keskiviikko 20. marraskuuta 2013

~064~


                     Se minkä taakseen jättää...




Pikku hiljaa uudet ihmeelliset Dwynien alut alkoivat asettua taloksi. Linneus auttoi vaimoaan parhaalla mahdollisella tavalla lasten hoidossa. Vaikka Bailey olikin kolmen lapsen äiti hän jaksoi aina ihmetelle miten juuri he kaksi olivatkin saaneet aikaan niin ihania pieniä simejä. Siinä missä tytöt nauttivat äitinsä ohittamattomasta huomiosta, antoi Linneus lähes kaiken huomionsa Dolphille.


Pikku hiljaa myös talvi alkoi tehdä tuloansa Moonlight Fallsiin taas kerran. Talven lähestyminen tiesi myös yhtä asiaa tässä suuressa perheessä. Kaksosten syntymäpäivät lähestyivät vääjäämättä. Pian myös Dinah ja Dinis olisivat teini-ikäisiä kuten siskonsa Sevil.


Vaikka Sevil olikin ujo koulussa, hän nautti niistä päivistä kun oli liian paljon lunta ja hän sai jäädä sisaruksiensa kanssa kotiin. Ulkona oli mukava touhuta Dinahan ja Dinisin kanssa. Mutta toisaalta Sevil odotti myös kaksosten syntymäpäiviä, sillä Dinahasta oli tullut Sevil paras ystävä ja pian he pääsivät vertailemaan poikia yhdessä koulun pihalle.


Mutta ennen kaksoset syntymäpäivää Baileyn piti itsensä jättää taakseen aikuisuus ja astua avoiseen vanhuus ikään. Hän voisi viimein jäädä eläkkeelle ja alkaa keskittyä oikeasti koko aikaisesti vapaaehtoiseen kirjoittamiseen ja tietysti pienten kääröjensä hoitoon.


Valitettavasti raskaat vuodet näkyivät Baileyn naamassa liiankin hyvin. Olihan tätä nykyä tavallaan 7 lapsen äiti, tehnyt uskomattoman journalistin uran. Hoitanut kodin sekä puutarhan ja palvellut miehensä vanhemmat hautaan, yrittänyt tukea taiteilija miestänsä ja siinä sivussa toteuttanut itseään hyvän päivän kirjailijana. Ei mikään ihme, että vuodet näkyivät urina hänen ennen kauniilla kasvoillaan.



Muutamaa päivää myöhemmin olikin sitten kaksosten aika löytää teini-iän hurjat seikkailut. Tämä tiesi myöskin sitä, että Linneuksen täytyi oikeasti ruveta harkitsemaan suvun perijää. Häntä harmitti, että vaihtoehtoja olikin lopulta oikeastaan viisi seitsämästä lapsesta, sillä Despina ja Dinis olivat ainoat jotka eivät voisi jatkaa sukua.


Dinisistä kasvoi komea nuoren miehen alku. Hänen vaatteissaan näkyi varsin hyvin hänen viimeisin luonteenpiirteensä joka oli perfektionisti, sillä kaiken täytyi olla sävy sävyyn ja sointua yhteen. Dinis toi mieleen Linneukselle usein hänen oman nuoruutensa ja sen myötä ajat Starlight Shoressa.


Dinah oli kyllä perinyt Dwynien kauniiden naisten geenit ja samoiten ne vahvat piirteet. Dinah myös noudatti pitkästä aikaa isoisovanhempiensa arvoja sillä neidin neljäsluonteen piirre oli kasvissyöjä. Dinah oli selvästikin kahden taiteellisen ihmisen kasvattama sillä hänen asunsa oli boheemija ja hippimäisiä ja tytön lempi harrastuksiin kuului puutarhanhoito.


Mitä tuli Sevil harrastuksiin, teini-ikäinen tyttö taisi olla suvun toinen naispuolinen henkilö, jotka kiinnostivat erilainen nikkarointi ja rakentelu. Sevil nimittäin vietti paljon aikaansa ukinsa rakennuspyödän luona keksien milloin minkäkinlaisia vempaimia, joista osa myytiin ja osa jätettiin taloon.


Pian myös Linneus saavutti vanhuuden, mutta sitten tapahtui jotain. Mies nimittäin ei jaksanut enää nousta sängystä ylös. Linneus saattoi nukkua hyvinkin koko päivän käyden vain nopeasti syömässä. Bailey oli huolestunut tästä muutoksesta ja hän epäilikin, että yksi simi olisi olemassa joka tuntisi Linnin vielä paremmin kuin hän.


Niinpä muutamaa päivää myöhemmin Bailey otti yhteyttä tähän simiin. Hän joutui pitkään taivuttelemaan tätä henkilöä siihen, että he tapaisivat. Lopulta Bailey sai sovittua samaksi illaksi tapaamisen. Nainen oli osittain helpottunut, mutta toisaalta häntä pelotti mitä hän lopulta kuulisikaan aviomiehestään jonka kanssa oli ollut koko elämänsä ja jonka hän uskoi tuntevansa.


Sovittuun aikaan samana iltana Bailey saapui naapuruston laitamilla sijaitsevan talon pihaan ja hän katseli kauniisti koristeltua taloa. Se oikeastaan toi hänelle mieleen lumihiutalepäivän, jota nainen ei juurikaan ollut kerennyt edes ajatella, näin vanhemmiten hänestä alkoi tulla laiska näiden asioiden kanssa. Oven avautuminen havahdutti naisen ja hän tuijotti ulos astunutta miestä.


"Hei Sekel. Kiitos, että suostuit tähän", Bailey sanoi lopulta kun mies tuli hänen luoksensa. "Rahat", Sekel totesi ja otti vastaan kirjekuoren ja tarkisti sisällön. "Puhu", mies kehoitti ja nosti katseensa veljensä vaimoon. Bailey alkoi autuaasti avautua miehensä tilasta ja siitä kuinka tämä oli alkanut oikeastaan melkein heti pikku hiljaa kaksosten syntämäpäivien jälkeen.


Kuunneltuaan tarpeeksi pitkään Sekel lopulta naurahti ja irvisti naiselle "Minä kallonkutistajana sä mua oikein pidät!" , Sekel ärisi vihaisena ja oli jo lähdössä kun Bailey purskahti kyyneliin. "Sinä tiedät jotain hänen menneisyydestään mitä minä en", nainen huusi ja sai miehen kääntymään ympäri uteliaana. "Kuka hänellä oli minua ennen, ketä hän rakastaa vieläkin enemmän kuin omaa vaimoansa?", Bailey aneli Sekeliltä.


Sekel kääntyi yllättäen ympäri ja katseli Baileytä. Ilmeisesti ikä oli pehmentänyt miestä. "Minä en halua sotkeentua teidän naurettavaan perheleikkiinne, mutta kysy häneltä Starlight Shoresta. Siitä ja lastenhoitajastamme... ", mies totesi ja nyökkäsi pienesti naiselle. Bailey tunsi pienen helpotuksen aallon sisällään. Vaikka Sekelin tieto ei ollut paljon, naisella olisi nyt edes muutama asia joilla johdatella keskustelu oikeaan suuntaan.

Bailey ei saanut vielä kunnollista tilausuutta jutella miehensä kanssa, sillä Lin oli sairastunut. Niinpä nainen käyttikin uuden tarmonsa siihen, että alkoi ottaa eläkeestään kaiken irti. Onneksi hänellä oli nuoriso, joista osa auttoi mielellään lastehoidossa silloin kun naisella olisi muita menoja. Bailey oli huomannut, että varsinkin Dinisillä oli koulun jälkeen usein menoja ja pian hänelle selvisikin syy.


Bailey oli juuri ollut lounaalla kustantajansa kanssa kun hän ulos tullessaan näki tutun punaisen hiuspehkon. "DINIS!", Bailey huudahti järkyttyneenä kun huomasi poikansa suutelevan nuorta neitoa hyvinkin kiihkeissä merkeissä kahvilan pihalla. Järkyttynyt nuori pariskunta kääntyi äänen suuntaan ja varsinkin Dinis valahti yhtä kalpeaksi kuin hänen valkoinen smokkinsa.


Bailey meni pariskunnan luokse. "Dinis, haluaisitko kenties esitellä meidät?", hänen äitinsä kysyi ja Din nyökkäsi pienesti. "Emilia, tässä on äitini Bailey", Din sopersi nolona. "Oikein mukava tavatta teidät, rouva Dwyn. Pidin paljon artikkeleistanne.", Emilia totesi ja sai vanhuksen hymyilemään. "Emilia, haluaisin jutella poikani kanssa kahden, mitäs jos tulisit meille illalla vaikka syömään?", Bailey ehdotti ja sopi sitten tytön kanssa ajasta. Kun Emilia oli poistunut nainen kääntyi poikansa puoleen. "Dinis Ren Dwyn alahan selittää", Bailey pyysi.


Dinis oli ensin todella nolona tilanteesta. Kuinka usein teini jää muhinnoinista kaupungilla kiinni omalle äidilleen. "Mun piti ihan oikeesti esitellä teille Emppu, mutta kun faijan tilanne ja muutenkin se on vaan jäänyt." Din totesi äidilleen. "Dinis kultaseni, kai sinä ymmärrät, että tuollainen ei tee hyvää sinun tai kenenkään meidän maineellemme. Isäsi on kuuluisa taiteilija ja serkkusikin alueen suurinta noitasukua", Bailey totesi hiukan moittivana. "Jooh jooh, mutta mä tykkään oikeesti Empusta, tuntuisi jotenkin hölmöltä pussailla Dinahan kaveria kotona.", Dinis sanoi mutta hymyili sitten. "Luuletko, että isä pahastuu?", Din jatkoi äidilleensä joka hymyili tälle pudistellen päätänsä. "Uskon, että isäsi on vain ylpeä sinusta Din", nainen totesi.

Emilian käynti sujui erittäin hyvin ja Dinahkaan ei näyttänyt olevan moksiskaan siitä, että hänen veljensä deittaili hänen kaveriaan. Vanhukset olivat vetäytyneet sänkyyn pitkäkseen. Pitkästä aikaa Lin tuntui olevan enemmän jotenkin hereillä, joten Bailey päätti yrittää johtaa keskustelun tietämiinsä pikku tietoihin.



"Kuule sinun olisi ehkä hyvä puhua Dinisin kanssa... Tiedät kyllä mistä. Emmehän me tarvitse lapsenlapsiakin omien taaperoidemme sekaan", Bailey totesi naurahtaen miehelle. "Dinis on järkevä poika, eihän sellaista harrastele", Lin totesi naurahtaen vaimollensa. "Jaa, ja sinäkö et muka koskaan ollut nuori ja vieläpä Starlight Shoressa, jossa  lastenhoitajatkin ovat kuin missejä?", Bailey totesi ovelasti ja huomasi heti, että Linnin ilme oli muuttunut. "Linneus, minä rakastan sinua ja kestän sinun menneisyydestä ihan mitä vain... Kerro minulle mikä sinun mieletäsi painaa?", Bailey pyysi ja sai miehensä katsomaan itsensä.


"Minä olin todellakin nuori ja en koskaan halunnut jatkaa sukuamme...", Linneus totesi hiljaa ja nousi hetkeksi istumaan kaivaen läheisen vaatekaapin laatikosta valokuvan, jonka ojensi vaimolleen. Bailey tuijotti kuvaa. Se oli päättäjäistansseista. Tuon violetinpehkon hän kyllä tunnisti, se oli Lin, mutta hän ei oikein tiennyt miten suhtautua toiseen henkilöön kuvassa. " Bailey... Olen aina rakastanut sua, mutta en niinkuin miehen kuuluu rakastaa naista tai niinkuin miehen vaimoa... Olen rakastanut sinua lasteni äitinä... ystävänä joka teki minulle suuren palveluksen." Linneus totesi ja Bailey sysäsi kuvan miehellensä. "Tarkoitatko sä...", nainen änkytti ja hapuili itsensä istumaan sängyn reunalle. "Tuossa kuvassa on Masalin, ensimmäinen ja ainoa rakkauteni. Bailey, olet naimisissa kaappihomon miehen kanssa", Lin sanoi hiljaa ja yritti koskea vaimonsa selkään mutta nainen istui lähemmäs reunaa. Kyyneleet alkoivat valua Baileyn kasvoille. "Sinä siis teit kaiken mielyttääksesi isääsi... ja minua", nainen kuiskasi hiljaa. "Minä ymmärrän jos sä haluat erota olen valmis tottakai elätämmään lapset ja...", Lin alkoi höpistä saaden Baileyn katsomaan vihaisesti mieheensä. "Turpa kiinni. Lin!", nainen kivahti ja istui takaisin itkemään sängyn reunalle. "Me emme eroa... sinä saat jatkaa salailuasi... Lapset eivät saa tietää... Katso nyt mitä ero teki sinulle ja Sekelille, jos yhtään rakastat lapsiasi, me emme eroa", Bailey jatkoi hiljaa jääden itkemään sängyn reunalle kun Linneus siirtyi nukkumaan vanhempiensa entiseen makuukamariin.



9 kommenttia:

  1. Vihdoinkin Lin uskals avautua! Mut voi Bailey parkaa.... :/

    VastaaPoista
  2. Voi vitsi kun tätä oli odotettu, Lin avasi vihdoin suunsa edes jollekin! Ja kai nyt Baileyn oli tärkeintä saada tietää ensimmäisenä. Käy vähän sääliksi naista... Mutta kun kerran ensireaktiokin oli että yhdessä jatketaan niin kai asian sulattelun jälkeen kaikki kääntyy vielä paremmaksi. Bailey sai selityksen monille suhteensa epäkohdille.

    Ihan kiva, kun on taas noin paljon lapsia, joiden kasvamista seurata :D Kaikista tulee yksilöllisiä ja ihania. Kunhan vain vanhukset jaksaisivat hoitaa ja teinit eivät rellestä liikaa kaupungilla, että voivat olla auttamassa....

    VastaaPoista
  3. Hyvä osa! :) On mukava seurata Dwynien arkea :) Kiva, että Dinis löysi rakkauden. Vihdoin Lin uskalsi avautua :) Voi Bailey parkaa, joka muuten näyttää aika tiukalta tädiltä :D

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista kaikille. Myönnetään alunperin oli tarkoitus, että Lin veisi salaisuuden hautaan asti mutta ajattelin sitten hiukan muuttaa kuviota kumminkin :D Ja mitä Baileyseen tulee se on todellakin tiukka täti, nainen tekee kaikensa jotta oma perhe voi hyvin, sen takia hän tuokin mulle hyvin paljon mieleen Syrenan.

    Ja mitä lapsi määrään tulee niin se vaan taas livahti noin suureksi :D Tosin mähän teen aina niin, että heti kun mahdollista niin Merenneidoille laitan aina sen hedelmöityshoidot palkinnon koska olen ajatellut pelin niin että näille merenneidoille yksi lapsi on paljon harvinaisempi kuin esim kaksoset tai kolmoset, sen takia aikoinaan Syrenan isä suuttuikin niin paljon tyttärensä rakkaudesta ihmiseen.

    VastaaPoista
  5. Olen tässä nyt viikonlopun yövuorojen aikana vihdoin ja viimein ottanut asiakseni lukea kaikki nämä kirjoittamasi osat ja mikä huikea tarina tämä onkaan! Olin samalla tavalla aavistuksen verran skeptinen kuin joku toinenkin lukija tuosta yliluonnollisesta teemasta, mutta olet saanut sen hienosti elämään tarinan mukana eikä siitä ole tullut yliampuvaa. Suvulle on ehtinyt tapahtua vaikka minkälaisia käänteitä ja tarina on pysynyt kautta linjan elävänä ja raikkaana. Osaat myös pysähtyä kuvaamaan ja huomioimaan kaikki lapset ja piirrät heidän luonteensa hienosti näkyville, vaikka kuinka isosta perheestä olisi kyse. ( Itselle kyseinen asia on iso kompastuskivi. ) Kuvailet asioita ja tuntemuksia hienosti ja teet todella elävää ja luontevaa dialogia. Kirjoitusvirheitä juu löytyy ja se on inhimillistä enkä suurinta osaa niistä pidä häiritsevänä, mutta yhden asian olen huomannut, jonka kirjoitat systemaattisesti väärin: tanssiaiset kirjoitetaan ilman j-kirjainta... ei siis tanssijaiset =)

    Olen lisännyt tarinasi luettavien listaan ja lisäilen sen myös Romanovin kivien linkkeihin kun pääsen koneelle, jolla sen lisääminen onnistuu. Hyvää alkanutta vuotta!

    ps. Laitoin sulle kaveripyynnön Simsin kotisivuilla, käyttäjänä Heta11....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi :) Olen itse hyvinkin empaattinen ihminen, joten tuo tunteiden kuvailu johtunee osittain siitä. Lisäksi kaikki nämä hahmot ovat minulle rakkaita enkä halua unohtaa ketään heistä. Täytyykin ottaa tuosta vinkistä vaari ja korjailla tuo painovirhepahoilainen ja laittaa se takaraivoon myös :P Kiitän paljon linkityksestä. Oikein hyvää alkanutta vuotta myös sinulle.

      P.S Hyväksyn tuon kaveri pyynnön hetyi kun kerkiän :)

      Poista
  6. Milloin jatkuu :o oi tää on niii hyvä tarina, että luiin iha 1.kappaleesta asti :) voi toivottavasti jatkat ihan kymmenenteen sukupolveen asti, ja vaikka pitemälle!! Kiitos:)

    VastaaPoista
  7. Olen tällä hetkellä todella kiireinen töiden kanssa. Teen esim 11 päivän työputkia yhdellä vapaalla joten pelaaminen ja kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Tarina ei ole loppumassa eikä mitään. En vain todellakaan ole nyt pitkään aikaan kerennyt pelailemaan kyseisellä perheellä enkä julkaistuksi jo valmiina olevia osia. Jatkoa on kyllä tulossa heti kun saan vain aikaiseksi :)

    VastaaPoista

Muista, Jokainen kommentti auttaa kirjoittajaa jatkamaan tuskaisena päivänä. Kiitos kommentistasi.