”, Bailey totesi mönkiessään peiton alle. Linneus mietti hetken, mitä oli juuri sanonut ja ensimmäistä kertaa... hän oli myös tarkoittanut sitä.



Muutaman päivän kulttua Sekelin tila oli tarpeeksi vakaa, että hänet voitiin siirtää kotiin. Lääkärit kertoivat, että Sekeliä ei missään nimessä saisi rasittaa nyt, sydän oli vielä heikko, sillä myrkky oli iskenyt suoraan sinne. Päästyään kotiin mies nukkuikin melkein kolme päivää, aivan kuin keräten voimia jotain tulevaa varten.



Mutta pian Sekel oli jalkeilla ja Belinda yrittikin kaikin tavoin vältellä joutumasta miehen kanssa kaksin. Hän oli lähes varma, että Sekel paljastaisi hänet. Mutta selvästikkään mies ei sitä aikonut tehdä. Belinda alkoi todellakin pelkäämään, mitä Sekel oikein suunnitteli nyt heidän kaikkien pään menoksi.



Muutaman viikon päästä Belinda heräsi outoon tunteeseen. Kun hän oli kunnolla hereillä paha olo alkoi velloa hänen sisällään entistä voimakkaampana. Nainen nousi nopeasti ja suuntasi kohti pesuhuonetta taistellen kuvosta vastaan.



Vessaan päästyään nainen antoi kaiken mitä hän oli syönyt tulla ylös. Belinda vapisi kauttaaltaan. Oliko Sekel onnistunut myrkkyttämään hänet ja koko muun perheen? Nainen istui pitkään voimattomana vessan lattialla ja odotti milloin elämä alkaisi valua pois. Kumminkin hänen oli vain paha olo.



Mutta syy ei ollutkaan myrkytyksessä. Pian Belinda tajusi olevansa raskaana. Nainen oli aina unelmoinut pienestä nyytistä. Nainen mietti miten hän kertoisi vanhenneelle Sabakselle, että he saisivat yhteisen lapsen. Toisaalta naista pelotti hiukan, olisiko Sabas sittenkin harmissaan saadessaan lapsen vielä vanhoilla päivillään. Miehen molemmat pojat olivat kumminkin jo aikuisia.



Muutamaa iltaa myöhemmin nainen rohkaisi mielensä ja kertoi asian kihlatulleen. Sabaksen ilme oli todellakin yllätynyt. Belinda pelkäsi jo, että mies purkaisi kihlauksen ja heittäisi hänet ulos, mutta mies syöksyikin halaamaan häntä onnellisena. ”Oi kuinka ihana uutinen, rakkaani”, Sabas sanoi kyyneleet silmissään. Sabas itse kun oli tottunut isompaan perheeseen ollessaan lapsi.



Belinda oli yllättynyt siitä, miten hänen kihlattunsa otti asian. Tietysti hän oli onnellinen. ”Meidän varmaan täytyisi alkaa suunnittelemaan häitä”, nainen totesi irrotautuessaan miehestään. ”No niillä ei ole kiire, saahan pikkuinen, joka tapauksessa myöhemmin oikean sukunimen”, Sabas totesi tuijottean onnellisena kihlattuaan. Belinda naurahti ja nyökkäsi. Mikään ei voisi rikkoa tätä onnea.



Linneus tuli siihen tulokseen, että hän voisi yrittää tienata tauluillaan enemmän rahaa, joten hän päätti aloittaa virallisesti yrittäjänä. Olisihan maalarin ammatti raskas, sillä töitä pitäisi syntyä tasaiseen tahtiin, mutta toisaalta hän ei halunnut enää lusmuilla. Ensimmäistä kertaa koko elämänsä aikana Linneuksella oli varma visio mitä elämältään halusi. Vaikka tuleva muutos pelotti häntä, hän tiesi, että Dwynit olivat aina selvinneet.



Belindan raskaus oli loppuvaiheilla, kun hän joutui ensimmäistä kertaa kaksin Sekelin kanssa. ”No mikäs meidän lapsen nimeksi tulee?” Sekel kysäisi aivan kuin olisi kysynyt säästä. Belinda keskeytti syömisensä ja kääntyi katsomaan miestä. ”Se on minun ja Sabaksen. Sekel olen todella pahoillani, että.. ”, nainen aloitti. ”Turpa kiinni, noita. Laskin päiviä ja jos sinäkin lasket... huomaat, että olen oikeassa. Minun varmaan täytyisi kertoa isälle... Olisi kurjaa särkeä hänen sydämensä taas”, mies totesi ivallisesti hymyillen.



”Ei!”, Belinda huudahti ja laski katseensa lautaseensa alistuneena. Olihan hän itsekin aavistellut, mutta ei ollut halunnut myöntää asiaa. Nyt kun Sekel huomautti asiasta, nainen tiesi, että lapsi olisi oikeastikin todennäköisemmin Sekelin kuin Sabaksen. ”Minä pyydän, teen ihan mitä vaan kunhan et vie Sabakselta iloa tulla isäksi”, Belinda kuiskasi ja kuuli miehen hymähtävän kylmästi. ”Siinä tapuksessa... Kun lapsi syntyy, me lähdemme... En paljasta lapsen isää, jos jätät sen ja muut tänne ja katoat kanssani...”, Sekel sanoi ja sai Belindan katsomaan itseensä. ”Hyvä on... Mutta lupaa ettet särje vanhan isäsi sydäntä” ,nainen sanoi noustessaan ja lähti ylös. ”En tietenkään”, Sekel totesi viekkaasti Belindan mentyä.



Linneus oli yllättänyt Baileyn, sillä mies oli vienyt naisen piknikille ja treffeille erääseen puistoon Moonlight Fallsissa. Pari valjakko oli kuin vasta rakastuneita, sillä he viettivät hauskaa aikaa yhdessä. Bailey todellakin alkoi muistaa mihin hän oli Linnissä ihastunut aikoinaan, mutta silti nyt jokin tuntui olevan eri lailla.



Yllättäen kesken hulluttelun Linneus painautui naista vasten ja suuteli tätä. Bailey hätkähti toden teolla, sillä ensimmäistä kertaa juurikin Lin oli suudelman antava osapuoli. Tietenkään nainen ei valittanut, sillä juuri hiljalleen alkava sade, teki hetkestä jotenkin romanttisemman.



Kaksikko ei edes huomannut ajan kulumista. Pikku hiljaa kolea syksyinen yö alkoi tehdä laskeutumistaan. Lopulta Baileyn oli jo hiukan kylmä vaikka syleily ja suutelu lämmittikin mukavasti. ”Meidän varmaan täytyisi jo mennä”, nainen kuiskasi ja tuijotti poikaystäväänsä silmiin onnellisena. Linneus oli selvästikin yllätyksiä täynnä. ”Ei ihan vielä”, Lin kuiskasi ja irrottautui hitaasti Baileystä.



Linneus oli harkinnut tätä monta viikkoa ja lukenut useilta internet palstoilta, että tämä askel ei ollut helppo, mutta jos todella halusi, se saattoi onnistua. Elämä naisen kanssa voisi onnistua vaikka olisikin homo. Lin polvistui Baileyn eteen kosteaan maahan ja hän näki heti naisen ilmeestä, että tämä arvasi mitä tuleman piti.



”Bailey... Haluaisin sinut minun vaimokseni... Olet aina tukenut minua ja uskon, että voit tehdä niin jatkossakin”, Linneus sanoi avatessaan syvän sinisen rasian. Nainen tuijotti sormusta ja nosti lopulta kätensä kasvojensa eteen. ”Lin, se on kaunis... Mutta minä pelkään ihan hirveästi...” Bailey kuiskasi käsiensä välistä. Mies hymyili varovasti. ”Niin minäkin, mutta yhdessä me onnistumme, vaikka menemme naimisiin, meillä ei ole kiirettä”, Lin totesi, hän nimittäin tiesi itsekin tarvitsevansa paljon rohkautta siihen, että saisi lapsen aikaiseksi Baileyn kanssa. Nainen naurahti ja otti sormuksen pujottaen sen sormeensa, ”Sitten minä vastaan, että minäkin haluan sinut aviomiehekseni”



Samaan aikaan Belindan synnytys oli alkamaisillaan. Sekel, Sabas ja Belinda olivat olleet haravoimassa viimeisiä lehtiä tontilta. Kun naisen mahaan oli alkanut koskea. Pian Belinda oli tuntenut, että supistukset alkoivat voimistua. Ja niinpä kolmikko lähtikin kiireen vilkkaa sairaalaan.



Myöhemmin he palasivat mukanaan pieni suloinen sini ihoinen tytär, jonka luonteenpiirteet olivat ulkoilmasim ja sekopää. Belinda oli rakastunut tyttöön heti kun oli nähnyt sen. Mutta yllättäen nainen olikin käskenyt antaa lapsen Sabaksen syliin. ”Hänen nimensä voisi olla Despina”, Sekel oli todennut ja Sabas oli innostunut nimestä. Belinda ei voinut enää katsoa tytärtään, sillä hän tiesi, että hänen täytyisi lähteä, ettei Sabas saisi tietää, että Despina olisi Sekelin tytär.



Jo samaisena yönä Belinda oli mennyt Sekelin luokse ja sanonut, että heidän täytyisi mennä. Ulkona nainen katsahti taaksensa. Hän jättäisi kaiken pelastaakseen tuon perheen. ”Hyvästi, Despina... Muista, että äiti antoi sinulle tärkeän lahjan, käytä sitä viisaasti”, nainen kuiskasi vielä yöhön kääntyen katsomaan mieheen, ”Hyvä on... Mennään” Jos Belinda olisi tiennyt, että Sekel oli pettänyt lupauksensa, nainen tuskin olisi lähtenyt. Mutta niin Belinda ja Sekel katosivat Moonlight Fallsin pimeään loppu syksyn yöhön.



Aamulla Sabas heräsi Despinan itkuun ja ihmetteli kun Belinda paikka sängyssä oli tyhjä. Sabas nukkui joskus öisin todella sikeästi. ”No mistäs se isin pikkuinen tyttö täällä itkee”, Sabas totesi kävellessään kehdolle. Mies nosti lapsen varovasti käsivarsilleen ja alkoi syöttää tätä.



Yhtä-äkkiä Bailey juoksi sisään huoneeseen. ”Sabas... Hän ei ole sinun”, nainen sanoi ja piteli käsissään kirjettä. Sabaksen ilme meni vaikeaksi ja hän veti tuttipullon pois. ”Mutta iho ja...”, vanha mies aloitti, mutta tunsi kuinka hänen sydämensä murtui jälleen. ”Belinda tunnustaa tässä kirjeessä kaiken... lapsi on Sekelin... Ja nyt he ovat karanneet...”, Bailey kuiskasi hiljaa ja hän tunsi kuinka hänen sydämeensä sattui Sabaksen puolelta... Dwynien kuudes sukupolvi ei aloittanut taivaltaan kovinkaan iloisissa merkeissä...



Edellinen    Seuraava

Vaan mitä tapahtui Kerrylle?

Pitkäaikaisimmat lukijat varmasti muistavat Linneuksen ja Sekelin oikean äidin Kerryn. Kerryhän vain päätti kadota pois kolmikon elämästä, mutta mitä oikeasti tapahtui? Minne Kerry lähti... On aika rajoittaa salaisuuksien verhoa...

~054~

Seuraavana aamuna Linneus heräsi väsyneempänä kuin koskaan. Hän oli nähnyt painajaisia, joihin olivat sekoittuneet niin Sekel, heidän äitinsä Kerry kuin myös Linneuksen ensirakkaus Masalin. Lin vilkaisi viereensä, jossa Bailey nukkui autuaan tietämättömänä poikaystävänsä rankasta kaksoiselämästä.



Miehen katse pysähtyi seinällä olevaan valokuvaan. Jossain syvällä Linneus tiesi, että Masalin oli aivan varmasti jatkanut elämäänsä Starlight Shoressa. Lin laski katseensa maahan hieraisten otsaansa. Hän tiesi, että hänen olisi viimein aika hyvästellä muisto heistä. Masalin ei tulisi enää kuulumaan hänen elämäänsä ikinä, miksi hän siis kantoi tuota raskasta tunnetta mukanaan... Hän oli nyt Baileyn.



Seuraavat viikot Linneus oli täynnä inspiraatiota. Hän maalasi päivästä toiseen purkaakseen tuntojaan kankaalle. Hän oli myös alkanut tajuta, ettei elämä naisen kanssa ollutkaan niin hirveää. Bailey tuntui antavan hänelle tarpeeksi tilaa ja ymmärsi häntä. Vaikkei nainen tietänyt koko totuutta, hän oli ainut, joka ei hoputtanut miestä tekemään mitään.



Mutta samaan aikaan kun Linneus alkoi päästä omista verkoistaan, alkoi Belinda vajota omiensa kanssa vielä syvemmälle. Belinda oli nyt täysin rakastunut kihlattuunsa Sabakseen, mutta hänen täytyi esittää Sekelille, että hän rakasti miestä edelleen. Nainen tiesi, että jos hän rikkoisi sopimuksen, Sekel ei miettisi kahdesti sattuttaisiko isäänsä tai veljeään. Belinda täytyisi päästä eroon Sekelistä keinolla millä hyvänsä. Vaikka se maksaisi henkiä.



Myös Sekel oli viikkojen aikana viimein saavuttanut aikuisiän. Viimeiseksi piirteekseen Sekel oli saanut ulkoilma simin. Joka sopikin miehelle hyvin, hän nimittäin haluisi noidaksi. Joten puutarhan pito oli lähes pakollista.



Oli Sekelin valmistujaisaamu, kun Belinda hiipi hiljaa huoneeseen ennenkuin muut heräisivät. ”Sekel... Kultaseni?”, nainen kuiskasi hiljaa ja nielaisi. Hän oli päättänyt aloittaa suunnitelmansa. Hänen olisi pakko päästä miehestä eroon ennen kuin olisi liian myöhäistä. Belinda otti askeleen lähemmäs sänkyä sydän takoen.



Yhtä-äkkiä mies kumminkin nousi kiroten sängystään. ”Tajuatko yhtään tyhmä kana, että täällä seinilläkin on korvat.”, Sekel sanoi noustessaan ylös. Belinda nielaisi ja kätki kätensä selkänsä taaskse. Hän oli myöhästynyt, nyt loitsun tekeminen ei onnistuisi kun Sekel oli hereillä, joten olisi pakko keksiä hätävalhe. ”Minun oli pakko nähdä sinut. Harmittaa kun emme voi olla yhdessä”, nainen sirkutti mukamas surullisena.



Mies hymähti ja asteli naisen luokse vetäen tämän lähemmäs ja painoi huulensa Belinda huulia vasten. Nainen sai kamppailla todella paljon itsensä kanssa, ettei olisi lyönyt Sekeliä, hän ei saanut paljastaa, että tunteet olivat viilenneet. Oikeastaan... ne olivat hävinneet kokonaan. Belindan ainoa rakkaus oli pojan isä. ”Toivottavasti, tämä auttaa sinua jaksamaan”, Sekel hymähti irrottautuessaan naisesta.



Belinda piti silmiään kiinni, etteivät kyyneleet olisi karanneet poskille. ”Tottakai... Minua vaan harmittaa, että piti suostua kosintaan”, Belinda kuiskasi hiljaa, ettei äänestä olisi kuullut, että sanat tulivat pakotetusti. ”No myrkytä hänet... Kyllä sinä isäsästä pääset nopeasti eroon... noitaseni”, Sekel totesi hymyilen ivallisesti. ”Niin, muut heräävät minun täytyy mennä”, Belinda sanoi ja syöksyi huoneesta ulos itkuaan pidätellen. Sekel oli liian ovela. Miten ikinä hän saisi miehen pois kuvioista?

Muutamaa tuntia myöhemmin koko perhe olikin sitten lähdössä kaupungintalolle juhlimaan Sekelin valmistumista lukiosta. Belinda tuntui käyttäytyvän oudon jäykästi. Baileyllä oli omat epäilynsä, sillä hän oli nähnyt miten nainen katseli Sekeliä. Hän oli lähes varma, että noilla kahdella oli jokin salaisuus.



Lähestyvä talvi tuoksui jo ilmassa vaikka syksyä olikin mukavasti vielä jäljellä. Sekel tiesi, että hänen täytyisi pian löytää etsimänsä. Ja hän olikin yllättynyt, kun Belinda ilmoitti ennen tilaisuuden alkua, että haluaisi viedä Sekelin syömään sen jälkeen. Belinda selitti asiaa muille sillä, että hän haluisi Sekelin ymmärtävän, ettei hän veisi Kerryn paikkaa.



Ravintolan sijasta Belinda veikin Sekelin erääseen puistoon. Poika oli hiukan hämmentynyt aluksi, mutta kun hän huomasi toteemin, hänen suunsa kääntyi hymyyn. ”Sinä löysit sen. Tuon avulla voimme luoda sitten myrkkysateen ja kostomme on valmis”, Sekel nauroi hieroen käsiään yhteen. Belinda nielaisin ja nyökkäsi pienesti. Aika oli käymässä vähiin, hänen täytyisi estää miestä pian.



Samaisena iltana Linneus ja Bailey olivat ensimmäistä kertaa todella lähekkäin. Linneus tajusi, että hän oli alkanut pikku hiljaa hyväksymään naisen osaksi elämäänsä. Miestä kyllä vieläkin hirvitti paljon ajatus lapsesta, joka heidän täytyisi hankkia, mutta hän ei tiennyt, että myös Bailey halusi lykätä asiaa pidemmälle.



Mies päätti myös viimein aloittaa kirjoittamaan kauan harkitsemaansa suvun kirjaa. Kirjan avulla hän pystyi menemään syvemmälle itseensä ja ajattelemaan kaikkia asioita, jotka tuntuivat vainoavan häntä. Lin käsitteli niin suhdettaan Baileyn kanssa, homouttaan ja kaikkia lapsuudessa kokemiaan juttuja samalla kun hän kirjoitti kirjaa. Kirja kantoi lähes kohtalokasta nimeä Dwyn: Perintö ja uhraus.



Sekel alkoi jo pikku hiljaa menettää malttinsa, kun Belinda ei tuntunut tekevän mitään sen eteen, että mies saisi taikavoimat. Mies alkoikin vihjailemaan isälleen sitä, että olisiko nainen sittenkään oikea isälleen. Onneksi Sabas oli vanhuttaan alkanut hiukan pehmetä ja ei jaksanut ottaa enää niin todesta poikiensa kukkoilua.



Belinda oli tehnyt nyt päätöksensä, hän tekisi jotain hyvin radikaalia, mutta muukaan ei tuntunut auttavan. Eräänä sateisena iltana, hän valitteli päänsärkyä kun Sabas, Bailey ja Lin olivat lähdössä elokuviin. Ninpä nainen sai jäädä yksin kotiin.

Belinda käytti taikavoimiaan ja taikoi keräämänsä omenan. Hän oli päättänyt myrkyttää Sekelin. Nyt hänen täytyisi vain keksiä juoni millä hän saisi miehen syömään omenan riskeeramatta muita perheen jäseniään. 

Kun Sekel tuli kotiin alkemiapuodista Belinda meni tätä vastaan ja heittäytyi miehen käsivarsille. ”Ketään muita ei ole kotona.” Belinda kuiskasi nähdessään miehen epäilevän ilmeen. ”Minulla on sinulle hyviä uutisia myös... Olen onnistunut keksimään taian, jolla sinä saat voimani”, nainen totesi hymyillen ja tuijotti miestä silmiin.



”Hmm sanoit, ettei ketään ole kotona?”,Sekel varmisti ja nainen nyökkäsi. ”Minulla on ehdotus, kultaseni. Suostun kokeilemaan keinoasi jos...” Sekel naurahti pienesti. Belinda tunsi kylmien väreiden menevän lävitseen kun mies kertoi mitä haluisi. Belinda tiesi, että aviovuoteen jakaminen olisi ainut keino saada Sekel syömään omena. Jos hän kieltäytyisi mies varmasti alkaisi epäilemään miksi hän ei enää halunnutkaan Sekeliä.



Pitkin kynsin ja hampainen nainen suostui pitämään hauskaa Sekelin kanssa vällyjen välissä. Vaikka nainen oli yrittänytkin hiukan kierellä asiaa, hän oli lopulta suostunut. Hän menettäisi mielummin oman naiseutensa kuin Sabaksen, Linneuksen ja Baileyn.



Kun huvittelu oli ohitse Sekel ojensi kätensä Belindaa päin. ”No se taikaomena”, mies käski kylmästi. Belinda sai purra hampaitaan yhteen, ettei olisi munannut koko hommaa. Vapisevin käsin hän ojensi omenen miehelle, joka söi tämän ilman epäilyksiä. Hetken päästä Sekel kumminkin nosti vihaisen katseensa naiseen. ”Sinä senkin haaska!”, mies karjaisi tajutessaan, että tunne ei johtunut mistään muusta kuin myrkystä.



Sekel kaatui tömähdyksen saattelemana maahan ja Belinda huokasi hiljaa. Viimeinkin Sekel olisi pois pelistä, eikä hänen tarvitsisi pelätä enää mitään. ”SEKEL!”, huuto veti kumminkin naisen takaisin tähän päivään, kun Sabas ja Linneus ryntäsivät huoneeseen ravistelemaan maassa makaavaa miestä. Belinda loi katseensa Baileyhyn, joka katseli naista pitkään, kasvoillaan epäilevä ilme. ”Soita ambulanssi”, Belinda sai viimein sanottua samalla kun sulki silmänsä. Hän oli epäonnistunut.


Edellinen     Seuraava

~053~

Viikot vierivät tavalliseen tahtiin Dwynien talossa. Pikku hiljaa kaikki kolme miestä alkoivat tottua siihen, että talossa oli jälleen nainen, nimittäin Belinda. Mutta Lin oli niin kiireinen oman pikku salaisuutensa kanssa sekä Sabas niin umpi rakastunut, etteivät he huomanneet outoja pieniä muutoksia heidän perheessään.

Eräänä iltana kuin sattumalta Belinda ja Sekel törmäsivät Moonlight Fallsin puistossa, jossa parhaillaan oli menossa rieha. ”Seurasiko sinua kukaan?”, Sekel kysyi katsoessaan naista syvälle silmiin ja Belinda pudisteli päätään kevyesti. ”Ei, muut jäivät kotiin. Sanoin, että käyn myös siskojen luona”, nainen sanoi alistuvasti ja katsahti maahan. ”Hyvä tyttö, Bel. Sinä taidat tietää, ettei minun kanssani leikitä. Sinä olet minun ainoa mahdollisuuteni saada valta”, Sekel naurahti tyytyväisenä.

Nainen nosti varovasti katseensa toiseen ja hengähti. ”Sekel, minä en haluaisi satuttaa isääsi tai veljeäsi. He eivät ole tehneet mitään”, Belinda sanoi surullisena. ”Ja mitä kiveen tulee, en ole varma onko se oikea. Siinä vaiheessa kuin teen sadeloitsun puolet täältä kuolee. Ole kiltti ja säästä heidät”, Belinda pyysi varovasti Sekelliltä, joka silmäili häntä kylmästi.

”Kuules nyt. Asia on sillä tavalla, että sinä olet MINUN naiseni, ymmärrätkö? Ja sinä, et voi väittää, että olisit oikeasti rakastumassa isääni. Hän on vain... Typerys. Hän tuhosi aikoinaan melkein koko sukumme! Hän ansaitsee koston tajuatko!”, Sekel huusi naiselle vihaisena ja Belinda otti askeleen taaksepäin nyökäten. ”Hyvä... Etsi se kivi ja käyttäydy normaalisti... Sillä pian... Pian me saamme vallan”, Sekel totesi Belindalla ja kävi sipaisemassa tämän kasvojaan ennen lähtöään.

Linneus tiesi, että hän teki väärin antaessaan Baileyn uskoa, että heistä tulisi ihan oikea perhe vielä jonain päivänä. Mutta silti, jollain oudolla tavalla, poika tunsi olevansa turvassa tämän naisen kanssa. Niinpä Lin lopulta päätti, että hän alkaisi puhua Baileylle siitä, että nainen voisi muuttaa heille, jotta he voisivat tutustua enemmän toisiinsa. Linneus nimittäin halusi uskoa, että mitä enemmän hän olisi Baileyn seurassa... Sitä enemmän hän alkaisi rakastaa naista.

Ainoa tilaisuus, jolloin juonitteleva kaksikko, Belinda ja Sekel, pystyivät puhumaan keskenään olis silloin kun he hoitivat puutarhaa. Sillä se oli aluetta, jonne toistaiseksi kukaan muu ei halunnut. Lin oli liian hienohelma liatakseen käsiänsä, Bailey taas viihtyi enemmän tietokoneen ääressä ja Sabas urheili mielummin. Niinpä kaksikko pystyi silloin puhumaan suunnitelmasta muuttaa Sekel noidaksi ja tuhota puolet kylästä myrkkysateen avulla.

Toisinaan Linneus joutui osoittamaan julkisesti hellyttään Baileytä kohtaan, ettei kukaan alkaisi epäillä mitään. Linnin onneksi, Bailey oli niitä naisia, jotka pärjäsivät ja halusivat välillä olla yksinkin. Sabas sen sijaan alkoi saada rohkeutta katsellessaan poikansa onnea aina silloin tällöin. Sabas tiesi, että hän olisi vanha, mutta toisaalta koskaan tuskin olisi liian myöhäistä.

Samaisena iltana Sabas otti puheeksi hänen ja Belindan suhteen heidän makaillessa yhdessä sängyssä. Nainen myönsi, että hän oli myös alkanut samalla tavalla tuntea pientä vetoa mukavaa ja kilttiin Sabakseen, joka tuntui aina ajattelevan kaikkia muita. Sabas rohkaisi mielensä ja kysyi, voisiko Belinda koskaan ajatella heitä parina. Nainen naurahti pienesti mutta nyökkäsi lämpimästi hymyillen.

Yllättäen nainen kävi Sabaksen kimppuun suudellen tätä. ”Voi, minä tarvitsen sua”, Belinda kuiskasi suudelmien välistä ja Sabas kietoi kätensä tiukemmin naisen ympärille. ”Ei hätää Bel, minä pidän sinusta huolen”, Sabas kuiskasi takaisin ja sai naisen silmistä esiin kyyneleitä. ”Sabas, minä rakastan sinua”, Belinda sanoi varovasti tuijottaen miehen silmiin. Sabas hymyili ja sipaisi naisen hiuksia pois edestä. ”Minäkin rakastan sinua, Belinda”, Sabas vastaisi vetäen naisen takaisin suudelmien pariin.

Sinä yönä, Belinda ja Sabas tekivät ensimmäistä kertaa yhdessä muutakin kuin töitä tai nukkuivat. Mutta tämä tiesi vaikeuksia myös Belindalle, sillä hänen täytyisi vielä yrittää kääntää Sekelin pää ennen kuin Sabas tekisi jotain harkitsematonta ja Sekel suuttuisi siitä, että hänen isänsä olikin vienyt Sekelin naisen sydämen.

Sekel vietti usein koulun jälkeen aikaansa alkemiapuodissa. Siellä hän tutki erilaisia liuoksia, joita hän saattoi kasata mm oman puutarhansa tarpeista. Alkemia puodissa, hän sai olla rauhassa veljensä ällöttäviltä rakkauden osoituksilta Baileytä kohtaan. Lisäksi pojan oli hyvin vaikea hillitä itseään nähdessään, että hänen isänsä koski Belindaan.

Sekel oli hyvin nopea oppimaan. Hän viihtyi yllättävän hyvin suuren kirjan parissa kaupassa, sillä harvoin kukaan häiritsi häntä. Belinda tiesi osittain mistä se johtui. Sekelin pahuus oli jo niin voimakasta, että varsinkin noidat ja keijut tunsivat sen.

Kaikkien yllätykseksi Linneus päättikin, ettei hänestä olisi mihinkään muuhun työhön kuin taidemaalariksi. Linneus oli kyllä usein viihtynyt maalaustelineensä luona, mutta näinä päivinä hän teki tauluja melkein päivittäin. Linneus oli niin ahdistunut, että ainoa, mihin hän saattoi purkaa tunteitaan oli valkoinen kangas.

Mutta joka hetki minkä hän vietti Baileyn kanssa karitti sitä teoriaa, että hän rakastuisi naiseen enemmän. Baileystä oli tullut hänelle kuin sisko, sisko jolle täytyi silloin tällöin antaa suudelmia ja halata tiukasti. Linneus alkoi miettiä olisiko hänestä sittenkään tähän.

Myös Sekelin ja Belindan välit alkoivat tiukentua. Belinda pyysi, ettei Sekel satuttaisi perhetään vaan antaisi näiden mennä. Mutta Sekel vaati saada kostaa isällensä. Sabas oli tuhonnut heidän muiden elämän. Sekel kertoi intohimoisesti Belindalle kuinka juuri he kaksi pystyisivät sen jälkeen aloittamaan uuden mahtavan suvun. Sillä he kolme olivat pojan mielestä ainoat sini-ihoiset Dwynit enää.

Linneus oli niin kiinni tauluissaan, että useina iltoina Bailey sai käydä yksin nukkumaan. Mutta Linneus ei tiennyt sitä, että myös Bailey oli omalla tavallaan helpottunut siitä, etteivät he vielä kiirehtineet lapsen kanssa, joka olisi pakko saada. Naista nimittäin pelotti suunnattomasti ajatus siitä, että hän joutuisi synnyttämään.

Koska toistaiseksi Baileyn ei tarvinnut kiirehtiä töiden etsimisessä, hän kirjoitteli omaksi huvikseen juttuja. Nainen nimittäin ajatteli liittyvänsä Journalisti uralle, kunhan Sabas jäisi eläkkeelle. Siihen ei kovin monia vuosia menisi, mutta harjoitus olisi varmasti hyväksi tulevaa uraa ajatellen.

Muutamaa yötä myöhemmin, täysikuun aikaan... Sabas kosi Belindaa. Vaikka Belinda tiesi, että hänen myöntävä vastauksensa lähettäisi pienen kiven liikkeelle, joka aiheuttaisi lopulta vain suurta tuhoa. Belinda ei voinut enää teeskennellä, ettei olisi rakastanut Sabasta, sillä Sabas oli ottanut hänet avosylin vastaan kotiinsa, vaikka tuolloin Belinda olikin ollut rakastunut salaa miehen poikaan, Sekeliin.

Sinä yönä Belinda istui sängyllä pitkään kyyneleet poskillaan. Hän tiesi, että hänen täytyisi nyt yrittää tehdä kaikkensa, jotta voisi pelastaa Sabaksen, Linnin ja Baileyn. Hänen täytyisi uhrautua, jota Dwynien suku, ei kompastuisi erääseen ihmismielen pahimpaan syntiin... Kateuteen.

Edellinen   Seuraava